Laitoin korkin kiinni.

Uusi oon tällä palstalla. Viime viikolla torstaina viimeksi juopottelin ja nyt yritän päästä vuosikymmenen ns. viikonloppuryyppäämistavoista. Kävin maanataina A-klinikalla asiasta juttelemassa. Joten haluan yrittää…tiedä sitten mitä tästä tulee. Mutta juomistakaan ei voi jatkaa enempää, sillä vaimo lähtee, kun ei jaksa katsoa mun kännäämistä ja itsenikin vuoksi menee elämä pilalle, elämä pyörii vain siinä, että mitä, milloin, ja miten taas juodaan. Kieltämättä viina antaa nousuhumalassa voimakasta mielihyvää ja stimulaatiota/nollaamista, mutta myös ikävänä riippuvuuden tunteena ja pakkona jota saatava. Hallitsee jo liikaa elämää. Sitten fyysinen krapula ja henkinen krapula vielä päiviä sen jälkeen.

Vapaat alkoi eilen torstaina ja voitte arvata, että himoa oli tarttua pulloon. Tänään perjantaina oli aamusta sama homma tekis mieli maistella nytkin. Tää himo yllättää, että niin VOIMAKASTA. Tänään olen juomatta, en muuta nyt jaksa.

Ihan hyvä päätös.
Muistat vaan että itsestäsi se kiinni on, miten siinä käy.

Jos olet ryyppäämättä, niin hyvä, kyllä siinä elämänlaatu monin tavoin paranee.

Jos taas päätät luovuttaa ja annat mennä ryyppylinjalla, niin …itsehän tuon parhaiten tietänet.

Tervetuloa mukaan keskuisteluun!

En vielä tässä vaiheessa mitään lääkitystä ottanut tähän alkoholiongelmaan. SSRI sertralin 50mg/vrk kymmeniä vuosia käyttänyt jaksoissa. Onko teillä kokemuksia noista viinahimoista poistavista lääkkeistä, onko niistä mitään apua?

Onko viinanhimoa estäviä lääkkeitä? Taitaa olla pelkästään antabus, joka oikeasti vähentää juomista, mutta se ei vie viinanhimoa. Mutta omasta puolestani voin sanoa, että kun on pari kuukautta antabuksella, niin viinanhimo vähenee, ei lääkkeen takia, vaan siksi, että kun on tarpeeksi pitkä tauko, niin ei enää tee niin paljoa mieli juoda.

Terve ZerrM, itse en lähimainkaan lopettajana tänne kirjoittele, vaan ennemminkin suurkuluttavana vähentäjänä. Kiinnostaisi itseasiassa tietää, että millainen Teikäläisen viikkorytmi on? Meneekö arkisin mitään? Nähtävästi “vapaaputken koittaessa” on “se hetki”? Meneekö pehmeitä? Teräviä? Laitatko muistiin päivittäisten annoksien määriä?

Itselläni menee yleensä niin, että perjantaina kuittaan hienosti suoritetun työviikon mukavanpainoisella pullolla joko tiukkaa rommia, viskiä tai jotain muuta minkä pystyy lähimain puoliksi tyhjentämään (kävellen tottakai!) jo kotimatkalla.
Sitten illalla tehdään hyvää ruokaa mukavassa nousussa ja tyhjennetään loput alko-saaliista. Näin siis täällä, mutta tosiaan itse olen ns. “vähentäjä”, joten koitan poistaa elämästäni kaiken ylenmääräistä hankaluutta aiheuttavan dokaamisen, ja jättää jäljelle kaiken sen minkä kanssa on oikein mahtavaa elää! :wink:

Nyt siis pikkuisen jäi kaivertamaan, että mikä Teikäläisen nykyisessä elämänmenossa on jotain semmoista mihin on pakko saada just nyt hätäjarrut päälle, hmm?

PS.
Akat jättää aina, mutta oma terveys on ainoa juttu mikä meillä miehillä on 100% henk.koht!

Viinanhimon poistavasta lääkkeestä en ole kuullut,mutta humalahakuiseen juomiseen olen kokeillut muistaakseni Nantrexol nimistä valmistetta.Nämä pillerit siis estävät nousuhumalan tunnetta.Itselläni ei toiminut.Yritin vain juoda kahta kauheemmin,että saisin pään sekaisin.Lopputuloksena ihan hillitön päänsärky seuraavana päivänä.
Viinanhimoa,jos/kun haluat vähentää,niin keskusteluapu on paras vaihtoehto.Hikiliikunta ja sauna hyviä myös.

No, justhan täällä on mainostettu siirtymistä muihin huumeisiin jottei niin tarttis alkoholia käyttää… en tosin suosittele.

Tämä minun ja varmasti monen muunkin käyttämä “luonnonmenetelmä” eli omien asenteiden muokkaaminen siihen suuntaan ettei enää halua olla pöhnässä on ehkä hiukan työläämpi kuin vaikkapa huumeisiin siirtyminen, mutta puolensa on tälläkin.

Kun kärsii sen taistelun itsensä ja halujensa kanssa, saa aivonsa uusille urille, se onkin sitten siinä. Ei asialle tarvitse enää sen jälkeen tehdäkään mitään, ei lääkitä millään eikä murehtia koko juttua.
Antaa mennä vaan, selvin päin.

Mutta, se alku on tiukkaa aikaa, siinä joutuu selvittelemään itselleen mitä haluaa.

Jos haluaa edelleen olla kännissä, niin onhan se silloin vaikeaa selvänä olla.

Noissahan on vähän eri menetelmät käytössä myös…

Viinan ja kännin himoon suositellaan silkkaa alkoholia eri muodoissaan. Tyydyttyy ihan varmasti ja hoitotulos 100%, kuhan vain kiskoo menemään.

Sama juttu muun sekavuuden suhteen. Jos sitä mielii, niin ei kun eri huumeita ja mömmöjä kiskomaan. Tässäkin hoitotulos taattu.

Yhtään monimutkaisemmaksi ei mene raittiudenkaan suhteen. Uskomatonta mutta totta on se, että täydellinen hoitotulos, raittius eli päihteetön olotila, saavutetaan jättämällä ruokavaliosta alkoholi ja muut päihteet pois.

Nyt vaan täytyy päättää mitä haluaa…

Aikaisemmin mennyt kerran viikossa kännäämisellä, mutta viime aikoina mennyt 2 känniin viikossa, lähinnä kirkkaita ja valkkaria, join niitä niinkauon että olin tillintallin taikka sammuin sohvalle. Ongelmana just se, että kun otan en kye lopettamaan sopiviin määriin. Eli ei oikein ole ollut hallinnassa nää kuviot.

Jos ei kuviot ole hallinnassa niin niitä todennäköisesti ei saa hallintaan koittamalla vähentää. Voipi olla ettei saa enää ollenkaan, tosin poikkeuksiakin käsittääkseni löytyy. Oletko miettinyt niitä syitä, miksi haluat juoda? Mikä on se juttu, nousuhumalan tuottaman euforian lisäksi, joka ns. helpottuu kun olet kännissä? Useimmiten ongelmakäytön taustalla on jokin ongelma, jota lääkitään alkoholilla tai jollain muulla päihteellä.

Kait sitä voi ihminen juoda vähemmänkin, jos sitten enemmänkin.
Mutta asian hallintaan saamiseksi uskon kyllä että viisainta on lopettaa joksikin aikaa kokonaan.
Saavat aivot aikaa palautua niistä tottumuksista ja ehtii vaikuttamaan omiin asenteisiinsa siten että se oma mielipide kertakaikkiaan muuttuu.

Siinä kyllä helposti käy kuten minullekin, ettei enää muistakaan miksi pitäisi yleensäkään juoda.

Mutta ainakaan minä en ole siinäkään mitään menettänyt. Ihan mukavasti menee.

Ihan varmasti voisin laatia itselleni suunnitelman juomisaikatauluksi, määrätä joka päivälle jonkun hyvin kohtuullisen alkoholimäärän, jonka sitten vaikka heti aamutuimaan nielisin. Ja kun sen olisin saanut omiin aivoihini pätevänä ja pitävänä asenteena syötettyä, niin miksei se onnistuisi. Työtä ja itsekuria, melkoista elämänmuutosta se tosin taas edellyttäisi. Ja häiritsisi elämistä.

Mutta minkä ihmeen takia?

Kun huomattavasti helpompaa oli suggeroida itseni ajattelemaan että alkoholi on minulle henkilökohtaisesti itse käytettävänä aineena täysin merkityksetön, ja minun on aivan hyvä olla selvin päin. Aikaa sekin otti, ei tällaisen umpiluisen pään kääntäminmen edes itse ihan päivässä mennyt, mutta muutamassa kuukaudessa kumminkin.

(Jos joku muu olisi yrittänyt muuttaa asenteitani, se tuskin olisi onnistunut lainkaan, ainakaan pysyvästi.)

Tuo itsensä psyykkaaminen -jonkinasteisesta itsesuggestiosta ja aivopesusta siinä kai kysymys on- on periaatteessa aika helppo juttu. Tarpeeksi monta kertaa kun jonkin väitteen itselleen toistaa, ja väittää itselleen sen olevan täyttä totta, jonain päivänä se myös omassa mielessä on totta.

Se kannattaa pitää mielessä, että ihmisen asennetiedostot laittavat aina hanttiin EI-sanalle. Jos siis hokee itselleen että EI saa juoda … niin koneisto hyväksyy siitä mieluummin na kaksi muuta sanaa, eli SAA JUODA… ja homma tökkii.

Juuri siksi valitsn poäähän ajettavaksi asenteeksi sen. alkoholi on minulle täysin merkityksetön aine, ja minun on hyvä olla selvinpäin… ja oliko se nyt sitten tuhannennen vai miljoonannen kerran jälkeen huomasin että asia on täsmälleen noin.

Aivopesu on sitä mitä on, enkä minäkään milloinkaan suostuisi siihen että antaisin kenenkään muun, yksilön, porukan tai laitoksen, sitä minulle suorittaa… jo siksikin että niissä paketeissa tulee aina mukana jotain itse ei niin välttämättä olisi tarvinnut… jos ei taloudellista niin sitten sitä hengellistä sisäänvetoa. Omat rajansa kannattaa siis pitää, ja säilyttää suojamuurinsa. Eivät ne yksilön suojarajat ole ihmisen sadantuhanne vuoden kehityksen aikana turhaan jalostuneet.

Tuossa siis se minun käyttämäni konsti, noin lyhyesti esitettynä.

Etuna ainakin se, että siinä ei tarvitse alistua yhtikäs mihinkään, ei uskoa mihinkään muuhun kuin itseensä, ei nöyristellä eikä selitellä.
Eikä maksa mitään.
Ei tarvitse edes olla päivääkään poissa töistä eikä lähteä kotoa mihinkään.

Saapi olla ihan kuin itse haluaa…

Ylläpitämällä suojamuurinsa ylläpitää myös juomisensa. Kyllä jääräpäisyyttänsä kannattaa sen verran höllentää, että myöntää olevansa alkoholisti ja suojammuureja sen verran madaltaa, että ystävät ja apu pääsee niitten yli auttamaan. Typerämmpää ei voi olla kuin rakentaa itsensä suojamuurien ympäröimään neliön koppiin kaverinaan ainoastaan pullo.

Miksi elää vangittuna kun voi elää vapaanakin?

Komppaan tässä, kun tunnistin itseni myös tästä. Ja suojamuurit voi rakentua ihan yhtä lailla, vaikka se pullo jäisikin pois. Kun mikään siinä ei välttämättä muutukkaan, kuin se että viina jää. Itse kun en itseäni pystynyt alkoholistiksi alussa hyväksymään, vaikka se pullo jäikin. Oli jos jonkunnäköistä tekosyytä, ettei sitä voisi itselleen saatikka muille tunnustaa. Olo meni entistä raffimmaksi. Mutta aikansa kun kärsii ja hakkaa päätänsä seinään, niin alkaa huomaamaan että ihan hölmön hommaahan tällä tavalla on kituuttaa itteään. Kyllä se kovapäisemmänkin ihmisen ylpeys jossain kohtaa murtuu.

Mä en näe, että toipuminen voi oikein ennen päästä vauhtiin, ennen kuin itselleen pystyy ihan oikeasti sydämmessään tunnustamaan, että näin on nyt asiat.

Täytyypä toi huomioida, ettei tosiaan ala liika ankaraksi itselleen, tulis vain takapakkia. Ihmisen psyyke on mitä on. Mikähän olis se oikea paletti meikäläiselle? En sitä oikein tiedä. A klinikalla kyseltiin minun tavoitteesta. Välillä se on täysraittius tai sitten jonkinlainen ohjelma vähentää juomista. Katsotaan mihin päädyn.

Eipähän ainakaan minua ole juotattanut vaikka olet omat rajani ja itsenäisyyteni säilyttänytkin.

Se oman yksityisyyden ja oman harkinnan säilyttäminen muuten ei edellytä minkäänlaista erakoitumista. Eikä ainakaan sitä että valikoisi kanssaan vuorovaikutukseen vain samoin ajattelevia.
Eikä missään sitä että tarrautuisi johonkin “ylhäältä annettuun” ehdottomaan maailmankatsomukseen.

Juodessani taisin olla paljon helpommin muiden kuljetettavissa milloin mihinkin.

On asioita jotka päätän ihan itse. Kuten sen, juonko vai en. Eikä minun todellakaan tarvitse siinä asiassa antaa valtuuksia muille. Luulen ettei edes kannata antaa. Näin on nyt hyvä elellä. Sitten on taas paljon niitä asioita, joissa tehdään yhteistyötä, asetellaan päämääriä sellaisiksi että ne sopisivat mahdollisimman monelle ja tehdään välillä semmoistakin mikä ei niin itselle kaikkein paras vaihtoehto ole. Kompromisseja tarvitaan. Ja joskus on syytä sopeutua siihenkin että joku muu johtaa hommaa, ja noudattaa niitä käskyjä. Mutta ei tässä omaa elämänhallintaa koskevassa asiassa.

Just joo… tässä nyt olen, kolme mukillista valkkaria mennyt ja yksi iso lonkero, en tiedä mitä ajatella enää. En edes kahta viikkoa voinut olla ilman. ;(

No, se oli tämän päivän vastaus itsellesi.
Asiassa on se hyvä puoli, että huomenna voit -jos niin haluat- ajatella asian toisin ja jos haluja riittää niin vaikka alkaa selvin päin elämään.

Mutta, mistä sen tietysti niin tarkkaan tietää mitä huomenna haluaa.

Osaatteko auttaa minua?

Ei sinun puolestasi oikein voi kukaan muu ryyppäämättä olla. Eikä oikein voi kukaan muu päättää mitä haluat. Jos juttu olisi niin että joku väkisin sinulle viinaa juottaisi, niin saattaisihan meistä löytyäkin porukka hätistelemään semmoista pois asunnostasi… mutta kun kysymys on siitä, että joissqakin asioissa ihmisellä on vapaa tahto valita mitä haluaa tehdä niin vaikeaa on siihen puuttua.

Huomasin kyllä omalla kohdallani, että kun olin katkaissut sen vuosikymmenien juomiseni, niin tästä päihdelinkistäkin oli jonkinlainen apu siihen selväoloon totutellessa. Saattoi jopa olla ihan merkittäväkin vaikutus.

Mutta, jos olisin päättänyt juoda niin tuskinpa täältä -tai juuri muualtakaan- olisi siihen estäjää löytynyt.

Ei se muuten ole mitenkään mahdotonta lopettaa vaikka tällä minuutilla. Korkki kiinni ja se siitä. Jos halua on.

Huomiseen mennessä haihtuu päästä se mikä nyt on juotu. Sen prosessin nopeutuminen ei oikein todennäköistä ole. Mutta, tuon ajan nyt voisi hyödyntää vaikka lepäilemällä. Huomiseen on kuitenkin melko lyhyt aika.

Olenko alkoholisti, kun en voi viikkoakaan olla ilman?