Kait sitä voi ihminen juoda vähemmänkin, jos sitten enemmänkin.
Mutta asian hallintaan saamiseksi uskon kyllä että viisainta on lopettaa joksikin aikaa kokonaan.
Saavat aivot aikaa palautua niistä tottumuksista ja ehtii vaikuttamaan omiin asenteisiinsa siten että se oma mielipide kertakaikkiaan muuttuu.
Siinä kyllä helposti käy kuten minullekin, ettei enää muistakaan miksi pitäisi yleensäkään juoda.
Mutta ainakaan minä en ole siinäkään mitään menettänyt. Ihan mukavasti menee.
Ihan varmasti voisin laatia itselleni suunnitelman juomisaikatauluksi, määrätä joka päivälle jonkun hyvin kohtuullisen alkoholimäärän, jonka sitten vaikka heti aamutuimaan nielisin. Ja kun sen olisin saanut omiin aivoihini pätevänä ja pitävänä asenteena syötettyä, niin miksei se onnistuisi. Työtä ja itsekuria, melkoista elämänmuutosta se tosin taas edellyttäisi. Ja häiritsisi elämistä.
Mutta minkä ihmeen takia?
Kun huomattavasti helpompaa oli suggeroida itseni ajattelemaan että alkoholi on minulle henkilökohtaisesti itse käytettävänä aineena täysin merkityksetön, ja minun on aivan hyvä olla selvin päin. Aikaa sekin otti, ei tällaisen umpiluisen pään kääntäminmen edes itse ihan päivässä mennyt, mutta muutamassa kuukaudessa kumminkin.
(Jos joku muu olisi yrittänyt muuttaa asenteitani, se tuskin olisi onnistunut lainkaan, ainakaan pysyvästi.)
Tuo itsensä psyykkaaminen -jonkinasteisesta itsesuggestiosta ja aivopesusta siinä kai kysymys on- on periaatteessa aika helppo juttu. Tarpeeksi monta kertaa kun jonkin väitteen itselleen toistaa, ja väittää itselleen sen olevan täyttä totta, jonain päivänä se myös omassa mielessä on totta.
Se kannattaa pitää mielessä, että ihmisen asennetiedostot laittavat aina hanttiin EI-sanalle. Jos siis hokee itselleen että EI saa juoda … niin koneisto hyväksyy siitä mieluummin na kaksi muuta sanaa, eli SAA JUODA… ja homma tökkii.
Juuri siksi valitsn poäähän ajettavaksi asenteeksi sen. alkoholi on minulle täysin merkityksetön aine, ja minun on hyvä olla selvinpäin… ja oliko se nyt sitten tuhannennen vai miljoonannen kerran jälkeen huomasin että asia on täsmälleen noin.
Aivopesu on sitä mitä on, enkä minäkään milloinkaan suostuisi siihen että antaisin kenenkään muun, yksilön, porukan tai laitoksen, sitä minulle suorittaa… jo siksikin että niissä paketeissa tulee aina mukana jotain itse ei niin välttämättä olisi tarvinnut… jos ei taloudellista niin sitten sitä hengellistä sisäänvetoa. Omat rajansa kannattaa siis pitää, ja säilyttää suojamuurinsa. Eivät ne yksilön suojarajat ole ihmisen sadantuhanne vuoden kehityksen aikana turhaan jalostuneet.
Tuossa siis se minun käyttämäni konsti, noin lyhyesti esitettynä.
Etuna ainakin se, että siinä ei tarvitse alistua yhtikäs mihinkään, ei uskoa mihinkään muuhun kuin itseensä, ei nöyristellä eikä selitellä.
Eikä maksa mitään.
Ei tarvitse edes olla päivääkään poissa töistä eikä lähteä kotoa mihinkään.
Saapi olla ihan kuin itse haluaa…