arvaisin että päihderiippuvainen. Saatat olla juoppokin. Tai sitten alkoholisti, jos se paremmalta kuullostaa.
Olennainen kysymys kai kuitenkin olisi, mikä aiot olla vaikkapa ensi vuonna?
Päihderiippuvainen?
Päihdeongelmainen?
Alkoholisti?
Juoppo?
vai entinen sellainen?
(eikä sitäkään titteliä tietysti tarvita, voisit olla vaikka jotain ihan muuta)
Olet varmasi alkoholisti tuon kriteerin suhteen, ei epäillystäkään.
= Onko sinulla antaa neuvoja tapaukseeni ?
Kyllä.
juu…
me olemme täällä kovia antamaan hyviä neuvoja!
Se on niitä maailman helpoimpia hommia, sanotaan vaan että minäpä tein näin ja kun sinä teet samoin niin varmasti selviät.
Sen jo tuossa lyhyesti kerroinkin miten itse vaikutin omiin asenteisiini, ja siinä se sitten alkoikin tapahtua…aivot kun saivat alkusysäyksen uusilkle urille, niin sitten ne jo alkoivatkin tekemään sitä irtautumishommaa ihan itsenäisesti.
Luulen, että useimmilla päihdeongelmaisilla se oman asenteen muuttaminen päihteisiin on se ensimmäinen tärkeä juttu. Pitäisi haluta jotain muuta kuin ennen. Erilaista elämää, erilaista hallintaa omaan elämään, jotain muuta kuin päihtymistä.
Mutta miten sen itsekukin saisi parhaiten tehtyä omalle päänupilleen, sitä minä en tiedä.
Kuten sanoin, minulle varmasti oli apua tästä plinkissä keskustelemisestakin. Mutta, ensimmäiset pari viikkoa se asia oli niin arka, heikko ja omissa käsissä kaikelta pahalta piilossapidettävä että siitä ei olisi kärsinyt keskustella kenenkään kanssa!
Se orastava raittiuden taimi olisi jo pahasta katseestakin paleltunut ja kuollut, se oli niin oma juttu että hiljaa oli oltava.
Jollekin toiselle taas sopii se, että omaa elämää julistetaan ja siitä tehdään tarinaa, kerrotaan aina kun johonkin päin käännytään … ja tuloksia tulee niinkin.
Helppoa päihteistä irrottautuminen ei varmaan ole kovinkaan mponelle, jpoka niihin on tottumaan poäässyt.
Mutta, ei myöskään mahdotonta…
kannattaa ainakin uskoa, että voimia irrottautumiseen riittää. Jos sei sitä usko, niin tuskinpa sitten jaksaakaan. Usko voittoon on joskus enemmän kuin puoli voittoa. Ja sinulla on ne voimat, sen voin kertoa sinulle!
ZerrM, tässä kysymys sinulle:
[size=200]OLETKO ALKOHOLISTI? SIINÄ ON YDINKYSYMYS, JOTA KANNATTAA MIETTIÄ.[/size]
Jos olet, ET PYSTY KOHTUULLISTUMAAN JUOMISESSASI MITENKÄÄN.
Siinä piileekin vastaus. Eli leima on samalla vastaus.
Sinulla voi hyvinkin mennä 10 vuotta tuota miettiessäsi. Mutta mahdollisuus on juuri nyt.
Kannattaa miettiä. Olla rehellinen.
Koen olevani alkoholisti ja tarvitsen apua.
Tietenkin olet alkoholisti…oliko asia jotenkin itsellesi epäselvä?
Jos ei voi olla juomatta, on alkoholisti. Selvää ja yksinkertaista.
Alkoholista pääsee eroon vain olemalla juomatta. Se onkin ainoa keino. Selvää ja yksinkertaista.
Jos juo vuosia ja kaksin käsin ei se kuitenkaan ole helppoa. Huumetta ei kuitenkaan ole syytä vaihtaa toiseen, ei lääkkeisiin eikä muihin huumeisiin.
Itse olen käyttänyt kuitenkin lääkettä- Antabusta. Helppoa ei juomattomuus ole ollut, ainakaan aluksi, mutta onneksi kuitenkin aikaa myöden helpottaa.
Alkoholismista ei voi parantua muuten kuin lopettamalla juominen. Revi siitä. Tsemppiä.
Minkälaista apua tunnet tarvitsevasi?
Päätöksiä lopettamisesta ei voi kukaan tehdä puolestasi.
Sinun asenteisiisi päihteisiin ei voi vaikuttaa kukaan muu kuin sinä itse.
Juomisen lopettaminenkin sinun on tehtävä itse.
Jos hiukan konkreettisemmin kertoisit millaista avuntarvetta sinulla on, niin kuka tietää, auttamishalusia ihmisiä on.
Metsämies osui taas yhden asian ytimeen…mitä apua ja keneltä sitä voisi toivoa… Olen nyt täällä yksin taas kerran ajatusteni ja kokemusteni kanssa. Vähän katkeranakin siitä, että mitään apua en ole läheisiltäni kokenut saavani. Juomisestani ei puhuttu. Juomattomuudestanikaan ei ole puhuttu.Joulupöydässä viiniä tarjottiin muille, ei minulle. Kahvin kanssa tarjottu konjakki ei koskenut minua. Minut ohitetaan huomaamatta, kommentoimatta. En tietysti haluaisikaan, että sanottaisiin siihen malliin, että sähän nyt et voi viiniä ottaa, mutta…ärsyttää ja vituttaa. Tänään on ehkä taas se päivä kun kaikki ottaa kaaliin.
Mitä merkitsee juomisen lopettaminen? Et kuulu joukkoon, voit mennä nukkumaan, kun muut alkavat juomisen iltapalan jälkeen.
Mutta aamulla helpottaa.
Mitä tukea niiltä omaisilta haluat?
Mitä tukea? No hitoksestako mä sen tiedän…mutta jos monen vuoden juomiseni ohitettiin hiljaisuudella, kukaan ei koskaan sanonut mitään, onko se normaalia?
Join kesälomat, mökkireissut, joulut, viikonloput…kun koitin lopettaa, se ei ollut mikään kerrasta poikki-juttu. Yritin itsemurhaa, siitä keskusteltiin se yksi päivä- kun olin selviytynyt sairaalasta kotiin, sen jälkeen siitä ei ole puhuttu. Kun olen muutaman kerran retkahtanut juomaan, niistäkään ei ole isommin puhuttu, en ole kyllä halunnnutkaan…en tiedä, mitä tukea läheisiltäni haluaisin.
Mitä tukea muut saavat? Oma mieheni juo ns. normaalisti, kossua iltaisin kahvin sekaan silloin tällöin, saunakalja, mökillä enemmänkin sitä kaljottelua. Kun lapset miehineen tulevat-, vävypojat ja mies saattavat tyhjentää konjakki-tai viskipullon, ja mökillä saunakaljat tietysti kuuluvat asiaan.
Ehkä haluaisin, että minullekin tarjottaisiin, että saisin kieltäytyä, tai joskus voisin ottaa sen yhden konjakin…mitä siitä seuraisi, en tiedä.
Kun töistä ollaan oltu esim.pikkujoulussa, olen ottanut viinilasillisen ja se on jäänyt siihen, juhlissa olen ottanut tervetuliaismaljan ja se on ollut siinä…osaisinko kotijuhlissa, en tiedä…
Helvetti, en tiedä…
ZerrM, vaikka onkin niin, että neuvominen voi monesti ärsyttää, niin laitanpa tähän
kuitenkin joitakin neuvoja:
Jos koet olevasi neuvoton alkoholiin nähden (tämä tunne tulee yleensä krapulassa, ja
parhaimmillaan tämä terve katumus kestää vain 1-2 tuntia), voit kokeilumielessä
diagnosoida itsesi päihdeongelmaiseksi. Leimaa itsesi, että olet alkoholisti, ja katso
mitä tapahtuu. AA:n kirjallisuuden mukaan ja Minnesota-ohjeistuksen mukaan alkoholisti on
henkilö, joka ei kykene millään kohtuullistamaan juomistaan, vaikka mitä tekisi.
Alkoholismi on oikeasti vaarallinen, kuolemaan ja/tai hulluuteen johtava henkinen sairaus.
Alkoholin välttäminen ei vielä auta, täytyy lähteä rohkealle matkalle, suostumaan siihen, että
alkaa elää elämän ikäviä asioita selvinpäin. Näitä ovat seuraavat asiat: häät, hautajaiset,
lapsen menestyminen, läheisen sairaus tai kuolema, jatkuva arjen jatkuminen arkena, tylsistyminen,
turhautuminen, iloisuus, surullisuus, alakulo, unettomuus, uneliaisuus, pelokkuus, vihamielisyys,
kateus, kauna, katkeruus. Osa noista on siis tapahtumia, osa sisäisiä tunnetiloja. Valitsemalla
terveellinen elämä, vaikka samalla todella menettääkin itsensä ja mahdollisuuden elää sikamaisesti
ja nauttien kohti kuolemaa, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuolla sille omalle väärälle itselleen,
joka haluaa dokata kuolemaansa asti.
Ohessa linkkejä:
http://www.avominne.fi/avominewww/tekstisivu.tmpl?navi_id=231
http://www.avominne.fi/avominewww/tekstisivu.tmpl?navi_id=224
Ai niin, alkoholismi on itsensä kieltävä sairaus. Siinä sen suuri haaste.
Ilman alkoholismia elämäsi olisi paljon tylsempää ja huonompaa, tämän ongelman takia tulet
kokemaan suuria tunteita, raittiina, toipuessasi. Valitse se tie, se johtaa onneen.
Elämän eläminen raakana on parempaa kuin elo sumussa.
Vaikuttaa, että tuo hiljaisuus on jonkinsortin tukea. Ei se mielipiteiden tuputuskaan ole sen parempi. En tiedä onko hyvä ehdotus, mutta voisitko itse yrittää heille sanoa saman mitä kirjoitit?
kun en sukulaisistasi muuta tiedä, niin tämä juttu voi mennä ihan metsäänkin.
Joskus kuitenkin kysymys saattaa olla siitä ettei oikein tiedetä miten pitäisi suhtautua juopottelun lopettaneeseen ihmiseen.
Ei tiedetä, pitäisikö asia huomioida vai onko se ns hienotunteinen huomaamattomuus parempi…
ja sitten jos vielä on epävarmaa miten lopettanut suhtautuu muiden juomiseen, sekin voi hämmentää. Ja entäs, jos ei osata sanoa sitäkään, liittyykkö raitistumiseen muitakin muutoksia ajatusmaailmassa, uskonnollisuutta tai muuta äkillistä herätystä?
On siinä joskus ympäristölläkin pallo hukassa.
mutta, tämä nyt oli tällainen heitto jolla välttämättä ei ole mitään yhtymäkohtia Marina56:n viestiin.
Sen kyllä hyvin ymmärrän että outo olo tulee, jos kokee olemansa puolittain näkymätön kummajainen jonka kohdalla ei tarjoiluprikkaa kantava edes pyshdy kysäisemään saisiko olla.
En tiedä sitten, onko vikaa osassa raitistuneista jotka muuttuvat herran enkeliä esittäviksi paremmintietäjiksi ja saavat raitistuneet outoon valoon vai onko kysymys vaan kovin moniselitteisestä suhtautumisesta koko päihdeasiaan?
Jollain syntymäpäivillä muistan olleeni jokusen minuutin vanhiojen kaverien ihmetyksen kohteena kunnes sitten alämä jatkui. He ottivat, minä en, ja silti yöhön asti istuttiin ja juteltiin. Saunottiin ja osa humaltui. osa taas ei oikein sitäkään. Nyt käyn niin harvoin kosteissa tilaisuuksissa ettei asia usein pääse koskettamaan.
Ongelmallinen tilanne, kuitenkin, ja avaamisen arvoinen.
p.s.
Toisaalta luulen, että hiljaisuuden takana on osittain myös sanatonta kunnioitustakin. Jos tosiaan olet aikaisemmin samoissa tilaisuuksissa juonut vähän yli mitankin ja nyt pitäydyt arvokkaasti tervetulomaljassa… siinä voi moni mennä sanattomaksi jo senkin takia että epäilevät pystyisivätkö itse samaan, jos tarvetta tulisi.
Kiitoksia kaikille neuvoista. Ei toi kokonaan alkoholista kieltäytyminen ole onnistunut täysin mitoin. A- klinikalla käyn kerran viikossa ja juomiseen haetaan kontrollia. Sen verran aikaan saannosta tullut, että sain katki 2 kertaa viikossa ottamisen. Ja senkin että otan nyt vähemmän, ei niin kauheeta krapulaa. Viikkko menee ilman ihan hyvin mutta sitten alkaa tekeen mieli. Viikon jälkeen se toinen päivä tai kolmas, sit pitää jo saada. Ja sit otan. Minulla vuorotyö joten voin ottaa melko lailla vapaasti milloin haluan rytmiannokseni. Tiedän, että minulla on riippuvuus, vaikka monen mielestä painin melko mitättömissä asioissa mitä alkoholiongelmiin tulee. Annokseni voi monelle kuulostaa mitättömältä. Mutta kaikki me ollan yksilöitä, toiset kärsi enemmän toiset vähemmän ja samoja ongelmia. Tavoitteeni on vähentää ja lopettaa kokonaan.
Tässä mennyt kk verran oikeastaan ihan hyvin, muttä tänää viimeisen yövuoron jälkeen ja kun pitkä vapaa alkoi ja vaimon lähtiessä iltavuoroon otin “annokseni” viini pulloon ja muutaman lonkeron ja siitähän humalluin. Vaimo kun tuli ilta vuorosta havaitsi tilanteen ja lähti saman tien ties mihin ajelulle. Vaimo ei yhtään siedä sitä että otan alkoholia,.aattelee että juomiseni on aina kaatokänniä. Itse jotenki aattelin vain nätisti nauttia ja rentoutua. Mut ei näköjään vaan onnistu…kuin sen verran,että en enää ihan sammuksiin asti juo. Onko teillä antaa vinkkejä? olen A- klinikalla käynyt kk verran kerran viikossa ja juomistani on saatu rajoitettua jonkin verran. Aiemmin meni jopa 2 kertaa viikossa kännäilyyn.Nyt mennyt noin yli viikon “otosta” ja määrät ollut vähän pienempiä. Jotenkin vaan tuntuu että tästä ei tuu mitään. Vaimo jo ajeltuaan tuossa just kantoi vuoteesta kamppeet toiseen huoneeseen, eikä puhu mitään. Paska olo mulla ja hällä, mitäs teen? Juistiin kävin hälle sanomassa, etten ole kuin yhden viinpullon juonut, mut hän oli vain hiljaa ei puhunut mulle mitään kuin olisin joku täys paska. Henkisesti tää kuluttaa. Paska varmaan oonkin. Pitäskö tuota antabusta laittaa kehiin, vai jokin muu?
Kun kysyt vinkkejä, kerron omasta kokemuksestani yhden. Käyn AA-palavereissa yleensä ainakin kerran viikossa eikä ole tarvinnut juoda. Mukaan pääsee, jos on halu lopettaa, mutta voi tulla katsomaan ja kuuntelemaan vaikka ei haluaisikaan.
Otan tuon huomioon, enkä sulje sitä pois. AA:ta jotenkin vielä tässä vaiheessa vierastan. Ajattelen niinkin että jos omaksun aa:n teesit niin suljen itseni omaksumaan alkoholikeskeisen identiteetin. Jotenkin pyristelen pääsemään tilaan, jossa alkoholi muodostuisi sivuasiaksi, eikä olis niin päällimäisenä elämässä(vähemmän ja harvemmin).
Mitäs mieltä olette, onko alkoholistin ja alkoholiriippuvaisen välillä erona että alkoholisti juo päiviä ja viikon tai kk putkeen. Kun taas alkoholiriippuvainen juo 1 tai 2 kertaa viikossa?
Tiedän että minulla on jonkn asteista ongelmaa ja yritän saada sen hallintaan. Konsteja on monia ja mikä tästä toimii minun kohdalla? Tätä yritän löytää…
Kovin suurta merkitystä ei mielestäni ole, onko alkoholia juova alkoholiriippuvainen vai alkoholisti. Eikä riippuvuuden määrää voi ehdottoman tarkoilla litroilla tai ajoilla määritellä.
Alkoholistina on siitä hyvä elää, että tietää alkoholin juomisen olevan vahingollista, jopa tuhoavaa.
Vertaistuessa on mahtavan vapauttavaa huomata, että ei ole yksin ongelmansa kanssa, ja henkilökohtainen tapaaminen toisten raittiuteen haluavien kanssa on arvokas voimanlähde.
