juu…
me olemme täällä kovia antamaan hyviä neuvoja!
Se on niitä maailman helpoimpia hommia, sanotaan vaan että minäpä tein näin ja kun sinä teet samoin niin varmasti selviät.
Sen jo tuossa lyhyesti kerroinkin miten itse vaikutin omiin asenteisiini, ja siinä se sitten alkoikin tapahtua…aivot kun saivat alkusysäyksen uusilkle urille, niin sitten ne jo alkoivatkin tekemään sitä irtautumishommaa ihan itsenäisesti.
Luulen, että useimmilla päihdeongelmaisilla se oman asenteen muuttaminen päihteisiin on se ensimmäinen tärkeä juttu. Pitäisi haluta jotain muuta kuin ennen. Erilaista elämää, erilaista hallintaa omaan elämään, jotain muuta kuin päihtymistä.
Mutta miten sen itsekukin saisi parhaiten tehtyä omalle päänupilleen, sitä minä en tiedä.
Kuten sanoin, minulle varmasti oli apua tästä plinkissä keskustelemisestakin. Mutta, ensimmäiset pari viikkoa se asia oli niin arka, heikko ja omissa käsissä kaikelta pahalta piilossapidettävä että siitä ei olisi kärsinyt keskustella kenenkään kanssa!
Se orastava raittiuden taimi olisi jo pahasta katseestakin paleltunut ja kuollut, se oli niin oma juttu että hiljaa oli oltava.
Jollekin toiselle taas sopii se, että omaa elämää julistetaan ja siitä tehdään tarinaa, kerrotaan aina kun johonkin päin käännytään … ja tuloksia tulee niinkin.
Helppoa päihteistä irrottautuminen ei varmaan ole kovinkaan mponelle, jpoka niihin on tottumaan poäässyt.
Mutta, ei myöskään mahdotonta…
kannattaa ainakin uskoa, että voimia irrottautumiseen riittää. Jos sei sitä usko, niin tuskinpa sitten jaksaakaan. Usko voittoon on joskus enemmän kuin puoli voittoa. Ja sinulla on ne voimat, sen voin kertoa sinulle!