Totta, naisilla lisää testeronia ja siksi kännissä saattaa saattaa tapahtua kaikkea harkitsematonta erotiikankin alalla.
Unia nyt voi ihan hyvällä omallatunnolla nähdä. Eiköhän useimmilla ole kaikenlaisia fantasioita ym tai sitten puuttuu mielikuvitusta.
Kummaa, että ihmisillä on niin vähän tietoa mitä alkoholi vaikuttaa. Noissa hormoniasioissahan on niin, että miehiä säännöllinen käyttö naisistaa (testereronin väheneminen, esim man boobs) ja naisia miehistää.
Maksaa alkoholi rasittaa ja monella on rasvamaksa tietämättään vaikkei vielä kirroosia olisikaan. Kun maksa ei toimi kunnolla se kiihdyttää mm keskivartalolihavuutta.
Mikä määrä sitten ratkaisevaa on perin yksilökohtaista. Useimmat tietysti ajattelevat ettei minua koske samaan tapaan kuin useimmat ajattelevat olevansa keskimääräistä parempia autoilijoita.
Niin, unissahan ihminen käsittelee vaikeita tunteitaan. Ihan mielelläni näen monenlaisia unia, jopa eroottisia!Milloinkas muulloin sitä saisi vieraiden miesten kanssa olla?
Toivottavasti, et minun tekstistäni tehnyt päätelmää, että ihmiset tietävät vähän alkoholin haitoista. Kyllä uskon, että tällä keskustelulistalla ne ovat aika hyvin tiedossa. Tarkoitin lähinnä omilla kommenteillani, että sukupuolielämästä ja seksuaalisuudesta yleensä puhutaan varsin vähän, missään. Siksi olikin hienoa lukea kommenttisi siltä saralta. Tuskin on sellaista ihmisen fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista aluetta, jolle suurella alkoholinkulutuksella ei olisi negatiivista vaikutusta. Naisillahan juominen saattaa esimerkiksi lisätä karvoituksen kasvua ja aggressiivisuutta.
Kiitos kommenteista, yritän palata niihin tuonnempana. Lomailu vie aikaa tänne kirjoittamiselta. Raittiina ollaan edelleen. Merkkipaalu: voitin lapseni muistipelissä. Ei olisi kuukausi sitten millään onnistunut!
Loman viimeinen viikko menossa. Paino pudonnut, kasvot kaventuneet, orastavat man-boobsit ovat vain muisto. Sukupuolielämä parantunut edelleen. Vastakkaisen sukupuolen edustajat noteeraavat minut kadulla. Mielialatkin ovat tasaantuneet, eikä kaljaa tee enää niin usein mieli. Olen fiksumpi ihminen ja parempi keskustelija. Toiset ihmiset tuntuvat tärkeämmiltä kuin juodessa.
Välillä on ihan supertylsää. Positiiviseksi käännettynä tämä tarkoittaa, että aikaa on enemmän. Täytyy keksiä vain miten sen käyttäisi.
Tällä hetkellä tuntuu, etten uskalla ottaa edes yhtä olutta. Pelkään morkkista ja sitä etten tiedä mikä on kohtuus. Tiedän, ettei yksi kerta vielä mene läträämiseksi, mutta vaarana on että määrät pikkuhiljaa kerta kerralta nousisivat.
Kyynel vierähtää silmäkulmaan näitä tekstejä lukiessa. Mikä olisi ollessa jo ei olis niin kipeä, kipeä, kipeä… On vaan niin syvässä ahdigossa ettei kestä… Silloin tulee mieleen etteikö edes sillä yhdellä oluella saa oloaan helpottaa… Mitä pitäsi tehdä? Yksi ajatus on että olla vaan - kyllä sitten aikanaan joko viranomaiset tai kuolema korjaa… On se vaan semmosta tämä bentsohelvetti
Mukava lukea krapulattomasta aamustasi, Tsemppi. Jatka samaan malliin! Toivottavasti pääset myös bentsoista eroon.
Ensimmäinen työviikko loman jälkeen on lopuillaan. Ihan mukavasti mennyt edelleen. Mukavaa kun jaksan jo lukea kirjoja loppuun, moneen vuoteen siitä ei ole tullut mitään.
Paradoksaalista, että asioiden ja ihmisten jännittäminen on vähentynyt. Vaikka juuri jännittämiseen olen juonut!
Kamppailua tämä on silti, vaikka tämä tipaton jakso on parasta mitä on tapahtunut moneen vuoteen.
Ah, toivon että voin muutaman viikon päästä todeta olevani samassa pisteessä kuin sinä. Pyörittelet nimittäin aika lailla samaa ongelmakenttää, jota itse olen miettinyt. Rasittaa, kun tuntuu, että kokee tunteiden sijaan vain mielialoja. Rasittaa, kun kirjojen sijaan täytyy tuijottaa paskaa telkkarista, kun keskittyminen ei vaan riitä. Ja kun ei jaksa keskittyä, tekee mieli juoda, että on selkeämpi syy sille, miksi on laiska tyhmä ja saamaton. Känni on känni, mutta hankalampaa on myöntää, että juomisella voisi olla vaikutusta elämään silloinkin kun on selvinpäin.
Sinjis, anna mennä vaan päivä toisensa jälkeen rohkeasti ilman alkoholia. Alussa riittää, että on juomatta.
Tällä viikolla on taas ollut niin laiska, tyhmä ja saamaton olo. Monenlaista tuntemusta pyörii mielessä, alakuloa, outoa kaihoa, masentuneisuuttakin. Ei tämä juomattomuus mikään onnellisuuden tae ole, enkä sitä kyllä koskaan kuvitellutkaan. Itse asiassa tämä tipaton jakso on venynyt pidemmäksi kuin ajattelin, 65. päivä menossa. Välillä pyörittelen ajatusta, että lopettaisin juomisen kokonaan. Toisaalta taas mietin kohtuukäyttöä, että osaisinko sitä ja mikä sitten olisi se kohtuus.
Lueskelin ketjuasi ja meillä on aikalailla samanlainen suhde ollut alkoholiin. En nyt kertaa mitä siitä itse olen tänne kirjoittanut, totean vain, että kirjoituksistasi tuli samanlainen fiilis.
Olin pitkään täällä vähentäjissä lopettelemassa. Välillä meni viikko, välillä kuukausi. Sitten tuli se kiihdytysvaihe. Eli oltuani raittiina vaikka pari viikkoa, otin sitten kolmannella viikolla pari olutta. Meni ehkä viikko, ja join jo tuplasti. Sitten tuli se point-of-no-return ja juominen palasi vanhoihin uomiin. Minä poika se join aamusta iltaan, koko päivän. Lopulta kun loppu tuli, puhalsin melkein kolme promillea vaikka en silminnähden ollut edes juovuksissa. Lääkärikin ihmetteli mutta minä valaisin häntä sanomalla, että hei kuule, mä olen alkoholisti (tämän asian muistin vasta puoli vuotta tapahtuman jälkeen ja silloin se jo vähän nauratti).
Toivon, että onnistut vähentämään kulutustasi. Se on mielestäni hieno juttu, sillä itse jouduin lopettamaan. Se tuntui isolta asialta, mutta ei se niin ihmeellistä ole. Minun luonteeni on äärimmäisyyksiä hakeva, joten minulle lopettaminen oli myös henkisesti helpompaa. En voi sietää ajatusta, että joisin yhden tai kaksi kaljaa. Juon niin kauan kuin sitä on ja mieluiten jätän vielä aamulle tömpsyt.
No, se siitä tarinoinnista. Omasta kokemuksesta voisin sanoa, että ei kannata olla itselle liian ankara. Jos joskus lipsahtaa juomaan, juo sitten hyvällä omalla tunnolla vaikka koko päivä. Tärkeää on kuitenkin ennen nukkumaanmenoa kaataa kaikki alkoholi kotoa viemäriin - muuten juot sen sitten aamulla ja siitä se taas lähtee.
No, en minä ketään ole neuvomaan. Enkä sitä tarkoitakaan. Itselleni edellä kuvattu oli hyvä keino silloin kun vähentelin. Toivon sinulle hyvää menestystä ja jaksamista. Kuvaamasi henkiset muutokset juomisen lopettamisen jälkeen allekirjoitan 100 prosenttisesti.
Saatpa minun mielestäni vähän neuvoakin. Luin sattumalta tänään sinun uusimman ketjusi ja aloittelin vanhaa. Ei ole yhtä jännittävää kun tietää tarinan päättyvän hyvin, mutta silti kulmat kohoilee noita sinun vuoden 2009 meininkejä. Onnea raitistumisesta ja hyvää jatkoa sillekin!
Kiitos viesteistä ja tsemppauksista seiskaviis, eikiitos ja Troy!
Troy toit esille monta tärkeää asiaa, esim. tuon ettei saisi olla itselleen liian ankara. Ankaruus ja itsekritiikki on olleet mun seuralaisiani aina, toki niiden olemassaolon havaitsin vasta noin viitisen vuotta sitten. Siihen asti olin vain ollut huono ja riittämätön. Tipattomuuskin saa välillä puritaanisia itseruoskinnan piirteitä. Tosin nyt se katkesi lauantain juhlissa, joissa join kuusi olutta. Eilen en juonut, enkä juo tänäänkään. Ei tullut morkkista, jota olin pelännyt. Iloinen, vanha hyvien aikojen hiprakka ja toki jonkin verran väsymystä. Tietoisena kuitenkin siitä, ettei olisi ollut noin hauskaa ilman pitkää raitista jaksoa.
Aamujuomista mä en ole oikein koskaan harrastanut, enemmän vaarana on ollut seuraavan päivän iltana ottaa muutama. Mutta nyt siis jatketaan reippaana vähentäjänä tätä syksyä!
Heippa Dan! Tervetuloa takaisin! Minä olen entiseltä nimimerkiltäni tuo ei kiitos, vaihdoin sen tähän ja siirryin lopettajiin. Huomasin sattumalta sinun juttusi, aika vähän enää vähentäjissä käyn.
Minullakin on loma lopussa, se ei ollut kovin kosteahko kun ei edes satanut. Repsahdin juhannuksena ja kerran sen jälkeen, ja se on ihan karmeaa. Loma on muutoin mennyt selvinpäin, kuten suurimmaksi osaksi muukin vuosi. Ja voin todella suositella. Juomatta ollessa ei menetä mitään, päinvastoin. Nyt on hyvä peilata edellisen kesän lomaa tämän vuoden kesälomaan, ja todeta asia oikein kunnolla ja selvästi. Toivon sinullekin paljon raittiita päiviä, se kannattaa. Hauskaa syksyn alkua!
Moi Iiris, kiva kuulla sinusta. Nähtävästi moni siirtyy vähentäjistä lopettajiin kirjoittelemaan. Onko vähentäminen sitten niin vaikeaa vai eikö vähentäminen yhdistä ihmisiä kuten lopettaminen.
Minusta tuntuu, että vähentäjissä vaihtuu ainakin väki enemmän. Vai luulenko vaan? En seuraa aktiivisesti. Mutta paljon on niitä hetkellisen vähennysinnon saaneita, jotka katoavat sitten ihan yhtä pian kuin tulivatkin. Tai sitten moni myös juo ihan koko ajan kuitenkin, niin ehkä siinä ei sitten jaksa tulla kirjotteleen aina vaan samaa asiaa, että paljonko tuli taas juotua. Sitten toki vähentäminen varmasti on jo aika haastavaa siinä tilanteessa missä on päätynyt päihdefoorumille, yleensähän sillon on jo ihan selkeästi alkoholin kanssa ongelmia. Siitä saattaapi siirtyä pikkuhiljaa lopettajiin kun asian oivaltaa, tai sitten lähtee takaisin juomaan.
Minusta vähentäjissä on tosi paljon just niitä, jotka ahdistuksissaan kirjottelee hetken ja katoavat. Ja sitten niitä, jotka raportoi kuinka taas meni liikaa, ja vaika menisi vähänkin, niin nekin määrät tai ainakin kerrat on kyllä aikamoisia. Monelle voisikin olla paikallaan miettiä ihan lopettamistakin, se on tosi raskasta olla koko ajan ihan veitsenterällä jotenkin juomisensa kanssa, tai laskea koko ajan paljonko saa juoda, koska saa juoda, kauanko olisi juomatta, ja sit huomaa ratkenneensa kuitenkin.
Sori, taisin innostua pistään jostain syystä vähän tiukkaa tekstiä! On vaan jopa huolettanut osa porukasta täällä, kun näkee että ihmisellä on oikeasti ongelma, ja se vähentäminen ei tunnu lainkaan onnistuvan ainakaan pitkällä tähtäimellä, tulee vähän surkukin Että voi, kun he edes kokeilisivat, voisiko elämä helpottua, jos yrittäisikin lopettaa kokonaan.
Mielestäni suurin osa vähentäjiin kirjoittajista on siinä tilanteessa, että lopettaminen olisi paras vaihtoehto. Eli alkoholisteja. Minä ainakin olen. Vähentäminen on silloin yhtä tuskaa ja epäonnistuu niin helposti koko ajan. Olo on epätoivoinen eikä jaksa jauhaa sitä täällä missä ongelman niin hyvin tiedostaa, vaan hukuttaa sitä asiaa juomiseen tai yrittää unohtaa koko asian. Eikä sellaisessa tilanteessa jaksa myöskään antaa muille vertaistukea, kun on vaan niin kiinni siinä omassa suossaan. Ja siksi minun mielestäni on vuorovaikutus tällä puolella niin vähäistä.
Ja ainakin omalla kohdallani kun siirryin lopettajiin kirjoittamaan, aloin myös ihan tosissani työstämään sitä alkoholin lopettamista. Eli en vaihtanut vain siksi, että saisin enemmän juttuseuraa, vaan koska aloin olemaan niin loppu sen juomisen ja siihen liittyvien asioiden takia.
Olette molemmat varmasti oikeassa. Moni tulee tänne hetkellisesti ahdistuneena, onnistuu ehkä vähentämään ja ehkä jopa kuvittelee että juominen on taas hallinnassa. Minäkin täällä taidan pistäytyä aina vuoden välein.
Mutta kuulkaas. Tein päätöksen, ja asetin konkreettisen tavoitteen. Lausun sen julki, jotta tulisi pientä lisätsemppiä;
Tipattomuuskin saa välillä puritaanisia itseruoskinnan piirteitä. Tosin nyt se katkesi lauantain juhlissa, joissa join kuusi olutta. Eilen en juonut, enkä juo tänäänkään. Ei tullut morkkista, jota olin pelännyt. Iloinen, vanha hyvien aikojen hiprakka ja toki jonkin verran väsymystä. Tietoisena kuitenkin siitä, ettei olisi ollut noin hauskaa ilman pitkää raitista jaksoa.
Että voi, kun he edes kokeilisivat, voisiko elämä helpottua, jos yrittäisikin lopettaa kokonaan.