Laiska, tyhmä ja saamaton

Me Vähentäjät
1

Jännittää avata oma vähentämisketju. Ihan kuin tämän myötä muuttuisin lopullisesti alkoholistiksi. Entä jos kukaan ei huomaa? Entä jos kerron itsestäni liian vähän? Entä jos kaikki huomaa? Entä jos kerron itsestäni liikaa?

Juhannussaattona minä lopetin. Kesken parhaan nousun kaadoin loput kallisarvoisesta juomasta menemään. Ei se ollut vielä edes nousua, kolmas lonkero. Enkä minä lopettanut, en sanonut hyvästejä rakkaalle ystävälleni. Otin vain etäisyyttä. Nyt saa luvan riittää tuo määräily, ainainen roikkuminen. Maanittelu, suostuttelu, tyhjät lupaukset.

Minä juon liikaa. Juon silti vähemmän kuin ennen. Vähemmän kuin vaikka viisi vuotta sitten kun rekisteröidyin Päihdelinkkiin. Vähemmän kuin silloin, kun olin masentunut ja päättänyt tehdä itsemurhan. Vähemmän kuin moni muu. Vähemmän on enemmän, se on silti liikaa.

Laiska, tyhmä ja saamaton. Alkoholi tekee minusta hiljalleen noita kaikkia. Lupaukset olivat kyllä kovat, kun tutustuimme. Jaksaa jaksaa, totesimme. Ihanasti rentouttaa, ideoita sinkoilee. Rohkeaksikin muutuin, puheliaaksi. En koskaan aggressiiviseksi, vaan sellaiseksi velikullaksi, joka voisi halata koko maailmaa kävellessään takki auki Vaasankatua kohti kotia sunnuntaiaamuna puoli viideltä. Usein halasikin.

Aloitin säännöllisen juomisen verrattain myöhään, noin parikymppisenä. Vajaassa kahdessa kymmenessä vuodessa olen ehtinyt kuroa muiden etumatkaa umpeen. Olen minä muutenkin kuronut. On loppututkinto, työ, vaimo ja kaksi lasta. Omistusasuntokin. Englanninkielinen ansioluettelo ja saksalainen auto.

Jaksaa jaksaa. Kunnes sitten huomaa, ettei jaksakaan. Ei jaksa, ei muista, ei innostu, ei edes humallu.

Ja sitten ei enää edes tunnu. Miltään. Negatiivisten ja positiivisten tunteiden tilalla on vain yksi, epämääräinen yleissuomalainen vitutus. Tai no ainahan vähän myös ahdistaa, masentaa, pelottaa. Ahdistunut, masentunut ja pelokas.

Minä juon liikaa.

2

Tervetuloa Dan (uudestaan, olet näköjään vanha jäsen). Kyllä sinut huomataan, älä huoli. Tämän myötä sinä itselle kerrot, että nyt menee huonosti ja jotain on tehtävä, ei mitään lopullisia ”olen alkoholisti” julistuksia. En usko, että täällä tunnistetaan ketään, kyllä Suomessa ihmisiä riittää.
”Vähemmän” on hyvä, mutta taitaa olla tämä määrä liikaa sinulle, kun kirjoittelet. Ei kannattane toisiin verrata omia juomisiaan, aina löytyy ihmisiä, jotka juo enemmän. Ehkä pitäisi verrata ihmisiin, jotka juo vähemmän ja yrittää päihittää ne.
Hyvin kiteytit tuon hyvinkin tutun tunteen ” Ei jaksa, ei muista, ei innostu, ei edes humallu”. Tuosta minäkin haluan pois. Yleisturtumuksesta, kun juo joka päivä. Ja myös ahdistuksen määrä, pelot ja masennus sekä paniikin lisääntyminen, ei ole kivoja asioita ja tulevat pelkästään tuosta juomisesta.
Tsemppiä sinulle vähentämiseen/lopettamiseen.

3

Kiitos tsemppauksesta, nainen75.

Tänään on kuudes päivä ilman alkoholia. Minulla on kevään aikana ollut parin viikon mittaisia alkoholittomia jaksoja, ja ne menivät aika kivuttomasti. Niihin ei sisältynyt mitään erityistä päätöstä olla ilman alkoholia. Nyt kun päätin, että korkki kiinni, tämä onkin jotenkin vaikeampaa. Alkoholia tulee ajateltua tosi paljon, monta kertaa päivän aikana. Erityisesti töiden jälkeen. Toisaalta kaikki ajatukset eivät ole negatiivisia tai pakonomaista juomisen halua. Iltaisin on ihana mennä nukkumaan ja tuntea luontaista väsymystä ilman turtumusta. Samoin aamut miellyttävämpiä.

Nyt EM-jalkapallon pariin! (johon luontevasti kuuluisi olut, vaan eipä kuulu tänään)

4

Loma alkoi! Se alkoi enkä minä juhli sen alkua ryyppäämällä! (Kauankohan on edellisestä vastaavanlaisesta kerrasta aikaa, en edes tiedä.) Epätodellinen fiilis, ei riehakas, ei lattea. Oikeastaan aika levollinen olo.

Viinan voimalla vietetyt hetket on oikeastaan aina samanlaisia. Ei ole väliä alkaako vai loppuuko loma, onko iloa, surua vai ahdistusta: ensimmäinen ryyppy tuntuu hyvältä, toinenkin, sitten iloista nousua, tylsää laskua, nukahdus/sammuminen, huonoa unta, krapula. Todellisille tunteille ja tunnetiloille ei jää mitään sijaa. Aamulla ei välttämättä edes muista, joiko iloonsa vai suruunsa.

Parempaa lomaa ja kesää meille kaikille!

5

Päivä nro 8 ilman alkoholia. Äsken hermostuin yhteen ihmiseen ja olisi tehnyt mieli avata lonkero kun tulin kotiin. En avannut, mutta teki hyvää huomata millaisissa tilanteissa alkaa tehdä mieli juoda. Kymmenen minuuttia siinä meni rauhoittuessa ja sitten asia oli osaltani jo käsitelty. Pulloon tarttuessa olisi mennyt koko ilta ja seuraava päiväkin pilalle. Pienestä se on näköjään kiinni…

Jossain vaiheessa ajattelin listata, mitä muutoksia tästä juomattomuudesta on. Monet on niin itsestään selviä, mutta saa kai niistä silti nauttia. Tässä pari:

  • aamut ihania
  • näen unia ja muistan niitä aamulla
  • maha on pienentynyt
  • hoksaaminen on nopeampaa ja yhtäkkiä tulvii kaikenlaisia muistoja mieleen, kai jonkinlainen assosiointi toimii vaan paremmin

Raitista lauantai-iltaa!

6

Sullahan on hyvä alku! Jatkahan samalla tavalla.
Nuo v…tukset on pahoja, helposti tarttuu pulloon, mutta hyvin selvisit ja ensi kerralla se on vielä helpompi.
Voisin lisätä tuohon listaan yhden jutun:
peiliin katsoessa on helppo sanoa itselleen hymyillen “minä rakastan sinua”. Joskus voi jopa vinkata silmää :smiley:

7

Kiitos taas tsemppauksesta! Taidan ymmärtää mitä tarkoitat tuolla peiliin katsomisella. Kieltämättä itsensä on helpompi hyväksyä juomattomana.

Tänään tuli kaupungilla vähän “vammainen” olo. Katselin terasseja ja mietin enkö enää ikinä voi juoda. Koitin ottaa tunteesta niskalenkkiä valitsemalla aurinkoisen terassin ja hyvän kupin kahvia ja palan porkkanapiirakkaa. Ehkä se vähän helpotti.

Päivä nro 12 vaihtuu illaksi.

8

Kiitos listasta, jossa listat juomattumuuden etuja. Se pelasti minut eilen. Meille tuli vieraita, istuttiin patiolla iltaa, tarjolla oli pientä suolaista ja puna- sekä valkoviiniä. Minä lipittelin vahvaa maitokahvia ja mietin yötä, joka ei ole viinistä tukkoinen, ihanaa aamua, joka ei ole viininrippeistä tahmea ja seuraavaa päivää, jossa tosiaankin mmieleen tulvii muitakin assosiaatioita kuin niitä viininjälkeisenpäivän toistuvia ajatuksia… Mutta tiukkaa teki. Olen nyt lukenut noita päivien laskemisia eri viesteissä ja ajatellut, että johan se on perhana, jos minä en saa 10 raitista päivää kasaan ja nimenomaan peräkkäin. Nyt on vasta neljäs, mutta jospa ottaisin tavoitteksi tuon 10. Tähän se on nyt kirjoitettu…

Tuli muuten mieleen tuosta listastasi, että olisi kiva lukea lista, jossa olisi niitä juomisen positiivisia puolia. Sillä niiden takiahan useimmat meistä juovat. Siltä pohjalta sitten voisi lähteä miettimään, miten saavuttaisi tuon positiivisen jotain muuta kautta kuin juomalla tai mitä muuta positiivista voisi saada tilalle… Tai onko yksinkertaisesti pakko luopua myös juomisen positiivisista puolista… Sitähän tämä vähentäminen muka on; luopuisi vain niistä negatiivisista haittapuolista ja säilyttäisi juomisen positiiviset puolet…

Muuten sekä sinun että Roskisksen että monien muiden - ja tämän piirteen tunnustan myös itsessäni, joskin pyrin tietoisesti sen peittämään ja toisaalta myös tietoisesti voittamaan - teksteistä on luettavissa suurta itsensä vähättelyä. Useinhan se puetaan huumorin kaapuun, mutta onko meille tissuttelijoille ja juopoille tyypillistä juuri itsensä vähättely?

Kiitos ajatuksistasi. jJatka juomattomalla linjalla! Listasi tulee nyt mukaan, en saanut sitä pois, kone temppuilee. Se on hyvä lista, anyway.

Jossain vaiheessa ajattelin listata, mitä muutoksia tästä juomattomuudesta on. Monet on niin itsestään selviä, mutta saa kai niistä silti nauttia. Tässä pari:

  • aamut ihania
  • näen unia ja muistan niitä aamulla
  • maha on pienentynyt
  • hoksaaminen on nopeampaa ja yhtäkkiä tulvii kaikenlaisia muistoja mieleen, kai jonkinlainen assosiointi toimii vaan paremmin
9

Käsittääkseni juomisen hyviä puolia ei juuri kannusteta täällä listaamaan. Itse olen kuitenkin miettinyt juuri sitä, että ottaisi relaa muutenkin, pitäisi ihan rehellistä vapaapäivää vaikka työt tuntuvat kaatuvan niskaan ja koti on kaaoksessa, ja ja… Silti. Sillä sitähän juominen mulle usein on, ei vaan enää jaksa hoitaa kaikkea, ja kun ei pysty tekemään kun on juonut liikaa niin sitten vasta ei tee.

Ja toinen, että hulluttelis vähän muuten vaan joskus. Huppelissahan rohkeus lisääntyy. Olenkin esim. sitten ensimmäisen kerran elämässäni uskaltautunut laulamaan karaokea, ja se kerta oli selvinpäin! Olin siitä hurjan ylpeä! Ja yhden kerran lenkillä kunnellessani korvalapuista oikein hyvää kappaletta lauleskelin sitä vähän ääneen, enkä lopettanut, vaikka tuli vieras ihminen vastaan!

Suomalaiset on kai muutenkin aika yleisesti estyneitä ja vakavia, ja se on mun mielestä yksi syy siihen, miksi täällä juodaan niin paljon. Ja sinne kesäterassille kannattaa ehdottomasti mennä nauttimaan, jos “hävettää” olla juomatta niin ottaa “salaa” vaikka ginger alea tai jotain. Ei kai kesäterasseja kannata sen takia välistä jättää!

10

Niin, ei kannusteta listaamaan, mutta miksi kieltää juomisesta ne puolet, joiden vuoksi juo. Jos niitä ei koskaan tarkastele rehellisesti, on vaikea muuttaa toimintaansa ja etsi vaihtoehtoisia tapoja saavutta ehkä sama nautinto. Minä juon ja löydän positiivisia puolia seuraavista:

  • juominen rentouttaa: ihana lösähtää sohvalle ja antaa koko kehon ja mielen rentoutua
  • juominen vapauttaa sosiaalisesti: mukava rupatella pikkupienissä hyvässä seurassa
  • juominen vapauttaa luovuutta: kuningasajatukset tuntuvat tulevan juuri sen ensimmäisen aikana, tai toisen

Ja mitä kautta sitten saavuttaisi saman päämäärän ilman viinaa… ? Se jääköön seuraavaan kertaan.

11

Niin, pitää miettiä, miten saavuttaisi samat tavoitteet ilman juomista… En edes jaksa ajatella. Joskus ajattelen, että juon estääkseni apeutta, melankoliaani tulemasta esiin. Tuleehan se sitten seuraavana päivänä kuitenkin, krapulan muodossa, mutta silloinhan syy on juomisessa ja krapulassa eikä omasta ominaisuudestani. Minä olen melankolinen, apea, surumielinen ja joskus se painuu syväksikin. Olen ollut joskus aikanaan myös masentunut, mutta tuo melankolisuus ja surumielisyys ei ole varsinaista masennusta, vaan ominaisuuksia minussa. Tuskin niistä koskaan pääsen. Eilen tuntui todella apealta, kun ajattelin, että olen nyt päättänyt olla 10 päivää juomatta. En saa juoda. Surullista. Lamaannuttavaa. En saa ajatuksesta minkäänlaisia kiksejä enkä varmasti ole riemuissani, vaikka olisinkin 10 päivää juomatta. On vain haikeus ja ikävä kaljatuopposen ääreen. Sitäkään en enää saa… Elämä ilman viinaa on minulle ajatuksena tylsää, latteaa ja apeaa. Silti tiedän, että juomista on vähennettävä.

12

Hyviä mietteitä, jatkojalosta niitä selvinpäin. :laughing:

13

Niin, minulla tuo juominen ei oikeastaan mene överiksi. Siinähän se onkin: tissuttelen, mutta liiaa. Ja ajatus jatkuvasta tissuttelusta häiritsee. Seura on aina mukavaa. Juon paljon laittaessani ruokaa ja syödessä sitä seurassa. Juominen liittyy ainakin 50 % juuri hyvän ruoan laittamiseen. Tuntuu niin apealta, että tänääkin, kun loihdin jotain hyvää, syön sitä sitten vissyn kanssa… Ja olen oikeastikin saanut monia hyviä, aivan toteuttamiskelpoisa ideoita sen ensimäisen oluen ääressä, tai toisen. Sen jälkeen tulleet ideat ovat sitten täyttä sontaa, vaikka ne juomishetkellä olisivatkin upeita. Nämä pulmathan olisivat nopeasti ratkaistu: sallisin itselleni pari lasia punaviiniä hyvän ruoan kanssa ja joisin silloin tällöin pari kaljaa. No problem. Problen onkin se, että juominen ei koskaan jää tuohon. Kun hyvän olon on saavuttanut juomalla, sitä pitää ylläpitää. Lisäksi kun on niin taitavasti oppinut vuosien varrella välttämään ne kaikken pahimmat morkkikset ja krapulat, että tissuttelu sujuu mainioisti viemättä edes työkykyä.
Asiasta kymmenenteen. Oletteko muuten huomanneet, millainen muutos Samuli Edelmannissa on tapahtunut vuosien varrella. (Uskallan kirjoittaa nimellä, koska hän on julkisuudessakin käsitellyt ongelmiaan.)Käsittääkseni hän kännäsi aikanaan paljonkin. Nyt hän näyttää hyvinvoinnin ja tasapainoisuuden symbolilta. Iho, hiukset, olemus kokonaisuudessaan, niin kaunis ihminen! En nyt puhu vain siis naisena miehestä, voisin sanoa samaa jostain naisesta, joka on selvästi löytänyt oman olemisensa parhaat puolet. Siihen minäkin pyrin…

14

Mukava kuulla, että orastavasta listastani oli apua. Juomisen positiivisista puolista tärkeimmät olivat ihan nuorena estojen poisto ja myöhemmin ahdistuksen lieventäminen. Kaipa niitä positiivisiakin puolia on hyvä miettiä, tulee samalla vastattua kysymykseen ‘miksi juon’. Ja sitten voi jatkaa eteenpäin, voinko saada haluamani jotenkin muuten kuin juomalla…

Ai niin, keskiviikkona sorruin. En tiedä miten ravintolaan päädyin, mutta join ensiksi yhden oluen. Sitten lonkeron ja siihen kylkiäisiksi jonkun paukun. Aamulla tympäisi suuresti, kunnes tajusin nähneeni unta. Oli muuten todentuntuinen uni. Huh. :slight_smile:

  1. päivä menossa. Vaikeimpia ovat ne iltapäivän tai alkuillan hetket jolloin normaalisti korkkaisi bissen. Muuten on mennyt yllättävän hyvin. Monta merkkipaalua ylitetty, olen grillannut, saunonut ja istunut terassilla ilman olutta. Rentoutuminen on vähän vaikeaa, tuntuu että asiat pyörivät mielessä eikä niitä voi oluella nollata.

Vaihtoehtoisia rentoutumismuotoja saa ehdottaa. Mitkä teillä muilla toimivat?

15

Sinun päivälaskurisi innoitti laskemaan omia raittiita päiviäni. Nyt vaatimattomat 7 päivää. Yritän olla rintarottingilla. MItään välittömiä myönteisiä vaikutuksia en ole havainnut. Olen ollut ärtynyt ja ahdistunut - psyykksiä vieroitusoireitako? Perseelle ammuttu karhu -olo siis.
Nautintoa haen jostain pienestä, yleensä syömisestä. Äsken lähetin lapset jäätelönostoon. Yllätys, yllätys, lasten isukki ja minun rakas mieheni sanoi, että tuokaa hällekin. Selitti sitten, että parempi syödä nyt jäätelö ja jättää kaljat illaksi. Olisiko jotain tapahtumassa? Kun en ole juonut, mieskin on juonut vähemmän.
Mutta minä olen siis ilkeä, naljaileva akka.

16

Oodi, vieroitusoireilta kuulostaa nuo sinun ärtyneisyytesi sun muut. Ja itsekin huomaan, että kaikki ruoka maistuisi. :slight_smile:

Pelottavaa miten alkoholi muuttaa persoonaa. Kohta kolmen viikon juomattomuuden jälkeen on havaittavissa iso ero. Olen paremmin kosketuksissa itseeni, tunnen tunteita, puheessa on vivahteita, sävyjä. Ihan erilaista kuin muutama viikko sitten. Ja nyt viimein tämäkin, vaikutus jota olen salaa kauan odottanut: parantunut sukupuolielämä… Mieletön vaikutus itsetunnolle, että saa tuntea olevansa mies. Erektio on parempi, halut on kohdillaan.

Ei ole edes tehnyt mieli alkoholia pariin päivään.

17

Mainitsemaasi erektioon liittyvää positiivista vaikutusta en muista täältä aiemmin lukeneenikaan. Se kertoo varmasti vahvasta elämänhalusta. Ja mikäs on erotiikassa näin kesällä, ja talvellakin.

Vieroitusoirehan se kiukkuisuus taitaa tosiaan olla. Toisaalta; jospa olenkin oikeasti kiukkuinen? Siis ihan vain luonteeltani. Sen selvittämiseksi pitäisi kaiketi olla juomatta monta kuukautta ja katsoa, tasaantuuko olo. Olenkin miettinyt, että alkaako työ sitten uudestaan, jos nyt tämän lyhyen raittiusputken jälkeen juon. Menikö siis kaikki hukkaan vai voinko aloittaa hieman edistyneempänä uuden raittiin jakson? Toisaalta kun en sitä koko raittiutta edes hae…

18

Dan, minun pitikin kirjoittaa omaan vuodatukseeni, että muistakaa ihmiset harrastaa paljon seksiä! Mikään ei vie viinanhimoa paremmin, eikä mikään tuo niin hyvää oloa, ihan ilman krapuloitakin vielä! :wink:

19

Kyllä silä on ihan fysiologinen selityskin. Runsas alkoholin käyttö heikentää miesten testeronin tuotantoa. Kun tuotanto korjaantuu tulee elämän- ja muitakin haluja.

20

Mitenkähän se on meidän naisten kohdalla? Eikö juominen naisilla lisää testosteroinia? Itsekin näin viime yönä eroottisen unen. Ahdistavan ja kiihottavan samalla kertaa.