Jaahas, mistäköhän sitä alottas… Olen tässä tissutellut todella reippaasti noin 4vuotta ja noin 6kk sitten alkanut homma lähteä kunnolla lapasista. Viimisen 6kk aikana olen ollut useita, siis useita kertoja sairaalahoidossa ryypyn takia. Ja nyt tämä viimereissu (noin 2viikkoa takaperin) todettiin haimatulehdus ja maksan vajaatoiminta. Kuultuani tämän lähdin kesken hoidon omiin matkoihini ja ryyppy senkuin jatkui. Otin siinä sitten sen reilu viikon jonka jälkeen alkoivat kivut olemaan todella kovat ylävatsasta säteillen selkään. Nyt olen ollut 3päivää täysin raittiina. Kivut on nyt hieman vähentynyt, mutta olo on todella heikko. Johtuen varmaan myös siitäkun en ole pystynyt syömään mitään tämän kolmen päivän aikana. B-vitamiinit saanut syötyä kyllä päivittäin. Antabusta, sekä muita lääkkeitä olen miettinyt, mutta lääkkeethän nostaa maksa-arvoa myös. Olisi varmaan viisainta käydä lekurissa kyselemässä mitä tehdä, ellei olo tästä pian ala helpottumaan? T: Mies 20v
Moi. Toi kuulostaa aika vakavalta tilanteelta jo ja noin nuori olet. Olisiko pidemmän katkaisuhoidon paikka? Jos sulla on jo 20- vuotiaana haimatulehdus ja maksan vajaatoiminta, missähän olet kolmekymppisenä? Suosittelisin pikaista lekurissa käyntiä ja katkaisuhoitoa.
Tsemit.
Jaahas, sairaalasta kotiuduttu. Edellisestä viestistäni en muistanut mitään saatikka että olen edes rekisteröitynyt tänne foorumeille. Etein lääkistöä kaapeista ja aloin kattomaa paperipinoa, missä on vuokrasopimus yms yms “tärkeät” paperit, nii löysin lapun jossa oli osoite, tunnus, ja salasana tänne. 
Luin edellisen viestini äskettäin ja ajattelin vähän päivitellä tapahtumia… Ongelmahan on siinä että eihän tässä nyt kaikke voi muistaa…
Terveys tähän päivään… Haimatulehdus on näköjään ollut ja on edelleen. Maksa-arvot, verenpaineet yms on ollut koholla. Sydämen rytmihäiriöt on triplaantunut tossa parin vuoden aikana. Muistihäiriöt… öö, niin? Unettomuus iskee (selvinpäin), paniikkihäiriöitä ilmeentynyt, masennusta, ruokatorven tulehdus ja riippuvuus lääkkeistä. Niin, ja laihtunut melko paljon lähiaikoina mitä myös ihmettelen. Lekurit kyllä höpötti jotain mutta tais mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, who knows? Ennen oli paino n.85-90 ja tällä hetkellä 62kg kun pääsin pois. Siinä nyt suurin osa oli mitä mieleen tuli.
Sairaalaan jouduin hiljattain krampin takia, joka oli ensimmäiseni. Sairaalasta päästyäni soitin sukulaiselleni että ois kyydin ja femman lainannu rahaa röökiaskiin mutta sain haukut päälle. Välit nyt ei ole enään ollut hetkeen mitenkään parhaat sukulaisiin/ystäviin. Tuttuja ja “kavereita” kyllä on, mutta poistin numerot puhelimesta jotta pysyisin erossa päihteistä. Saas nähdä miten käy, osotteet tiedän hyvin ja pääsen aina käymään/jäämään, mutta yritetään kuitenkin pysyä erossa (päivä kerrallaan). Kämpässä missä ite asun nii lähti sähköt tossa vähänaika takaperin (1-3kk sitten?) Ja vuokrat meinas jäädä maksamatta, mutta nyt taas kaikki kohalla tässä luukussa. Mitäs muuta… Velkaa on alle kaheksan heikkii enää ja asiat on toisaalta hoidossa. Fyrkkaa ei ole, mutta duunilla velat pois. Niin se on tähäki päivään mennessä menny.
Siinä nyt oli jotai kuulumisia, mutta nyt on pakko yrittää nukkua.
Helvetin hyvin menee jumalauta pari viikkoa taas ryyypätty eikä loppua näy ei saatana. MITÄ TEEN?
Katkolle hoidattamaan fyysiset oireet ja ehkäisemään hengenvaarallinen delirium, sitten sen jälkeen heti täyskäännös uudestisyntyneeksi uskovaikseks…(koskee jokaista) ja sitten AA.han istumaan palavereihin… persettä penkkiin ja siellä istut, raittiina pysyy. Siinä se…
Yritä päästä katkasuun ennen kuin kuolet tai tuhoat onnesi avaimet. Ei ole mielestäni enää vastuullista saati moraalista neuvoa sinua muuten kuin hakemaan ammattiapua.
Katkolla kävin kerran ja apua siitä ei ollut. Sain vaa itteni parempaa kuntoon ja sama meno jatkui. Vuokrarahat ryypätty ja välit poikki sukulaisiin. Vuokrarahat tarvis jostain kehitellä, mutta ketään ei lainaa mulle enään rahaa koska ne arvelee että ne menee kurkusta alas… En vaan tajuu miten asiat voi olla näin huonosti… Hajottaa
^ Eiväthän ne katkot yksinään mitään autakaan, jollei ihmiseltä löydy todellista motivaatiota lopettamiseen. Lisäksi katkon jälkeen tarvitaan usein joitakin muita tukitoimia, jotta ihminen pystyisi pysymään juomatta, vaikka motivaatiota olisikin, sillä alkoholiriippuvuus istuu ihmisessä pirun sitkeässä 
. Se riippuu taas ihan ihmisestä, millaiset tukitoimet hänelle sopivat ja miten intensiivisesti hän niitä tarvitsee. Pelkällä katkolla saa itsensä usein juuri parempaan kuntoon, jotta jaksaa taas jatkaa ryyppäämistään. En todellakaan tuomitse sua, jos tämä tekstini siltä vaikutti. Mulla on tuo oma motivaationikin aika helvetin pahasti hakusessa, mitä tulee alkoholin/huumeiden käytön lopettamiseen 
. Sun tilanteesi vain kuulostaa niin pirun pahalta, ainakin noiden terveydellisten ja myös taloudellisten seikkojen vuoksi, että sun olisi todellakin saatava apua jostakin tai muuten et enää pitkään tällä pallolla tallustele . Katkon kautta sun on todennäköisesti jälleen mentävä, mutta pystyisitkö siellä ottamaan puheeksi nuo jatkokuntoutusasiat. Eihän sinne jatkokuntoutukseen välttämättä pääse, eikä ainakaan ihan heti, mutta jollet tahdo ryypätä itseäsi hautaan, niin lienee ainoa mahdollisuus, että edes yrität saada itsellesi jotakin tukea myös katkon jälkeen. Yksi vaihtoehto on AA, jonka palavereihin kyllä pääsee aina ja ihan ilmaiseksi, kunhan ei nyt ole aivan päissään, mutta AA:kaan ei sovi kaikille. Itse suhtauden melko skeptisesti kyseiseen toimintaa, vaikkei mulla siitä omakohtaista kokemusta olekaan, mutta tiedän ihmisiä, joita se on oikeasti auttanut. Tuskinpa sä ainakaan hirveästi mitään menetät, jos kokeilet sitä. Jos se ei ole sun juttusi, niin sitten se ei ole ja sitten sun pitää yrittää jotakin muuta.
Tsemppiä 
.
Katko on tosiaan ainoastaan ensiapua ja melkolailla merkityksetöntä, mikäli todellista motivaatiota edes määräaikaista raitistumista kohtaan ei löydy. Floristin tilanne kuulostaa jo sen verran huolestuttavalta, että mikäli täytyisi kahdesta pahasta eli haudasta ja uskoontulemisesta valita, niin kehottaisin ottamaan vaikka siitä Jeesuksesta koppia. 
Sama täällä. Taas yritetään taukoa ja vähennystä ja vaikka mitä, katsotaan kuinka ämmän käy. Minä jopa tartuin jo tuohon mainittuun Raamattuunkin, kunhan joku vielä kertoisi mistä kohtaa sitä kannattaa kahlata…? Sattui nimittäin juurikin melkoisen tuomitsevat lauseet sieltä summamutikalla valitessa. Ei ainakaan helpottanut viinapirun pois tunkemista… 
Miten menee Floristi? Tarinasi on jäänyt vaivaamaan mieltäni, kun olet niin nuori ja ehtinyt jo melkoiseen jamaan juoda elämäsi (ja terveytesi). Toivottavasti menit kuitenkin sinne katkolle ja pääsit sitä kautta ammattiavun piiriin?
t.syystuuli
Ketjun aloittajalle. Tarinasi kuulostaa siltä, että olet jo edennyt alkoholismissa todella pitkälle. Haimatulehdukset ja 2 viikon rännit ovat sellaisia joita kuulee enemmän 15-20 vuotta rankasti ryypänneiden ihmisten kertovan. Sulla olisi noin nuorena vielä täysin koko elämä edessäsi ja sen mahdollisuuden eteen kannattaa nähdä oma vaivansa.
Kotiuduttu pari päivää sitte vaihteeks. Maksakirroosihan se sieltä puski mikä oli kyllä ihan odotettavissa. Siinä ois taas henki lähteny ellei vanha ystävä ois tullu kämpille kattomaan mitä on tapahtunu ku ei ollu parii viikkoo musta kuulunu mitään. Keltasena oon kuulemma ollu ku kusen polttama lakana… Peiliin en uskaltanu itte kurkata vaikka kaveri käski kurkata ja miettiä mikä on homman nimi… Jatkohoitoihin on kuulemma jonoa ja olen odotus listalla. Väliaikaisia paikkoja kyllä löytyy toki, mutta ne on lähes käyty jo läpi enkä koe mitään hyötyä niistä.
Nyt sitten pitäs loppuu ryyppy mikä vieläkin arveluttaa. Lekurit viittas siihen että kaks vaihtoehtoo mulla vielä on, kuolema tai raitis elämä… Hieman pelottaa tää tilanne ku en oo ennenkää ottanu ns. “tosissaan” näitä juttuja ihan oikeesti. Otetaaha tästä esimerkki ku ekan kerra meinas henki lähteä… Olin noin 15vuotias ja vedin siinä sitten parin päivän kaljakännit muutaman tunnin yöunilla ja viimesenä päivänä vedin sitte sen tiputtavan viinakännin. Oli talviaika ja olin sammunu auton alle parkkipaikan lähettyville. Koirankusettaja oli sitte löytäny mut sieltä ja soittanu lanssin (kello oli noin 4:00aamuyöllä). Siinä oli ollu noin puolestatunnista-tuntiin ettei henki ois lähteny lekurit selitteli kun olin tajuihini tullu. Silti ku sairaalasta pääsin nii eiku uutta humalaa päälle… Ja näitä kertoja on useita, hieman erinlaisia mutta kuitenki… Ikinä en oo vielä ottanu opiks, missä vika? Ja mitään itsetuhosia ajatuksia yms ei ole ikinä ollut eikä ikipäivänä tulis mieleenkää.
Ja iso kiitos kaikille ketkä on postaillu ja jaksanu tsemppailla meikäläistä. Noi viestit piristää aina jotenkin päivää.
^Karua on kyllä floristilla kertoma
Tässä taidetaan juuri olla siinä tilanteessa, että niitä vaihtoehtoja ei ole kuin tasan ne kaksi. Sullahan ei elämää ole jäljellä tuolla menolla kuin muutamasta kuukaudesta pariin vuoteen.
Eipä tuohon voi sanoa kuin, että hae apua kuin hukkuva ja yritä löytää sisältäsi vielä elämän halu ja motivaatio lopettaa alkon käyttö loppu elämäksi. Se ei ole helppoa, mutta ei tässä nyt oikeen muu auta…
Kaikkien sitä on johonkin kuoltava, mutta tämä stoori on tosiaan harvinaisen karua kertomaa. Muistaakseni Suomessa on tehty joillekin alkoholisteille maksansiirtoja, mutta juopot ovat tosiaan kaukana jonon kärjestä, mitä elintärkeitä elimiä luovutetaan.
Olihan se taas eilis ehtoona pakko hakea muutama keskiolut sekä lonkero kokeeksi… Pari ois vielä jäljellä ja arvelluttaa mitä käy kun kello lyö 9. Tarkotus ei oo todellakaa jatkaa samaa rataa mutta eihän tätä pysty seinäänkää lopettamaan. Plussaa on se että eilen kaadoin noin 40litraa valmista viiniä viemäristä alas. Tai jos totta puhutaan niin vanha ja nykyinen ystävä ne kaatoi ns. mun puolesta. Myös kyseinen henkilö hoiti mun piikin trokarille ja sain pankkikortin takas.
Huh! Kyllä pisti hiljaiseksi. Toivon sulle jotain valaistumista, jonka avulla löytäisit itsestäsi tarpeeksi vahvan halun elää, jotta löytäisit myös keinot lopettaa juominen. Kuulostaa nimittäin siltä, että ihan viimeiset hetket on käsillä tämän päätöksen tekemiselle. On tosiaankin aika ottaa asiat v a k a v a s t i siinä kohtaa, kun kuolema jo kolkuttelee ovella. Vaikket ole kokenut katkoista oleva hyötyä, niin tuskin niistä haittaakaan on? Pysyisit ehkä hengissä siihen saakka, että saat paikan sinne jatkokuntoutukseen.
Paljon voimia!
Tiedän toki, mm. itse viinakrampin kokeneena, että alkoholin vieroitusoireet, siis etenkin kunnon putken jälkeen, ovat niitä vieroitusoireista pahimpia ja tosiaankin helposti jopa hengenvaarallisia, mutta villinä veikkauksena esittäisin, että tuo sinun loiventelusi ei tule onnistumaan katkaisumetodina, vaan parempi ratkaisu olisi se katko ja vieroitusoireiden alasajo huomattavasti vähemmän haitallisilla bentsodiatsepiineilla. Vaikka kerroitkin, että katkot eivät ole sua auttaneet, niin ymmärrät varmasti, että tuossa tilanteessa ne pari kaljaakin saattavat olla liikaa elimistöllesi, tai sitten ne johtavat vain uuden putken alkuun 
. Sen verran pahaksi tuo alkoholismisi on päässyt kehittymään niin fyysisesti, kuin psyykkisestikin 
.
Niin pitkään on kuitenkin toivoa, kuin on elämääkin, joten toivotan sulle tsemppiä, ja toivon, että pääset jonkinlaisen riittävän avun piiriin ennen kuin on liian myöhäistä 
.
Morjesta taas. Palttiarallaa kuukaus sitte olin pari viikkoa taas sairaalassa ku vedin pienet överikännit lääkkeitten kanssa. Nyt tullu taas ryypättyä ja lääkkeitä popsittua muutama viikko ja loppua ei näy. Tää alkaa jo niin paljo masentamaa, en tiedä enää mitä pitäs tehdä. Ehdotti sairaalassa että hakeutuisin harjavaltaan pöpilään… Sinnehän en omasta tahdosta lähde. Pakkohoitoon ei riitä perusteita vaikka lääkkeiden avulla yritin itteni hengiltä sillon vetää… Hyvin toimii nää systeemit täällä suomessakin. Tutustuin muutamaan heppuun tossa kylillä ja juotiin siinä sitte pienet paukut ja kerroin myös omista kokemuksistani alkoholin käytöstä. Kehotti myös lopettaa juomisen ja siirtymään rankempiin aineisiin… Masennus siitä kyllä varmasti lähtee, mutta elämä siinä hätäseen loppuu. Numeroita vaihdettiin, lupailtiin olla yhteydessä mutta katotaan nyt vielä jos sais ryypyn ja lääkkeet poikki. Ja hoidoista ei mitään kuulunut vieläkään. Yritetään jaksaa, päivä kerrallaan eikö?
Ja anteeks siitä etten ole toisii yrittäny täällä foorumeilla tsempata vaikka välillä kyllä myös niitä viestejä lukenut. Yritän nyt itteni ekaks saada kuntoon. Tsemppiä kaikille, kyllä se siitä…