Lahden stoppari??

Aivan niin, sama juttu se mullakin on, diagnosoimaton ADHD/ Psykologisten testien mukaan viitteitä siihen, tai vakavaan masennukseen on, mutta en koskaan lääkärillä ole käynnyt valittamassa siitä, tosin maanisdepressio on todettu ja siihen lääkitys. Sen unohdin tekstistäni aikaisemmin.

Hei,
Miten teillä menee?
Onko poika päässyt/lähtenyt Stoppariin ja pysynyt siellä?
Meidän tytöllä on vieläkin kahden kuukauden jälkeen oma motivaatio hakusessa ja sanoo olevansa hoidossa vaan siksi ettei mulle tulisi paha mieli…
Parissa kuukaudessa on kuitenkin fyysiset vieroitusoireet ohi ja pää sen verran selvennyt että olen ollut huomaavinani häivähdyksiä siitä persoonallisuudesta mikä siellä pohjalla aikaisemminkin oli. On ollut kiva jutella kun tuntee kelle juttelee ja osaa aavistella reaktioita tarvitsematta pelätä yllättäviä raivkohtauksia ym. tunteenpurkauksia.
Ensi maanantaina on ensimmäinen itsenäinen kotiharjoittelu, jollaoin pääsee käymään kotona mutta ei jää yöksi. On tultava itse bussilla, hoidettava lääkärikäynti ja kuljettava julkisilla ilman saattajaa. Minä olen tietysti kauhusta jäykkänä, mutta en voi näyttää mitään ettei tyttö ajattele että häneen ei luoteta. Kiusauksia on matkan varrella vaikka kuinka; pitää kulkea Tallinnanaukion “kamamarketin” ja porukoiden ohi, katsella tuttuja kulmia ja käyttäviä kavereita.
Mietin juuri että tarjoutuisinko odottamaan auton kanssa lääkärin ovella jotta voisimme mennä suoraan kotiin, vai olisiko se liian läpinäkyvää?
Stopparissa on mielestäni ollut hyvää hoitoa ja hyvä suhde omaan hoitajaan. Tärkeitä asioita on tullut esille kskusteluissa ja mm. kaikki mahdolliset testit on tehty. Onneksi vieläkin on HIViltä, hepatiitilta ym. vakavemmalta vältytty vaikka tyttö on todella holtittomasti käyttänyt samoja välineitä milloin kenenkin kanssa.
Kuntosali, ulkoilu, tanssitunnit ja fysioakustinen tuolihoito ovat tervehdyttäneet myös fyysistä puolta. Sairausloma lukiosta kestää syyslukukauden, mutta tarvittaessa(todennäköistä) sitä jatketaan.
Kaikki olisi mahdollista jos vain oma tahto löytyisi.

Hei,

Miten teillä nyt menee?
Onko poika päässyt hoitonsa alkuun?
Meidän tytöllä on vissiin 3 kk kitkut meneillään: pettymykset, loukkaukset, turhautumiset nousee kaiken kattavaksi vihaksi ja kaiken aikaa on vain aineet mielessä… Käytös on rehvakasta, kovasuista ja määräilevää. Jutut pyörii melko lailla oman napansa ympärillä mutta välillä sellainen tuttu empaattisuuskin vilahtaa puheissa. Kauheata taistelua ilmiselvästi käydään järjen, tunteiden, halujen ja riippuvuuksien välillä tasapainoillen.
Jäi nyt hatkaan kotilomalla, mutta ilmeisesti meni kotiin soitettuaan minulle ensin. Saan tarkistettu tilanteen kun pikkuveli tulee kohta koulusta. Lupasi odottaa minua kun pääsen töistä. Ilmeisesti oli luovuttanut kaikki rahansa kaverilleen kaman toivossa, mutta hänpä vetikin välistä ja (onni onnettomuudessa) ja tyttäreni jäikin ilman aineitaan.
Ei ole helppoa ei, millekään osapuolelle…

Soilisko

Mä oon huomannut, että ei tosta stopparista ainakaan apua kellekkään oo ollu. Kaikki jotka on ollu siellä on saanu vielä hämärempiä kavereita sieltä ja rupee sekoilee enemmän, ku pääsee sieltä pois.

nii ja mulla on ittelläni sama. Vanhemmat ihan rikki, ku luulee että tää on jotenki niiden syy mitä touhuun.

:frowning: Niinpä, vanhemmat syyttää aina itseään ja miettii ,mikä meni pieleen kasvatuksessa. Eikä ne pääse never eroon niistä syyllisyydentunteistaan. Joten miten vähemmän vanhemmat tietää(toisaalta), sitä parempi sillä tieto lisää tuskaa. Toi on kaks’piippuinen juttu kuiteskin(vanhempien titämys), se vähän riippuu…