Kirjoittelin täällä kesällä, juhannuksen jälkeen lopettamispäätöksestä, kun kaikki meni alkoholin kanssa pieleen. No lopetinko? En. Yritin vähennellä, vähentelinkin. Mutta sitten meni taas överiksi. Nyt on olo, etten jaksa hirveästi avata tilannettani. Haluan vaan kertoa, että täällä ollaan taas. Lopettamassa. Kaikki apu ja tuki on tervetullutta. Hirveä masennus ja ahdistus päällä, tiedän että tästä tulee hirveä päivä. Vertaistukea kaipaisin ihan kaikilta, mutta etenkin ikääntyviltä naisihmisiltä. Miksi pitää juoda, kun kaikki on hyvin. Tällä hetkellä krapula, itsesääli, uneton yö, typeriä avautumisia somessa (jotka poistin mutta tarpeeksi moni ne näki). Haluan kirjoittaa tänne että oppisin, muistaisin. Nyt kaipaisin vaan vinkkejä miten selvitä tästä päivästä. Päivästä nro 1. Ja kaikista sen jälkeen.
Ehkä nyt on hyvä hetki lopettaa. Raitis joulu läheisten kanssa. Mitään sovittua juhlaa ei ole tiedossa, uusivuosi yleensä kotosalla. En käy baareissa, olen juonut kotona ja mökillä.
En taida nyt väsyneenä saada parempaa tekstiä aikaiseksi. Yritän vaan selvitä hetki kerrallaan tästä päivästä. Palaan kirjoittamaan, kun jaksan. Kiitos kun jaksoit lukea.
Tälle päivälle neuvo,että tänään en ota.Se riittää.
Itse käytän tuota päihdelinkkiä,joka joka aamu muistuttaa minua,että tänään en ota ja nyt on jo mennyt 25 päivää raittiina.Haasteena koin,että miten totutut tavat saisi loppumaan.Pidin muutaman päivän raittiutta,sitten kerroin ensin siskolle,sitten miehelle tästä lopettamisesta.
Ja haastavin oli,kun ystävämme,jotka juhlivat kaikkea vain drinksuin ja drinksumenoin.Olemme yhteisellä reissulla,jossa kaikki istuvat terasseilla ja drinksuilla.Päihdelinkki kertoi noista ns. Sudenkuopista ja täällä tämä vertaistuki helppasi.
Vain sillä on merkitystä,että tänään et ota.Myöhemmin voit jo ajatella pidemmälle.Minä olen ottanut mehua tai limsaa toisten ottaessa muuta ja aaaawww,mikä olo itsellä,kun iltaa kohden näkee toisten väsyvän ja kuvittelen yötä ja aamun morkkista.Itsellä voittajaolo.Ihana olo.Nukuin niin hyvin.Se on se palkka alkoholittomuudesta.Voihan kemuihin keksiä kaikkia nättejä juotavia ilman alkoa.Mielellään.
Tuo on hyvä vinkki: et ota tänään ja toistat sen sitten huomenna.
Kyllä yhden päivän pystyy olla juomatta. Näin niitä päiviä kertyy.
Vieroitusoireet on inhottavia, niiden vakavuus riippuu tietenkin juoduista määristä.
Ne pitää vaan kestää. Keinot on kaikilla erilaiset.
Puuhastelu ja nälän välttäminen on ne ykkösjutut. Jotain limuja tai vichyjä voi vaikka tavan vuoksi ottaa, jos se helpottaa.
SItä voi tuntea itsensä muutamia päiviä sairaaksi ihan tosissaan ja onhan se selvä, kun elimistö on vuosikausia tottunut saamaan myrkkyä.
Sisulla siitä selviää, kun päätös juomattomuudesta on tehty.
Itsellä auttoi vankka ajatus siitä, että myrkkyä en enää ota, oli olo mikä tahansa. Helppoa ei aina ollut, varsinkaan alussa, mutta mikä tässä elämässä helppoa olisi.
Kannattaa lukea juttuja täältä ja kuunnella vaikka aa-podcastia spotifysta.
Kiitos Liiluu ja Jussi. Mun juominen ei ole ollut päivittäistä vaan 1-3 kertaa viikossa toistuvaa. Joten vieroitusoireet on lähinnä henkisiä. Tottakai seuraavana päivänä on oloja, jos on illalla ottanut enemmän. Mutta en esim koe tarvetta tasoitella. En kuitenkaan vähättele ongelmaani. Eikös se niin ole että jos itse on huolissaan, ongelma on olemassa. Mun ongelma alkoholin kanssa on huonot unet, masennuksen ja ahdistuksen lisääntyminen. Mulla on kontakti mt-hoitajaan, mutta en ole uskaltanut ottaa alkoholia puheeksi, koska pelkään omakanta-merkintää. Lähinnä sitä, että se estäisi saamasta lääkkeet joita tarvitsen.
Vielä sellainen juttu että viinipäissäni kirjoitin varsin tunteikkaan kirjoituksen someen. Sen seurauksena sain puhelun ihmiseltä jonka kanssa en ole jutellut kymmeniin vuosiin. Hän on uskossa ja kysyi olenko minä, totesin että en ole. Uskon ehkä universumiin, tai millä nimellä sitä kukin haluaakin kutsua. Mutta jotain ajatuksia tuo puhelu herätti. Olisin halunnut olla selvin päin sen ajan. Somekirjoituksen poistin aamulla.
Niin minäkin lopetin monta kertaa ja vähentelinkin kai - ei poistanut ongelmaa.
Lady: “Nyt on olo, etten jaksa hirveästi avata tilannettani.”
(lainaukset ei ihan onnistuneet)
En jaksanut minäkään, kun tulin tänne, enkä ole jaksanut vieläkään, en ole niin hyvä kirjoittamaan. Mutt jos kirjoittaminen auttaa, niin tämä on tosi hyvä paikka. Mua on auttanut vain lukeminenkin.
Lady: “Hirveä masennus ja ahdistus päällä, tiedän että tästä tulee hirveä päivä. Vertaistukea kaipaisin ihan kaikilta, mutta etenkin ikääntyviltä naisihmisiltä.”
Samoin oli minulla ensimmäisen viikon - ja aina kun rupean ajattelemaan “liikaa”. Tämä ei ole helppoa, tehtyä ei saa tekemättömäksi. Ja vaikka musta tuntuu, etten ole oikea ihminen antamaan neuvoja, niin itse yritän ajatella eteenpäin. Jos en saa anteeksi tekojani, niin enempään en pysty kuin muuttamaan käytöstäni nyt. Muuta mahdollisuutta ei ole, aika lohduton ajatus, mutta niin se on. Eteenpäin. Olen 60 täyttänyt.
Kiitos Maia. Minulla on tämän keskustelufoorumin käyttö vielä vähän hakusessa mutta eiköhän se tästä. ”Kiva” kuulla että muillakin tämän ikäisillä naisilla on ongelmia alkoholin kanssa. Ja vielä kivempi kuulla että ne voi selättää. Varmaan nyt on korkein aika. Tuntuu että muuten olen tehnyt paljon terveyteni eteen. Olen tänä vuonna laihduttanut 15 kg ja liikunta on tullut osaksi elämääni. Tämän yhden asian kun vielä saisi kuntoon niin varmaan se nostaisi paljon itsetuntoa ja hyvinvointia. Minulla on vaikea masennustausta mikä on remissiossa mutta alkoholin käytön yhteydessä masennus aina nostaa päätään.
Olen myös monesti kaivannut samanikäisiä (taustaillut täällä pitkään) - ja nyt taitaa olla muitakin. Itse en uskalla sanoa selättäneeni mitään, mutta ajatukset ovat ajan mittaan muuttuneet siihen suuntaan, että muuta mahdollisuutta ei ole, kun reilusti yli puolet elämästä on elettynä, riippuen tietysti siitä, mitä loppuelämältä haluaa
Kun lopettaa juomisen, voi soittaa sille MT-hoitajalle, että anna aika vaan jollee toiselle, hoidin itseni kuntoon omin neuvoin. Eikä sitä tarvitse välttämättä kellekään avata: kel onni on, se onnen kätkeköön.
Olen kyllä huomannut, että näissä piireissä jaetaan mielellään kokemuksia niistä kiinnostuneille, ei niinkään tuputeta. Eli tuo sanonta ei ehkä täällä päde.
Terveyskeskuksessa tai työterveydessä ei kannata ihan kaikesta avautua, ellei ole ihan pakko. Kyllä niistä jälki jää ja niistä sitten muistutellaan kyllästymiseen asti.
Tiedän, että tämä mielipide jakaa ajatuksia, mutta sanoin nyt kuitenkin.
Jokainenhan toimii parhaalla mahdollisella tavalla. Kokemuksesta vaan tiedän, että he jakavat herkästi reseptejä päihderiippuvaisille tai masentuneille ja sitten mennään ojasta allikkoon niiden pillereiden kanssa, joista ei päästä eroon. Ne vaikuttaa samaan paikkaan aivoissa, joihin addikti on päihteitä käyttänyt.
Tuollaisella säännöllisellä useita kertoja viikossa tapahtuvalla käytöllä saa pidettyä sen mielenmaiseman alakuloisena. Juuri, kun alkaisi aivot toipua, niin sitten otetaan uusi annos ja ollaan lähtöpisteessä.
Moni täällä jakaa ajatuksen siitä, kuinka harmonia palaa elämään, kun päihde poistuu häiritsemästä herkkää kehoa. Kyllä riittää sietämistä ihan tämän arkisen elämän pyörteissä, itse en ainakaan kaipaa yhtään krapulaa sitä häiritsemään.
Minä taas vuosi sitten kerroin avoimesti lääkärille, että alkoa menee liikaa, se on masennukseni syy ja haluan apua. Yksikään lääkärikontakti sen jälkeen ei ole mennyt se päihde edellä. Eli avun hakemista ei kannata pelätä. Se on osa salailua ja alkoholismi elää valheen verkosta. Toki en minäkään kaikille tästä huutele, mutta apu kannattaa ottaa vastaan.
Tsemppiä ja päivä ja hetki kerrallaan se on minunkin neuvoni.
Mä oon taas vastarannan kiiski ja kannatan ehdotonta avoimuutta
Vetäisin kyllä itsekin paniikkikohtauksen ihan huolella siinä vaiheessa kun mulle kirjattiin OmaKantaan diagnoosi alkoholista mutta tottahan se on, mitä sitä salailemaan
Toki JOTKUT terveydenhuollon ammattilaiset voivat siihen takertua mutta ammattietiikan mukaista se ei ole!
Mä käyn päihdepolilla koska mt-puoli ei mua ota ennenkuin olen ollut x ajan raittiina ja karu fakta ainakin meillä on se, etten sieltä edes tarvittavaa apua saisi. Lääkitykset hoidetaan päihdelääkärin toimesta eikä niihin ole tehty muutoksia, mitään ylimääräistä ei todellakaan ole tuputettu, päinvastoin vanhojakin aletaan jossain vaiheessa ajamaan alas kunhan olen siihen valmis, käyn säännöllisesti juttelemassa sairaanhoitajalla ja nykyään enää TODELLA vähän mistään juomiseen liittyvästä. Apua siis olen todellakin saanut ja saan päihdepuolelta
Toki, on mullakin aivan p*ska kokemus terveyskeskuksen lääkäristä joka vaan takertui siihen mun diagnoosiin mutta se kapeakatsoisuus kertoo enemmän hänestä kuin minusta.
Mä ymmärrän kyllä hyvin sen että ihmiset eivät halua avautua alkoholiongelmasta erityisesti jos se on vielä vaikkapa tasolla viikonloppujuominen ja siitä on mahdollista päästä eroon ilman lääkäreitä. Eri asia varmaan toki jos on fyysinen riippuvuus olemassa.
Täältä kuitenkin olen lukenut ketjuja jossa joku A-klinikalle/ katkolle mennyt menetti ajokorttinsa vaikka ei ollut ajanut humalassa. Joku taas kirjoitti olevansa perheellinen ja oli vastaavassa tilanteessa saanut lastensuojeluviranomaiset elämäänsä ja on kai jonkun työpaikallekin ilmoitettu riippuen tehtävän luonteesta. Niin no kyllä kun tämmönen valvontayhteiskunta on muotoutunut niin en ihmettele jos ihmiset eivät halua semmoista viranomaiskontrollia elämäänsä ja pelkäävätkin varmasti sitä.
Ymmärrän sun ajatuksen tuossa ja ihmisten pelot mutta täytyy muistaa että ne on ne yksittäistapaukset jotka päätyy “otsikoihin” tai nettiavautumisiin. Suurin osa saa apua, ei tuomitsemista. Tukea ja neuvoja, ei lasua tai ajokortin menettämistä - vaikka nekin joissain tapauksissa ovat ihan aiheellisia vaikka niiden toimien kohteena oleva usein luonnollisesti on siinä hetkessä eri mieltä.
Sulle taisin siellä “toisessa ketjussa” kommentoidakin että se ajo-oikeuden menettäminen perustuu aina kokonaisarvioon, ei yksittäiseen tekoon (ellei se ole rattijuopumus tai vastaava) tai labra-arvoon.
Mitä tulee työpaikalle ilmoittamiseen niin olet varmasti samaa mieltä että esimerkiksi lentäjän työnantajan tulee tietää? Tai kirurgin. Tai muiden vastaavien jotka ovat vastuussa toisten turvallisuudesta.
Jos siinä kunnossa missä mä päivystykseen (ja seuraavana päivänä päihdepolille) menin, kuivuneena ja harhoissa, peseytymättä kuukauteen, reilun vuorokauden oksentaneena, siinä kunnossa etten pystyssä pysynyt, haisevana ja hysteerisesti itkevänä todellakin kykenemättömänä huolehtimaan edes itsestäni, sain vastaani vain apua ja tukea, kysyin itse lasusta ja ajo-oikeuden menettämisestä eikä kummallekaan ollut heidän mukaansa perusteita niin ei, niitä ei todellakaan tarvitse ensisijaisina toimenpiteinä pelätä.
Ja lasua ylipäänsä, meillä on toisella ollut asiakkuus ihan lapsen omasta pyynnöstä. Siitäkin saa lukea lehdistä vaan ne pahimmat ja nekin yhden osapuolen kertomana yleensä.
En todellakaan luota sokeasti lääkäreihin tai viranomaisiin vaan kyseenalaistan kyllä silloin kun siihen on syytä ja joka koriin mahtuu myös niitä mätiä omenoita mutta silti; älkää rakkaat ihmiset pelätkö avun hakemista!
Kiitos vastauksista, mulla nyt toimii jotenkin ihan kummallisesti tää palsta tai sitten en osaa käyttää. Rivit ja sanat poukkoilee miten sattuu. Yritän myöhemmin paremmalla onnella.
Tämä kuulostaa hiukan samalta kuin minun stoori.Elämä muuten on terveellistä mutta alkon käyttö lisääntti,morkkis lisääntyi ja yhdestä drinksusta lähti ja meni se päivä tissutellen.Nyt 28 raitista päivää takana ja fiilis on upea.Olen sudenkuoppia kohdannut ja selvinnyt niistä ja kertonutkin kaikille läheisille ja ystävilleni.Kaikki ovat ymmärtäneet omalla tavallaan.En halua ottaa tänään ja en ota tänään.Mukavaa joulun odotusta.
Huomenta. Päivä 2 alkamassa. Mitään ongelmia ei ollut päivän 1 kanssa, paitsi väsymys ja huono olo. En yleensä ikinä juokaan kahta päivää putkeen. Määrä mulla on ollut ehkä keskimäärin 14 annosta viikossa, joskus menee enemmän. Ei kuulosta niin pahalle mutta on tietysti ihan liikaa tämän ikäiselle naisihmiselle. Eilen kyläiltiin ja menin ajoissa nukkumaan. Ihana herätä levänneenä ilman huonoa oloa.
Kiva kun täällä on vertaistukena myös sunnilleen samanikäisiä naisia. Kyllä terveempi ikääntyminen on vaivan arvoista. Liiluu, paljon ollaan jo tehty itsemme hyväksi mutta kyllähän tuolla alkolla saa aika paljon terveystekoja romutetuksi.
Aika paljon on puhuttu terveydenhuollossa kertomisesta, kannattaako olla avoin vai ei. Itse en aio hiiskua alkoholista mitään, monestakin syystä. En halua vähätellä mutta alkoholi ei kuitenkaan ole saanut (vielä) niin suurta valtaa elämässäni etten teidän vertaisten avulla pääsi siitä irti. Toiseksi olen eläkkeellä vaikeiden mt-ongelmien vuoksi, ja vuosien tuskan ja lääkekokeilujen avulla on löytynyt combo millä ne on saatu remissioon. En voi ottaa sitä riskiä että joku innokas lääkäri alkaisi ajaa lääkitystäni alas. Sairastan myös monia kipusairauksia ja olen kipupolin asiakas. Myös kipuihin on lääkkeitä mitä ilman en tule toimeen. Sikälikin olisi hyvä päästä alkoholista eroon, ettei tarvitsisi arpoa lääkkeiden ja alkoholin välillä. Jos yksi päivä lääkkeistä jää väliin, ei vaikutus ole vielä kovin iso, mutta jos niitä päiviä alkaa tulla liian usein, se on jo huonompi juttu. Puhumattakaan alkoholin vaikutuksesta mielialaan.
Eilen mainitsin miehelle, että pitäisi ehkä lopettaa alkoholinkäyttö kokonaan. Ei pöllömpi idea, hän totesi ja keskustelu jäi siihen. Hän itse käyttää varsin kohtuullisesti eikä hänelle ole ongelma esim lähteä autolla juhliin. Mitään bilehileitä ei olla vaan ollaan viinitelty lähinnä kotisohvalla. Muille en ole mitään puhunut, enpä ole juuri ketään tavannutkaan. Mt-ongelmistani kuten myös kipusairauksista ovat kaikki tietoisia joten lääkitykseen voi aina vedota.
Tiedän että nyt pitäisi mennä päivä kerrallaan, mutta kyllähän tuo joulunaika jo kummittelee mielessä. Aikuiset lapset kumppaneineen tulevat ja viiniä on aina ollut joulupöydässä. Eikä se ole varmaan kenenkään kohdalla siihen yhteen lasiin jäänyt. Joukossa on kyllä myös absolutisti ja tosi vähän alkoholia käyttävä. Juhannupäivän ja -illan vietin samassa seurassa selvinpäin kun muut ottivat viiniä. Ehkäpä tästäkin selvitään. Joulu väsyttää muutenkin, koska en ole terve. Turha sitä väsymystä on alkoholilla lisätä. Uusivuosi ollaan varmaan kotona miehen kanssa, ja luulenpa että mies haluaa avata skumppapullon. Mutta ei hän viinipullollista yksin juo. Olenkohan tylsää seuraa jos en halua kilistellä. Toki se kuohuva voi olla myös alkoho litonta mutta se loppu menee hukkaan kun poreet eivät kestä. No on mulla murheet😂
Kirjoitan puhelimella ja jotenkin nuo rivit aina pomppivat kummasti joten viestiin jäi virheitä ja se lähti vähän keskeneräisenä. Mutta keskeneräisiähän tässä ollaan itsekin. Piti vielä kertoa, että keväällä alkava mökkikausikin kummittelee jo mielessä. Mutta ehkä olen silloin jo vahvempi. Nyt ei ole mitään houkutuksia, mutta luulen että viimeistään keskiviikkona alkaa viinipullo kuiskutella. Pitää olla puolustusasemissa kun se hetki tulee. No muuta ei kannata ehkä ajatella kuin että tänään en juo. Mukavaa päivää!
@Lady Mukava, kun juttelet täällä🤗 Kirjoitusvirheitä tulee itsekullekkin. Niistä viis. Ei niitä ees huomaa, kun itse viesti on tärkein.
Täytän kohta 73. Aikuiset lapseni olivat jo huolissaan alkoholin käytöstäni. Pitivät minulle kukin vuorollaan puhutteluja ( voiko olla nolompaa, kun isoäiti juo ) Ei mitään tehoa ennenkuin luisuin niin pohjalle, että join joka päivä enemmän tai vähemmän. Piti tietty saada nollat elimistöön, että pääsi viiniä ostamaan. Lopulta aloin olla sekava ja kahden lapseni perheet vähensivät vierailujaan. Ajatus iski, että tää on loputtava. Liityin tänne plinkkiin ja olin pari viikkoa juomatta. Aloin taas, kunnes uusi yritys ja avasin oman ketjun ja liityin UUSI ALKU- ryhmään. Olin taas pari viikkoa selvänä ja taas alotin viinin lipittelyn. Tein silti sielä ryhmässä tehtävät, vaikka tissuttelin. Aloin tajuta miten myrkkyä tuo alkoholi on kropalle. Pääsin Selvä Suunta ryhmään, joka on lopettajia varten. Lopetin taas.
Oon saanut täältä tosi paljon tukea. Ihan alussa repsahdin, mutta sain korkin kiinni. Täällä oli kova kannustus, mistä oon ikuisesti kiitollinen. Alkutaipaleella oon minäkin. Kuukausi kohta selvinpäin. Kiva ku aamulla ei oo loiventavien tarvetta.
Paljon tsemppiä sulle. Päivä kerrallaan mennään ja mukava joulu tulossa ilman salapullolla käymistä.
Kiitos Tämiss@ (en osaa tägätä). Meillähän alkaa täällä olla jonkunlainen varttuneempien leidien kerho. Mutta ihan kaikkien viestejä on kiva lukea.
Mulle ei ole kukaan vielä huomautellut alkoholin käytöstä. Miehen kanssa ollaan kyllä joidenkin reissujen ja kosteampien mökkirupeamien jälkeen puhuttu, että alkoholia on mennyt liikaa ja sitten vähennelty. Viime juhannuksen jälkeen olin jo valmis lopettamaan kun kaaduin ja kaikki katastrofin ainekset oli olemassa. Aikuisia lapsiakin oli paikalla ja silloin varmaan vähän huolestuivat vaikka eivät mitään sanoneetkaan. Mutta yleensä varmistelen kyllä ettei ketään ole tulossa kun viiniä lasiin kaadan. Muutama ystäväpariskunta on joiden kanssa illanvietot tuppaa olemaan kosteita. Toista pariskuntaa ei viime kesänä mökille kutsuttukaan kun minkäänlaista kutsua vastavierailulle ei tullut koko talvena. Olen ajatellut, että miksi sen aina pitää olla minä joka kannan ruokaa ja juomaa pöytään.
Päivä 2 on mennyt hyvin, käytiin mökillä katsomassa onko paikat kunnossa ja olihan ne. Nyt väsyttää kun on ollut ulkona. Luntakin oli, mutta ei varmaan kauaa kun taas sataa vettä. Joskus olisi kiva viettää mökkijoulu, mutta isommalla porukalla se on vähän hankalampi järjestää. Hassua, aamulla ajatus alkottomasta joulusta vähän ahdisti mutta päivän mittaan ajatus onkin alkanut tuntua hyvältä. Alkoholitonta viiniä ajattelin ostaa, enköhän sillä juhlatunnelmaan pääse.
Jos olisin uskovainen, sanoisin että tämä on johdatusta. Voitin nimittäin kuukauden kuntosalikortin! Täytyy sanoa että tuli kyllä hyvään saumaan. Minä, joka en yleensä ikinä voita mitään. Aloittelen joulun jälkeen, ja ehkä se kuukausi motivoi jatkamaan. Ihan huippua! Jos on menossa aamulla salille niin tuskin illalla tekee mieli korkata. Nyt vähän jänskättää miten päivä3 sujuu, siinä kohtaa saattaa ruveta suu napsumaan. Onneksi tuli miehelle sanottua että haluaisin lopettaa.
@Lady ja muut naiset, kannustavaiset. Minä olen muutamaa viikkoa vaille 6-kymppinen eli kyllä meitä aikuisia naisia täällä on. Ja miehiäkin. Monenkirjavaa väkeä, niin kuin elämä itse. Ja kannustavalla asenteella mennään. Mua ihan itketti ensimmäisen päivän vastaukset kirjoitukseeni, kun ajattelin että oon ihan surkimus, epäonnistunut, alkoholisti. Voi miten sitä itseään osaakin ruoskia. Mutta kannustusta sain, pelkkää kannustusta. En ollut yksin ongelmineni.
surkimus, epäonnistunut, alkoholisti. Voi miten sitä itseään osaakin ruoskia. Mutta kannustusta sain, pelkkää kannustusta. En ollut yksin ongelmineni.