@Pakkastyttö (jee, osasin tägätä), kyllä meitä tosiaan rupeaa putkahtelemaan samanikäisiä naisihmisiä tänne. Mutta korostan että miesten viestit ovat ihan yhtä tervetulleita ketjuuni, tai muunsukupuolisten, ihan kenen tahansa. Tosiaan täältä saa ihanasti kannustusta ja ainakin mua kirjoittelu auttaa jäsentämään tilannettani.
Tänään on päivä 3, se keskiviikko mikä mua alunperin arvelutti. Tänään menen kylille ja olisi helppo poiketa siellä Alkossa. En kuitenkaan aio poiketa. Menen mt-hoitajalle mutta aion puhua ihan muista asioista. Niistä juurisyistä mihin juomisesta olen hakenut helpotusta. Kivut, aikuisten lasten ongelmat. Masennus ja hermoston ylivireystila.
Joulu on ahdistanut yleensä aina ja välillä sitä on paettu ulkomaille. Ihan hyvä ratkaisu, tämä joulu ollaan kuitenkin kotona ja aikuisia lapsia on tulossa joulunviettoon. Tiedän että väsyn ja kivut lisääntyvät. Mutta nyt ei jostain syystä ahdista vaan odotankin joulua. En aio lisätä väsymystä alkoholilla. Tänään ajattelin viritellä mökiltä tuomiani kuusenoksia maljakoihin tuomaan joulun tuoksua. Olen valmistautunut hyvin, pakastin pullistelee ruokaa ja leipomuksia. Perussiivoukset tehty, viimeinen silaus puuttuu. Se tehdään varmaan sitten viikonloppuna. Huomenna ehkä kuusi.
Hain sen voittamani salikortin ja ostin miehellekin lahjaksi kuukauden. Saas nähdä tuleeko sinne salille lähdettyä vielä ennen joulua. Mieli kyllä tekisi mennä kokeilemaan.
Viime yö oli vähän kivulias. Kirjoittelen puhelimella, ja puhelimen käyttö selvästi lisää kipuja. Mutta jos se pelastaa viiniltä, kivut ovat pienempi paha. Voipi kyllä olla että joudun pitämään vähän taukoa. Varmaan täällä joulun alla onkin vähän hiljaisempaa.
Se ja päivä 3 on nyt illassa. Tätä pelkäsin ja nyt pelko on vähän käynyt toteen. En ole juonut. Mutta. Päätös horjuu. Joulu mietityttää. Vaikea mennä päivä kerrallaan. Tuntuu hurjalta että se päätös pitää tehdä joka päivä uudestaan. Joka päivä. Help! Olen jo miettinyt siirtymistä vähentäjiin. Tai katoamistemppua.
Tuntuu vaan että ei pysty, ei jaksa. Kivut painaa päälle. Puuhastelin vähän kivoja joulujuttuja ja sehän sitten kostautui. Tuntuu että nyt on mentävä henkäys kerrallaan, tuntikin on liikaa.
Yritän nyt keskittää ajatukset ensi yöhön ja huomisaamuun. Ikinä en ole katunut juomatta jättämistä. Ei tarvitse herätä aamuyön sydämentykytyksiin (vaikka kipuihin ehkä heräilenkin). Aamu on parempi. Harvoin mulla krapulaa on ollut mutta vaikuttaahan alkoholi unen laatuun ja sitä kautta aamun fiilikseen.
Sähän kirjoititkin mun ketjuun varteenotettavan loppulauseen: Mikään ongelma ei ole niin iso, ettei sitä juomalla saisi vielä pahemmaksi. Mietitään sitä yhdessä.
Joku käänsi aivotoimintaansa toisin ja sanoi itselleen uuden ohjeen: Oon juomatta huomiseen asti. Sitten huomenna en juo.
Älä nyt ainakaan niitä somepostauksia murehdi: sinunkaan elämäsi ei varmasti pyöri kenenkään muiden somepostausten ympärillä eli jos jonkun toisen pyörii sinun somepostausten, menee hänellä tosi huonosti.
Mutta se alkoholismi ja siitä selviäminen. Itselle (ja varmasti useimmille täällä) kertomuksesi kuulostaa niin tutulta. Juuri tuota se oli. Itse yritin lopettaa/vähentää niin miljoona kertaa. Minulla auttoi vasta Ozempic. En lopettanut heti kun aloin käyttää sitä, mutta ei vaan enää tehnyt samalla lailla mieli. Alkuun join tottumuksesta, mutta vähitellen juominen väheni ja väheni, ja yhä harvemmin tuli juotua liikaa (mutta jos tuli, tuli ihan karsea ole, normaaliakin paljon pahempi). Sitten vain lopetin juomisen kokonaan. Silloin tällöin tulee edelleen mieli juoda, mutta ei niin paljon, että joisin.
Ozempiciahan ei määrätä alkoholismiin, mutta tämä kai aika yleinen ”sivuvaikutus” siitä. Alkoholismiin on käsittääkseni lääkitystä, joka toimii samoin. Olen monta kertaa miettinyt, miksi en koskaan hakenut lääkitystä alkoholismiini vaan yritin pyristellä siitä tahdonvoimalla irti. Nyt kun vertaan niitä yrityksiä tähän, mielestäni sama kun yrittäisi tahdonvoimalla parantua vaikkapa syövästä. Ei ainakaan itsellä onnistunut.
Itsekin olen vanheneva nainen, vaihdevuodet ja alkoholi oli ehkä pahinta ikinä. Molemmat jo itsessään omiaan aiheuttamaan sietämättömän olon, saati sitten yhdessä. En toivoisi sitä kombinaatiota pahimmalle vihamiehellekään.
Hurjasti tsemppiä! Ja itse suosittelisin kyllä hakemaan reippaasti apua ja kysymään itselle sopivaa lääkitystä alkoholismiin.
Kiitos @JoeLeTaxi .Mulla myös Ozempic painonpudotukseen. Paino onkin pudonnut kivasti, juomishaluihin vaikuttanut ehkä vähän. Vaihdevuodet ovat onneksi jo ohi.
Eilisestä selvisin, mutta selvästi tää plinkki stressaa ja ahdistaa nyt. Se ei tietenkään ole tarkoitus. Täällä on ihania ja tsemppaavia ihmisiä ja olen kaikille kiitollinen. Mutta tää oman ketjun avaaminen aiheutti nyt sen, että alkoholi pyörii mielessä ihan koko ajan. Ja käyn täällä vähän väliä kyttäämässä onko kukaan tykännyt tai kommentoinut. Eli roikun ihan liikaa puhelimella, kun sillä kirjoittelen.
Menen edelleen päivä kerrallaan, käyn lukemassa teidän muiden kirjoituksia, ehkä tulen kirjoittamaan kuulumisia jossain vaiheessa. Kiitos teille kaikille, ihanaa ja taianomaista joulun aikaa❤️
Kuulostaa tämäkin tutulta vaiheelta. Ikäänkuin se alkoholiin koukuttunut mieli etsii muuta mihin koukuttua. Milloin sokeri, some tai nettipelit. Menee ohi tuokin vaihe kun hermosto rauhoituu. Muistan miten itse pähkäilin päihdehoitajalle että raskainta tässä on se, että nyt alkoholi vasta pyöriikin mielessä ja joka päiväkö se lupaus pitää tehdä ja miettiä, että tänään en juo. Ahdisti plinkkikin ja tänne kirjoittelu. Saatoin jopa ratketa juomaan. Mutta kuten sanottu, se meni ohi. Enää ei ahdista. Enää en mieti. Tiedostan, että minulla on tämä taipumus addiktoitua, mutta en ota siitä stressiä. Se on ominaisuus, jonka voi hiljentää.
Hei Lady, sama tilanne minulla tänään. Eilinen meni mukavasti iltaan saakka, mutta sitten viinipullo auki ja toinenkin. Uneton yö, fyysinen krapula ja morkkis. Pahin on tämä itseinho joka on musertavaa ja kysymys miksi join…Miten tästä selvitä ja lopettaa kokonaan alkoholinkäyttö?? Kuinka pysyä lujana kun lupaan itselleni, että tänään en juo, tämä lupaus on rikottu monta kertaa. Auttakaa….
@Mummeli-60 samoin kävi minulla tällä viikolla. Kaksi viikkoa pysyi korkki kiinni ja torstai-iltana lomapäivän aattona… korkki aukesi. Harmitus, moraalinen krapula ja suoranainen v…tutus oli sakeana mielessäni. Mutta nyt, täytyy vaan sinnitellä eteenpäin.
Moi taas pitkästä aikaa. Ajattelin tulla kirjoittamaan kuulumisia, vaikka ne eivät ole olleet hyviä. Alkoholia on kulunut, ja pari kk sitten sattui vakavahko tapaturma alkoholin vaikutuksen alaisena. Se herätteli, olin monta viikkoa juomatta. Osasyynä se että en loukkaantuneena päässyt sinne Alkoon enkä tuon tapaturman vuoksi kehdannut pyytää ketään hakemaan sitä juomaa. Ryvin valtavissa syyllisyydentunteissa mutta selvisin kun hain anonyymisti kriisiapua itselleni. Mutta kun mökkikausi alkoi ja aloin toipua, homma alkoi taas karata käsistä ja annosmäärät lisääntyä.
Hankin itselleni vertaistukihenkilön, ja olemme tehneet suunnitelmaa annosmäärien vähentämiseksi, mutta se ei ole oikein onnistunut. Yhdessä arvelimme, että aika ei ehkä ole oikea. Kesä, mökki, syksyllä kuukauden oleskelu halvan alkoholin maassa. Tulossa viikonloppuja jolloin olen yksin, ja tykkään juoda yksin. Olen yrittänyt saada kaveria seurakseni mökille mutta kaikilla tuntuu olevan kesäsuunnitelmat tehtynä. Milloin se oikea aika on, tuleeko sitä? Tiedän että se hetki olisi tänään. Kotipäiviä tiedossa, silloin juomishalut ovat vähäisemmät. Mökillä tulee tissuteltua pitkin päivää. Ruokaoluet, saunasiiderit, viinit iltapalalla. Annoksia kertyy helposti huomaamatta 8-10 vaikka humalaa ei ole kun annokset jakautuvat tasaisesti päivän mittaan.
Tämä on tällaista pohdintaa, tajunnanvirtaa. Haluaisin osata lopettaa hiljaa itsekseni ilman mitään vakuutteluja kenellekään. Pelkään kai liikaa että sitten repsahdan ja häpeä ja syyllisyys vain kasvavat. Haluaisin, että ihmiset ympärilläni vaan huomaisivat että tuohan ei enää juo. Onko kukaan onnistunut tällaisessa? Nyt kun minulla on tukihenkilö, tuntuu että olen vähän vahvemmalla pohjalla. Mutta kun eilen on juonut 10 annosta, on kai helppo tänään suunnitella lopettamista. Vaikka ei ole edes krapulaa. Voisiko nuo loput siiderit vaan jättää tuonne mökkijääkaappiin. Viemäriin en niitä oikein miehen aikana kehtaa kaataa. Koska en vielä halua puhua ääneen mistään päätöksestä.
Niin kauan, kun asiasta ei puhu ääneen se antaa mahdollisuuden sille, että tilanne jatkuu samankaltaisena. Hiljaa itsekseen lopettaminen antaa luvan niin moneen luisuun ja lipeämiseen että ei tosikaan. Hyvä, että on tukihenkilö se on jo iso askel eteenpäin. Se, että retkahtaa kuuluu osana matkaan joillekin - ei toki kaikille sekään. Sitten vaan uudelleen eteenpäin. Terveisin nimimerkki been there done that.
Niin, kysyinkin onko kukaan onnistunut tässä. Tapoja lopettaa on kai yhtä monta kuin lopettajiakin. Ehkä yksityinen päiväkirja olisi helpompi tapa pohdiskella tilannettaan. Olen huomannut että täällä on aika ehdotonta porukkaa. Tukihenkilön kanssa ollaan onneksi samalla aaltopituudella.
David Foster Wallace kirjoittaa teoksessaan “Päättymätön riemu” mm. Bostonin AA:sta jonka tunnuslause on: “Kun on kerran soittanut kelloa, sitä ei enää saa soittamattomaksi”. Tulkitsen sen niin, että kun juomisessaan on ylittänyt jonkun tietyn rajan, paluuta kohtuukäyttäjäksi ei (enää) ole. Omat monet kokemukseni yrityksistä kohtuukäyttäjäksi palaamisesta - tai minun tapauksessani sellaiseksi ryhtymisestä - vahvistavat tämän.
Näissä keskusteluissa törmää silloin tällöin väitteisiin joissa rapajuopoksi itseään kutsunut on kertonut olevansa nykyään onnellinen kohtuukäyttäjä. Olen palannut asiaan ao. ketjussa esimerkiksi vuoden kuluttua ja tiedustellut miten kohtuukäyttö sujuu. Vastauksia en ole saanut, yhtä lukuunottamatta, mutta sen tulkitsin provoksi.
Minun vaatimattoman mielipiteeni mukaan sinun kannattaisi ottaa asia vertaistukihenkilösi kanssa puheeksi ja lähteä rakentamaan elämääsi alkottomuuden pohjalta. Ei se ole huonoa elämää ollenkaan! “Siirtymävaihe” tosin vaatii keskittymistä ja panostusta.
Mielipiteeni perustuu omiin kokemuksiini ja pohdintoihini; mihin muuhunkaan se voisi perustua…
Minä lopetin ilman tukitoimia, itseasiasa olen tehnyt sen kaksi kertaa. Ekakerralla olin viisi vuotta juomatta, sitten yhdeksän vuoden putki. Nyt olen ollut kahdeksan kuukautta juomatta. Tilanne oli sellainen ,että istuin kaljatölkki kädessä ja ajattelin etten jaksa enää juoda. Tätä edelsi jo pidemmän aikaa ajatuksia lopettamisesta. Join aina yksin omissa oloissani . Olosuhteet juomiselle ovat ihanteelliset, poissa ihmisten silmistä syrjäkylällä.
Kyllä nolotti kaljan ja viinin ostaminen. Olen 70-kymppinen mummo
Minua auttoi se, että keksin mieluista toimintaa tilalle, hemmottelin ja huolehdin itsestäni. Kyllä se alkoholi mielessä käy, siitä on osoituksena sekin ,että täällä plinkissä käyn. Kuitenkin olen tavallaan ulkoistanut ongelman. Kauppaan mennessä joskus tulee viiniostos mieleen, mutta jo matkalla pohdin asiaa. Mitä siitä seuraa? Voisinko tehdä jotain muuta kuin lipittää? Ja vaihtoehtoja on löytynyt.
Tämä nyt varmaan kuulostaa selittelyltä tai puolustelulta, mutta ehkä ne onnelliset kohtuukäyttäjät eivät enää Päihdelinkissä pyöri ja siksi et ole saanut vastausta kysymyksiisi. Ja ehkä tuollainen kysymyskin on jonkun sortin provo. Itselläni on kyllä lähipiirissä tällaisia tapauksia. Oma veli päätyi pohjakosketuksen kautta kohtuukäyttäjäksi. En tiedä, luulen tosiaan että olen väärässä paikassa ja jatkan keskustelua tukihenkilöni kanssa.
