Hienosti kirjoitettu Prossa! Esimerkiksi juuri tuolla tavalla, voi vahvistaa sitä omaa pyrkimystä kokonaisvaltaiseen raittiuteen.
Ps. Ja hae ihmeessä ne Antabukset. Ne ovat miltei kaikille haitattomia ja aina on hyvä maximoida retkahtamisen epätodennäköisyys.
Joo, kyllä ne antabukset on vakavassa harkinnassa ja onhan minulla niistä jo muutenkin kokemusta muutaman vuoden takaa jolloin niitä söin. Nyt en ottaas niitä jarkuvasti, vaan ainoastaan silloin kun on vähäistäkin pelkoa siitä että vois retkahtaa. Nyt on vain ongelmana se että parhaillaan itseluottamukseni alkottoman elämän suhteen on svääreissä, joten mitään kiirusta niitä hakemaan ei ole.
Tulin juuri moottoripyörämatkalta ja kyllä oli mukava reissu. Tulin maaseutureittejä pitkin kotiappäin ja oli todella mahtavat näkymät kun ilta alkoi hämärtämään ja pellot oli usvan peitossa, siinä oli jotain aavemmaista muttei kuitenkaan pelottavaa (paitsi hirvivaara). Ei käynyt pienessä mielessäkään pilata moottoripyöräreissuani alkoholipitoisilla juomilla, vaan pysyin nautittavissa teelajeissa. Mietiskelin yksin ajaessa välillä alkoholiasioitakin, mutta ainoastaan positiivisessa hengessä, eli siitä erossa pysymisestä ja sain niitä ajatellessani vain hyviä fiboja ilman pelkoa tulevasta.
T: Prossmadeu
Palatakseni tuohon retkahdukseeni, niin poikkeuksellista kannaltani oli se että innostuin juomaan peräti 3 päivää. Palatakseni aikaan jolloin join ilman mietteitäkään lopettamisesta, tai siitä että alkoholi ei minulle sovi, niin silloin en koskaan juonut kuin sen yhden päivän viikonloppuna, no toki jos joskus oli jotkut juhlat keskellä viikkoa niin saatoin ottaa, mutta silloinkin vain sen yhden päivän.
Nyttemmin taas kun olen onnistunut välillä olemaan pitkiäkin aikoja ottamatta niin sitten kun olen ottanut, on tullut otettua vähintään se pari päivää peräkkäin, tai enemmänkin.
Minkähän takia nykyään ei enää riitä se yksi päivä, vaikka alkoholin käyttö on vähentynyt dramaattisesti sitten entisaikojen ja kuvittelis että kroppa on jo sen verran vieraantunut alkoholista ettei se enää sitä niin suuria määriä kaipaa. No, tämä jos joku todistaa sen että minusta ei voi koskaan tulla kohtuukäyttäjää, koska pitkänkin tauon jälkeen nautittu alkoholi laukaisee holtittoman juomisvimman.
Enää en anna pääkoppaani kehitellä mitään salajuonia juomisen puolesta, vaan kyllä juomiset nyt on juotu.
Hyvää viikonloppua. T: Prossa
Moikka Prossa!
Ihan sama minulla, juomistyylini “juoma-aikaan” oli samanlaista. En välttämättä edes juonut joka viikko ja aina sitten otin vain yhden illan. Olen huomannut, että näiden useampien raittiiden jaksojen jälkeen se himo on ikään kuin suurentunut, kun taas on antanut itselleen luvan ottaa. Viime joulukuussa kun päätin kohtuukäytellä 4,5 raittiin kuukauden jälkeen, join pari viikkoa melkein päivittäin tai ainakin useamman kerran viikossa vaikka määrät ei olleet isoja (2-5 annosta). Taas tämän vuoden tammikuussa kun olin ollut melkein kuukauden ilman, maistui useampana päivänä viikossa. Viimonen ottokerta olikin sitten maaliskuun eka viikolla ja ihan näinä päivinä 6 kk raitista elämää täynnä! On muuten ennätys aikuisiällä 
Eli ei minustakaan kohtuukäyttäjää saa kirveelläkään, kyllä se lipsuu ylikännin puolelle aina jossakin vaiheessa. Eipä sillä että tulisi mieleenkään ottaa. Kamalaa, bentsoja teki kyllä eilen mieli, pakko tunnustaa (lopetin 10 päivää sitten) eli niihinkin tuli ennemmin se psyykkinen riippuvuus koska fyysisiä oireita ei enää ole. No ei niitä edes ole enää kotona kun hävitin kaikki loput, enkä aio uusiakaan hakea!!! Tsemiä prossa ja raitistellaan edelleen
Moikka Prossa ja Lizzy
Kun on aikoja jolloin ei ole pitkään juonut. Toleranssit pienenee ja tulee helpommin “huppeliin” ja tuntee herkemmin sen nousuhumalan. Ja aamulla jo pelkkä 6-back maistuu suussa “kissankuselta”. Toinen on että antaa itselleen luvan juoda koska on ollut pitkään ilman. Olen vain itse huomannut tuollaista.
Noi on hyviä asioita pohdiskella . Lykkyä kaikille 
T.T
Voihan rämä minkä unen näin. Istuin jossain niityllä yksikseni ja haaveilin kunnes siihen viereeni ilmestyi yhtäkkiää erittäin kaunis ja sexikäs neitokainen. Hän keskusteli mun kanssa kaikkea kivaa ja osoittipa hän myös minua kohtaan sexuaalista kiinnostusta 
. Sitten hänellä olikin yllättäen litran pullo kirkasta viinaa jota hän tarjoili minulle runsaskätisesti, mutta surukseni huomasin että seuraamme oli ilmestynyt kymmeniä muitakin ihmisiä jotka hamus tuota viinapulloa. Huolestun rankasti kun huomasin että viinapullon sisältö hupenee alta aikayksikön, jotan päätin että kun seuraava tarjottu ryyppy tulee minulle, niin juon pullon tyhjäksi saman tien. Samalla kun odotin pullon saapumista luokseni, niin tämä vieressä istuva neitokainen innostui varsin rohkiaksi ja “päällekäyväksi” 
.
Siihempä minä sitten heräsinkin ja täytyy sanoa että olin herätessäni erittäin tyytyväinen etten oikiasti ollutkaan juonut viinaa, mutta toisaalta “hieman” pettyn siihen ettei hemaisevan neidin minua kohtaan osoitettu kiihkeä huomio ollutkaan totta 
.
Osallistuin tänä viikonloppuna yhteen tilaisuuteen missä alkoholia oli tarjolla yllinkyllin, mutta eipäs tuo meikäläistä suuremmin hetkauttanut. En ollut pätkääkään katkera siitä että minä en juo alkoholia, vaan pikemminkin päinvastoin. Oli hienoa lähtiä väsyneenä juhlista ja kotia saavuttuani rojahtaa sänkyyn “täysjärkisenä”. Aamuheräämisen riemakkaan tunteenhan meistä nyt lähes jokainen tietää kun on mennyt maaten selvällä päällä.
Levollisin ja luottavaisin mielin jatkan elämääni ilman alkoholia. Nyt pienille päikkäreille, tiedä vaikka tuo aiemmin unissa ilmestynyt neitokainen jo odottelee. En minä hänen viinapulloansa haikaile :mrgreen: .
Se en sitten ollut minä!
Näinhän se varmaan on, koska ethän sinä nykyään kanna viinapulloja mukanasi .
Alkoholismi etenee vaikka ei joisikaan, vaikka ei tänään tekisi mieli. Oman alkoholismini eteneminen olisi kylläkin askel suoraan kuolemaan, koska ei ole enää muuta suuntaa.
Voisin kyllä ihan selkeästi alkaa kuvittelemaan miten voisin juoda silloin tällöin, pelkäämättä juomasta liikaa, mutta sitten taas toisaalta tiedän senkin, etten minä ole minä, jos joisin. Joku taisi täälläkin mainita siitä miten kuolisi henkisesti, jos alkaisi juomaan ja sitä se luultavammin on kaikilla, jotka repsahtaa, vaikka ei olisi pitänyt.
Kammottavinta siinä on se, että joillekin se repsahdus on tosiaan se viimeinen piste sille henkiselle nöyryyttämiselle, ettei ole enää uskallusta, voimia ja rohkeutta nousta sieltä ylös.
Kun asioista alkaa tulemaan mustavalkoisia, siis ymmärtää sen mikä johtaa minnekin, mistä suosta on päässyt ja minne sitä joutuu jos juo, niin sen varmemmin se henkinen nurjahdus musertaa ihmisen, jos repsahtaa, koska alkoholismin etenemistä siinä raitistumisen prosessissa ei voida lopettaa. Jos niin kävisi, että juomiselle tulisi vielä mahdollisuus, sen “parantumisen” takia, niin me kaikki varmaan juotaisiin ja parannuttaisiin olemalla välillä juomatta.
Kuinka houkutteleva ajatus tuo onkaan, että juomisongelmastaan pääsee eroon kun on vain välillä juomatta. Olenhan itse tähän ansaan langennut jo muutaman kerran, mutta uskon senkin tien nyt olevan kannaltani kuljettu. Olen enemmän käytännön kuin teorian miehiä ja näillä käytännön kokemuksilla mitä minulle on nyt alkoholi asioista kertynyt, niin hyväksyn ja tiedän sen että minulle ei alkoholi sovi pienissäkään määrin, koska silloin menetän hallinnan omasta itsestäni ja miten sitä vois hallita elämän ympärillä pyöriviä asioita jos ei kykene edes itseään hallitsemaan.
Ei ole viime unissani enään esiinntynyt sitä kaunista neitokaista joka tässä taannoin kävi unessani esittäytymässä. Ettei se vaan sittenkin ollut Ketostixi joka siinä pyörähti pulloineen, muttei enää kehtaa uniini palata jottei jäisi kiinni salajuonnista 
.
T: Rossa
En kyllä myönnä olleeni kenenkään unissa, mulla on ihan muita kiireitä öisin. Esim. omat uneni.
Mutta jos minulla on litran pullo kirkasta mukanani, siinä on kyllä Vichyä.
En oo koskaan välittänyt juoda salaa, mutta viime vuosina aloin kyllä varomaan sellasia baareja, jossa saattaa törmätä ‘vääränlaisiin’ tuttuihin, esim. työn kautta tuttuihin.
Juomalla vain harvoin pääsee juomisongelman kanssa sellaseen on-off tilaan, että välillä ei tunnu olevan ongelmaa lainkaan kun on viikkokausia selvinpäin, mutta sitten kun juo niin ongelmia alkaa heti tulla.
Juomisen rajoittaminen satunnaisiin viikonloppuihin antaa joksikin aikaa hallinnan tunteen ja fiiliksen ns. “normikäytöstä”, kunnes sitten taas töppää jotain tai skootteri karkaa lapasesta ja on taas ihan että oh nou, oh shit again! 
Kyllä mulle wichy kelpaa jos tarjoat .
Tämä päivä on ollut oikein mukava ja väsykin alkaa pikkuhiljaa painamaan. On tämä plinkki välillä varsin viihdyttävä paikka joskin samalla hyödyllinen. Taas oli joku ostanut viiniä ja retkahdus on enemmän kuin lähellä (mikä kylläkin on vakava paikka) ja toisaalla vähän vängätään asioista suuntaan jos toiseen, mutta eipäs tuo nyt niin vaarallista ole. Itse ainakin yritän erottaa jyvät akanoista kaikista ketjuista oli siellä sitten väittelyä tahi ei, enkä nyt tarkoita henkilöiden erottelua toisistaan, vaan tarinoista poimittuja jyviä joista saan itselleni oivalluksia ja mietintää raittiuden vakiinnuttamiseksi.
Hyvää yötä. T: Prossmasaurus
Jaaha, tästä päivästä tulee aika työntäytteinen vaikka vapaapäivä töistä onkin. Pitää hoitaa sitä sun tätä ja pitää keritä käydä siellä sun täällä, joten ei kait se muu auta kuin pistää hihat heilumaan ja rattaat vinkumaan. Odotan jo nyt kovasti että saan asiani hoidettua, mutta toisaalta turha tätäkään päivää on etukäteen elää ja mikä parasta, niin ei ne mun hoidettavat asiat kuitenkaan mitään kovin ikäviä asioita ole, pikemminkin tavallisia arkielämän rästiin jääneitä asioita jotka nyt vaan pitää viimetingassa hoitaa.
Hienoa on kuitenkin se, etten koe tällä hetkellä tarvetta alkoholin juomiseen, oli sitten hoitamattomia tai hoidettuja asioita plakkarissa, vaikka olisihan se vallan mainio ja yleisesti käytetty tekosyy juomiseen .
T: Prössa
Vichy on parasta, koska se on kuplivan raikasta ja siinä wanhan ajan vichyssä (ns. “vaarin vissy”) on myös ehtaa natriumia, joka tekee hyvää kesähelteellä ja fyysisen rasituksen ja hikoilun jälkeen.
Aspartaami-limut pois, vaikka sorrunkin yhä toisinaan paheeseeni light-colaan.
Mulla meinaa olla tuo zorrocokis (zero) turhan herkästi ostoskorissa kun kaupassa käyn, mitä lie sokerinkorvikemyrkkyjä sisältää, mutta ei sitäkään nyt kuitenkaan pulloa enempää yleensä viikossa mene.
Olipas tosiaaankin aika kiirus päivä tänään, mutta saipahan hoitamattomat asiat kyytiä. Oli siinäkin mielessä helpompaa hoitaa niitä nytten pois kun ei tarvinnut miettiä että ottaako tänään illalla alkoholia vai ei vaikka vapaapäivä huomenna onkin. Ei ollut kiireen tuntua, vaikka kiirusta pitikin .
Tarjottiinpa mulle tänään oluttakin, mutta vastaus oli kannnaltani tietenkin että kiitos, ei kiitos. Ei olisi vähempää voinut kiinnostaa ja sitäpaitsi yhtä olutta nyt on muutenkin ihan turhaan ottaa, koska ei siitä pää sekoa. Sauna on lämpiämässä joten kiiruhdan tästä vielä kauppaan hakemaan jotai kuplivaa saunajuomaksi, löytyyskköhän sieltä sitä vaarin tai mummon vissyä.
Harmi kun yksi hyvä ketju oli lukittu täällä lopettajien puolella.
Oman retkahdukseni jälkeen olen välillä rääpinyt ehkä liikaakin itseäni ja motiivejani, miksi menin retkahtamaan. Enpä tuota tiedä, olenko siinä yhtään tullut fiksummaksi. Aika aikaa kutakin, en löydä sieltä enää uutta kaiveltavaa, joten näillä mennään nyt eteenpäin.
Ajattelen, että juomisongelmani on ratkaistu, kun en ota eka ryyppyä missään tilanteessa, en anna edes ajatuksissani sille mitään tilaa. Jos otan, tulen kuolemaan juovana naisena. En todennäköisesti enää saa uutta mahdollisuutta.
Elämisen ongelmat ja oman itseni kanssa eläminen onkin sitten se vaikein osuus. Kohdallani alkoholismi on tunne-elämän sairaus ja että voisin elää pääsääntöisesti tyytyväistä elämää raittiina, on tehtävä duunia ajatusteni kanssa,suhtautumiseni ongelmiin ja elämään ylipäätänsä muututtava. Ei kaikkien tarvitse nähdä tätä vaivaa, kun heillä pääkoppa, itsetunto sun muut on enemmän raiteillaan.
Tätä tietä on mentävä vaikka kontaten ja välillä pientareella istuen.
Tsemppiä uudelle raittiudelle t askel
Retkahdus on aika kimurantti olento, se voi olla pelottava, epämiellyttävä, vahingollinen, hyödyllinen, välttämätön, suunniteltu, hyväksyttävä, opettavainen tai peräti tappava, periaatteessa kaikki on katsojan tai retkahduksen kokeneen määriteltävissä. Itse olen aiemmin jättänyt retkahduksesta liian sallivan ja heiveröisen mielikuvan itselleni tyyliin, se on sallittua, sattuu niitä muillekkin, siitä taas noustaan, se kuuluu kuvioon, ei siihen kuole, ym.
Mielikuvani retkahduksen vähättelystä olen osin saanut myös täältä plinkistä, mutta toki vastuu on minun ja miten asiat tulkitsen. Jatkossa en ainakaan omalta osaltani tule suhtautumaan retkahduksiin kevytmielisesti, enkä tule enää sallimaan itselleni retkahdusta. Retkahtelut on retkahettu ja piste.
Retkahdus voi olla kauhea asia erityisesti alkoholistin läheisille.
Muistan lapsuudesta millaisia jäätävän kauhun paikkoja faijan retkahdukset oli. Maailman ihanin isä saattoi muuttua puolen vuoden tai vuoden raittiuden jälkeen kauheaksi haisevaksi hirviöksi seuraaviksi viikoiksi, jopa kuukausiksi…
Hän ei siis tosiaankaan retkahtanut yhdeksi illaksi, eikä edes kahdeksi tai kolmeksi (niinkuin esim. minä, köh), vaan kyse oli viikoista. Tosi pahoista ränneistä.
Retkahduksen ehkäisyssä oisi varmaankin erityisen tärkeää oppia tunnistamaan petaamisen piirteet.
Olet oikiassa läheisten kärsimyksistä retkahdus asiassa, hyvä että muistutit minua siitä koska näköjään sitä helposti ajautuu ajattelemaan asioita aika itsekkäästi. Lisäksi alkoholistin lupaukset läheisille alkoholin jättämisestä lisää heidän tuskaa entisestään aina retkahduksen satuttua, joten noitten lupauksien kanssa pitää olla tarkkana ja tosissaan, eikä vain luvata sen takia että sen hetkisestä tilanteesta pelastuttaas ja saataas anteeksi, jotta voi taas myöhemmin jatkaa juomista.
Pyörähdin tässä salilla ja siitä jäi mukava maku niin henkisesti kuin fyysisesti. Rautakin liikkui aika kevyesti, johtuiko lie jo valmiiksi hyvästä mielialasta, vai mikä lie sai “vanhankin” innostumaan .
Viikonloppu aluillaan ja alkon suhteen on luottavainen mieli, siinäkin määrin että odotukset selvästä viikonlopusta on positiivisella puolella ja jo nyt nautin siitä olotilasta, etten tarvi viikonlopun jälkeen hävetä tekemisiäni. Jos nyt kuitenkin malttaisin noudattaa sitä kuuluisaa päivä kerrallaan ohjetta ja nauttia vain tästä hetkestä.
T: Pnössö
Kummallisiksi muuttuvat ajatukset minun. Olin mukana eräässä tapahtumaketjussa jossa leikki oli kaukana ja tilanne oli enemmän kuin vakava. Tilanne ei liity mitenkään rikollisuuteen, vaan ihan rehellisen elämän tekemisen meininkiin ja inhimilliisten tekijöitten sattumiin. Luojan kiitos ettei kukaan loukkaantunut tai kuollut, mutta henkisiä heijastuksia tästä tapahtumasta voi hyvinkin jäädä aivolohkojen syövereihin.
Se miksi tästä kerron on se, että aika välittömästi tämän tapahtuman jälkeen ajatuksiin kipusi voimakas tunne siitä että onneksi minun ei tarvitse koskaan enään juoda alkoholia. Jotenkin tuntuu että tuo tapahtuma oli ikään kuin piste i:n päälle minun alkoholivetvonnolille ja että se sai minut tajuamaan lopullisesti että on maailman järjettömin asia juoda alkoholia.
Ihmettelen suuresti että miksi minä reagoin tapahtumaan tämmösellä ajatuksella vaikkei tapahtumalla ollut mitään tekemistä alkoholin kanssa.
T: Proksi
