Jep Tuppi, asiathan olisi voinut ilmaista toisinkin, mutta ei siinä suinkaan mitään vahinkoa sattunut, jos muuttuvien asioiden tärkeyttä vielä korostetaan.
Nämä lizzyn sanat pätevät minuunkin. Juuri tällaisten ajatusten kautta minulla on kaatunut montakin hyvää yritystä raitistumisen tiellä. Tuollainen aggressioiden kerääminenkin on tuttua, valitettavasti. Onpa hyvä, että täällä muut sanoittavat sellaisia ajatuksia, jotka olisivat varmasti omaan päähän putkahtaneet vasta myöhemmin. Olen uusi täällä ja jaksan iloita pitkin päivää siitä, että on olemassa “paikka”, jossa voin oppia näin paljon tästä pirullisesta alkoholismista.
Tsemppiä meille kaikille!
Missä Prossa on? Älä jää yksin murehtimaan.
Minä kans seilaan nyt vaarallisilla vesillä.Kohta on vuosi mennyt raittiina ja tämä tuntuu niin normaalilta olotilalta.Juominen ei ole ollut mielessä kuukausiin.Se katala ajatus etten niin juoppo ollutkaan saattaa hiipiä mieleen.Pitänee palauttaa mieleen muutamia totuuksia menneisyydestä.Vois aloittaa niistä hirveistä lopun aikojen aamuista ja selata silloisia tiliotteita.
En tarkkaan päiviä muista kauanko olin juomatta ennen retkahdustani, mutta useampia kuukausia kuitenkin olin ottamatta.
Niin, mitä muutoksia elämään jotta retkahdus ei toistuisi. Kävinhän minä yhteen aikaan A-klinikallakin juttelemassa ja pohtimassa juomisiani missä selkeästi kerroin tavoitteekseni lopettaa juominen kokonaan. En käynyt siellä montaa kuukautta, koska en kokenut saavani sieltä sillä hetkellä mitään sellaista apua mistä en olisi selviytynyt yksin ja sitäpaitsi mulla oli koko ajan semmonen tunne, että vastapuolellanikin istuu vain ihminen joka on töissä ja odottaa työpäivän loppumista, ties vaikka ottaa punkkulasin kotia päästyään. Ei minulla ollut siellä mitään purettavaa, koska en ole kokenut huonoa lapsuutta eikä minua muutenkaan ole kohdeltu niin että minulla olisi jotain traumoja jostain. Koen että minulla on elämässä ollut ja on kaikki asiat hyvin. Sen tiedän että juomalla alkoholia voin elämäni pilata ja juomalla alkoholia masennun, joten lopettaminen on järkevä vaihtoehto.
Tiedän myös että retkahtaa voi jokainen ihminen oli sitten käynyt vaikka kuussa tai jossain muussa, mutta ei retkahtamiseen silti saa suhtautua liian kevyesti, koska siinä on kuitenkin monella kysymyksessä isoja asioita, joillakin jopa henki ja tämä pätee myös minuun. Kokonaisuudessa minun lopettamisyritykseni kuitenkin kulkee oikiaan suuntaan ja siksi jaksankin ainavaan yrittää ja tiedän myös onnistuvani siinä.
Nyt pitää taas lähtiä pää kolmantena jalkana, koska velvollisuudet kutsuu.
T: Prosmanautti
A-klinikan työntekijä kyllä voi ottaa työpäivän päätteeksi lasillisen punkkua, jos haluaa eikä ole ongelmaa. 
Eikä siellä hänen juomisestaan muutenkaan olla puhumassa.
Tuon tilanne muuten ratkeaa AA:ssa. Siellä ei kukaan ole velvollisuudentunnosta vaan omasta halustaan eikä todennäköisesti odota sitä punkkulasillistakaan palaverin jälkeen… No saattaa niitä sellaisiakin olla… 
^ Kyllä, täsmälleen samaa mieltä joka kohdasta.
Ei varmaankaan ole hyötyä istua A-klinikalla pohtimassa vastapäätä istuvan työntekijän suhdetta alkoholiin sen sijaan että pohtisi omaansa. 
(tiedän koska olen itsekin tehnyt niin joskus kauan sitten! : )
Mutta ei ammatti-ihminen varmaankaan kontaktissa asiakkaaseen yleensä ehdi pohtia kotiinpääsyään tai omia vapaa-ajan asioitaan, koska tarkkavaisuus ja toisen ihmisen kuunteleminen vaativat aika paljon keskittymistä.
Mutta sen ammatti-ihmisen kanssahan voisi pohtia juurikin niitä keinoja, joilla raittiutta tukea silloin kun ei siellä klinikalla käy istumassa. Suositteliko A-klinikan työntekijä vertaistukea kuten AA:ta, taikka jotain intensiivisempää ammattimaisen avohoidon muotoa? Onhan esim. Avominne, Avomylly yms.
Ja onhan A-klinikalla omiakin vertaistukiryhmiä.
Ei suositellut muuta vertaustukea kuin tätä plinkkiä, mutta kävin minä hänen suosituksesta akupunktiossa joka annettiin siellä A-klinikan tiloissa. Haluan kuitenkin täsmentää, että en missään nimessä halua moittia A-klinikan työntekiää mistään, koska hän oli erittäin ystävällinen ja varmastikkin omistausui asialleen ja lopetinhan minä “hoidon” kesken, joten en antanut hänelle mahdollisuutta viedä keskustelujaan loppuun asti. Vikahan oli minussa, koska en kyennyt suhtautumaan avun tarjoukseen sille vaadittavalla tavalla.
Puhuttiin me siellä tästä minun tempramenttisesta luonteesta ja sen tuomista hälläväliä seurauksista, sekä miten sitä vois yrittää hillitä. Se on vain niin helevetin paljon helpompi sanoa kuin toteuttaa käytännössä tunteiden ollessa pinnassa. Hälläväliä tunteesta tietenkin helposti seuraa juominen.
Sitäpaitsi minä en osaa rakentaa kehenkään tuntemattomaan ihmiseen luottamusta jollen itse hieman analysoi ja pohdi minkälainen ihminen vastapuoli on.
Mitä kuvittelet tapahtuvan, jos avautuisit oikeasti jollekin tuntemattomalle? Miten sinä ajattelisit, jos joku avautuisi sinulle peloissaan, niin olisitko sinä sen luottamuksen arvoinen ja tai mitä tekisit.
Turhaan sitäkään ei hoeta, että voimia, rohkeutta ja avointa mieltä, niin siitä se lähtee. Vaikeaa se on varmasti, jos aina on tottunut määräämään mitä tekee ja kuinka pitää ajatella, mutta niin se vaan on, että asioiden on muututtava ja se sydän avattava, jos haluaa sitä muutosta oikeasti.
Varmastikkin tekis hyvää joskus saada avautua jollekkin ihmiselle ja toki siitäkin saa tyydytystä kun joku muu avautuu ongelmistaan ja luottaa minuun. Minä vain olen niin helevetin huono avautumaan ja kertomaan tunteistani syvällisemmin muille, koska minusta tuntuu että minä itse olen vastuussa omasta elämästäni ja minä itse ne tarvittavat muutokset teen jotta elämä olis semmosta kuin haluan. Tästä ajattelutavasta johtuen olen alkoholin käytönkin lopettamassa suurilta osin omin avuin ja se että haluan yleensäkään lopettaa alkoholin käytön on sekin tämän ajattelutavan kukkanen.
Jos olisin enemmän muitten ohjattavissa, niin tuskin olisin lopettamassa alkoholin käyttöä, koska joka kaverilta ja jopa perheenjäsenien suusta kuulluu kommentteja siitä ettei minulla ole ongelmia alkoholin kanssa. Samaa toitotti myös terveyskeskuslääkäri jonka kanssa juttelin juomisestani ja hän toteskin että juon kuin suomalaiset keskimäärin muutkin, joten ei mitään hätää.
Muitten vähättely alkoholiasioissa ei todellakaan auta ihmistä joka itse kokee alkoholin aiheuttavan ongelmia itselleen, vaan silloin kun tekee oikein tiukkaa, niin näitten muitten vähättelyt helposti ottaa ylivallan ja johan rupiaa taas polvet notkumaan. Tässäkin asiassa pitäisi vaan olla oman itsensä herra ja pysytellä sillä tiellä minkä tietää itselleen olevan paras.
.
Hei Prossa!
Tämä kuulostaa musta tosi hyvältä. Tuntuu että tunnet ihtes ja missä omat rajat menee. Ja miten lopetat ja tahdot sen viedä läpi. Lueskelin ketjuasi ja monet muiden laittamat viestit voisi tuntua vähä loukkaavilta, mutta vahvasti omasta persoonastas ne luet, kuittaat ja päätät mitä teet. Tuntuu että tiedät missä mennään ja mitä pitä tehrä. Tulee miullekki semmone olo, että vaikka on alkoholisti ja vaikeuksissa, kaikessa ei tartte kumartua, laota muiden jalkoihin ja menettää kaikkea itsekunnioitusta. Pyrin selviämään juomisestani myös yksin (plinkki ja auttava puhelin apuna), mutta jaksan uskoa että näillä eväillä tästä selvitään. Hauska ollunna lukea sinun ketjua(vaikkakin ikävää toki tuo kyykky). Voimia eteenpäin!
Helinä
Kiitos Helinä rohkaisevista ja kannustavista sanoista, ei voi kieltämään etteikö ne saa tämmöstä arpeutunutta kollinkopukkaakin hieman kehräämään 
ja hyvänolon tunne taas saa jaksamaan valitulla tiellä.
Raittiutta rakentaessa helposti toteutuu se kuuluisa lumipalloefekti, aloitetaan pienestä ja homman rullatessa eteenpäin raittiuden ympärille yritetään kerryttää liian paljon ja liian nopeasti. Jos ympärille kerrytetään liian paljon asioita niin pallo kasvaa liian isoksi jolloin se herkästi hajoaa omaan mahdottomuuteensa, tai jos ympärille kerrytetään asioita liian nopeasti, niin asioita ei kerkiä sisäistää jolloin taas ollaan särkymispisteessä, eli retkahduksessa. Jos särkymispiste, eli retkahdus pääsee “yllättämään” niin senkin kannattaa ottaa rakennuspalikaksi “raittiuspalloa” rakennettaessa ja jos sitä palikkaa osaa oikein hyödyntää, niin katsoisin sen olevan tärkiä osa kokonaisuutta. Toki on aina parempi kun kukaan ei koskaan retkahtaas, mutta pitää kuitenkin katsoa asioita realistisesti, eli retkahtaminen on aika yleistä, varsinkin raittiuspyrkimyksen alkuvaiheessa.
Nyt minä lähden rakentamaan “lihaksia” salille, joka sekin on minulle tärkiä asia raittiuteen pyrkiessäni.
T: P[size=50]r[/size] ossu
Ilmoittaudun erääksi epävähättelijäksi, sillä niitä vähättelijöitä on aivan tarpeeksi asti. Mikä pahinta, niin usein kotoa tulee ne pahimmat vähättelyt mm näillä sanoilla, jos vähentäisit, jos harventaisit, jos joisit vähemmän ja yms. Mitä sitten tulee niihin vähätteleviin tekoihin, niin sama asia on siinäkin, sillä kotona siivotaan sotkuja, peitellään, valehdellaa, maksetaan laskuja, ollaan valmiita sietämään ihan mitä tahansa, annetaan anteeksi, kun krapuloissa luvataan ummet ja lammet…
Saanko kysyä Prossa, miksi sinun vaimosi on sanojesi mukaan tietämätön asioistasi, tunteistasi tjs?
Vaimoni ei ole tietämätön asioistani, mutta kaikkia tunteitani hän ei tietenkään voi ymmärtää eikä sitä häneltä voi vaatiakkaan, koska me ollaan kaikki yksilöitä. Pitää myös muistaa, että kaikista teistä muista poiketen, niin vaimoni on nähnyt ja kokenut perheemme 20 vuoden yhdessäolon aikana myös minun “uhrautumiset” ja hyvät teot perhettäni kohtaan, elikkä hän on nähnyt myös minun hyvät puolet, uskokaa tai älkää mutta on niitä minussakin, kuten kaikissa meissä.
En ole myöskään koskaan juonut varsinaisia putkia, vaan 98% elämäni juomisista on jäänyt yhteen päivään viikonloppuisin ja 99.3% niistä olen aina herännyt kotona. Vaimoni on myös nähnyt minun astuvan “leijonankitaan” puolustaessani häntä ja hän tietää takuuvarmasti että olisin valmis kuolemaan puolustaessani lapsiani ja perhettäni.
Hän tietää että juomistyylini on välillä kaikki tai ei mitään ja silloin monasti sattuu ja tapahtuu, mutta olen myös juonut lukemattomia kertoja ilman että on sattunut mitään haavereita, joten ei hänenkään varmasti ole helppoa suhtautua asiaan jyrkästi, kuten hän ei teekkään. Hän ei vaadi minulta täysraittiutta, koska osaan olla varsin hupaisa seuralainen myös hiprakassa, mutta umpitunnelissa voin olla aika arvaamaton ja sen hän on sanonut minulle suoraan, että kun olen liian kännissä niin siitä hän ei tykkää. Vaikka olisin ollut kuoleman kännissä, niin koskaan en ole edes uhkaillut vaimoani tai lapsiani fyysisellä väkivallalla ja uskon että jos joskus herään ja saan kulla että olen tehnyt kännissä perheelleni fyysistä väkivaltaa, niin saattapi päiväni olla luetut oman käden kautta.
On epäreilua väittää että vaimoni olisi tietämätön asioistani ja tunteistani, pitää muistaa että alkoholi ei ole meidän perheen keskeisin tekijä, eikä tule koskaan olemaan.
Haluan kuitenkin lopettaa juomisen, mutta näen sen enemmän minun omaksi asiaksi, toki teen sen myös perheeni takia.
No nyt mä ymmärrän nimimerkkisi
Sehän nimenomaan riittää, kun itse kokee että alkoholinkäytössä on ongelmallinen puoli. Ei oman pään tuntemuksia kukaan toinen voi ymmärtää. Paitsi ehkä toinen alkoholisti
Go Prossa, uusin voimin!
Mooning, heti aamusta meni kone kyykkyyn, vaan sain sen wörkkimään ja oma kyykkäämine jää koko ajan taaemmaksi, mikä vain hyvä asia, eikä uutta tartte pläänätä, ettei joudu juomaan myrkkyä, joka tuhoaa kaiken vähäisenkin nyt aikaansaadun, eikä niillä dokausmäärillä ole loppu-viimein merkitystä, jos yksi ainoa iltakin on itselle se pohja, jonka omaksi pahakseen tuntee ja holittomasti vaan jatkakaamme, kun se tuottaa parempaa elämisen mielekkyyttä ynnä sivuvaikutteina myönteisiä yllätyksiä laiffiin + raikkaan henkäisyn tähän aamuun, jo alkaa friskata ja touhuuminen auttaa, reenii ja koiralenkkei, uusia asioita ja sopivissa määrin tulevan suunnitteluu.
Kahvaa raittiilla baanalla %:lle, omannet lujan pärjäämisvietin ja ehkäkö välillä muutaman rossan itsekriittisemmän luonteen(ko), vaan tylyyttä ja armottomuutta ankaraakin tarvitaan wiunadevilin kuiskuttelujen tyrmäämiseen. Itse kannustin aikanaan voimantunnoissani omassa ketjussani, joka on hoitovapaalla, kaikkia empiviä juomaan vaan, jos on juomatonta ja pitihän se käytännössä käydä toteemassa heinäkuussa omaa heikkouttani, miten menee kun sen tekee, niin murheellista joka ikinen lopputulos ammoisista aikajanoista, että välillä kyllästyttää koko aihe, että pitääkö tätä reenata ja aatella aamusta iltaan, mutta onneksi aika jeesaa ja tummat pilvet vaihtaneet leveyspiirejä ja kaus karanneet, samassa pääkopan tilassa vellominen on liian raskasta, jos ei kehitystä tapahdu, näin oma montturomahdus kääntyi - ei voitolliseksi - vaan kokemukseksi, jota en tosiaan halua uusintana läpi kahlata fyysisesti, ei alcolle voi holisti/ongelmainen juoja mitään, kuin jättää juomingit ottamatta-tänään.
Kyllä, sen tarvii loppua ja on täällä monet oikeesti siinä onnistuneet, se on siis todella mahdollista riippumatta dokaushistoriikista.
Parempaa woimista ja hyvää rauhaisaa sandeita raitista kaikille. 
Käytiin nuorimman tyttäreni kanssa metsässä kävelyllä pienessä tihkusateessa ja samalla sai vähän mietiskellä maailman menoa. Päläkähtihän päähän semmonenkin ajatus että jos kävisin hakemassa itselleni antabusta turvaksi semmoseen tilanteeseen jossa tunnistan petaamisen merkkejä ja retkahduksen vaaran. En nimittäin halua enää retkahtaa juomaan ja jos petaamismerkkejä alkaa ilmaantumaan, niin silloin kun heittääs tabuja naamaan sais juomis ajatukset pois päästä. Sen tiedän että jos otan antabusta niin en varmasti juo.
No, pitää nyt katsoa mitä asian suhteen teen.
Moikka prossa!
Ihan meni kylmät väreet kun luin tuota kohtaa että tekisit mitä vain puolustaessasi perhettäsi,oma mieheni on samanlainen ja samat ajatukset hänellä myös fyysisestä väkivallasta meitä tai yleensäkkin heikompia kohtaan.Oikein miehekästä puhetta Kunpa kaikki miehet olisivat samanlaisia!Minä ainakin tykkään että suhteessa mies on mies ja nainen saa olla nainen,en joka-asiassa edes kannata tasa-arvoa.Meni vähän off topic:)
Oikein paljon tsemppiä raittiuteen ja kokeile ihmeessä antabusta turvaksi,ei siitä kai mitään haittaakaan voi olla?
Antabus on erinomainen konsti estää ETUKÄTEEN retkahdukset. Minä syön niitä tarpeen vaatiessa silloin tällöin, kun tiedän, että on tiukka tilanne tulossa. Tänään viimeksi sain olla itselleni kiitollinen, että olin eilen ottanut antabuksen. Kun ahdistus iski ja olisi tehnyt mieli “nollata”, se oli jo myöhäistä 
Hah! Meni se paha mieli itsestäänkin ohi ja nyt olen tosi tyytyväinen itseeni.
Enkä muuten vaivaudu liottamaan antabusta, nappi naamaan sellaisenaan ja vettä perään. Kyllä se siellä mahassa sulaa. Käy paljon nopeammin kuin sen litkun tekeminen ja juominen (siinä ehtii pahimmillaan jo mieli muuttua)
slangi
Eilen illalla (yöllä) kun pimeys laskeutui kotipihalleni, niin menin terassille ja sytytin muutaman kynttilän kaverikseni. Siinä sitten katseltiin toisiamme, kynttilöillä oli omat liekit ja minulla oma sisäinen elämän liekki. Minut valtas äärettömän hyvä olo siinä “yksinäisyydessä” ja “pimeydessä”, kaiken kruunas sitten vähän myöhemmin alkava vesisade. Oli erittäin nautittavaa istua ulkona lämpimässä syys-yössä sadetta kuunnellessa kynttilöiden valossa.
Kun myöhemmin sitten puhalsin kynttilät sammuksiin, niin ajattelin että toivottavasti minun sisäinen elämänhalun liekki ei sammu noin vain yksinkertaisesti. Juomalla alkoholia saan oman sisäisen liekkini pahasti lepattamaan ja nokeamaan, kunnes se sammuu kokonaan. Yöllisessä yksinäisessä istunnossani oli jotain taikaa ja mikä parasta, niin saavutin sen “henkisen” tilan ilman ponnisteluja.