Tosiaankin, pitkään meni tosi hyvin ilman alkoholia, mutta sitten muutama viikko sitten tuli yhtäkkiää kunnon “kyykky” jota riitti kolmisen päivää. Eka päivän känni tuntui suurinpiirtein upealta, joten päätin tavoista poiketen jatkaa toisella päivällä perään. Noh, siitä päivästä ei paljon kerrottavaa ole, koska en siitä paljoa muista, mutta HELEVETINmoisen mustelman olin onnistunut hankkimaan selkäpuolelle kovan kivun kera ja mustelma alkoi ihan selkärangan välittömästä läheisyydestä, joten suurempikin vahinko on ollut taas lähellä, mutta sitä en muista missä ja mikä tällin aiheutti. Kolmantena päivänä olikin niin saatananmoinen morkkis ja kanuuna, että ilman korjausta en siitä selvinnyt, mutta siitä alkoi kuitenkin taas alkonkittaamisen alasajo.
Muutaman viikon olen tässä taas ollut ottamatta ja kyllä tuo retkahdukseni kävi korkiakoluopetuksena alkoholin vaaroista ja turhuudesta sekä siitä, että alkoholi ei edelleenkään sovi minulle eikä tule koskaan sopimaankaan, joten ollaan sitten ottamatta. Harmittaahan tuo edelleenkin että retkahdin, mutta imen siitä kaiken tiedon itteeni jotta tulevaisuudessa en toistaisi samaa virhettä.
En tiedä miksi mua pelottaa kirjoittaa tästä kokemuksestani tänne, mutta jääpähän ainakin itselleni jokin kirjallinen muisti asiasta.
Ompas tänne muuten tullut paljon uusia nimimerkkejä sitten viime käynnin.
Moro ja tervetuloo takas, hyvä että oot taas tolpillas.
Ite menin ketoon heinän puolivälis -12 pv ja helwettiä oli- ja vähitellen palaillaan takas, kyllä otti kipeetä ja lujaa, vaan ehkä kahden viikon toipiloinnin jälkeen tää oikea elämä alkoi taas sujumaan paremmin ja niin se totuus pääsi unhoittumaan, ei siinä auta muu kuin täysalcottomuus myöskin omalla kohdalla.
Tsemiä, jaksamisia, mitäs pelättävää täs on, kun tukea saa ja päivitys todellakin jäi kunnolla mieleen,
etiäpäin kuljetaan
Hienoa Prossa, että pystyt olemaan rehellinen ja kertomaan retkahduksestasi. On hyvä, että joku aina muistuttaa siittä, että alkoholistina “kentällä” oleminen tai vierailu ei todellakaan ole sen arvoista.
Tsemppiä jatkoo ja raittiita päiviä vaan päivä kerrallaan. Kerrankos sitä nyt alkoholisti kompastuu/kompastelee, mutta tärkeintä on taito nousta taas uuteen taistoon, raittiutta tavoitellen.
Minua kiinnostaisi se ajatuskulku sinun päässäsi, siis se mikä ajoi sinut juomaan? Siittä monet varmasti voisivat ottaa oppia ja varoa mahdollisia samankaltaisia tilanteita tai jonkinlaista petaamista, jos tätä siis tapauksessasi tapahtui. Kerro ihmeessä jos jaksat/viitsit.
Tervetuloa takaisin Prossa! Onneks ei käynyt pahemmin etkä jäänyt kentälle notkumaan. Kuten Kannelkin kainosti pyysi, kertoisitko oliko joku erityinen asia joka sai juomaan vai tuntuiko vaan liian hyvältä/pahalta? Tähän hyvänolon tunteeseen ovat minulla kaksi aiempaa tosiyritystäni kaatuneet. Nyt 161 päivää ja juomahaluja ei oikeastaan ole ollut. Tosin äsken kun puoliso joi punkkua niin haistoin sen puolentoista metrin päähän eikä valitettavasti haissut kauhean pahalle. Samoin viikko sitten vieraiden jäljiltä kun kaadoin surutta valkkarin jäämät lavuaariin, välähti jossakin aivojen sopukoissa. Ei sillä, että olisin edes aikonut juoda mutta kyllä se siellä vaan on, se piru ranneliikkeen päässä. Tsemppiä ja raitistellaan!!!
Hyvä kun oot takasin.Mutta miksi ylipäätään lähdit tältä palstalta? Tuntuu,että monet,jotka sanovat kiitos ja hyvästi nyt katoan palstalta,palaavat retkahtaneena takaisin.Tai jotain on sattunut.Jotkut ei varmaan kehtaa tulla takaisin,mikä on taas ihan väärää ylpeyttä.
Tuollaista se alkoholistin juominen on, illalla hilpeenä kaljaa ja aamulla kalpeena hiljaa. Hyvä kun kyykytti sinut kertalaakista kunnolla. Ei minullakaan ole edelleenkään tietoa minne se kenkäni katosi tasan 7 kk sitten…
Hyvä kun tulit takaisin kertomaan tunnelmistani. En ole katunut kertaakaan että palasin nopeasti ruotuun. Mutta kyllä kannattaa miettiä kunnolla, miksi retkahti. Muuten lankeaa samaan todnäk uudelleen. Omaa retkahdustani olen pohtinut AA:ssa sekä itsekseni ja päätynyt siihen, että syynä oli luonteenvirheeni tai lapsuudessa saatu valuvika - alemmuudentunto joka kääntyi ylpeydeksi. Sosiaaliset pelot oli niin valtavia, kun tunne-elämältään keskenkasvuisena ja ilman vertaistuen preppausta joutui pitkän tauon jälkeen isoon joukkoon ihmisiä, joita kohtaan tunsin kateutta ja tunnetta, että olin huonompi kuin muut. Se oli oma tunteeni, ei totta.
Nyt preppaan itseäni tosissaan kun viikon päästä on iso tapaaminen samojen tyyppien kanssa ja paljon tapaamisia ja pakollista sosiaalista elämää. Jos olen aivan rehellinen, pelkään mennä sinne. Erona on, että tiedän suunnilleen, miksi retkahdin ja mitä seuraa, jos valitsen saman tien uudelleen. Tässä meni puolisen vuotta tajuta asia. En osaa sanoa, miten olisin selvinnyt omin voimin, ilman AA:n tukea. Näin sairaana tyyppinä päästäni tuskinpa olisin.
Päivitähän kuulumisiasi, alkuun päivä kerrallaan. Et ole yksin.
Häpeä voi olla yksi syy pelätä, kuten myös sekin, että tunnustettuaan se lopettaminen muuttuu yhä todellisemmaksi ja onhan sitä syytä pelätä, koska … Silläkin voi pelkoon olla jokin osa, kun joutuu myöntämään kaikki ne sanat alkoholismin viekkaudesta, joita ei aikaisemmin hyväksynyt syystä tai toisesta.
Luopumisen tuskaa ei voita mikään, koska palkintona on se kuuluisa raittiuden eteneminen.
Niin, mikähän minut sai retkahtamaan ja miksi. Yksinkertaisesti alkoholismi vain sai yliotteen ja kyllä minä sen tunsin sisälläni jo useita päiviä ennen “kukkaan” puhkeamista, eli surullisen kuuluisaa petaamista tapahtui myös, vaikkakin salakavalasiti (muka) ja tiedostamatta (paskapuhetta). Muutamia päiviä ennen retkahdusta kaikki asiat alkoi yhtäkkiää mukamas vituttamaan aivan äärettömästi ja aloin kapinoimaan suurinpiirtein kaikkia ja kaikkea vastaan mitä lähistöllä ja maailmalla tapahtui. Keräsin itseeni älyttömästi vihaa ja agressiota ja olinkin kuin tikittävä pommi jota muut alkoi välttelemään ja muitten välttelyhän vain ruokki näitä tunteita, koska eihän kukaan maailmassa ymmärtänyt minua. Olin valmis tappelemaan, olin valmis lähtemään sotaan, olin valmis eroamaan, olin valmis tappamaan, olin valmis vaikka mihin kunhan siihen vain liittyi uhoa, aggressiota ja vihaa. Sitten yhtäkkiää tajusin maailmalta löytyvän erään nestemäisen aineen joka ymmärtäisi minua ja auttaisi miestä hädässä aivan ja vain minun omilla ehdoilla, palstalaiset varmasti muutkin tuntee tämän rakkaan ja samalla vihatun “kaverin”. Tämä kaveri oli taas kerran niin paljon minua vahvempi että se vei ja minä vikisin kyykyssä. Lisäksi tämä kaveri oli niin häikäilemätön, että se meinas tuosta vain viedä minulta terveyden ellei jopa hengen (VALTAVA mustaakin mustempi mustelma selässä). Onneksi pääsin kuitenkin kyykystä pystyyn ja sain jälleen oppitunnin alkoholismista ja sen kiroista.
Sitten siihen miksi pidin plinkistä taukoa. Jaa, en oikein tiedä, mutta jostakin syystä aloin tuntemaan itseni täälläkin ulkopuoliseksi ja “porukkaan” kuulumattomaksi ja sitten se että olenhan täälä jo pyörinyt vuositolokulla. En ole myöskään mikään hyvä kirjoittaja enkä vertausavun antaja ja lisäksi minun jutut alkoi pyörimään saman “puolukan” ympärillä.
Häpeän myös joitakin juttuja ja kannanottoja joita plinkkivuosien varrelle on sattunut.
Eipä se todellakaan ihme ole, jos alkoholisti kompastuu. Isompi ihme on ylös nouseminen. Tänne todellakin kannattaa kirjoittaa silläkin uhalla, että hävettää. Ne pelot, häpeät ja syyllisyydet ovat ihan oikeita tunteita ja niiden kanssa juuri pitää opiskella elämään.
Kiitos Prossa sinulle rehellisestä kertomuksestasi, pitää laittaa korvan taakse nuo oireet jotka sinun tapauksessasi johtivat retkahdukseen. Olen uusi täällä ja vasta ensimmäistä kertaa vuosiin pitempi kuiva jakso (44 päivää) takana. Onnistuin saamaan kasaan vain yhden-kahden päivän juomattomuuksia kuukausien ajan “tahdonvoimallani” ennenkuin nyt löysin tämän plinkin ja menin myös AA:han vaikka en mukamas ollut alkoholisti (vielä). :mrgreen:
Olen niin kovasti ihmeissäni siitä että nyt en ole juonnut ja samaan aikaan pelkään todellakin tuota repsahdusta. Tämä uusi elämänalkuni tuntuu niin taivaalliselta että haluan jatkaa selvänä eteenpäin. Itselläni on aikaisempaa kokemusta vain tupakoinnin lopettamisesta ja retkahduksista sen kanssa ja siitä on jäänyt mieleen että jos ei ole koko ajan tarkkana niin se pieni piru onnistuu viettelemään nopeasti. Lopullista lopettamista edelsi vuosikausien taisto ja toivon että alkoholin kanssa olisi nyt tullut vastaan se lopullinen voitto, voimia ei riittäisi taistelun uudelleen aloittamiseen.
Että vanha kunnon ‘HALT’, osa ‘Angry’…
Tuo voi olla arvokas tieto jollekin toiselle (ja toivottavasti myös sinulle itsellesi!). Kiitos kun jaoit sen.
Paranemisia!
Hait itsellesi jutunjuurta, kokemusta ja leiman (mustelman) jotta voisit kuulua paremmin porukkaan. Mikä siinä, nyt kun hyväksyt itsesi ja ongelmasi, niin saatan kertoa, että luultavasti kaikki muutkin on sinut hyväksynyt tasavertaisena alkoholistina jo ensi metreistä lähtien. Se on vain niin, että ne omat kokemukset pitää kaikkien hakea, jotta voisi puhua samoista asioista, eikä vain lillukanvarsista.
Tervetuloa joukkoon ja yhä edelleen pätee ne kaikki asiat joista on puhuttu, kuten avun hakeminen, sen vastaanotto ja luottamus siihen, että rehellinen totuus auttaa myös sinua.
Ensimmäinen askeleesi on nyt varmaan täydellinen, eli Ensimmäinen Askel: Myönsimme olevamme voimattomia alkoholin suhteen - että olimme menettäneet elämämme hallinnan.
Vaikka välillä tuossa vedinkin syväkyykyn, niin onneksi itsetuntoni ei kokonaan tippunut pohjalukemiin vaan kyllä se minulle “pitkä” raitis jakso ennen sitä kantaa edelleen hedelmää ja on antanut minulle hyvän pohjan mistä taas alan rakentamaan perustusta tulevalle raittiudelleni. Se on selvä, että ihan samanlaista perustusta kuin edellinen en lähde rakentamaan, koska sehän kuitenkin petti hyvän alun jälkeen, mutta kyllä siitä jotain rakennuspalikoita voi käyttää. Pitää tässä jatkaa opiskeluja raittiuden rakentamisesta ja otta jo tapahtuneista virheistä oppia.
Työn puolesta tämä syys aika on täynnä tapahtumia missä alkoholi virtaa ja balalaikka raikaa, mutta en oikiastaan ole siitä huolissani koska uskon hanskaavani ne hyvin, mutta ei tässä kuitenkaan rehvastelemaan uskalla alkaa, koska onhan ne aina kuitenkin vaaran paikkoja alkoholistille.
Nöyrin mielin kuitenkin eteenpäin ja tiedän että alkoton elämä on mahdollista, eikä se edes tunnu enään niin pelottavalta kuin joskus aiemmin.
Mitä tuo konkreettisesti tarkoittaa? Mitkä oli ne virheet ja mitä teet toisin, jotta ne virheet ei uusiudu.
Jos olen ymmärtänyt oikein, niin kenenkään kanssa et ole ongelmastasi voinut puhua, et sen merkityksestä elämääsi, tekemisiisi ja ajatuksiisi. Nyt en tarkoita sitä, kun äksyilet töissä ja kotona sekä puhut vaimosi kanssa ongelmastasi, koska siinä on aina se ongelman vakavuuden vähättely mukana kummallakin.
Minusta siis koko touhussa on kyse siitä, että saa, täytyy ja voi puhua jollekin rehellisesti asioistaan, ettei se alkoholistinen ajatuskuvio palaa, koska se palaa, jos ei ole kunnolla edes lähtenytkään.
Tiedäthän sinä myös sen, että jos sinä keräsit ;itseesi älyttömästi vihaa ja agressiota ja olitkin kuin tikittävä pommi jota muut alkoi välttelemään ja muitten välttelyhän vain ruokki näitä tunteita, koska eihän kukaan maailmassa ymmärtänyt minua. Olin valmis tappelemaan, olin valmis lähtemään sotaan, olin valmis eroamaan, olin valmis tappamaan, olin valmis vaikka mihin kunhan siihen vain liittyi uhoa, aggressiota ja vihaa, niin et sinä yksin niistä kärsi, vaan on kai sullakin niitä sijaiskärsijöitä.
Mieti ja puhu ihmeessä sitten vaikka täällä asioistasi, kuten ne oikeasti on, jos et uskalla avautua muualla.
Huomenia Prossa! Saanko kysyä kauanko oli tämä pitkä raitis kautesi ennen kyykkäämistä? Ihan vaan muistutukseksi, että aika ei tautia tapa. Itellä pian 6 kk täynnä eli raittiuden alkuhuuma koettu ja tosi hyvältä tuntuu vieläkin, tasaisemmalta tosin, valppaana koska kaksi aiempaa tosiyritystä (lakkoja, taukoja ei lasketa) ovat kaatuneet liian hyvään oloon tai johonkin “pitäisi velkojenkin muuttua saataviksi” tai “miks mä en saa kun muutkin” “miksi raittius ei poistanutkaan kaikkia mahdollisia ongelmia” “en mä ollut alkoholisti” yms. idioottimaisiin ajatuksiin…
tosi kurja kuulla retkahtamisestasi, jäit palstalle tullessani mieleen, sellainen “tuttu nimimerkki”. Toivotan hyvää syksyä ja kerrohan kuulumisiasi aina välillä!
Hei, kiitos tarinastasi! Yritin jo kommentoida eilen, mutta kommenttini katosi jonnekin.
Viikonloppuna tunnistin itsessäni tunteen, joka jossain tilanteessa olisi voinut viedä tielle jolle en halua enää palata. Sikäli(kin) kuvauksesi tuli ainakin minulle ihan oikeaan osoitteeseen, sain lisää pureksittavaa noihin ajatuksiini.
Vaikka olenkin “iloinen” tarinasi vahvistavasta vaikutuksesta, tietysti puolestasi toivon että seuraavalla kerralla huomaat tehdä korjausliikkeen ennen kuin tilanne valuu liian pitkälle! En epäile hetkeäkään, ettetkö saa ajatuksesi ja ranneliikkeesi ruotuun, mutta toivotan tsemppiä ja rohkeutta kuitenkin!
Tuota notta joo, Sorry Rahvas
vastaus on siinä ylempänä, eli jatkaa opiskelua, rakentelua/miettimistä ja oppia virheistä
Joo. Eikös “Prossa” juuri ole avautunut. Noi punaisella kirjoittamasi kopiot Prossan viestistä ovat varmaan vertauskuvauksellisia kertomaan omasta mielialasta, eikä niinkään yksyhteen mustavalkoista.
Prossalle ja Rahvaalle tsemejä, tietty kaikille muillekkin
T.T
?
ranneliikkeen päässä. Tsemppiä ja raitistellaan!!!
