Kysymys raitistuville ja raitistuneille

Hei!

Mieheni on nyt monen mutkan kautta tehnyt päätöksen olla ilman mitään päihteitä. Useamman kuukauden on ollut nyt juomatta, mutta suuri osa siitä ajasta oli pilvessä. Hänellä ei päihteellä ole niin väliä kunhan on mahd sekaisin, ja mielellään eniten kun vertaa muihin. Nyt kaksi viikkoa on ollut ilman mitään pöihdettä ja käy NA:ssa. Hänellä on ollut viikon päivät kovat mielihalut vetää jotain. Alkoholi taitaa olla se lemppari, mutta mukaan mahtuu mitä sattuu käsiinsä löytämään.

Itselläni on fyysisiä sairauksia, joiden vuoksi kärsin kovista kivuista usein. Minulle on määrätty opioideja kipuun, mutta en mielelläni niitä syö, sillä vuosia sitten kehitin niihin riippuvuuden ja välttelen niitä. Tarjolla ei ole kuin vahvempia lääkkeitä, joka ei ole minulle vaihtoehto. Olen saanut kivunlievitystä kannabiksesta, ja en mene erityisen sekaisin siitä. Jos olen ilman kivunlievitystä, kierin lattialla kivuissani.

Käyn myös välillä baarissa tai istumassa iltaa kavereiden kanssa, yleensä kahden tai useamman viikon välein, ja se on tosiaan yksi ilta kerrallaan tätä nykyä.

Nyt mieheni kokee että jää jostain paitsi, ja puhuu kuinka hauskaa olikaan kun kävimme yhdessä baarissa. Todellisuus on erilainen, sillä yleensä hän hoiti reissunsa yksin, jotka kestivät helposti kaksi viikkoa, jolloin häneen ei saanut yhteyttä. Muutama kerta yhdessä kun käytiin meni ok, mutta yleensä siitä ei tullut yhtään mitään. Onko tämä nyt sitä juomisen petaamista?

Tuntuu että hän on kateellinen kun minä voin käydä jossain ilman että tuhoan elämäni sillä ja tuntuu että tuo kivun lievityskin on liikaa. En haluaisi ruokkia omaa addiktiotani lääkkeeseen, sen vuoksi että hänen tekee mieli vetää kaikkea. Pillerin popsimisen kun tekee huomaamattomasti, mutta mitä se tekee minun mielelleni. Ainoastaan pahimman laatuiseen kipuun olen ottanut lääkettä, mutta vältän mielellään kokonaan…

Tosiaan hänellä on ollut nyt mielitekoja ja taas sydän syrjällään pelkään mitä tapahtuu seuraavaksi, alkaako kaikki taas alusta… tuntuu muutenkin että hän on etäinen. Onko tämä tilanne nyt minun vikani? Mietin, kuinka kova päätös hänellä on kun edelleenkin järjenkäyttö vaikuttaa olevan hukassa.

Onko muilla raitistuneilla/raitistuvilla kokemuksia tai näkemystä tähän tilanteeseen? Onko teidän puoliskonne pöihteiden käyttö vaikuttanut miten? Haittaako jos käyn kerran kuussa tms baarissa? Tuntuu että hänen päihde ja mt ongelmansa vaan jatkavat minun oman elämäni rajoittamista…

Kommentteja kaivataan!

Itse myös join vuosia. Paljon. Olin siis se juoppo. :unamused:
Nykyään jääkaapissa on puolisoni siidereitä. Eivät ne enää aiheuta mielitekoja, aikaa on kulunut yli kolme vuotta omasta kännäämisestä.
Itse sain kovan luokan kolauksen, jonka jälkeen tahtoni muuttui alkoholia kohtaan. Tahtoni olla raitis oli niin kova ettei ulkopuolisten alkoholin käyttö merkinnyt mitään.
Kuitenkin!!!
Ihminen, joka on raitistumisen alkutaipaleella, on yleensä heikko kiusauksia kohtaan. Olisi ehkä hyvä tukea läheisen raitistumista myös omalla käytöksellään. Yhteinen etu.
Minulle tarjottiin raitistumisen alussa rauhoittavaa lääkitystä. Kieltäydyin, ja valitsin ulkoilun ja liikkumisen luonnossa. Säästyin näin mahdollisesta lääkekoukusta.

Oman jaksamiseni mukaan tässä yritän olla tukena… mies joutui psykoosiin parisen viikkoa sitten, ja soitin lanssin. Oli tuonut jotain narkkareira meille pyörimään… itse olen muuttanut eri kaupunkiin itseäni varten joten suutuin ihan pirusti että sitä vetämisporukkaa tuodaan kotiin ja salataan… noh, tämän jälkeen teki tosiaan sen raittius päätöksen.

Ongelmahan on tässä se, etten voi hyvin. Olen yrittänyt itse myös addiktina kertoa mitä kaikkea se voi tuoda tullessaan ja mieliteot kuuluu asiaan alussa… mutta samalla myös on kauhea pelko ja ahdistus. Tässä on nyt menty miehen ongelmay edellä niin kauan, että sainkin juuri hermoromahduksen. Tässä on nyt riski itsellä ratketa omaan päihteeseen, johon olen kahdesti lähes kuollut… mielitekoja siis täälläkin, johtuen siitä että kaikki energia on mennyt tämän kaaoksen kestämiseen… voin tietty olla ilman mitään kipulääkettäkin, jolloin mut kuskataan lopulta lanssilla sairaalaan ja annetaan siellä ne samat mömmöt… en siis tiedä miten pystyn vielä enemmän olemaan tukena. Olen kodin vankina tämän sairastelun ja hermoromahduksen kanssa, ja omalla hoitotaholla ei ole minulle tällä hetkellä tarjottavaa… ainoat omat sosiaaliset kontaktit ovat kaupan kassa. Kunnes lääkärit keksivät miten saavat kipuni pois, ja ne eivät invalidisoi mua toimintakyvyttömäksi, olen tässä tilanteessa. Harmittaa, ja tuntuu että joko itken kipujeni kanssa ja tuen miestä päihteettömyydellä, tai olen triggeri hänelle… ystäviä ei tässä kaupungissa oikein ole vielä, joten kaverien tapaamiset ovat lähinnä silloin kun käyn baarissa… olen yksinäinenkin… kyllä mielelläni antaisin nämä kivut pois. Aiemmilla kuivistelu kerroilla olen yrittänyt tukea ja ymmärtää, ja kohtuukäytöt ja kaikki on nähty. Tuntuu ettei ole omaa elämää ollenkaan. Itsekin kaipaisin mieheltä sitä tukea vastavuoroisesti edes välillä. Kauhea tilanne, ja tuntuu että minulta vaaditaan täydellisyyttä kaikkina aikoina. Onko se miehen raittius oikeasti näin paljon minusta kiinni?

Edit: lisään että olen paljon kannustanut tekemään asioita ilman päihteitä, ja yrittänyt miettiä jotain mukavaa tekemistä yhdessä. Tämä kiputilanne ei vaan meinaa antaa myöten ja lääkkeet vievät sen pahimman terän pois, että saa esim pyykkiä pestyä…

,

Tuli mieleen Al-Anon, al-anon.fi/
Joskus aikanaan annoin entiselle heilalle jonkun Al-Anonin kirjan. Alkoholistien läheisten vertaisjuttu. Hän sai paljon apua siitä kirjasta. En muista sen tarkkaa nimeä, mutta ehkäpä tuolta linkin takaa löytyy apuja. Voimia sinne.

Tuo näyttää tutulta: al-anon.fi/563-paiva-kerrallaan

Muistaakseni löysi kirjastosta lisää aiheeseen liittyviä kirjoja, varmaan sieltä löytynee tuokin ja tietty se on tuo sitten yksi apu sitten tuo saada tukea suoraan muilta samassa veneessä olevilta; alkoholistien läheisiltä.

Mietinkin onko Jorg.Buttgreit saanut taas lääkityksen kohdalleen mutta ei. Täällähän hän taas koheltaa ketjussa, jonka aloittaja pyytää apua vakaviin ongelmiinsa. Saisi ylläpito bannata vanhat ja nykyiset nickit.

Aloittajalle en osaa oikein antaa neuvoa kun ei ole kokemusta tuon tyyppisestä tilanteesta. Parasta kait olisi jos nuo kivut saataisiin hoidettua, jolloin voisi sitten pohtia kannattaako tuollaista suhdetta jatkaa.

Anteeksi mitä? Kuka sanoi että menen baariin bailaamaan… tuo sinun kommenttisi kertoo paljon enemmän sinusta kuin yhdestäkään naisesta… Meillä molemmilla on vastakkaisen sukupuolen edustajia useita kavereissa… kaikki ei vissiin siihen pysty ja luultavasti omaavat kaltaisesi asenteen missä kellään ei ole oma-arvontuntoa.

Taidat asua siellä tuulikaapissasi kommentin perusteella, ja olla harvinaisen kontrolloivaa ja mustasukkaista sorttia. Tulipa paska fiilis, että haen neuvoa ihan oikeaan ongelmaan, suurempana niistä on tämä kiputilanteeni vs hänen päihteettömyys, ja saa kuulla sovinistista loanheittoa vastineeksi. :open_mouth: Osallistun vloppuna ystäväni häihin, mutta ilmeisesti se tarkoittaa suorilta että grindaan jotain randomia :laughing: huhhu, aina sitä yllättyy millaisia ruudinkeksijöitä tännekin mahtuu :unamused:

Dave2, juu on kyllä hankala tilanne, ja varmaan vähän harvinaisempi… itseäni ahdistaa kuvio tosi paljon. Meistä kumpikaan ei haluaisi erota, aika monet mutkat ollaan käyty läpi yhdessä. Kivut ovat kroonista luokkaa, sillä kyseessä on koko elämän sairaus. Leikkauksessakin olen käynyt, kivut silti jatkuivat. Hoitavista lääkkeistä olen saanut uuden kivuliaan kaverin itselleni… itsekin haluaisin olla kirkkain mielin, ilman minkäänlaista lääkepöhnää… muuten meillä asiat pikkuhiljaa etenee ja jos raitistelu jatkuu ehkä luottamus alkaa palautumaan myös. Mies on läheisriippuvainen, joten sekin hankaloittaa tilanteita. Erosta ollaan puhuttu, sekä tauosta, mutta kumpikaan ei ole oikein innostunut ajatuksesta. Mies pelkää ratkeavansa ja kuolevansa jos erotaan… en nyt oikein tiedä mikä se minun rooli tässä on.

Kaikkea hyvää sinulle Lasia ja metallia.
Putkis

Tuossapa se ratkaistava asia.
Päihderiippuvaiset ovat usein myös läheisriippuvaisia, koska puolison huolenpito mahdollistaa heidän päihteiden käyttönsä. Onko se todellista läheisriippuvuutta vai suurta itsekkyyttä, sitä sopii pohtia.

Loppukädessä olet vastuussa vain itsestäsi. Rakkautta on myös päästää irti, ja tässä tilanteessa ei auta sinun tuhota omaa elämääsi toisen ihmisen takia.

Läheisriippuvuuteenkin on saatavissa hoitoa, psykiatrilta. Voit ehdottaa sitä miehellesi, mutta pistä kuitenkin oma itsesi etusijalle.

Vinkkinä; oletko lukenut täällä plinkissä Kotikanavan keskusteluja? Siellä on kanssasi samassa tilanteessa olevia läheisiä jotka miettivät elämäänsä päihderiippuvaisen rinnalla. Toki olet tervetullut kirjoittamaan täällä lopettajissakin, mutta tsekkaa toki Kotikanavakin. Voithan kirjoitella molemmissa foorumeissakin.
Voimia sinulle.

,

Komppaan Dave2:sta tässä asiassa: mikäli näitä ketjuja ei moderoida ja noita häiriköitä blokata hiljenee nämä palstat melko nopeasti (kuten on jo käynytkin) ja ne kenelle tämä palvelu on tarkoitettu lähtevät täältä. Trollaus alkaa olla jo todellinen ongelma tällä sivustolla.

Ketjun aloittajalle: Kuten lentokoneessakin neuvotaan, happinaamari ensin itselle ja sitten vasta muita auttamaan. Tuo omien kipujen kanssa eläminen on jo itsessään sen verran rankkaa, että jos siinä joutuu vielä toista koko ajan tukemaan voi olla, että sokea taluttaa rampaa. Toisen raitistumista on hyvä tukea, mutta ei nyt omia reseptilääkkeitä sen takia voi jättää ottamatta. Mitä baareihin tulee, unohda tuon trollin naurettavat kommentit. Jos itsellä ei ole alkoholiongelmaa, ei pitäisi olla mitään syytä jättää omaa sosiaalista elämää ja oli se sitten baarissa tai muualla, se ei kuulu kenellekään muulle.

Voimia taisteluun!

Mä alan VAKAVA-mieliseksi tosikoksi kuten ihmiskunnan pitää nykyään olla

Kuule, mä olen aivan oikea alkoholisti kaikilla tavoilla ja sekakäyttäjäkin olen ollut, mutta kannabista ja muita sellattii huummehia en oo kokeillut. Mä olen nyt kolmannella raittiudellani ja sitäkin on kestänyt hyvän tovin. Mä olen sitä mieltä, että keskityt vaan itsesi hoitamiseen etkä välitä siitä äijästäs ollenkaan mitä se tekee. Ja kipujen hoitoon mä suosittelen sitä kannabista edelleen, mut viinaa ei sit kannata käyttää yhtään tippaa enää. - Nimimerkki Soikannel eli Mastodontti tietää Kannabiksesta ja varmaan kivunhoidostakin kaiken, että suosittelen etsimään hänen kirjoituksiaan Saunasta, Savusaunasta ja joka “osastolta”. Kysyt sitten häneltä mistä voisi saada neuvoja asiassa muilta keskustelualustoilta.

Raittiin terveisin Helistin

Pelasta itsesi. Et voi pelastaa toista, sinulla on aivan karmean raskas taakka vedettävänäsi. Olet ollut tukena ja apuna jo pitkään, älä anna rikkoa itseäsi samalla, kun läheinen tuhoaa itsensä. Oletko lukenut Kalle Lähteen Happotestin? Siitä saa mielestäni hyvän kuvan siitä, kuinka itsekkäästi adsiktioon sairastunut toimii. Muut ovat lopulta vain mahdollistajia.

Nimenomaan juuri näin on asian laita, valitettavasti :exclamation:

  1. Ihan ensin heivataan tuollainen kehno ja liian kuormittava parisuhde huitsin helvettiin ja aletaan arvostaan sitä omaakin napaa enemmän sekä säädetään meno jo edelläkin mainittuun ns. “Lentokonetilaan”.

  2. Varataan aika useammallekin yksityiselle erikoislääkärille (suosittelen vahvasti Mehiläistä) jotka ovat perehtyneet kunnolla kroonisiin kipuihin ja pyritään laittaan lääkitys/hoitosuunnitelma paremmalle tolalle.

  3. Jos kerta kannabis auttaa, eikä se nyt varmaan ole mikään ihmekkään, ja sitä tahtoo käyttää lääkkeenä niin etsitään juuri oikeat kipulääkelajikkeet (+kukan oikea thc/cbd suhde) ja niiden kukkien spesifi käyttötapa (vaporisointi/poltto/syönti/ihovoiteet) joilla voidaan saada kivut vielä parempaan hallintaan. Ilman tämän kolmannen askeleen kunnollista suorittamista ei voi tietää kuinka paljon tarvitaankaan kohdan kaksi apuja.

  4. Seuraavia “luomukeinoja” kannattaa kipuihin myös testata:
    -Kylmä/kuuma-altistukset, piikkimatto, painopeitto, kipugeelit, meditointi, jooga, taiji, sielunhoito, eri vertaistukiryhmät, erilaiset muut harrastukset, jotkin tietyt yrtit/juuret/lisäravinteet jotka saattavat auttaa kipuihin, deprivaatio-tankki, Wim Hoff-jäämies metodi, rentoutus ja tietoisen läsnäolon harjoitukset, akupunktio, aromaterapiat, puutarhan hoito, kylpylät, lemmikit, metsässä/luonnossa oleskelu, fysio/psyko/ravinto/vyöhyke/musiikkiterapia, hieronnat, hengitysharjoitukset, pidetään unihygienia kunnossa ja korkki visusti kiinni tai mahdollisesti ajoittain auki jos kerta ei ole mitään ongelmia sen liuottimen kanssa. Sosiaalisuus baarissa kuitenkin voi toimia myös hyvänä kipulääkkeenä ja nostaa merkittävästi elämänlaatua eikä yhdenkään juopon takia sitä kannata poiskaan jättää. Suurin osa “viihteellä” käyvistä ei kuitenkaan ole siellä ravintelissa juurikaan sen itse alkoholin vuoksi vaikka ongelmaiset ei sitä usein voi mitenkään ymmärtääkkään.

sekä ehkäpä jopa muutkin luonnon psykedeelit voi auttaa kuten (Psilosybiini, LSD/LSA, Dmt, Meskaliini, Ayahuosca, Ibogaiini) mutta tälläisiä demonisia Suomessa vielä täysin laittomia huuuuuumeita en missään nimessä voi enkä saa suositella tälläisellä huumeiden vastaista sotaa vahvasti kannattavalla sekä tukevalla keskustelupalstalla joka on kyllä sinänsä aikalailla sääli.

Ps. Extravinkki:
Jos satut polttamaan tupakkaa niin vaihda ne kaikki tehdasröökit (jotka on kuivattu jo lähtökohtaisesti ihan väärin ja niihin on lisätty n. 4000lisäainetta, joista osan tarkoitus on tehdä siitä tyystin toimimatonta roskaa) Luomu Virginia Manitou-tupakkaan Saksanmaalta niin voipa auttaa vaikka niihin kipuihinkin. R-kioski osaa nykyisin auttaa… Siellä voi samalla laittaa myös lottorivin vetämään ja jos sattuu osumaan niin eikun vaan äkkiä varaamaan lentoa Havaijille delfiini-terapiaan ja omat lailliset kannabislääkkeet kasvamaan niin eiköhän ala tokenemaan tosissaan.

Kiitos kaikille kannustuksesta, arvostan!
Kävin häissä, mues ratkesi muutama tunti lähtöni jälkeen juomaan ym. Sama tuttu kaava siis toistuu. Tåytynee antaa miehen sekoilla, kun kerta sitä haluaa. Eiköhän tuolla jo taas kohta ole uusi psykoosi tulilla, edellisestähän on aikaa 3 viikkoa. Taisi olla todellisuus turhan kova pala nieltäväksi. Jos olisi tämänkin tiennyt ennenkuin oli jo käsi kyynärää myöten paskassa. Eli aloitukseni oli jokseenkin turha. Juuri hain asunnolta tavaroita ja lähdin evakkoon. Ei sitä itsesääliä ja välinpitämättömyyttä vain jaksa kuunnella. Siitähän vasta itseensä otti kun tanssin yhden valssin häissä… Mut kaipa se on helpompaa olla kun syyttää toista. Sanoi ettei meistä voisikaan tulla mitään koska minä juon välillä… Ongelmahan on aina minä, ja jos minä jotain paremmin tekisin, niin kuinka hän olisikaan niin raitista. Hohhoijaa. Ei pitäs välittää juopon jutuista, mutta kyllä se aina ihon alle menee.
Väsyttää kaikki niin paljon…
Taitaa olla tämän tarinan loppu. Mies jatkaa samalla kaavalla kuin ennenkin. Oma tarina toivottavasti jatkuu paremmissa merkeissä. Täytyykin Mastodontti tutkia asiaa, vaikka jonkin verran olenkin jo tutkinut. Olisipa vaan kipulääke josta ei mene pää pehmeäksi…

Anna ukon jatkaa vain ihan vapaasti omaa alamäkeään ei tuollaisesta tonttuilusta kannata itselleen sen enempää riippakiveä tehdä.

Vaikea ottaa kantaa kipulääkitykseen sen tarkemmin kun ei tiedä taustalla olevaa sairautta mutta kannustan konsultoimaan yksityisiä erikoislääkäreitä Mehiläisen päästä. Suomessa julkisenpuolen kivunhoidon taso on kuitenkin niin häkellyttävän ala-arvoista, että moni tosissaan yllättyy kun hakee apua tahoilta joilla on kunnolla niitä resursseja.

Oletko kokeillut esim. Norspan-kipulaastarit joista ei pitäisi oikealla annoksella/käytöllä pää pehmetä tai vaikkapa Gabrion/Lyrica-lääkkeet joita osa ihmisistä sietää tosi hyvin? Kannabistakin on olemassa cbd-painotteisena jolla ei edes pilveen millään pääse ja monesti ne thc-painotteiset toimii syötynä rasvan seassa paremmin. Jotkut kipukroonikot saa apua myös esim. Triptyl-lääkkeestä tai vaikkapa hyvin maltillisesta Diapam-annoksesta. Kuulostaa siltä, että sinulla on siellä joku vahvahko opioidi tarvittaessa käytössä jolle on kyllä hyvä miettiä toisenlaisiakin vaihtoehtoja varsinkin jos sen kanssa on meinannut aikaisemmin käydä kehnosti.

No, käsittääkseni ei paljoo ole ku vahvempia lääkkeitä tarjolla… Kivut on luokkaa taju pois välillä, kaipahan ne mut puukon alle laittaa ellei saa jotai hoitavaa lääkettä toimimaan. Tramalia on reseptillä, mutta mielellään vältän kokonaan. Ei siitä tavallaan niin tokkurassa ole, mutta on kuitenkin, kun olis mukava ettei tarvis valita kirkkaan mielen ja kivunhallinnan kanssa. Meditointi ja hengittely, ja unirytmi auttaa jossain määrin kestämään ne kivut. En oo kokeillu kipulaastaria. Pelkään että saa vaan uuden lääkekoukun itselleni, aika lääkevastainen oon kai.