^Kannattaa muistaa, että se lääkäri on näemmä ihan pätevästä syystä määrännyt sitä tramadolia. Huonoimmassa tapauksessa voi käydä niin, että jos tahallaan jättää lääkkeen syömättä silloin kun on oikeasti tarve niin ne kivut voivat kroonistua sellaiseen muotoon jossa onkin pakko siirtyä heti vahvenpiin opioideihin tai jopa voidaan päätyä tilanteeseen jossa ei yhtäkkiä auta yhtään minkään valtakunnan lääke. Mielestäni mahdollinen riippuvuusriski tai ajoittainen “pöllyssä” oleminen on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin päätyä täysin mahdottomaan tilanteeseen ja jopa lopulta itsemurhaan (vaikka ei edes olisi tälläiseen mitään taipumusta) . Lisäksi tramadoli on vielä mieto opioidi johon kyllä tottuu aikas nopeasti säännöllisessä käytössä jolloin varsinaista päihdyttävää vaikutusta ei edes pysty huomaamaan mutta usein kipua helpottavat vasteet silti säilyy.
Niin, tuokin on kyllä hyvä pointti Mastodontti. Kyllähän se pitää pienimmän pahan kautta ajatella, tuo asia. Kivut aiheuttaa kyllö monella itsetuhoisia ajatuksia, ja on pidemmän päälle tosi vaikeita juttuja. Itselleni kyllä sopii myös kannabis kipuihin, ja saattaa olla jotain hyötyä ihan sairauteenkin, vaikka siitä on aika vähän tutkimuksia laittoman luonteensa vuoksi. Tietty kun kyseessä on loppuelämän sairaus, pitäö sitäkin miettiä, eikä voi aina ottaa lääkettä kun sattuu.
Kyllä vaan korpeaa miehen käytös silti. Kertoilee kuinka haluaa mulle vain hyvää, silti halusi eilen kännissä ottaa eron esille, ja se keskustelu olikin aikalailla siinä. Varmaan haluaa sekoilla, ilman esteitä ja syyllisyyttä. Sit voikin taputella itseään olalle, kuinka hienosti toimi, ja voi jatkaa juomista. Äh, miksi tää on niin vaikeaa… Tietenkään en jaksa tuota touhua katsella, kun tietää jo etukäteen mihin tuokin reissu päättyy. Olisi silti ollut mukava kaiken koetun jälkeen, jotenki fiksusti tuo ero asia hoitaa. Kuulemma ei enää pyydä apua tai mitään, eikä tule anellen takasin. Vaikea on tuohonkaan uskoa. Tekisi kyllö asian edes vähän mulle helpommaksi, ei ole erot kovin helppoja… Vähän sekava olo, mutta en jaksa olla erityisen huolissanikaan. Toivottavasti ei päättys miehen tarina uuteen itsariyritykseen tai onnistuisi siinä.
Aloitusviestin kysymykseen on semmoinen vastaus, että jokaisella halu pelastaa itsensä on lähdettävä ihmisestä itsestään sisältä päin. Eli toista ihmistä ei kukaan ihminen pysty raitistamaan, jos halu ei kumpua kyseisestä yksilöstä itsestään.
Juu, näinhän se on. Kyllä se ihan itse on hakeutunut avun piiriin, en ole koskaan pyytänyt tai painostanut mihinkään. Aiemmin kuivisteli ja se oli mun vuoksi, ja eihän siitä mitään tullut. Vaikka yritin kyllä sanoa että hänen itsensä vuoksi se on tehtävä. Miehen mt ongelmat vaikeuttaa koko tilannetta.
Miten muut ovat selvinneet ratkeamisen tuomasta häpeästä/itseinhosta? Mies kokee että on täysin epäonnistunut sen vuoksi. Itki ennen ratkeamista parina päivänä ettei halua enää sitä elämää, mutta tuntuu että on pakko juoda… Nyt vaikuttaa että on lähes luovuttanut, eikä pysty lopettamaan yksin. Varasi katkolle itselleen ajan, mutta tiedä sitten kohoaako motivaatio uudelleen, kun on selvänä turvallisessa paikassa, vai ei.