Olen lukenut foorumijuttuja (joiden kelpoisuus minkäänlaisena vertailukohtana mihinkään on tietenkin aina kyseenalaista) sekä katsellut joitain diagrammeja siitä, kuinka voimakkaan riippuvuuden bentsodiatsepiinit aiheuttavat. Ilmeisesti nämä tarkoittavat vain kyseisen lääkeaineen käyttö viihde-/päihdetarkoitukseen, eikä sitä, että jotkut, kuten minä, joudumme oikeasti syömään niitä joka päivä selvitäksemme arkirutiineista.
Aloin kuitenkin tuossa kerran miettiä, että onko kohta kymmenen vuoden mittainen yhtäjaksoinen käyttö mahtanut sumentaa todellisuudentajuni (vaikkakin pidän itseäni mielenterveysongelmia lukuunottamatta suhteellisen tervejärkisenä ihmisenä - ymmärrän tämän toteamuksen paradoksin, mutta en keksinyt parempaakaan ilmaisua), koska en koe olevani niistä riippuvainen sanan siinä merkityksessä, kuinka se vaikka pollenistien kanssa tavataan.
En ole riippuvainen siinä mielessä, että minun olisi etenkään fyysisten vieroitusoireiden takia “pakko saada” ja kuola valuu suusta, vaan siksi, että ilman rauhoittavaa nappia minun on pahimpina aikoina täysin mahdotonta selvitä arjesta.
Olen hyväksynyt jo aikoja sitten itselleni sen, että tulen tarvitsemaan jotain rauhoittavaa elämäni loppuun saakka, koska terapiat on todettu usean yrityksen johdosta minulla hyödyttömiksi.
Vastapainona kykenen olemaan toisinaan, ns. parempina aikoina, jopa päiviä ilman lääkettä, jos ei ole mitään stressaavaa ohjelmaa luvassa. Monta työpäivääkin on mennyt ilman. Samanaikaisesti on tosin päällä myös pitkäaikaislääkitys paniikki- ja ahdistushäiriöön, mutta kyllä bentsoakin tarvitsee jatkuvasti.
Pakko myöntää, että ns. viihdetarkoitukseenkin olen bentsoja kokeillut, mutta todennut ne hyödyttömiksi - paljolti varmaan korkean toleranssini vuoksi.
Edit: lääkeaineen nimenkin jo muistin väärin.