Kysymyksiä peliriippuvaisen läheiselle

Hertta
21

Hei,

vertaisryhmässä käynti on kyllä antoisaa. Sairastamiseni takia yksi kerta jäi väliin, ja harkitsin jopa puolikuntoisena osallistumista. Onneksi tajusin jäädä sairastamaan, ei todellakaan olisi kannattanut lähteä.

Sain oman tukihenkilön, jonka kanssa on todella helppoa ja antoisaa keskustella riippuvaisen vanhempana olemisesta. Ja ennen kaikkea siitä, mitä se itselle tarkoittaa. Jo muutaman kerran jälkeen olemme päässeet todella syvälle!

Olen harjoitellut itsemyötätuntoa, mikä on yllättävön hankalaa. Yrittää antaa itselle anteeksi virheet, joita vanhempana olen tehnyt. On niin helppoa olla itselle kovin vaativa. Kukaan ei ole täydellinen vanhempi, ja mitä se ylipäätään olisi? Kuka sen voisi tai osaisi määritellä?

Lisäksi on helppoa rakentaa päässä malli, että mikäli olisin toiminut näin tai jättänyt toimimatta noin, sitten… Maaailma ja elämä ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen saati yksiselitteinen - melko harvoin yksi ainoa asia ratkaisee tiettyä asiaa. Vanhempana on vaan niin helppo nähdä omat erheet ja puutteet - tätä työstän nyt aktiivisesti.

Nuoreni voi paremmin, se huokuu hönen koko olemuksestaan. Puhumme edelleen pelaamisasioista, mutta vain kerran viikossa. Hönelle oli myös tullut repsahdus, mutta pieni vain. Ilokseni hän kertoi minulle asiasta, tämä kertoo avoimuudesta. Erityisesti riemuitsin siitä, että hän pysähtyi kuuntelemaan itseään ja sitä mitä hönessä tapahtui ennen pelaamista. Ja lisäksi hän myös kuulee omat pohdintansa ja tunteensa tämä pelaamisen jälkeen. Tämä kertoo minulle, että hän on tosissaan työstämässä asiaa. Matka ei ole helppo.

Itse kaipaan myös etäisyyttä tämän asian pohtimiseen, alkuvuonna tämä on vienyt minulta todella paljon voimavaroja. Onneksi nuoreni on nyt valmis työstämään asiaa.

Nyt huomaan, että tammi-helmikuussa olin aivan shokkivaiheessa asian suhteen. Ei ihme, että nyt tilanteen selkeytyessä omat voimavarat ovat vähissä. Nyt olen lisännyt tekemisiä, jotka tekevät minulle hyvää. Nyt pystyn näkemään selvemmin oman itseni tässä tilanteessa.

Pelirajattomien chatissa kövin ensimmästä kertaa. Se oli todella antoisaa. Upeaa, että sellainen palvelu on olemassa.

Uskon kyllä, että voimani tästä palautuvat. Nuoreni kanssa voin olla samalla yhteisellä matkalla, mutta hän tekee omat valintansa.

Onneksi kesä saapuu, vaikkei se asiaa ratkaisekaan. Mukavampaa kuitenkin verrattuna loka-marraskuun pimeyteen, vaikka jotkut siitäkin pitävöt.

Rankkaa on. Uskon kuitenkin valoisaan tulevaisuuteen. Jossain kuvattiin riippuvuutta kuten allergiaksi, se oli hyvin sanottu.

  • Rankkaa on
22

Moi Rankkaa on!

Hyvä, että kuuntelit itseäsi etkä lähtenyt puolikuntoisena vertaisryhmään. On kuitenkin sen verran rankkoja asioita käsittelyssä, että parempi antaa kehon parantua kunnolla.

Mahtava kuulla, että olet saanut oman tukihenkilön, jolla on oma kokemus pelaajan vanhempana olemisesta. Siitä on varmasti paljon apua sinulle. Iloitsen puolestasi! Varmaan hänestä on apua myös vanhemmuuden pohtimisessa ja siinä, miten päästää irti itsesyytöksistä.

Itsemyötätunto on kyllä yllättävän hankalaa. Sitä välillä miettii, miksi esimerkiksi ystävää kohtaan on todella ymmärtäväinen ja lempeä, mutta itseä on niin helppo soimata ja vaatii itseltään niin paljon. Onneksi itsemyötätuntoa voi opetella ja kuulostat olevan jo hyvällä tiellä asian suhteen. Ole itsellesi armollinen ja muista myös kiittää itseäsi välillä esimerkiksi siitä, kuinka olet itseäsi huomioinut.

On erityisen hienoa kuulla siitä, millainen keskusteluyhteys sinulla ja nuorellasi on. Harmittavasti hän on repsahtanut, mutta todella hienoa, että hän kertoi asiasta ja osaa itse pohtia siihen johtavia tekijöitä ja myös tuntemuksia tapahtuneen jälkeen. Teette molemmat hienoa työtä tahoillanne asian suhteen!

Shokkivaiheessa sitä jotenkin keskittyy hoitamaan asioita ja selviämään päivästä toiseen, että ei ihmekään, että shokkivaiheen loppuessa väsähtää. Shokkivaihe kuitenkin kestää yleensä jonkin aikaa (omalla kohdalla tunnistan juurikin jonkin 1-2 kk sekavan ajanjakson), jolloin kaikki tuntui pyörivän pelaamisen ympärillä. Hienoa, että nyt keskityt itsesi ja hyvinvointisi hoitamiseen ja käytät voimavaroja omien voimavarojen lisäämiseen.

Juttelitko pelirajattoman chatissa pelaajan vai läheisen kanssa? Mitä hyötyä koet keskustelusta olleen? Tosi hienoa, miten olet ottanut palveluita käyttöösi ja koet ne hyödyllisiksi. Itsekin muistan joskus alkuaikoina jutelleeni juuri samaisessa chatissa ja saaneeni hetkeksi mielenrauhaa, kun joku kuunteli ja ymmärsi. Tuolloin en vielä uskaltanut muuta apua itselleni hakea.

Voimat varmasti palautuvat vähitellen ja olethan itsellesi lempeä ja kuuntelet itseäsi, mitä tarvitset juuri milloinkin ja miten voisit itseäsi auttaa. Lisääntyvä valo ja lämpö kyllä lisäävät toiveikkuutta ja antavat energiaa esimerkiksi ulkoiluun paremmin kuin pimeys ja kylmyys.

Aurinkoista alkavaa viikkoa ja ollaan taas kuulolla!

-Eveliina

23

Hei,

nyt minulla on raskaampi vaihe, vaikka on tapahtunut kaikenlaisia asioita.

Viikon tauon jälkeen oli kovin antoisaa omassa vertaisryhmässä: siellä oli toipunut pelaaja käymässä. Hänen tarinansa kuuleminen avarsi jölleen omaa ajatteluani. Oli todella arvokas kohtaaminen. Samanlaista lisäymmärrystä olen saanut chat-keskusteluista pelaajien kanssa.

Voi, kunpa olisin käynyt nämä keskustelut jo pari vuotta sitten. Mutta silloin ei itsellä ymmärrystä ollut - pelaajahan (nuoreni) vain sitä apua kaipasi… Kyllä koen, että molempien on tärkeää saada apua. Kuten kaikkien mielen pulmien hoidossa.

Nuorelleni tuli jälleen repsahdus. Se harmittaa minua. Siitä kuitenkin iloitsen, että se harmittaa myös nuortani. Hän on oppinyt tutkailemaan, mitä siinä pelaamishetken ympärillä tuntui ja taphtui. Sen koen erittäin tärkeäksi.

Nuoreni myös uskaltautui kertomaan pienestä epärehellisyydestä pelaamiseen liittyen. Tästä kävimme erittäin hyvän keskustelut. Epärehellisyys tuntuu minusta kurjalta ja saa minut surulliseksi. Tämän sanoin nuorelleni, sekä sen, että ymmärrän tämän kuuluvan riippuvuuden oireisiin.

Nuoreni oli myös tunnistanut itsessään, että nopeat ilot motivoivat höntä tällä hetkellä. Eivät pidemmän ajan päästä saapuvat. Tämän oivalluksen koen myös kovin tärkeäksi.

Keskustelut oman tukihenkilöni kanssa ovat erittäin hyödyllisiä.

Nyt koetan aidosti ottaa tähän riippuvuusasiaan hieman etäisyyttä, ja toteuttaa omalle hyvinvoinnilleni tärkeitä asioita. Syöminen, liikunta ja sosiaaliset suhteet näin aluksi.

Naurua kaipaan!

Olemme - ja nuoreni on - tulleet pitkän matkan vuodenvaihteesta. Todella paljon hienoja asioita parantumisen ja toipumisen polulla on jo tapahtunut. Matkaa on jäljellä, ja taatusti töyssyjäkin. Polun pää on onneksi näkyvissä, ja nuoreni on yhä kiinnostuneempi lähtemään kulkemaan sitä pitkin. Ymmärrän täysin, että pelaajan on itse tätä haluttava. Ulkopuolelta ei voi työntää - se ei tuo kestävää muutosta.

Onneksi on näitä tukifoorumeita ja -paikkoja. Yksin tämän asian kanssa oleminen olisi minulle raskasta. Uskon hyvään tulevaisuuteen ja ymmärrän, että minä en valintoja voi tehdä.

Lempeyttä itseäni kohtaan koetan kasvattaa.

  • Rankkaa on
24

Hei Rankkaa on!

Ei ole yllättävää, että nyt raskaampi vaihe on menossa. Olet sinnitellyt alkuvuodesta niin kovasti asian kanssa että nyt kun ei enää tarvitse niin kovasti sinnitellä, voi tulla uuvahtamisen tunne. Erittäin hyvä yrittää keskittyä niihin itselle iloa ja voimaa tuoviin asioihin, että niitä on joka päivässä. Omia hetkiä, joiden jälkeen tuntuu edes hieman seesteisemmältä.

Pidän arvokkaana, että ryhmässä on vieraillut toipunut pelaaja ja olet saanut siitä itsellesi uutta näkökulmaa ja ymmärrystä riippuvuuteen. Ymmärrän, että ajattelet, miksei asiat olleet jo pari vuotta sitten tällä tolalla, mutta se ei loppujen lopuksi auta ja itse ajattelen, että asioiden jollain tavalla piti mennä niin, kuin ne ovat menneet, ainakin oman pelaajani kohdalla. Tämä pelaajan rinnalla kulkeminen tuntuu pitkälti olevan sellaisten asioiden hyväksymistä, joita ei edes haluaisi hyväksyä. Hyväksynnällä koen päässeeni loppujen lopuksi eteenpäin elämässä.

Todella harmi kuulla, että nuorellesi tuli jälleen repsahdus. Hän selvästi kipuilee pelaamisen kanssa. Haluaisi lopettaa, mutta ei välttämättä ole vielä työkaluja pärjäämään asian kanssa, etenkään jos hänellä ei omaa ammatti/vertaistukea juuri ole. Aivoilla kestää yllättävän kauan oppia pelaamattomuuteen ja hitaampaan mielihyvän saamiseen kuin mitä pelaamisesta saa.
Kuten hän itsekin sanoi, nopeat ilot motivoivat tällä hetkellä.

Upea juttu on teidän välinen keskusteluyhteys ja se, että hän uskaltautui kertomaan myös epärehellisyydestä pelaamiseen liittyen. Ainakin meillä vaati totaalisen rehellisyyden pelaamiseen kaikkeen pelaamiseen liittyvässä, että toipuminen saattoi alkaa.
Tuet nuortasi esimerkillisellä tavalla!

Yllättävän lyhyessä ajassa teille on tapahtunut todella paljon, ei ihmekään, että tuntuu raskaalta. Keskity hyvään ja itsesi hoitamiseen ja nuoresi kanssa hyvän keskustelun ylläpitämiseen. Toivon teille kaikkea hyvää ja aurinkoa taas uuteen viikkoon!

-Eveliina

25

Hei Eveliina (ja muutkin),

tällä viikolla olen tehnyt suuria oivalluksia. Olen niistä todella innoissani ja tyytyväinen. Lisäksi osallistuin Matti Nokelan luennolle (löytyy myös YouTubesta), joka antoi minulle paljon.

Puolen vuoden ajan olen käyttänyt todella paljon aikaa, vaivaa ja virtaa peliriippuvuuden ymmärtämiseen. Olen halunnut sen tehdä, ja se on ollut kovin merkityksellistä. Ymmärrän, että nyt minun on aika ottaa muutama askel taaksepäin - ja antaa nuorelleni enemmän tilaa toipua. Omaan tahtiin ja omalla tavallaan.

Tämä helpottaa omaa tunnettani tosi paljon, sillä oivalsin jotenkin syvemmin, että riippuvaisen on itse todellakin haluttava muutosta. Ja hänen on tehtävä se työ. Minä olen vinkkaillut, ehdotellut, tutkinut ja pohtinut, mikä nuorelleni olisi toimivaa. Nyt oivalsin, että tarjoiltuani hänelle kaikki tietämäni faktat ja tukipaikat sekä -mahdollisuudet, hänen tulee itse päättää mitä hän haluaa ja mihin hän on valmis. Tämä saattaa jostakin kuulostaa yksinkertaiselta oivallukselta, mutta minä sisäistän tämän nyt syvällisemmin.

Tulen puhumaan tästä nuoreni kanssa, jotta hän saa kiinni ajatuksestani. En ole millään lailla jättämässä tai hylkäämässä häntä, mutta hänen on nyt aika asettua kuskin pukille. Olen saatavilla, mutta hänen tulee sitä pyytää.

Lisäksi oma syyllisyyteni hänen saattamisesta pelaamisen pariin on myös pienentynyt merkittävästi. Oivalsin, että joka kerta kun hän pelaa - hän tekee itse päätöksen.

Puhelimenvaihdon yhteydessä hän jätti Gambanin lataamatta. Muistutin tästä pari kertaa, muttei hän sitä tehnyt. Silloin päätin, että hänen omalle prosessilleen on oleellista, että hän asentaa sen halutessaan. Esto-ohjelman puuttumisen seurauksena tuli retkahdus, joka selvästi pelaajaa harmitti. Olen tyytyvöinen, että hän itse pohtii asiaa. Minua jäi askarruttamaan, että halusiko hän uskoa, että pärjää ilman ohjelmaa vai oliko kyse siitä, että pelaamiselle oli houkuttelevaa jättää takaportti. Taidanpa kysäistä tätä.

On upeaa kokea tällainen tunteiden selkeytyminen tämän ikävän sairauden äärellä. Hyvien keskustelujen - verhaisryhmä jne - avulla omat ajatukset selkenevät. Tänään myös soitin Peluuriin. Nyt todellakin ymmärrän, kuinka verraton apu tukiryhmistä ja vertaisryhmistä on. Toivon kaikille - niin pelaajille kuin löheisille - rohkeutta osallistua vertaisryhmiin, tai edes soittaa Peluuriin. En ikinä olisi näin pitkällä tässä prosessissa, jos olisin yksin pohtimalla koettanut ratkaista nämä asiat.

Oman syyllisyyden ja häpeän vähentyminen parantaa omaa oloa todella merkittävästi.

Olen kiinnittänyt huomioita ruokavaliooni, lukenut ja tehnyt muitakin omaa hyvinvointiani edistäviä asioita. Ne unohtuivat alkuvuoden kriisivaiheessa.

Minua auttaa todella paljon nuoreni hoitomyönteisyys. Samalla oma kykyni ja rohkeuteni vetää omat rajani on merkittävästi vahvistunut. Minä en pysty nuoreni ongelmaa ratkaisemaan, vaikka kuinka haluaisin tai jos valvoisin kaiket yöt. Rinnalla ja tukena voin - ja haluan - olla, mutta läheisenä minun ei tarvitse hoitaa. Hoito tulee ammattilaisilta, ja pelaajan on sitä itse haluttava.

Oloni on niin paljon kevyempi kuin muutama viikko sitten. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tästäkin selvitään - yhdessä.

  • Rankkaa on
26

Moi Rankkaa on!

Olet tehnyt kyllä suuria oivalluksia! Iloitsen puolestasi, miten upeasti olet nuoresi rinnalla, mutta kuitenkin omaan hyvinvointiin ja oloon huomiota suunnaten.
Kuulostaa siltä, että olet oivaltanut itsesi (ja nuoresi) kannalta todella olennaisen asian: pelaajan täytyy itse haluta toipua ja tehdä työtä sen eteen. Me läheiset voimme vinkkailla ja tukea ja yrittää siten auttaa, mutta pysyvään muutokseen avain on pelaajassa itsessään. Ja ymmärrän todella hyvin, kuinka se oivallus sinuakin auttaa. Itselläni on ollut samanlainen oivallus aikoinaan ja se auttoi minua keskittymään omaan hyvinvointiin ja vaikuttamaan asioihin, joihin voin vaikuttaa. Toipumisen eteen tehtävä työ on usein pitkää ja vaivalloista, mutta ainakin meidän kohdalla sen arvoista!

Todella hyvä ajatus puhua nuoresi kanssa oivalluksestasi ja siitä, mitä se teille tarkoittaa. Näin nuoresi toivottavasti ymmärtää, että hänellä on itsestään ja ongelmansa hoitamisesta vastuu, sinun tuellasi.
Iloitsen myös siitä, että syyllisyytesi tunne on vähentynyt. Se on raskas taakka kantaa ja kaikki, mikä sinua helpottaa tämän asian käsittelyssä, on arvokasta.
Tekemäsi oivallukset auttavat sinua myös keskittymään paremmin omaan hyvinvointiin ja itsesi auttamiseen.
Olet tehnyt aivan valtavia oivalluksia!
Toivottavasti nuoresi ymmärtää ottaa vastuun ja hoitaa itseään sinun tuellasi.
Odotan innolla taas sinun kuulumisiasi. Oikein lämmittää mieltä, miten paljon lyhyessä ajassa teille on tapahtunut hyviä asioita ja kuinka olet hyötynyt saamastasi tuesta ja avusta ja olet sitä rohkeasti hakenut.

Aurinkoista alkavaa viikkoa ja ollaan kuulolla!

-Eveliina

27

Hei,

huomasin omien voimieni vähentyneen ja vöhentyvän, joten päätin hakea sairaslomaa. Oli hankalaa myöntää itselleni, että nyt en vaan jaksa. Enhän se
minä ole, joka apua kaipaa. Minähän yleensä kannattelen ja tuen muita.

Unen häiriintymisestä huolestuin.

Nyt olen todella tyytyväinen ja ylpeä itsestäni, että uskalsin ja pystyin myöntämään heikkouteni. Sairasloman koetan olla suorittamatta, ja tehdä joka päivä minulle mieluisia asioita.

Huomaan, että olen kietoutunut, omasta tahdostani, todella tiukasti nuoreni sairauteen alkuvuoden aikana. Se on estänyt oman hapensaantini. Oma haluni auttaa ja tukea on ollut niin suuri.

Nyt koen, että olen kasvussani kypsynyt erkaantumaan pelaajan ongelmasta. Se ei ole helppoa, mutta tiedän jörjellä että nuori aikuinen tekee omat ratkaisunsa.

Viheliäinen sairaus tämä on: pelaajalle ja läheiselle myös. Ilman tukea en tätä jaksaisi.

  • Rankkaa on
28

Hei Rankkaa on!

Mukava kuulla sinusta jälleen. Harmi, että vointisi meni siinä määrin huonompaan suuntaan, että etenkin uni häiriintyi, mutta todella hienoa, että hait sairaslomaa. Tunnistan itsekin läheisenä hyvin noita samoja ajatusesteitä: ”enhän minä ole sairas”, ”kyllä minä jaksan vielä hetken”, ”minun tehtäväni on auttaa muita” jne.
On sinänsä erikoista, että flunssaan tai vaikkapa fyysisiin kipuihin usein reagoimme menemällä lääkäriin ja/tai hakemalla sairaslomaa. Mutta henkisen pahoinvoinnin kanssa kynnys on paljon suurempi. Onneksi nykyään ymmärretään paremmin, että ihminen on kokonaisuus ja myös terveydenhuollossa ymmärretään paremmin myös henkiseen hyvinvointiin liittyviä asioita.

Mukava kuulla, että suhtaudut sairaslomaan juurikin niin, että on mahdollisuus levätä ja tehdä sinulle mieluisia asioita.

Usein näemme oman käytöksemme ja tilanteen paremmin vasta jälkikäteen tarkasteltuna. Sinulla on ollut niin kova tahto auttaa ja tukea, että olet samalla kuitenkin uuvuttanut itseäsi, vaikka se ei tietenkään ollut tarkoitus. Olen iloinen puolestasi, että pystyit kuuntelemaan itseäsi ja omaa vointiasi ja korjaamaan asiaa.
Vaikutat oivaltaneen sen, että sinä voit loppujen lopuksi tehdä lapsesi ongelman eteen hyvin vähän. Hän itse tekee omat päätöksensä ja voit tukea häntä myös etäämmältä. Nyt on tärkeää, että keskityt omaan hyvinvointiin ja asioihin, joihin voit vaikuttaa.

Toivon sinulle paljon jaksamista ja aurinkoisia sairaslomapäiviä!

-Eveliina

29

Hei,

tämä kevät on ollut todella avartava ja opettava, sekä peliriippuvuudesta että elämästä yleensäkin.

Sairasloma on tehnyt todella hyvää, ja onnekseni pystyn sairastamaan hyvällä omallatunnolla. Olen tullut todella hyvin kohdatuksi hoitohenkilökunnan taholta. Nyt sairaslomalla keskityn itseeni, ja teen minua miellyttäviä asioita.

Olen myös ottanut etäisyyttä nuoreni sairauteen. Se on ollut todella vaikeaa, mutta onneksi minulla oli siihen voimaa. Ilman keväön vertaisryhmää minulla tuskin olisi ollut siihen voimaa saat ymmärrystä.

En halua erkaantua nuorestani, mutta peliriippuvuudesta haluan etääntyä. Olen ollut liian kietoutunut tähän sairauteen. Nuoreni valitsee, miten hän tähän suhtautuu, ja millaisia valintoja hän tekee. En voi, en halua enkä pysty elämään hänen elämäänsä. Jokainen meistä tekee omat valintansa, etenkin aikuisena.

Tämän sairauden rinnalla eläminen on kasvattanut minua. Olen oppinut rajaamaan itseäni paremmin. Mitä itse haluan? Kovin kiintoisa kysymys.

Eveliina, sinun kirjoituksistasi tässä ketjussa on ollut minulle suuri apu. Omien kokemuksiesi jakaminen on auttanut minua peilaamaan omaa tilannettani ja valintojani. Kenties muutkin hyötyvät tästä.

  • Rankkaa on
30

Hei Rankkaa on!

Olen todella pahoillani siitä, että juuri sinun kohdallesi osui peliriippuvaisen rinnalla kulkeminen. Samalla uskon, kuten itsekin sanoit, että voit oppia paljon itsestäsi ja saat tai olet saanut uusia työkaluja elämän ”työkalupakkiin”. Itse olen kokenut jonkinlaisena melko kirkkaanakin hopeareunuksena sen, mitä olen oppinut peliriippuvaisen vaimona.
Esimerkiksi sen, kuinka uskomattoman vahva sitä voikaan olla. On jaksanut pitää kiinni toivosta synkimmilläkin hetkillä ja löytänyt itsestään uusia puolia.

Iloitsen siitä, että hait ja sait sairaslomaa ja olet käyttänyt ajan hyvällä omatunnolla itseesi keskittyen. Hienoa kuulla myös, että olet tullut kohdatuksi hoitohenkilökunnan puolesta.
Millainen on unesi tila tällä hetkellä? Oletko pystynyt lepäämään hyvin sairaslomalla?

Omien rajojen löytäminen peliriippuvaisen läheisenä on tosi tärkeää. Rajoja harvoin tulee edes ajateltua aktiivisesti, ennen kuin jokin tilanne pakottaa meidät siihen. Rajoja asettamalla huolehdit ennen kaikkea omasta hyvinvoinnistasi.

Hienoa, jos olet saanut apua tästä kirjoittamisesta ja olen voinut tukea sinua polullasi. Kenties joku toinenkin peliriippuvaisen läheinen voi hyötyä näistä kirjoituksista.

Aurinkoa alkavaan viikkoon!

-Eveliina

31

Hei Eveliina,

olen saanut uneni takaisin, mikä ilahduttaa minua kovasti. Henkinen kuormitustasoni on laskenut merkittävästi, tämän uskon auttaneen asiaan. Olen myös rajoittanut kahvinjuontia, mikä sinällään on hyvä asia, mutten usko sen suureen vaikutukseen. Voi sillä toki ollakin. Tärkeintä on lopputulos, eli kunnon yöunet.

Onneksi hoksasin ystävän kannustamana hakea sairaslomaa jo aikaisessa vaiheessa. Itse en olisi hoksannut, vaan olisin sinnitellyt lomaan saakka. Tämäkin on hyvä osoitus siitä, että toivottavasti jokaisella on joku löheinen ystävä jolle puhua itseä kuormittavista asioista.

Keväällä kävin läheisille tarkoitetun vertaisryhmän. Ilman sitä en olisi näin pitkällä prosessissani ja ymmärryksessäni. Teknisesti ymmärsin riippuvuus-sairaudesta melko paljon, mutta ryhmä auttoi näkemään oman tilanteeni läheisenä. Kannustan kaikkia osallistumaan esim Pelirajattoman tukiryhmään, niitä on onneksi verkonkin välityksellä. Itselläni oli pieni kynnys osallistua, mutta ei kovin suurta kuitenkaan. Ryhmässä työstettävä materiaali antoi paaaaljon ajattelemisen aiheita.

Hyvin pitkälti mielessäni vertaan peliriippuvuuden alkoholiriippuvuuteen: miten toimisin nuoreni kanssa, mikällä olisi alkoholiriippuvuus.

Olen pystynyt ottamaan etäisyyttä nuoreeni, siis hänen riipouvuuteensa. Se on ollut hankalaa ja minulle kuormittavaa, mutta omien rajojeni tunnistaminen on auttanut tässä.

Olen myös sisäistänyt, että vain hän voi auttaa itseään. Hän tekee päätöksen, ja tukena muut voivat olla. Tämä oivallus on omaan jaksamiseeni merkittävä, vaikka kuinka tekisin, jörkkäisin ja puhuisin - ei mitään tapahdu ilman hänen omaa tahtoaan ja sitoutumistaan. Tämä on riipaisevaa todeta, mutta näin uskon sen olevan.

Olen myös hoksannut, että itse voin ja saan nauttia elämästäni täysillä, vaikka toisella onkin murheita elämässään. Osaan nyt antaa itselleni luvan nauttia, mikä taatusti helpottaa omaa jaksamistani.

Toivon, että nuoreni päätyy aktiiviseen asian työstöön. Enempää en voi. Enkä halua vuorovaikutuksessamme keskittyä pelkkään riippuvuuteen, hänessä on paljon, paljon muutakin.

Rajanvetoni seurauksena välimme eivät ole katkenneet, mikä on hieno ja arvokas asia. Tässäkin olen itseni puolella, ja kuuntelen omaa oloani. Se ei ole helppoa, uskaltaa olla itselleen rehellinen, mutta uskon sen olevan minulle paras ja toimivin tie.

  • Rankkaa on
32

Moi Rankkaa on!

Ilahduttavaa kuulla, että olet saanut unesi takaisin. Uni on hyvinvoinnin kannalta niin tärkeä peruspilari, että sen heikentyminen tuntuu hyvinvoinnissa nopeastikin ja tietysti pidempään jatkuva heikko uni alkaa kuormittaa vielä eri tavalla.

Todella hienoa, että sinulla on ollut tukena hyvä ystävä, joka on huolehtinut sinusta ja osannut kysyä voinnistasi ja rohkaissut lääkärin puheille. Nyt toivottavasti voit nauttia kesälomasta eri tavalla, eikä koko loma mene toipumiseen ja uupumuksen korjaamiseen.

Mukava kuulla, että olet hyötynyt vertaisryhmästä ja sait siitä itsellesi paljon apua. Itsekin olen aikoinaan ryhmän käynyt ja voin lämpimästi suositella myös oman kokemuksen perusteella!

Olet ymmärtänyt aivan valtavasti läheisenä olemisesta ja omista rajoistasi. Vaikka kuinka riipaisee ottaa etäisyyttä ja ymmärtää, ettet voi tehdä juurikaan mitään auttaaksesi, on se silti tärkeä oivallus. Muutoin kuluttaisit itseäsi yrittämällä auttaa ja loppujen lopuksi sillä ei vain ole valitettavasti merkitystä. Se on vähän kuin löisi päätä seinään useamman kerran - turhaa.

Hienoa myös, että näet nuoressasi paljon muutakin kuin peliriippuvaisen. On tärkeää, että osaamme antaa läheisille myös hyvää palautetta, kun aihetta on ja osataan nähdä se ihminen edelleen peliriippuvuuden alla. Itse näen asian niin, että peliriippuvuus on ikään kuin varjo, joka peittää meille läheisen ihmisen alleen. Se rakas ihminen on edelleen siellä, mutta välillä näemme hänestä vain pilkahduksia.

Meidän jokaisen tulee olla itsemme puolella ja ”terveesti itsekkäitä”, sillä kukaan muu ei meidän hyvinvoinnista huolehdi kuin me itse. Aikuisina meillä kaikilla on vastuu itsestämme.
Iloitsen siitä, että olette nuoresi kanssa edelleen hyvissä väleissä, vaikka olet asettanut rajoja ja huolehdit itsestäsi. Toivon koko sydämestäni, että nuoresi havahtuu riippuvuuteensa niin, että haluaa apua tosissaan ja sitoutuu siihen.

Aurinkoa alkavaan viikkoon ja ollaan kuulolla!

-Eveliina

33

Hei Rankkaa on ja muut!

Toivottavasti kesäsi on sujunut tähän mennessä mukavissa merkeissä ja olet pystynyt keskittymään omaan hyvinvointiin ja kuuntelemaan itseäsi.
Itse olen havahtunut pitkästä aikaa siihen, että olen tehnyt enemmän asioita yksin ja nauttinut siitä. Tästä hyvänä esimerkkinä museoissa käyminen. Harrastus, joka aina välillä tulee ja menee, mutta museokortti helpottaa sen aktivoimista välillä.

On tehnyt todella hyvää tehdä omia juttuja kodin ulkopuolella enemmän. Olen aina nauttinut yksin olosta ja tarvinnut omaa aikaa, mutta etenkin joskus nuorempana ajattelin, että olisi noloa mennä esimerkiksi syömään yksin. Nykyään en ajattele asiaa lainkaan nolona, vaan nautin yksin olosta esimerkiksi syömässä tai museossa.

Toivottavasti voitte hyvin!

-Eveliina

34

Hei Eveliina,

kiitos kaikista kirjoituksista matkan varrella, ne antoivat minulle paljon.

Olen pystynyt erkaantumaan nuoreni peliriippuvuudesta. Olin siihen todella kietoutunut alkuvuodesta. Nyt ymmärrän, että vaan hän pystyy auttamaan itseään.

Hain itselleni paljon tietoa ja tukea alkuvuodesta, ja nuoreni sairaus ’täytti elämäni’. Halusin auttaa - jälkikäteen katsottuna liikaakin. Se alkoi vaikuttamaan omaan hyvinvointiini. Jouduin tosiaan ottamaan sairaslomas, mikä oli aluksi minulle todella hankalaa. Minähön se kannattelen muita…

Pelirajattomien vertaisryhmä oli minulle myös erittäin tärkeä.

En usko, että tänne enää paljoa kirjoittelen. Toivotan kaikille hyviä vointeja - pitkäämme itsestämme huolta!

Kiitos Eveliina, teet todella arvokasta työtä!

  • Rankkaa on; ilokseni voin sanoa että ’todella rankkaa oli - nyt on helpottanut!’
    :slight_smile:
35

Moikka Rankkaa on,

Onpa mukava kuulla kuulumisiasi pitkästä aikaa!

Osaat hienosti reflektoida alkuvuoden kokemuksiasi näin jälkikäteen ja näet tilanteen järkevästi. Olet toiminut juuri niin kuin moni meistä läheisistä alussa toimii ja se on täysin ymmärrettävää. Iloitsen hurjasti siitä, että olet löytänyt omat rajasi ja keskityt nykyisin enemmän omaan hyvinvointiisi kuin pelaajan auttamiseen - loppujen lopuksi on niin kovin vähän, mitä läheinen voi tehdä pelaajan auttamiseksi. Toivon sydämestäni, että nuoresi toipuu riippuvuudesta ja löytää motivaationsa pysyvään muutokseen.

Kiitos sinulle - iloitsen siitä, että olet hyötynyt monenlaisesta vertaistuesta. Tämä foorumi pysyy aina sinullekin avoimena, jos jossain vaiheessa tuntuu siltä, että haluat kertoa kuulumisia tai jos kaipaat jälleen ajatusten peilailua.

Kaikkea hyvää jatkoon!

-Eveliina

36

Hei!
Vieläkö täällä keskustellaan?
Olen jo kauan tiennyt puolisoni pelaamisesta, vasta kesällä sen laajuus kuitenkin selvisi. Pelaamisen johdosta puolisolle on kertynyt suuret velat jotka ovat nyt päätyneet ulosottoon. Onneksi velkoja saa ainakin ison osan hoidettua kun asunnon saa myytyä (asunto tällähetkellä myynnissä). Asunto on yksin puolison omistama, joten minun rahoja velkoihin ei mene. Surettaa, että kaikki asuntoon laitettu raha menee näin, mutta toisaalta onpahan siitä nyt hyötyä, velkoja ei muuten saisi maksettua pois

Asian selvittyä keskustelimme asiasta ja puolisoni lupasi lopettaa pelaamisen, välillä epäilin tuota koska luottamus oli jo aiemmin petetty ja huomasin miehestäni, että jokin oli vialla. Tänään sitten selvisi, että mies on jatkanut pelaamista ja laskuja on jälleen maksanatta. Uutta velkaa ei ole onneksi pystynyt ottamaan.

En ole tiedä mikä tässä on pahinta, luottamuksen menetys vai se perusturvallisuuden tunteen menetys :frowning:
Luottamaan en ainakaan enää kykene kun on valehdeltu niin paljon. Asia stressaa minua hirveän paljon, enkä tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Meillä on kuitenkin myös 2 vuotias pieni poika ja vuoden vaihteessa syntyy toinen lapsi. Tunnen itseni todella petetyksi ja tyhmäksi.

Mies on muutoin hyvä mies ja hyvä isä lapselle ja haluaisin miehelle pelkkää hyvää. Satuttaa kuitenkin valtavasti se miten minulle on valehdeltu ja miten luottamustani on käytetty hyväksi.

37

Moikka!

Kyllä täällä viikoittain käyn katsomassa, onko uusia keskusteluja/vanhoja keskusteluja aktivoitunut.

Tosi ikävä kuulla, että puolisosi on taas retkahtanut pelaamaan. Onko hän hakenut riippuvuuteensa apua? Millaista suunnitelmaa yhteiselon suhteen olette tehneet?

Et missään tapauksessa ole tyhmä! Pelaaja tekee kaikkensa salatakseen pelaamisen ja pitääkseen kiinni siitä. Et olisi mitenkään voinut tietää, että hän taas pelaa.

Ymmärrän hyvin, että perusturvallisuuden tunne on järkkynyt ja samoin luottamus on menetetty. Nyt olisi hyvä pohtia, mitä tekoja sinä puolisoltasi tarvitset, jotta voisitte yrittää jatkaa yhteistä elämää ja saada luottamusta ja turvallisuuden tunnetta rakennettua takaisin. Samalla tavalla jatkaminen tuskin onnistuu, koska puoliso on jo ainakin kerran pettänyt luottamuksen uudestaan ja myös perheenne koti myydään pelaamisen takia.

Meillä toimi ainakin se, että sain katseluoikeudet puolison pankkitiliin. Minulle toi turvallisuuden tunnetta se, että pystyin milloin tahansa katsomaan puolison pankkitiliä ja näkemään, ettei siellä ole tapahtunut mitään erikoista. Lisäksi puolisoni hakeutui vertaisryhmään ja myöhemmin henkilökohtaiseen psykoterapiaan työterveyden kautta. Minä olin jo aiemmin hakenut itselleni apua ja sitä suosittelen lämpimästi sinullekin! Huolehdi omasta jaksamisesta, hakeudu vertaistuen piiriin ja/tai puhu esimerkiksi neuvolassa asiasta.

Luottamuksen rakentuminen vie aikaa ja vaatii etenkin pelaajalta tekoja, kuten itsensä hoitamista, puhumista ja nöyryyttä myöntää riippuvuuteensa ja vihdoin kohdata se. Tärkeää on nyt pohtia niitä konkreettisia tekoja, miten vastaavan tapahtuminen uudestaan vältettäisiin. Suojaa oma taloutesi ja mahdollisuuksien mukaan myös lasten varat. Ota aikaa itsellesi ja omille ajatuksillesi.

Tuntuu todella pahalta sinun ja lasten puolesta, miten asiat ovat menneet. Nyt toivon sinulle voimia rajojen asettamiseen ja toivon, että puolisosi haluaisi todella toipua riippuvuudesta. Se on mahdollista, mutta vaatii teiltä molemmilta kärsivällisyyttä, aikaa ja työtä.

Paljon jaksamista sinne ja ollaan kuulolla!

Lämpimin terveisin
Eveliina

38

Hei Seläheinen,

Mitä sinulle kuuluu?
Toivottavasti voit hyvin ja siellä asiat on lähteneet parempaan suuntaan edellisen kirjoituksesi jälkeen.

Kuukausi on aika lyhyt aika isoihin muutoksiin, mutta joka tapauksessa toivottavasti jotain positiivista muutosta siellä on tapahtunut ja olet pystynyt kiinnittämään enemmän huomiota omaan hyvinvointiisi. Tai ainakin se oman hyvinvoinnin ajattelu ja siihen keskittyminen jossakin kohtaa löytyisi, kun shokista on päässyt hieman yli ja käytännön asiat alkaneet jollain tavoin järjestymään.
Kirjoittelehan taas tänne jossakin vaiheessa, jos siltä tuntuu ja kaikkea hyvää jatkoon.

-Eveliina

39

Tervehdys kaikki,

Ja hyvää alkanutta vuotta!

Havahduin siihen, että tänään on peliriippuvuuteen liittyvä vuosipäivä omassa elämässäni. Tänä päivänä useita vuosia taakse päin sain tietää, että puolisoni on peliriippuvainen.

Edelleen tuo hetki on omassa mielessä hyvin elävänä ja välillä asiasta kertominen saattaa tuntua edelleen ihan fyysisenä ahdistuksena, painona rintakehässä. Samalla kuitenkin katson menneitä vuosia nykyään aika valoisalla mielellä; voin olla todella iloinen siitä, millainen tilanteemme on nyt ja millaisen työn olemme tehneet riippuvuuden kanssa.

Toivotan juuri sinulle valoa ja toivoa alkaneeseen vuoteen!

-Eveliina

40

Tervehdys kaikille!

Täällä ollaan edelleen, jos tarvitset tukea ja ajatustenvaihtoa läheisen peliriippuvuuteen liittyen.
Tukea on saatavilla tämän foorumin lisäksi paljon muualtakin.

Oma taustani on peliriippuvaisen puolisona. Käyn täällä noin kerran viikossa katsomassa, mitä tänne kuuluu, ja onko joku tullut tänne kirjoittelemaan.

Älä jää yksin asian kanssa! Meitä on paljon muitakin, ja apua on saatavilla, jos sitä haluaa vastaanottaa.

Paljon tsemppiä helmikuun jatkoon!

-Eveliina