Tykkään siivoamisesta ihan hulluna. Oikeastaan kaikenlaisesta siivoamisesta; pölyjen pyyhkimisestä, imuroimisesta, kylppärin kuuraamisesta, lakanoiden vaihdosta, kaappien siivoamisesta jne. Eipä täällä tällä tyylillä paljon siivoamista olekaan
, mutta eipä mitään siivoa tulekaan ja aina sitä pölyä ja kissankarvaa ilmaantuu siivottavaksi, vaikka kuinka siisti ihminen olisi. Ja eivät tavarat mene paikoilleen ja tiskit peseydy itsestään. Jos on jokin perusviikkosiivousta harvinaisempi projekti, kuten ikkunoiden pesu, siinä iskee ennen aloitusta ihme rimakauhu ja suorituspaine, mutta sitten kun vain aloittaa, homma lähtee rullaamaan ja totean, että tämähän on hauskaa. Pakastimen sulattamista inhosin/inhoan jostakin syystä. Eihän se mikään monimutkainen, eikä edes pitkällinen homma ole ja vielä kun löysin pakastimen sulatusliinat, niin homma kävi ihan itsestään. Jokin siinä vain tökki niin hitosti. No, nyt ei ole enää sitä ongelmaa, kun nykyinen pakastin on itsesulattavaa mallia. Toki sekin siivota pitää, mutta ei eroa ihan perus jääkaapin siivouksesta.
Ruoanlaitosta puolestani en välitä. En sitä mitenkään inhoakaan ja osaan kyllä valmistaa itselleni ihan oikeaa ruokaa, mutta en vain koskaan ole siitä kovasti kiinnostunut ja juuri siitä syystä olen siinä huono. Leipomisessa olen umpisurkea, enkä yritä enää vaivautua. Tykkään kyllä hyvästä, taiten valmistetusta ruoasta. Onneksi isäntä on yhdeltä ammatiltaan kokki ja intohimoisesti tätä ammattiaan harrastelee aina, kun fyysiset rajoitteensa antavat myöden.
Viherkasvien hoitamisessa ja yleensä kaikenlaisissa hortonomin hommissa olen maailman paskin ja pettynyt itseeni niin moneen kertaan, että luovutin. Onnistuisin varmaan tappamaan muovikukatkin vain katseellani
. Tykkäisin kyllä viherkasveista ja kukista, mutta kun saan ne aina suunnilleen vuorokaudessa hengiltä, niin minkäs teet.
En tiedä lasketaanko tätä kotityöksi, mutta kaikenlaisten hakemusten ym. virastohommien hoitaminen on vittumaista. Eipä noita onneksi nykyään paljoa ole. Säännöllisinä ainoastaan hoitotuen ja asumistuen päivitykset ja nekin vain 1-2 vuoden välein. Nuokaan eivät vaikeita ole, semminkin, kun mitään radikaaleja muutoksia harvemmin tulee. Ärsyttäviä silti, vaikka ne saakin sutaistua kasaan max. kymmenessä minuutissa ja digiasiointi on helpottanut sitä savottaa huimasti.
En käytännössä koskaan syö kahvin kanssa mitään, mutta lempparileivonnaisiani ovat mustikkapiirakka, sekä isännän leipomat korvapuustit. Monet muutkin, mutta tässä menee teksti muutenkin jo niin pitkäksi, etten ala vääntämään luetteloa.
En ole koskaan luovuttanut verta. Ihan mielelläni luovuttaisin, mutta A) painoni on niin reippaasti alle 50 kg, että homma stoppaa jo siihen. B) Hemoglobiinini on liian matala, vaikka viimeisissä verikokeissa olinkin saanut sen sentään viitteiden sisään. C) Suonensisäisten huumeiden käyttö on elinikäinen este verenluovutukselle. Eivät ne tosin veripalvelussa tiedä mitä olen aikoinani touhunnut ja mulla ei ole mitään hepatiitteja, HIV:iä tai sen sellaista. Testattu on monet kerrat ja tietenkään en yrittäisikään luovuttaa verta, jos tuollaisia tartuntoja olisi. Mulla on myös psykoosisairaus ja jäänyt vähän epäselväksi, onko se itsessään este verenluovutukselle vai onko kyse siitä, että sen lääkitys saattaa tehdä verestä käyttökelvotonta. Tapauskohtaista sitten kenellä näin on ja kenellä ei
. No eipä sillä väliä minun kohdallani, kun en kelpaa kuitenkaan.
Missä asiassa olet viimeksi niin sanotusti kääntänyt takkisi?
Itselläni on tämä Anneli Auerin tapaus. Olin aina sitä mieltä, että syyllinenhän hän on ihan siitä miehensä murhasta lähtien, mutta kun nämä oikeudenkäynnit alkoivat ja niitä jonkin verran olen seurannut, niin on kyllä takki alkanut kääntyä. Juttuhan on paljon hullumpi, kuin ikinä osasin kuvitella
. Ja ihan sama kuka sitten on oikeasti syyllinen ja tehnyt mitä, niin voi jösses mikä saaga.