Kysy mitä vaan seuraavalta ja vastaa edelliselle. Osa 3

Olen tilannut pimennysverhot temusta. Joitakin huppareita ja kaksi laukkua. En uskonut kerrasta miten huonolaatuista se tavara on mut enää en tilaa kiinan krääsäkaupoista mitään. Ei ole rahan arvoista tavaraa ja jos siellä jotain helmiä on niin vaikea niitä on löytää. Puuvillaisia vaatteitakin kyllä on tarjolla mut en kehtaa ottaa riskiä. Puuvillaisia paitoja pitää erikseen hakea koska suurin osa vaatteista on muovia. Siksi ne onkin niin halpoja. Mut kyllä nuo hupparit on kestänyt jo yli kaksi vuotta ja olleet päivittäin käytössä joten ei ne kaikki siellä ole huono laatuista. Tokmannin hupparit menetti värindä jo pyolen vuoden käytön jälkeen.

Oletko onnellinen?

En ole. Ja tuntuu etten koskaan enää tule olemaankaan. Mutta olen ennenkin ollut väärässä tämän asian suhteen. Sen kokemani hirveän rikoksen jälkeen luulin että tulen jäämään tuskasta täriseväksi, seonneeksi epäihmiseksi joka ei kykene enää tuntemaan mitään hyvää. Se vei vuosia, mutta tuli päivä kun tunsin kuinka onnellinen olenkaan kissojeni kanssa. Vaikka en sitä nyt pysty tuntemaan, luulen että sisälläni oleva toivo ei ole kuollut.

Olen tilannut Temusta kaksi kertaa. Ekalla kerralla tilasin hiuskoruja ja noin viikko sitten ostin sieltä joulukuusen tähden kun en löytänyt Prismasta nättiä sellaista ja samalla näin siellä myynnissä pitkävartisia sisätossuja, jollaisia olen kaivannut jalkoihini. Jännityksellä odotan että mahtuvatko ne tossut sitten jalkaan ja ovatko ylipäätään yhtään sen näköiset kuin kuvissa. Toivottavasti ei olisi ihan paskaa.

Kenelle olet viimeksi antanut lahjan ja mikä se oli?

Tässä kuussa toin porukoille laivan tax freesta heidän lempikarkkejaan, eli englanninlakuja ja Tobleronen suklaata, kun kävimme isännän kanssa Tukholmassa. Ne olivat kiitokseksi kissan hoidosta. “Oikean” lahjan olen antanut viimeksi tämän vuoden keväällä. Annoin isännälle syntymäpäivälahjaksi lahjakortin hierontaan. Hieronta tekee hyvää hänen lihasjumeilleen, jotka johtuvat kipusairaudestaan.


Hmm… Mitä onnellisuudella tässä tarkoitetaan? Varsinaiset onnellisuuden tunteethan ovat nopeasti ohimeneviä hetkiä. Ihan biologia sanelee sen, että ihmisen ei kuulu olla jatkuvassa onnellisuuspöllyssä. Se olisi hengissä säilymisen kannalta suorastaan hengenvaarallista. Tyytyväinen olen kyllä elämääni suurimmilta osin. Voisin jopa sanoa eläväni unelmaani monessakin asiassa ja kyllä niitä onnellisuusfiiliksiäkin minulle varsin usein puskee.


Temusta tmv. halpisnettikaupoista en ole tilannut koskaan mitään ja tuskin tulen ihan heti tilaamaankaan. Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa, enkä muutoinkaan halua tukea kertakäyttökrääsän markkinoita. Alivapesta ja nykyisin jo kuopatusta Fasttechista olen kyllä tilannut sähkötupakkatarvikkeita useampaan kertaan, mutta nuo myyvät ihan laatumerkkejä, vaikka Kiinan kautta operoivatkin.

Miljoonasateen Marraskuu vai Guns ‘n’ Rosesin November rain?

Vastaan sitten itselleni. Marraskuukin meni jo: Miljoonasateen Marraskuu. Ei Gunnareiden November rainissakaan mitään vikaa ole, mutta tämän suomalaisen marraskuiseen sielunmaisemaan sopii paremmin tuo Miljoonasateen biisi.

Oletko koskaan ollut sokkotreffeillä? Entä oletko itse joskus järjestänyt sellaisia?

En ole ollut sokkotreffeillä, enkä ole järjestänyt sellaisia. En ole oikeastaan koskaan ollut edes perinteisillä treffeillä, tai no ehkä sellaisiksi voisi laskea kun kävimme vuonna 2004 silloisen poikaystäväni kanssa suhteemme alkutaipaleella elokuvateatterissa katsomassa Manaaja: Alku -leffan ja syömässä falafelia ja kebabia. En pitänyt elokuvasta.

Minäkin valitsen Marraskuun vaikka myös November Rain on itselleni jokseenkin nostalginen kappale. Molemmissa on omanlaisensa ihana tunnelma. Kuuntelin molemmat peräkkäin viikko sitten miettiessäni kumman valitsisin ja olin aikeissa vastata, mutta minusta on tullut jotenkin laiska kirjoittaja, en saa mitään lauseita aikaiseksi vaikka haluaisinkin.

Aiotko antaa itsellesi tai jollekin toiselle joululahjan?

En anna itselleni joululahjaa. Enköhän saa lahjoja ihan tarpeeksi muualtakin ja olen ihminen, jolla on jo aikalailla kaikkea, paitsi toimivaa pankkikorttia, vittusaatana :angry:. Totta kai hienoa, että pankki sulki sen heti väärinkäytön yrityksen tapahduttua, eikä mitään vahinkoa ehtinyt tapahtua. No niin, se siitä. Vähän pinna kireällä nyt.

Isännälle olen jo ostanut lahjan. Muita ei sitten olekaan ollut tapana lahjoa jouluisin, eikä tänäkään jouluna. Jonkin konvehtirasian voin heittää kyllä kiitokseksi esim. eläinlääkärille.


En ole ollut sokkotreffeillä. Joskus teininä pari kaveriani olisi halunnut järkätä minut sellaisille, mutta en innostunut ajatuksesta.

Itse olen järjestänyt sokkotreffit kahdelle eri kaverille, jotka aina valittelivat naisen puutettaan. Näistä on jo muutamia vuosia aikaa. Omasta mielestäni olin hyväkin Amor, mutta toinen kaveri sanoi, että hyi, se muija oli ihan ruma(Ei minun mielestäni, mutta kauneus on toki katsojan silmässä) ja savolainen(Okei, en tiennyt, että se voi olla niin paha turn-off). Toisen kaverin mielestä se nainen oli ihan tyhmä, kun ei ymmärtänyt hänen juttujaan. Kyseisen ihmisen huumorin tuntien se on sellaista, että sitä ei ehkä kannata alkaa viljellä ennen kun on varma, että toinen on samalla levelillä :roll_eyes:. Että enpä tiedä, kenessä oli vika niissä jutuissa ja ehkä niiden junttien ei pariutua tarvitsekaan :roll_eyes: :grin:. Totesin sitten, että pitäkää tunkkinne kiittämättömät ja enää ikinä en yritä parittaa ketään.

Oletko koskaan luovuttanut verta? Jos sinulla on jokin este verenluovutukselle, luovuttaisitko, jos voisit?

En ole luovuttanut verta ja olen käsittänyt niin, etten psykkosisairauden vuoksi ole edes kelvollinen. Joskus vuosia sit selvittelin asiaa kun mielessä kävi verenluovutus mutta se tyssäsi heti alkuunsa joten en ole asiaa sen suuremmin sen jälkeen miettinyt. Todennäköisesti en luovuttaisi kun pitäisi raahautua Kuopioon luovuttamaan

Mikä on mieluisin kahvi/teeleipäsi, jota tykkäät syödä?

Valitsisin myös Marraskuun, vaikka November Rainistakin pidän. Tossa ekassa vaan on niin vahva oma tunnelmansa.

Olen käynyt sokkotreffeillä. Opiskellessani ammattiini reilun parikymppisen ikäisenä, opinahjoni lehtori järkkäsi mulle sokkotreffit erään miespuolisen opiskelijan kanssa. :flushed_face::sweat_smile: Se kertoi jonkun kurssin aikana miettineensä, että minä ja se mies sovittaisiin hyvin yhteen ja pisti tuumasta toimeen. No. Mentiin sitten treffeille ja oivoi. Vähän, tai oikeastaan aika paljonkin, kävi sitä miestä sääliksi, kun sehän vallan innostui ja minä en syttynyt yhtään. :slightly_frowning_face: Sanoin sen kohteliaasti hänelle treffien päätteeksi ja hävisin äkkiä paikalta. Jostain syystä se silti vielä sen illan jälkeen lähetteli viestejä ja kyseli uutta tapaamistakin, mutta toistin sitten kokemukseni ja toivotin taas kaikkea hyvää hälle jatkoon. Sen jälkeen on pari ystävää yrittänyt myös sokkotreffejä järkätä, mutta en suostunut enää. :grimacing:

Ostan 9:lle mulle tärkeälle ihmiselle lahjat. Jos olisin varakas, ostaisin vielä useammalle yllättämisen ja lahjojen antamisen ilosta. Ostin itselleni ikään kuin joululahjaksi HBO Maxin joksikin aikaa, kun sitä mulle ihan vinkattiin. En ole katunut, päinvastoin. :slightly_smiling_face: Oikeastaan tää on kyllä enemmänkin joulukalenterin korvike, kun parina aiempana jouluna ostin lempeän läsnäolon joulukalenterin (sähköisen) ja kosmetiikka -joulukalenterin, mutta tänä vuonna jätin molemmat ostamatta.

En ole luovuttanut verta. Olisin halunnut kyllä, mutta ilmeisesti lääkityksen (muistaakseni mun kipulääkitys) takia en kelpaa. Jos pystyisin, niin todnäk luovuttaisin.

Mieluisin kahvileipäni on karpalo-valkosuklaa keksit. Taitavat olla Rainbow-merkkisiä - Prismasta niitä joka tapauksessa saa. Suosittelen kokeilemaan. :slightly_smiling_face:

Mikä on lempi-kotityösi ja mikä inhokkisi?

1 tykkäys

Tykkään siivoamisesta ihan hulluna. Oikeastaan kaikenlaisesta siivoamisesta; pölyjen pyyhkimisestä, imuroimisesta, kylppärin kuuraamisesta, lakanoiden vaihdosta, kaappien siivoamisesta jne. Eipä täällä tällä tyylillä paljon siivoamista olekaan :laughing:, mutta eipä mitään siivoa tulekaan ja aina sitä pölyä ja kissankarvaa ilmaantuu siivottavaksi, vaikka kuinka siisti ihminen olisi. Ja eivät tavarat mene paikoilleen ja tiskit peseydy itsestään. Jos on jokin perusviikkosiivousta harvinaisempi projekti, kuten ikkunoiden pesu, siinä iskee ennen aloitusta ihme rimakauhu ja suorituspaine, mutta sitten kun vain aloittaa, homma lähtee rullaamaan ja totean, että tämähän on hauskaa. Pakastimen sulattamista inhosin/inhoan jostakin syystä. Eihän se mikään monimutkainen, eikä edes pitkällinen homma ole ja vielä kun löysin pakastimen sulatusliinat, niin homma kävi ihan itsestään. Jokin siinä vain tökki niin hitosti. No, nyt ei ole enää sitä ongelmaa, kun nykyinen pakastin on itsesulattavaa mallia. Toki sekin siivota pitää, mutta ei eroa ihan perus jääkaapin siivouksesta.

Ruoanlaitosta puolestani en välitä. En sitä mitenkään inhoakaan ja osaan kyllä valmistaa itselleni ihan oikeaa ruokaa, mutta en vain koskaan ole siitä kovasti kiinnostunut ja juuri siitä syystä olen siinä huono. Leipomisessa olen umpisurkea, enkä yritä enää vaivautua. Tykkään kyllä hyvästä, taiten valmistetusta ruoasta. Onneksi isäntä on yhdeltä ammatiltaan kokki ja intohimoisesti tätä ammattiaan harrastelee aina, kun fyysiset rajoitteensa antavat myöden.

Viherkasvien hoitamisessa ja yleensä kaikenlaisissa hortonomin hommissa olen maailman paskin ja pettynyt itseeni niin moneen kertaan, että luovutin. Onnistuisin varmaan tappamaan muovikukatkin vain katseellani :roll_eyes:. Tykkäisin kyllä viherkasveista ja kukista, mutta kun saan ne aina suunnilleen vuorokaudessa hengiltä, niin minkäs teet.

En tiedä lasketaanko tätä kotityöksi, mutta kaikenlaisten hakemusten ym. virastohommien hoitaminen on vittumaista. Eipä noita onneksi nykyään paljoa ole. Säännöllisinä ainoastaan hoitotuen ja asumistuen päivitykset ja nekin vain 1-2 vuoden välein. Nuokaan eivät vaikeita ole, semminkin, kun mitään radikaaleja muutoksia harvemmin tulee. Ärsyttäviä silti, vaikka ne saakin sutaistua kasaan max. kymmenessä minuutissa ja digiasiointi on helpottanut sitä savottaa huimasti.


En käytännössä koskaan syö kahvin kanssa mitään, mutta lempparileivonnaisiani ovat mustikkapiirakka, sekä isännän leipomat korvapuustit. Monet muutkin, mutta tässä menee teksti muutenkin jo niin pitkäksi, etten ala vääntämään luetteloa.


En ole koskaan luovuttanut verta. Ihan mielelläni luovuttaisin, mutta A) painoni on niin reippaasti alle 50 kg, että homma stoppaa jo siihen. B) Hemoglobiinini on liian matala, vaikka viimeisissä verikokeissa olinkin saanut sen sentään viitteiden sisään. C) Suonensisäisten huumeiden käyttö on elinikäinen este verenluovutukselle. Eivät ne tosin veripalvelussa tiedä mitä olen aikoinani touhunnut ja mulla ei ole mitään hepatiitteja, HIV:iä tai sen sellaista. Testattu on monet kerrat ja tietenkään en yrittäisikään luovuttaa verta, jos tuollaisia tartuntoja olisi. Mulla on myös psykoosisairaus ja jäänyt vähän epäselväksi, onko se itsessään este verenluovutukselle vai onko kyse siitä, että sen lääkitys saattaa tehdä verestä käyttökelvotonta. Tapauskohtaista sitten kenellä näin on ja kenellä ei :thinking:. No eipä sillä väliä minun kohdallani, kun en kelpaa kuitenkaan.

Missä asiassa olet viimeksi niin sanotusti kääntänyt takkisi?

Itselläni on tämä Anneli Auerin tapaus. Olin aina sitä mieltä, että syyllinenhän hän on ihan siitä miehensä murhasta lähtien, mutta kun nämä oikeudenkäynnit alkoivat ja niitä jonkin verran olen seurannut, niin on kyllä takki alkanut kääntyä. Juttuhan on paljon hullumpi, kuin ikinä osasin kuvitella :open_mouth:. Ja ihan sama kuka sitten on oikeasti syyllinen ja tehnyt mitä, niin voi jösses mikä saaga.

1 tykkäys

Olen jotenkin aina kuvitellut etten vaan pysty olemaan täysin vegaani vaikka kuinka haluaisin. Nyt olen ollut hieman yli kaksi kuukautta ja en voi kuin ihmetellä tuota entistä uskomustani!! Niin kai sitä voisi sanoa että jonkinlainen takki kääntyi. On tosi hyvä mieli tästä.

Onko sinulla jotain toivomuksia/haaveita tälle vuodelle?

1 tykkäys

Ei minulla ole oikein muita toiveita kuin se, että tulisi ns. normaali kesä ilman viikkojen helleputkia. Luulen, että se toive ei toteudu kun katsoo näitä vuosia taaksepäin. Toinen toiveeni on oikeastaan se, että kun minusta tulee omaishoitaja piakkoin niin saisin vähän korkeamman palkkion enkä sitä ekaa. Kolmas toiveeni on että äiti pysyisi hengissä vielä tämänkin vuoden.

Mikä ääni tai haju vie sinut heti johonkin toiseen aikaan tai paikkaan?

2 tykkäystä

Vanhan kellarin tai autotallin haju vie minut lapsuuteeni ja mummolaan. Mummolan hajuksihan sitä yleisesti kutsutaankin. Usein tuota hajua pidetään kait epämiellyttävänä, mutta itse pidän siitä.


Toivon kuntoutuvani mahdollisimman nopeaan ja mahdollisimman entiselleni harrastamaan liikuntaa. Tällä liikunta-addiktilla meni se homma aika pahasti överiksi. Seurauksena ylikunto, josta toivutaan nyt ennalta määräämättömän ajan. Vaikka sanoinkin toivovani mahdollisimman nopeaa toipumista, tiedostan kyllä, että tässä voi kestää pitkään ja se aika on vain otettava. Ei tästä hätiköimällä yli pääse. Ja vaikka sanoin toivovani toipumista mahdollisimman ennalleni, tajuan senkin, että paluuta entiseen ei ole. Se vain oli yksinkertaisesti aivan liikaa. Yllättävän kivuttomasti kyllä mennyt tämä pakkolepo. Olin nuorena yli 20 vuotta sitten samassa tilanteessa ja siitä repesi täysi päihde-syömishäiriö-psykoosi -helvetti. Nyt mitään sellaista ei, luojan kiitos, ole tullut, vaikkei tämä tokikaan helppoa ole ollut.

Toivon myös vanhalle ja lievää munuaisten vajaatoimintaa sairastavalle kissallemme vielä mahdollisimman paljon mahdollisimman hyvävointisia elinpäiviä. Nimenomaan hyvävointisia. Kärsivää eläintä en halua tekohengittää.

Ja tietty toivon, että kaikki kesäksi suunnitellut reissut ja riennot toteutuvat.

Hienoa, Reepu :slightly_smiling_face:. Tuohonhan meidän kaikkien pitäisi pyrkiä.

Itsestäni en voi sanoa, ettenkö pystyisi olemaan täysin vegaani. Pystyisin kyllä, semminkin kun se on tehty nykyään niin helpoksi laiskemmallekin kokille. Suurimman osan ajastani syönkin vegaanisesti, eikä se ole yhtään kamalaa. Aito halu lopulliseen vegaaniuteen vain puuttuu, koska maitosuklaa ja juusto ovat niin hyviä, että puhdasta itsekkyyttäni ja mukavuudenhaluani en ole valmis niistä luopumaan ja noiden vegaaniset korvikkeet eivät ole mistään kotoisin IMO. Tokikaan em. emmeet eivät kuulu päivittäiseen tai viikoittaiseenkaan ruokavaliooni. Parisen kertaa kuussa noita vain tulee syötyä, jos se nyt mikään lieventävä asianhaara on.

Mitäs olet tykännyt näistä pakkasista? Kumpi mielestäsi parempi; kolmenkympin helteet vai kolmenkympin pakkaset?

1 tykkäys

Tykkään pakkasesta ja valitsisin ehdottomasti aina ja joka kerta kolmenkympin pakkaset, vaikka aika tuimat lukemat alkaa olla. Pari päivää sitten poljin pyörällä kuuden aikaan aamulla yövuorosta kotiin, pakkasta oli 27 astetta. Sormet vähän meinasivat jäätyä ja pyörä kulkee tahmeammin pakkasilla, mutta on vaan niin kaunista ja hieno tunnelma kun on kunnon talvi. On upeaa kun vuodenajat oikeasti erottuvat toisistaan. Kun kevät tulee, kutsun ilmalämpöpumppu-asentajan katsomaan saako tänne kotiini asennettua viilennykseen tarkoitetun pumpun, ettei tarvitsisi enää koskaan kärsiä helteestä sisätiloissa. Olisi pitänyt jo vuosia sitten tehdä tämä.

Juusto oli se, mihin ajattelin kompastuvani. Mutta ei se olekaan aiheuttanut mitään kompurointia. Suklaasta en välitä, tykkään enemmän karkeista jos jotain makeaa haluaa ja niissä hyvää valikoimaa riittääkin. Olen kuitenkin uteliaisuuttani nyt maistellut joitain vegaanisia suklaita ja vain yhden löytänyt joka oli edes jotenkin sinnepäin; Ritter Sportin Roasted Peanut.

Mistä asiasta olet viimeksi ilahtunut/innostunut?

Viimeisen noin kuukauden aikana minua ovat ilahduttaneet suuresti hyvin nukutut yöt. Vedin itseni överiksi menneellä liikunnalla ylikuormitustilaan, joka vei yöunet varsin tehokkaasti, mutta nyt se alkaa, luojan kiitos, helpottaa.

Myös isännän ostama lahja ilahdutti. Täydennystä rakkaaseen keräilykokoelmaani.

Aurinko kaamoksen jälkeen ilahduttaa tietty myös :smiley:.

Viimeksi innostuin reilun parin viikon takaisesta Turun reissusta. Oli kivaa päästä välillä seikkailemaan pois kotikulmilta.


Iänikuisena vilukissana en sinänsä pitänyt pakkasista, mutta olen kyllä sitä mieltä, että Suomessa kuuluu olla neljä vuoden aikaa ja oikea talvi. Luontokin siitä kiittää. Valitsisin mieluummin kolmenkympin pakkaset, kuin kolmenkympin helteet. Pakkaselta pystyy sentään suojautumaan vaatteilla ja olemalla sisätiloissa, mutta hirmuhelteitä ei pääse pakenemaan kunnolla millään.

Teititteletkö koskaan ketään, esimerkiksi vanhoja ihmisiä?

Taisi tämä ketju kuolla lopullisesti. Vastaan omaan kysymykseeni.

Teitittelen vieraita, selkeästi vanhoja ihmisiä, jos eivät erikseen kiellä teitittelyä. Esim. presidenttiä ja pääministeriä teitittelisin, jos heidän kanssa puheisiin päätyisin. Olen joissakin asioissa aika konservatiivinen ja mielestäni pressan ja pääministerin teitittely kuulu ns. etikettiin ja hyviin tapoihin, jos tosin nykyistä pääministeriä en pahemmin arvostakaan :grin:. Jos työskentelisin asiakaspalvelussa, saattaisin teititellä asiakkaita vähän työnkuvasta riippuen.

Vaikuttaako lisääntynyt valon määrä sinuun jotenkin radikaalisti, positiivisessa tai negatiivisessa mielessä?

1 tykkäys

Moi. Valon määrä antaa minulle lisää voimia. Kesällä on myös mukava liikkua, etenkin pohjoisessa, kun on valoisaa läpi yön. Kesäiset yöt on ihan parasta aikaa.

Kuinka pitkän matkan olet kävellyt/juossut yhden vuorokauden aikana?

2 tykkäystä