Mieluiten ostan juomani tölkissä. Tosin eräs muisto siinä kyllä vaivaa.
Tämä kellarini kätköistä löytynyt pullo on 2 litrainen. Kyljessä lukee:
MIETOA MALLASJUOMAA
VAARINKALJAA
PYYNIKKI
1854
Valmista vai lantattavaa?
^ Jos tuo oli kysymys, niin vastaan: valmista.
Seuraava kysymys:
Millaisia mielikuvia lyhyesti kuvattuna sinulla on Suomen historiasta vuosina 1945 - 1970? Eli siis suurten murrosten ajasta, sotakorvausten maksusta hyvinvointivaltion kehitykseen? En siis tarkoita pelkästään muistikuvia, vaan mielikuvia, jos et ollut vielä syntynyt. Olen huomannut että ketjun aktiivisilla osallistujilla on kivasti kyky pidempiin ja pohtiviin vastauksiin, joten siksi näin monitulkintainen kysymys. 
Vuoden 1945 lapset ovat jo vanhuusiässä ja vuodesta 1970 on pian 50 vuotta!
Ajat olivat levottomat ja osin pelokkaatkin hävityn sodan jälkeen ja itäisen Euroopan tapahtumien valossa. Sotakorvausten lisäksi siirtolaisten suuri määrä rasitti valtion taloutta. Siirtoväen asutus takasi kuitenkin kohtuullisen rauhalliset olot. Yhteiskunnan uudistuminen lisäsi hyvinvointia ja tasa-arvoa. Koulutus muuttui entistä korkeampitasoiseksi ja opiskelemaan pääsivät aiempaa suuremmat määrät nuorisoa kaikille tasoille myös maaseudulta.
Arvo Poika Tuomisen ja Väinö Linnan kirjat avasivat uusia näkymiä yhteiskuntiin ja Waltarin Sinuhe levisi länsimaiden lukijoille. Elokuvateatterit täyttyivät syrjäseuduillakin. Alkoi autoistuminen ja väestön siirtyminen pois maataloudesta. Maastamuutto lisääntyi ja alkoi lomaileminen ulkomailla. Maalaisliiton ja vasemmiston yhteistyö oli merkittävää. Merkittävää oli myös kommunistien ja sosialidemokraattien keskinäinen valtataistelu ammattiyhdistys- ja muussakin politiikassa.
Alkoholi kulutus kasvoi, tarvittiin “viinakortti” ja keskiolut vapautui. Naisten sukkahousut uudistivat pukeutumista ja ehkäisykeinot yleistyivät. Televisio ja puhelin yleistyivät, syrjäseudut saivat sähköt.
Kysymys: Oletko äänestänyt enempää kuin yhtä poliittista puoluetta?
Olen, muun muassa Piraattipuoluetta.
Jos voisit tehdä aikamatkan johonkin historialliseen aikaan/kulttuuriin, mihin haluaisit mennä?
[Muistan, että tälläistä pohdittiin joskus kaveripiirissäni. Vastauksiks tuli muistaakseni esmes mayakulttuuria ja keskiaikasta linnaa. Mä olin tylsä ja ilmoitin, etten kai mä nyt sähköstä ja netistä luopuis ja lähtis yhtään mihkään.]
^ Mainioita kysymyksiä ja vastauksia.
En malta olla vastaamatta äänestyskysymykseen, kun olen joskus ollut eräänlainen “poliittinen shoppailija”, eli äänestänyt enemmän henkilöä kuin puoluetta. Onkin sitten tullut äänestettyö vihreiden lisäksi myös vasemmistoliittolaista, demaria ja yhden kerran kokoomuslaista. 
(no kun muhun uppos sillon sen slogan “Suomi on hyvä maa”, koska niihän se on, varsinkin ilman rasismia).
Jos voisin tehdä aikamatkan johonkin aikaan, menisin ehkä Suomeen ja sodanjälkeisiin vuosiin, joista kysyinkin viimeksi. Vuodet 1946 - 1956 kiinnostavat. Kuinka Suomi nousi jaloilleen sodan jälkeen, vaikka elettiin köyhyydessä ja Neuvostoliiton miehityksen pelossa. Muu maailma osoitti solidaarisuutta antamalla olympialaiset meille 1952 ja valitsemalla Armi Kuuselan Miss Universumiksi. Kiehtovaa aikaa.
Olisiko sinusta kiinnostavaa viettää 1 päivä vastakkaisen sukupuolen kehossa? Mitä silloin tekisit?
En ole ihan varma, mutta eikö Suomelle myönnetty olympialaiset jo aiemmin, jos sotia ei olisi tullut. Haluaisin mennä ajassa menneisyyteen, josta tutkijat eivät vieläkään tiedä. Miten ihmiset levittäytyivät maapallolle? Aikajana? Suomen kielen kehittyminen?
Jäi vastaamatta viimeisimpään kysymykseen. Kai naisen mieli on ikuinen mysteeri miehelle, joten olisi kiva tietää ajatusmaailmaa. Helppo vastaus olisi tietenkin jotain seksiin liittyvää.
Samoja kiinnostuksen kohteita minulla.
Just lueskelen kirjaa
Yuval Noah Harari
Sapiens - Ihmisen lyhyt historia
Hyvin mielenkiintoinen teos!
Ihmisten levittäytyminen oli aika mutkikas juttu, satatuhatta vuotta sitten maapallolla eli ainakin kuusi ihmislajia jotka jossain määrin risteytyivätkin keskenään (DNA:ssa löytyy!)
Suomen kieli on myös mielenkiintoinen, kysymykseesi en osaa vastata muuten kuin kertomalla ettäö v aikutteita siihen on tullut todella monesta suunnasta. Näiläkin main, jossa nyt asun, on puhuttu parituhatta vuotta sitten ilmeisesti jotain balttikieltä (yksi todiste ovat vanhat paikannimet, ne ovat säilyneet asukkaiden kielenmuutoksista huolimatta).
Askarruttavia kysymyksiä, joihin toivottavasti saadaan tutkimuksen kehittyessä lisää vastauksia.
Ja kysymys, hiukan edellisiä hipoen:
Oletko itse tutkinut juuriasi, ja jos olet, miten kaukaa olet löytänyt eri esivanhemmista luotettavan tuntuista tietoa?
p.s. uutta tietoa tulee muuten jatkuvasti
https://www.hs.fi/tiede/art-2000006220866.html?fbclid=IwAR1fm_cgxgEnw4Z2IDW1Ksr8A6sHcZpWCg0crPsFpICvSrUXnMedIhtMG4Q
^ En ole varsinaista sukututkimusta harrastanut, vaikka mielenkiintoista se toki olisi. Ainoat tietoni sukumme vaiheitsta ovat tulleet isoäitini jutuista, ilman mitään virallisempia dokumentteja. Isoäitini kertoman mukaan hänen isänsä oli Savon tunnetuimpia pontikan keittäjiä kieltolain aikaan.
Isoäitini ensimmäinen aviomies kaatui Jatkosodassa. Sodan jälkeen isoäiti tapasi uuden miehen, josta tuli sitten isoisäni.
Missä kotimaisessa matkaillukohteessa et ole koskaan käynyt, mutta haluaisit joskus käydä? (itselläni edelleen se Lappi)
Astuvansalmen kalliomaalaukset vois olla, tai Toivakan kirkon maalaukset. Tai Jämijärven uhrilähde tai Ruoholahden kummakivi. Onhan noita.
Elätkö parhaillaan elämäsi parasta aikaa?
Musta kyllä tuntuu, että elän elämäni parasta aikaa. Kun vertaan menneísyyteen niin moni asia on niin paljon paremmin kuin joskus.
Tai ehkä ne kaikki surut/menetykset ja mustat ajat tuo perspektiiviä sille, että en enää juutu jonninjoutaviin pikkujuttuihin. Osaan olla kiitollisempi nykyään kaikesta. En koko ajan mieti sitä mikä voisi mennä pieleen tai mitä minulta puuttuu.
No joo sitä rahaa voisi tietysti olla enemmän ja vaaka näyttää pienempää lukua
Marjastatko/metsästätkö/sienestätkö/halaatko puita? okei siinä oli niputettuna monta kysymystä yhteen kysymykseen 
, mutta lähinnä siis kiinnostaa mitä metsä sinulle antaa? tai luonto yleensä?
Marjastan. Sienestän.
Metsästys ei sitten ole koskaan oikein tullut edes mieleen. Ja miksei?
No, ei ole, kenties onneksi, ollut koskaan varaa pyssyjä hankkia. Metsästysoikeus taas on sidottu maanomistukseen, ja nuorempana kun pari kaveriani metsästi, he olivat nimenomaan maanomistajia/perillisiä, ja sain sen käsityksen ettei sinne hirvenlihaa jakamaan oikein kaivattukaan muita.
Toinen syy on se, ettei ole kai koskaan kiinnostanutkaan. Metsissä olen koko ikäni silloin tällöin kuljeksinut, mutta en ole siihenkään kaivannut aseita mukaan, eikä se eläinten tappaminen minulle huvia olisikaan.
Mutta, en silti väitä ettenkö hätätilanteessa, nälkäkuoleman uhatessa suostuisi myös eläintä ruuakseni ampumnaan. Ihan varmasti sen tekisin, jos mahdollista olisi.
Kalastankin, muuten, tosin hyvin satunnaisesti (tänä kesänä olen pari kertaa ollut ongella ja syyönyt onkimani ahvenet hyvällä ruokahalulla)
Kun kysymys taas hyvä oli, kysymykseksi, niin mitäpä minä sitä heti vaihtamaan. Antaa nyt jonkun muunkin tähän vastata ja kysyköön sitten jotain uutta, halutessaan.
Puiden halaaminen ei minun ymmärrykseni mukaan tuotttaisi puulle mielihyvää, se kun ei ole ainakaan samassa mielessä tunteva ja tunteikas olento kuin ihminen. Enkä luule itsekään erityisempää nautintoa puunhalaamisesta saavani. Kyllä ihmistä mieluummin.
^ Tuosta samasta syystä minäkään en halaa puita. En usko, että puilla ja kasveilla on samanlaisia edellytyksiä saada mielihyvää kosketuksesta ja hellyydestä, niinkuin ihmisillä ja monilla (muillakin) eläinlajeilla.
Minulla ei kai ole erityistä suhdetta luontoon, vaan suhtaudun siihen vähän niinkuin hengitysilmaan. Siis asia, joka on äärimmäisen tärkeä, mutta ei herätä suuria tunteita muulloin kuin silloin, jos sitä uhkaa jokin.
Suomessa olemme kuitenkin tavallaan hyvin lähellä luontoa kaikkialla. Maan suurimpien kaupunkienkin alueilla on runsaasti metsää, järviä, merenrantaa, monenlaisia eläinlajeja. Pääkaupunkiseudullakin tavataan hirviä, kettuja, peuroja, jäniksiä suorastaan laumoittain jne.
Metsä on oikeastaan suomalaisten kansallisomaisuutta. Se on jopa pelastanut Suomen itsenäisyyden joskus.
Sitten ihan toiseen aiheeseen:
Voisitko kuvitella koskaan missään olosuhteissa meneväsi tosi-tv -ohjelmaan, jossa vaikkapa laihdutetaan tai tehdään joku muu ihmiskoe julkisesti?
(Itsehän nimittäin juuri kiinnostuin Suomen Suurin pudottaja-ohjelmasta, kun siinä on mukana hyviä tyyppejä: Neumann, Tamminen, Riitta Väisänen, juontajana Riku Nieminen jne.)
Kait sitä kuvitella voisi. Mutta kovin epätodennäköistä on. Kun ei se oikein minusta kivalta tuntuisi.
Miksi ihmiset haluavat sellaisiin? Ellei lasketa rahaa ja ansiotyön kaipaamaa kuuluisuutta?
^ Tossa Suomen Suurimmassa pudottajassa kaikki osallistujat kuulemma halusivat tehoa laihdutukseen ja kunnonkohotukseen tekemällä siitä julkista. Sikäli ehkä hyväkin, että mukana on vain julkkiksia, joilla on ollut julkisuutta jo yllin kyllin ilman tuota ohjelmaakin, eivätkä näin ollen ehkä hakeutuneet siihen julkisuuden kipeyttään. Ja vaatiihan se ehkä kovaa kanttia menna televisio-ohjelmassa alusvaatteisillaan vaa’alle kaikki läskit näkyvillä, varsinkin jos sattuu olemaan vaikka entinen missi, urheilija tai poptähti. Neumann muistaakseni 113 kg, Juhani Tamminen 118 kg, Riitta Väisänen 98 kg… jne.
Merkille pantavaa oli, että melkein kaikille se oma paino tuli yllätyksenä, tai ehkä järkytyksenä. Kaikki kun olivat veikanneet sitä vähän alakanttiin.
Kysymys seuraavalle: käytkö sinä vaa’alla säännöllisesti? Jos ei, niin miksi ei?
En käy. Miksi kävisin? Joku kavereistani sanoi että myytävät tavarat ja teuraseläimet punnitaan jotta osataan hinnoitella oikein. Ihmisen arvo ehkä määräytyy muilla perusteilla?
Lihavuus tai laihuus on sitten jo eri juttu. Minullakin on vatsan kohdalla hiukan ylimääräistä, siitä pääsisi eroon ihan yksinkertaisesti syömällä vähemmän kuin kuluttaa. Punnitsemalla se ei siitä miksikään muutu.
Uskotko henkimaailman juttuihin valikoiden(mukavimmat tarinat), kaiken laidasta laitaan, mitä nyt joku keksiikin, jonkun kaverin suositteleman ohjelman mukaisesti torjuen mahdollisesti muita uskontoja, arpoen ja vaihdellen tilanteen mukaan vai etkö usko?
En
Kysymys: Tunnetko jonkun entisen alkoholistin? Siis sellaisen, joka on ollut voimaton alkoholiin nähden ja myöhemmin saanut voiman ruveta juomaan alkoholia hallitusti.
Ensimmäiset asiat ensiksi
Kyllä. Itseni ja n. 20 immeistä (kolme entistä Aa-hörhöä). Ja nyt puhutaan tosiaan hc-juopoista.
Ps. Lääkekaapistani löytyy myös muuten Cocillanaa joka on miedon viinin vahvusta. Ei ongelmia.
Kun ei Mastodontti heittänyt ketjuun uutta kysymystä niin mennään sitten yski askel eteenpäin edellisellä. Tunnenko entisiä alkoholisteja? Kyllähän minä niitä tunnen. Sellaisia jotka juovat ns kohtuullisesti, sellaisia jotka juovat todella hyvin harvoin ja silloinkin hyvin vähän, ja sellaisia jotka eivät käytä alkoholia ollenkaan. Taitaa olla niin, että kokonaan juomisen jättäneitä on entisissä alkoholisteissa aika paljon. Monilla samoin kuin minulla, kun homma on mennyt kuten tarkoitus oli, ei ole enää tarvetta eikä hinkua juopotteluun. Ikäväkseni täytyy myöntää, että tunnen myös ihmisiä jotka eivät ole alkoholismilleen mitään mahtaneet (lienevätkö kaikki tosissaan halunneetkaan?) ja se on joskus ikävää katseltavaa, sivultakin.
Muta sitten uusi kysymys:
Missä menee puolue-uskonto-aate-jne raja sinun kohdallasi? Mitä et suostu tekemään minkään aatteen tai ohjelman puolesta?
Sanoisinko ihan kaikenkattavasti, että omasta mukavuudestani en mielelläni tingi.
Haluan myös vastata eiliseen “osallistuisitko tositeeveeseen”, että melke mieluummin mä tekisin pornoa kuin sosiaalipornoa ts. mieluummin levittäisin yleisölle jalkani kuin pääni. Oletan kuitenkin, etten joudu tilanteeseen, jossa joutuisin sanoistani vastaamaan.
Koetko jonkin aatteen tai ismin itsellesi erityisen tärkeäksi?