Hmm…on todella mukavaa saada kuvista ja sanoistaankin palautetta.
Ei tuo kuva nyt ollut minkään järjestön pilkkaamiseksi sentään rakenneltu …enemmän pelkkää kuvankäsittelyharjoitusta. Jos nyt aineksina oli varisseet lehdet ja lehtiharava niin minkäs mahdan jos mielikuvitukseni antoi minulle luvan lopettaa turha haravointi ja siirtyä sisälle miettimään miten tuollainen luudalla tai haravalla lentely olis ihan kivaa hommaa.
Ehkä anonuumi vain haluaa nostaa järjestöään esille kaikessa mahdollisessa, ja kun tekstissä tosiaan oli hengellisyys mainittu, niin olihan se kuin olisin luvan antanmut ja yllyttänyt…
No, ihan hyvä, ollaan vaan asioista montaa mieltä. Niin hengellisyydestä kuin kuvistakin.
Niin, kyllä siinä tottakin oli… olis tuossakin kuvassa parantamisen varaa.
Aina joskus, joutessani, yritän opetella. Mutta, kun sitä sattuu niin harvoin, Välillä on kamera kuukausikaupalla pölyttymässä hyllyllä, ja kuvankäsittelystä sitten kans unohtuu puolessa vuodessakin se vähä mitä olen ehtinyt opettelemaan.
Mutta, kun on maailmassa niin monta mielenkiintoista asiaa (ja välillä sit ei huvita mikään) niin tämä nyt sit on tämmöistä…
No nyt ollaan kyllä selkeästi selvillä vesillä ja matka näyttää menevän ehdottomasti eteenpäin eikä ainakaan AA:klubin penkille tyhjiä pölisemään :mrgreen: Niin ne lähtee miehet metsänreunastakin syksyn tullessa vain liitoon kun malttaa mielensä ja jättää sen etanolin tyystin sivuun…
Heti tulee mieleen tämä biisi ja ehkä sitä pitää itsekkin jossain vaiheessa heittää ensi kuvat tiskiin! Lentävä matto youtube.com/watch?v=RP62hatbCcM
Ensinnäkin ensimmäinen asia on absoluuttisen paha demiurgi (joka ei edes ole jumala ja jonka tunnustaminen sisäisesti on vasta matkan alku), toinen on ihan huruhommia (ja suurin ongelma on, että siellä AA:ssa pyörii vakavasti mielenterveysongelmaisia joiden pitäisi olla ihan jossain muualla kuin hoidattamassa sitä “sivuoirettaan”, eli armotonta dokausta) ja kolmas on erittäin suositeltavaa kenelle tahansa! Jumala on todellakin ihmistä pienempi, suorastaan lutikka ja olemme kaikki oman elämämme “supersankareita” :mrgreen:
Niin, odottelen kans että jios joku muukin innostuisi jonkun kuvan nappaamaan… kameroita ainakin lienee nykyään joka jepellä, kun niitä n puhelimiinkin sovitettu.
Ja niillä saa jopa hyviä kuvia!
Kuva kertoo paljon, ja Thimon selvitys loput. Pahannäköistä jälkeä. Öh… pakko on tehdä ikävä kysymys; tuosta ei tainnut ilman vammoja sitten selvitä?
Thimo on pienentänyt kuvan aika tiukkaan postimerkkikokokoon, mutta kun ei ole kai tarkoituskaan herkutella kaikilla yksityiskohdilla vaan kuvata kokonaisuus, tapahtumasarjan loppu, yhtenä silmäyksenä, niin, kas kummaa, pieni kuva toimii aivan hyvin!
Hyvä kuva, ja teksteineen olisi minusta ihan uutiskuvatasoa!
Sen verran toimerruin että kameran kanssa ulos lähdin. En siinä pitkää lenkkiä tehnyt, nurkkia kiertelin.
Ja otin kuvan.
Metsänreunassa katkaisu sisältää nimenomaan tuontapaisia asioita ja mielikuvia.
On sillä muitakin merkityksiä, tiedän. Mutta näin päihteiden suhteen selvillä vesillä seilaajalle kuitenkin ensisijaisesti tämmöisiä.
Ensin mietin et mitä tuo sirkeli tekee tällä sivulla mutta tekstiosa kyllä antoi selityksen. Kun päihteistä pääsee muuttuu monen sanan merkitys. Katkaisu tarkoittaa puun katkaisua. Se sitten vahvistaa raittiutta kun sanat tarkoittaa muuta kuin päihteisiin kuuluvia asioita. Kun juominen tarkoittaa kahvin ja veden juomista eikä viinan ei ajatukset pyöri enää viinassa.
Sanoista syntyy assosiaatioita moneen suuntaan.
Ja joskus on helpointa ottaa kamera kouraan (tai nykyään kaivaa se kännykkä taskusta) ja näyttää että näin minä sen näin!
Kuva on sikäli mielenkiintoinen vuorovaikutuksen muoto, että siinä saa yhdistettyä introverrtiyden ja ekstroverttiyden - näkemyksensä ja kannanottonsa voi valmistella vaikka täysin eristyneenä muista ihmisitä ja tuoda sen julki kun itseä haluttaa. Aika pitkälle kirjoittamista muistuttava tapahtuma tai prosessi.
Vuorovaikutus astuu mukaan heti kun joku toinen näkee kuvan. Aiheesta tietämätön katsoja voi nähdä kuvassa aivan eri asioita kuin kuvan tekijä. Katsojan assosiaatiot ovat häne kokemustensa, tietojensa, näkemystensä ja mielipiteidensä summaa -ja voivat olla hyvinkin kaukana kertojan haluamasta.
Kuva voi jättää vastaanottajan ajattelulle tilaa enemmän kuin kirjoitettu teksti tai suullinen/fyysinen esiintyminen. Ja aikaa, aikaa sulatteluun, uudestaan katsomiseen, sitä se jättää.
Yksi mielenkiintoinen kuvilla keskustelun muoto on se, jossain semmoisenkin näin, että joku heittää esiin aiheen, useampi ihminen sitten tykönään antaa sanan tai lausahduksen muhia aivoissaan jonkun päivän, tuo sitten kuvana julki näkemyksensä tai assosiaationsa ja tulokset esitellään.
Samasta aiheesta voi ilmestyä todella monenlaisia näkemyksiä.
Kuvien kanssa on ehkä sikäli helpompi keskustella ja tuoda näkemyksiä esille, että ihmiset eivät le kuvien suhteen lainkaan niin herkkiä kiukustumaan kuin tekstien… niissähän yksi “väärin sanottu” sana voi laukaista kovan kiukuttelun.
Kuvalta siedetään enemmän, ymääretään helpommin se että me kiinnitämme huomiomme katsellessamme eri asioihin.
Yllytän edelleen, katselkaapa välillä vaikka sen kännykkäkameran lisnssin läpi… voi siinä itsekin yllättyä. Ja yllyttyä kuvaamaan lisää. Kyllä se touhu viinamiettimisen voittaa, iltapuhteen ajankuluna.
Ei häävi.
Mutta harjoittelua tämä onkin.
Ja täten todistan että metsänreunan kirjahyllystä löytyy myös runokirjoja.
Tämä kuvien kanssa näprääminen muuten voittaa juuri ja juuri pasianssinpelaamisen.
Aika kuluu niin ettei huomaakaan.
Kokeilkaa kun seuraavan kerran tuntuu siltä että tarttis jotain tekemistä keksiä.
Nuo oksat kuvasin päivällä, ihan omasta pihasta, ja irrotin taustastaan, sotkin ne toisen kuvan päälle ja vielä yhdelle tasolle vähän tekstiä… kuvankäsittelyllä sais tehtyä melkein mitä vaan, kunhan viitsis opetella noita juttuja.
Tai kun olis edes hyviä ideoita.
Mutta kun tää tekeminen on ihan kivaa vaikkei niin osaiskaan.
Kiva idea minusta.
Kuin lasin läpi kuvattu, oksat tuo syvyyttä .
Terävän ja sumean vastakohtaisuus?
Vain ei näytä kuvalla puhuminen ottavan tulta . Harva näyttää kuviaan. Anonymiteetin menettämisen pelkoko ?
Miksi en minä? Siksi että odotan kuvankäsittelyohjelmaa jonka saan koneelleni kun “tekninen avustajani” ehtii sen laittamaan. Vanhalla koneella se oli mutta tästä puuttuu.
niin… kuva vuorovaikutuksen välineenä ja oman maailmankatselun työkaluna, siitähän tässä olen jotain yrittänyt jupista.
Aihe taitaa olla hiukan outo. Että pysähtyy katsomaan mitä missäkin näkee, ja näyttämään että noin sen näin. Tai mielikuvituksessani assosioin…
Ehkä sitten on konkreettisempaa puhua vaikka korkeammista voimista joita rukouksilla ja muilla loitsuilla vekutetaan muuttamaan suunnitelmiaan sellaisiksi että maailmankaikkeuden tapahtumat paremmin just minun hyvinvointiani palvelisivat.
Minulle sitten taas se alue on vähän semmoista hämäränpuoleista.
Katsotaan nyt, vois olla tietysti aika jättää sikseen tämä ketju… Sikäli olen näitä ihan hyvällä omallatunnolla laittanut, että nuo kuvat eivät tosiaan kuluta edes palvelintilaa plinkissä, linkkejä kun ovat ja kuvat itse ovat varastossa ihan muualla, mikä missäkin palvelimella.
Täytyy myöntää, että hienoja ja oivaltavia sekä taiteellisia kuvia MM:llä on. Taiteellisia kun herättelee ajatuksia, mielikuvia… Puhuttelevia kuvia. Itse olen räpsinyt sieltä sun täältä jotain kuvia(ihan tavallisilla kännykällä missä kamera) ja latasin aijaa.com sivoston kautta yhden tänne. Silleen, että se jäi virtuaalisesti “ikuisiksiajoiksi” sinne ellei sitä joku sitten poista tai kuvanjakopalvelu pääty.
Mietin, että jos ihmiset ei osaa ja tirdä miten homma toimii. Lintuanna joskus tuskaili kuvien laittamisen kanssa, niin laitoin ohjeet sinne: viewtopic.php?f=42&t=34958&start=1380
Aijaa.com:iin vissiin voi rekisteröityä, niin sitäkin kautta voi hallita. Laitoin vain itse ilman rekisteröitymistä, niin se kuva mikä siellä on, niin tosiaan ilmeisesti säilyy “hamaan loppuun asti” eli niin pitkään kun palvelimet pyörii siellä… Huomasin, että gmailin kauttakin voi… On niitä muitakin paikkoja… Kiva jos muitakin taiteilijoita olisi paikalla. Kuva tosiaan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa…
ps. mietin, että ihmisiä vähän ujostuttaa laittaa kuvia… tms… ??
Kiva ketjuhan tämä on, mukava lisä tekstipaljouden keskellä. Vielä kun saatais tuoksuviestit ja tuntoaistimukset mukaan, ni avot. Virtuaalilasien kanssa voitais kokea krapulan kauhut, jos viinanjuonti alkaisi houkuttamaan liikaa Ja tarvittaishan me myös peliketju, johon suosittelin ensimmäiseksi suomalaista juoksukaljapeliä
Mutta tosiaan arkailua saattaa olla anonymiteetin takia, on helpottavaa saada edes jossain viestiä avoimesti, ilman paljastumisen ja sitä myötä mahdollisen “leimaantumisen” pelkoa. Itsellä myös näissä valokuvausjutuissa tulee ihan vaan joku ihmeen taitokynnys vastaan. Tai siis, kun on ikänsä visuaalisten asioiden kanssa ollut tekemisissä ja valoukuvaustakin jonkin verran opiskellut, niin ei ilkiä laittaa esille paljonkaan fotoja. Mitä ny Facebookissa kaikenlaisia tilanneräpsäyksiä kavereille jakaa. Toisaalta mulla on myös sellainen “ongelma”, että kun näen kauneutta ja ihastelemisen aihetta ympärilläni, ne kokemukset ovat jotenkin niin intensiivisiä ja intiimejä, että en halua vesittää niitä valokuvaamalla huonolla kännylläni. Tai siis, en osaa välittää kännyllä aivoni sisäistä kuvaa ja sen aiheuttamaa elämystä.
Hyvän asian puolesta tässä ny kuitenkin yksi väläys alkusyksyn Stadista.
Hah hah, ei meinaa kuvan lataaminen onnistua, vaikka olen siinä aiemmin onnistunut. Järjestelmän epäkäyttäjäystävällisyys on ehdottomasti yksi kuvaketjun kompastuskivistä!
Kynnyksiä on ilmeisesti muilakin.
Taitaa taas olla niin, että sivistymättömyyteni on minut pelastanut… vaikka niin kirjoitus- kuin kuvaamistaidot ovat ns. hakusessa niin eikun sinne vaan!
Ja kun en niin osaa laatuansa arvioida niin eipä sitten hävetäkään.
Pitääkö sitten aina niin vaatia täydellisyyttä? Ja miksi?
p.s. Pian’O n kuva ei aukea selaimellani, onko vika minulla vai linkissä?
Ja tarvittaishan me myös peliketju, johon suosittelin ensimmäiseksi suomalaista juoksukaljapeliä 
