Kuvaketju

Näkyy olevan useammalla plinkkiläisellä jotain innostusta kuviin … niitä näkyy vilahtelevan yhden jos toisenkin viesteissä. Ja hienojakin, täytyy myöntää.

Ajattelin sitten että jos laittais tämmösen ketjun, onhan se kuvaaminen (ja nykään myös kuvan pieni fiksailu) ihan yhtä hyvä tapailmaista itseään kuin joku muukin.

Kameroita löytyy, luulen vähän jokaisen taskusta, kun kun ovat sekoittaneet jo puhelimen ja valokuvauskoneenkin keskenään (en silti oikein ole käyttämään, jotenkin vaan tuntuu käteen sopivammalta kamera joka on kameraksi tehty, mut se on kyllä omaa osaamattomuuttani)

Sitä nyt toivon, että ei pöllitä toisten kuvia, eikä kopioida semmoisiakaan joihin kuvan tekijä on vapaat käyttöoikeudet antanut …että jos ihan omin kuvin ja sanoin sit tässä ketjussa asiamme sanottais…

Tämä on vanha kuva, muutaman vuoden takaa. Tuohon hevoseen tutustuin yhdellä tyämaalla kun sille tallia ja pilttuuta tein. Ja baaritiski entisestä kantapaikasta. Kysyin oikein luvan kuvaamiseen, ja myyjä epäili että jotain pahuutta täytyy mielessä olla, mut antoi lopulta luvan. Se on joskus niin epäilyttävää, kaikki mikä jotenkin voidaan epäilyttäväksi tulkita.

Ja sitten vaan yhdistin ne kuvat. Ei tämä ole edes hyvä kuva, mutta so what? Jos tänään vaik innostun ottamaan jotain kuvaa niin voi tulla jo parempi. Tai sit ei. Eiks pääasia ole että jotain yrittää. Ja selvin päin.

Vanha tämäkin, ja vähän tylsä. Mutta kun viinapirusta kuvan otin niin siinäpä se.
Vaikeinta oli tölkin avaaminen purkinavaajalla, ei se kuvanotto sitten enää.

Ekaa kertaa tulee tietsikalla kateltua Plinkin toimintoja tarkemmin. Tossa lukee Img, mutta sitä klikkaamalla en pääse lisäämään kuvaa, tulostuu vain .

//epäkäyttäjäystävällinen
{
mä oon tyhmä
}

HAH, ei se näykään täällä se hakasulku img][/img hakasulku

Joo, enpä tiedä saako tähän keskustelupalstakomponenttin edes suoraan ladattua kuvia? Voi olla että saakin, mutta nää mun kuvani ovat tässä nimenomaan linkkejä, eli kuva on ladattuna nettiin ja noitten tagien väliin tulee se kuvan osoite.

Olen käyttänyt tuota yhtä ilmaisista kuvansäilytyspaikoista, photobuckettia, niitä on monia muitakin.

Se kuvan osoitehan löytyykin kyllä kun kuvan päällä klikkaa hiiren oikeanpuoleisella napilla…

Eli, suoraan omalta koneelta näitä en ole heittänyt.

Onnistuisko se , siihen vois nyt joku muu tänne kuvia laittanut antaa sitten tarkempia ohjeita.
Kuviahan tosiaan on aika moni viesteihinsä upottanut, joten taitoa on varmaan monella siihen enemmän kuin minulla.

Odotellaan ohjeita , eiköhän niitä ilmesty

Ohjeita pyydetty. Ohjeita/valistusta asiaan tulee :mrgreen:

Usein kysytyissä kysymyksissä (ukk) kerrotaan seuraavaa (linkki ohjaa muuten juuri tähän tekstipätkään)

Samaisen voi huomata, kun vie hiiren osoittimen tuohon Img-nppulan päälle, muttei klikkaa, niin se näyttää mallin, miltä kuvanlisäystekstin tulee näyttää. Ja siinä on nimenomaan http-alkuinen linkki noiden hakashärpäkkeiden välissä.

Kun kerran ketjun avasin, niin yritän sitten.
Ihan tätä varten tein niin paljon töitä että otin kameran, menin ulos ovesta, kolme meträ ja kaksikymmentä senttiä kynnykseltä oli tämä kohde.

Ei noita huomaa, pieniä nättejä asioita maailmassa, ellei ihan vartavasten pysähdy ja vilkaise olisko mitään silmää ilahduttavaa. ja eiköhän sitä aina löydy, jotain.

Ei tämän kuvan välityksellä nyt ole tarkoituskaan mitään sen syvällisempää sanoa. Mutta kovin tietysti tykkään jos joku jotain kuvasta sanoo… ja tätä minun kuvaamistani sopii rauhassa kritisoida, en minä muuten mitään opi. Ja oppia haluaisin, muun muassa valokuvajutuista.

Virtuaalikukkatervehdys kuitenkin plinkkiläisille. Tasapuolisesti.

Niin… kun kerran olin puhaltanut pahimman pölykerroksen kameran päältä niin tein sitten toisenkin kierroksen ulkona ja katselin mitä kaikkea sellaista siinä olisi jota ei eds ohikulkiessaan huomaa…kameran kanssa kävellessä näkee jotenkin enemmän. Silmät avautuvat.

Tämän laitoin näytölleni taustakuvaksi. Jaa että sanomaako… konetta avatessa… hmm…

On se se miltä näyttää. Sontaluukku. Tosin siitä täytyy olla jo viisikymmentä vuotta kun tuosta on harmaatakkinen kumisaappainen emäntä aamuhämärissä höyryävää ulos heitellyt. Ei ole mansikkia, muurikkia, omenaa tai äpyliä miesmuistiin ynissyt luukun takana. Mitä lie roinaa sisäpuolella… jonkun kuvakulman sieltäkin löysin, parittelevat raivaussahat nurkassa, surullisennäköinen betonimylly suu ammollaan kuin huuhaainnasen taulussa jossa umpitollo seuraa maailman menoa … parsien kettingieistä pienet ruostuneet pätkät muistuttamasta menneistä. Harmaata ja hämähäkinseittejä, ei edes vahvaa hajua jäljellä. siihen se harmaantuu, rapistuu ja unohtuu, kuten kaikki muukin.

niin, kuvathan saa näkyviin isompina, klikkaamalla hiiren oikealla räpsäyttimellä kuvan päällä ja sitten valoitsemalla se “näytä kuva”.
Tällaisella keskustelupalstallahan kuvat eivät syö tilaa tältä sivustolta, vaan nuo ovat vain linkkejä kuvan todelliseen sijaintiin jossain ihan muussa palvelintilassa.

Kamera on kyllä vaikka kaljatölkin korvike. Tuo tuttuihin asioihin mielenkiintoa. Pitää alkaa katsomaan linssin läpi siinä huomaa kun sama asia on ihan erilainen kun katsoo eri kulmasta ja eri valossa. Siinä on filosofiaa mukana. Sontaluukkukuva on rauhallinen. Hyvä.

Kiitos kommentista,Krisse. Noinhan se on. Ja muuten, eri päivinä, erilaisessa mielentilassa katse kiinnittyy aivan eri kohteisiin ympäröivässä maailmassa. Jotenkin ihminen rajaa jopa huomiokykyään sen mukaan mitkä asiat siellä pään sisällä ovatkulloinkin pinnalla ja vallitsevina.

Niinpä tähän voisikin heittää plinkkiläisille haasteen , mitä näit tänään… ja sitten napsautus vaikka sillä puhelimen kameralla, niiden pikselimäärät ovat nykyään niin huikeita että vanhemmat filmikamerat jäävät tarkkuudessaan kauas taakse.

Joku tämän päivän hetki… jotain mikä läpäisi aivojen informaatiotulvaa vastaan asettaman esikarsinnan ja näytti joltain. Kyllä se tyhjin silmin kuljeskelun voittaa.


Vanha kuva. Jotain lienen miettinyt kun tuon otin ja rakentelin.

Niin, ei se kuvan “ottaminen” useinkaan ole ihan pelkkää “ottamista”

Tai voi olla, mutta usein se on kyllä hiukan enemmän.
Siinä on ensin se suunnittelu, jos on kohde ja sisältö jo tiedossa, jos ei niin sittenpä onkin sitä silmät auki kulkemista, maailman katselemista uteliaan etsijän silmin, omien totuttujen näkökulmien tahallista välttämistä ja uusien etsimistä (on ihmisen mielelle kovin terveellistä, toisinaan)

Ja kun kohde on, ellei sitten ole kiire vangita sitäohikiitävää silmänräpäystä kuten joskus vaikka varksenpojan ruikauttaessa paskaa ohilentäessään ja tunnelma oliisi vangittava just sellaisenaan… niin toisinaan on kohdetta kierreltävä, katseltava, valoakin mietittävä, mistä päin sekin nyt sitten tulee, rajaustakin jo ajateltava vaikka sitä ehtii sitten jälkeenpäinkin… joskus maaniteltavaa kuvattavaa oravaa pähkinöillä, joskus taas kasattava kuvaa varten romua jos jonkinlaista esille, sen mukaan mitä sillä kuvalla haluaakin sanoa… se on oikeastaan semmoinen tapahtumasarja, että jos sillä ei sitten lopulta muuta arvoa olisikaan, niin onpa ainakin kuvaaja pysynyt poissa pahanteosta ja pahan ajattelustakin sen hetken kun tuota on henki hapatuksissa touhottanut …ei sen aina niin väliä ole mitä siitä sitten tulee.

Ja tietysti niillä enemmän harrastaneilla, ammattikuvaajista puhumattakaan, asiaan liittyy jo ihan filosofisia ja taiteellisiakin aspekteja… niistä voi joku muu kertoilla.

Tuohon minä tänään pysähdyin. Ei siinä mitään ihmeellistä ole. Sammalta , vanhaa kiviaitaa jonka joku entinen mies on aikoinaan kourat mullassa, hien pursutessa niskaan ja silmille vierittänyt pois polkunsa kohdalta.
Kivien koloista sitkeästi valoon kurkottava kuusi, kellastuvaa lehteä odotttamassa syksyä.

Just tuosta, jos uskoa riittäisi, voisi kuvitella maahisten hiipivän kunhan ilta vielä hiukan hämärtyy.

Tällaista hyvin lyhytkestoista tuntuu tänä kesänä luontoharrastukseni olevan. Parikymmentä metriä ulko-ovelta.

No, jos nyt viikonloppuna sentään sienimetsääp.s.
Jos nyt jollain tuntuu perjantai-ilta kovin pitkältä selvin päin istuskellessa, niin voihan siitä vaikka mennä ulos, kävellä kymmenen minuuttia, kaivaa kännykkäkamera taskusta ja kuvata just sen mikä näkyvissä olevasta näyttää mieluisimmalta. Ja voi sen kuvan tänne laittaa, kyllä minä sitä sitten kehun.

On se parempi homma kuin veulata mielessään että meniskö kaljalle vai istuisko vaan ja miettiskö että meniskö kaljalle…

Minusta tällanen kuva on jotain totuuden ja tarinankerronnan välissä. Kaikki on totta mikä näkyy mutta niinkuin tarinassa mukana on kertojan antamat tulkinnat ja väritykset. Vähän satua jolla saadaan kiinnostavuus. Ja katsoja luulee näkevänsä kaiken. Ei näe vaan sen mitä kuvaaja haluaa hänen näkevän. Mutta kuvaaja ei hallitse kaikkea. Kuvasta voi tarkka katsoja löytää enemmän kuin kuvaaja on ymmärtänyt. Kuva on enemmän kuin tuhat sanaa. se on totta. Mutta kuten hyvä tarinakin kuva ei silti tarvitse olla totta tai voi olla osa totta ja osa tarinaa. Mistäpäin katsotaan se vaikuttaa. Kuva on jännä juttu. Lisää!

Niin… on tilanteita joissa puhuttunakin toden ja tarinan raja on häilyvä.
Tänään istuin tuijottamasta tällaista

Oman pihan perukoilla, toisen samanikäisen äijän kanssa. Entinen alkoholisti hänkin, mutta sillä ei asian kannalta muuta merkitystä ollut kuin se, että selvin päin siinä istuttiin.
Ei meillä juuri muutenkaan keskenämme päihdeasioista jutustelua ole, niiden suhteen kumpikin on itsensä kanssa sovinnossa, ei tarvitse selittää eikä todistella.

Mutta kaikenlaista muuta, jos kohta siinä niitä hiljaisiakin hetkiä, pitempiäkin, mukana on. Saattoi nytkin kulua useampi tovi kun kumpikin omissa mietteissään tuota roskapuista kerätyä nuotiota katseli, rinnakkain lankulla istuessamme.

Ne ovat niin kovin yksinkertaisia nämä tämmöisen miehen huvit.

Joo.

Oli ihan pakko.

Edes yksi selfie. Ja tietysti omavoimaisuusselfie.

Lisää kuvia kaipaan.
Metsänreunan omienvoimienselfie on kiva.

Muiden selfieitä? Sormenpääni uskaltaisin minäkin näyttää. Tai ehkä enemmänkin jos keksisin jonkun aiheidean johon selfien laittaisin. Kuva on hyvä kerronnan tapa, eihän jätetä unohtumaan?

.

Olishan se toisaalta ihan kivaa, jos olisi niitä hengellisiä ulottuvuuksia. Ei tarttis niin välittää maallisista rajoituksista, niinkuin nyt ilkeistä fysiikan laeista ja sensemmoisesta .
Jos minussa sitä hengellisyyttä olisi, niin noinhan minä illan hämärissä mökkini ympäristössä oikean varsiluudan puuttuessa lehtiharavalla lentelisin ja syksyn värejä ihailisin.

Kyllä minä siitäkin touhusta tykkäisin.

AA:n pilkkaaminen tulee omaan nilkkaan , se on varmaa varmempaa! Jopa kuvin käydään uskoa pilkkaamassa. Kuvat ovat sitäpaitsi hyvin huonoja.
Päivän 25. 9. 2016 teksti

ENSIMMÄISET ASIAT ENSIKSI
Monet meistä ovat saaneet kovia kolhuja ennen kuin ovat oppineet tämän: oli meillä työpaikka tai ei, oli meillä vaimo tai ei, me emme lopeta juomistamme, niin kauan kuin luotamme ihmisiin enemmän kuin Jumalaan.
NIMETTÖMÄT ALKOHOLISTIT, s. 108
Ennen AA:han pääsyäni minulla oli aina selityksiä ryypyn ottamiselle: “Hän sanoi sitä …” “Hän sanoi tätä …” Sain eilen potkut”, “Sain tänään hienon työpaikan”. Mikään elämäni alue ei voisi olla kunnossa, jos joisin jälleen. Raittiina elämäni tulee paremmaksi joka päivä. Minun on aina muistettava olla juomatta, luotettava Jumalaan ja pysyttävä mukana AA: n toiminnassa. Asetanko mitään asiaa raittiuteni, Jumalan ja AA:n edelle tänään?

Kysymykseen on vain yksi oikea vastaus.
Ensimmäiset asiat ovat Jumala ja AA ja Raittius. Jumala on suurin koska hän on antanut meille toiset kaksi ensimmäistä asiaa.

Sadun maisema ja sadun tunnelma. Hän ratsastaa kohti tuntematonta.

.