kuvajuttua

Foon lintukuva (hieno!) herätti muistikuvan siitä että taisin kans joskus plinkkiin jonkun kuvakokeiluistani laittaa. Ja joo, löysinkin sen kun hetken puhalötelin pölyjä tiedostojen päältä.

Ja nyt sitten… kun ihan varmasti lähes jokaisella plinkin lukijoista/kirjoittajista on digikamera ja tietokone käytössä, joskus jokunen minuutti joutilasta aikaakin, niin yllytän semmoiseen touhuun että askarrellaan nyt sitten pikkuisen.

Jos jotenkin plinkissä vilahtaneisiinm aiheisiin liittyvän kuvan sattuisi löytämään omista valmiista kuvistaan tai sitten vartavasten kuvaamaan/muokkaamaan, niin voishan täällä kokeilla kertooko tosiaan kuva enemmän kuin tuhat sanaa vai oliko se niin ett’ä kuva valehtelee enemmän kuin…

Laiskana miehenä laitan nyt alkuun sen vanhan, viinapirukeskusteluun kai vääntämäni kuvan -siitä pirusta itsestään.

kokeillaanpa tämän päivän kuvaräpläystä. Tiukasti aiheessa pysyen;
tarpeettomiksi muuttuneet olutlasit voi ottaa vaikka uusiokäyttöön. Niihin voi paiskia ne taskunpohjalle jääneet kolikot, joita ei sitten tullutkaan tuhlattua työmatkalla kaljanjuontiin. Mitä niillä kolikoilla sitten on virkaa…sitä ehtii kyllä miettimään.

Eikä prkl. soikoon mitään alkosta muistuttavaa mukamas positiiviseen käyttöön. Itselläni oli vuosikausia sellanen 5 litran konjakkiflinda kolikoita varten! Kapitalisti nääs! :smiley:
Yhtä salakavala ansa oli mun retkahdustuhkakuppini. Vuosia silmieni edessä ollut hökötys jossa oli myös konjakkifirman logo joka päivä alitajuntaani myrkyttämässä. Hiiteen tuollaiset kodista!

Onpa tietysti perääkin kannanotossasi. Minäkin olen muuten kovasti alkoholimainontaa vastaan, se kun tehoaa parhaiten juuri niihin joilla omakohtainen päätöksenteko alkoholinkäytön suhteen on just meneillään tai vielä edessä.

No, minulla on kai siedätyshoito jotenkin tehonnut kun ei noistakaan mitään mielikuvia synny. Ja kun kaapissa ovat, poissa vieraiden silmistä, niin eivätpä pahenna viattomia sieltäkään.

Mutta, joo, annetaan askarteluohjeeksi seuraaville kierrättäjille semmoinen että maalatkaa vaikka joulutonttuja niihin laseihin tuon mainoksen päälle.

Eihän tällaiset ansat ole vaarallisia jos ne tiedostaa. Mulla oli tuo mainittu iso pullo vain juovana aikanani kolikkosäiliönä. Aivan tarkoituksellisesti poistin raitistelun alkaessa kaikki alkoon viittaavat ja mielleyhtymiä aikaan saavat kapistukset näköpiiristäni. Tänä päivänäkään mulla ei ole yhtään viini- tai olutlasiakaan. Pirullisia ovatkin alitajuntaan vaikuttavat ansat joita ei huomaa. Yhtä salakavalia kuin piilomainonta. :angry:

PS. Tämänhän piti olla kuvaketju, sorry. Mulla ei ole laitteita kuvaukseen joten poistun näyttämöltä kunnes ehkä löydän netistä jotain sopivaa. :smiley:

No, minäpä sitten jatkan…
Radiossa luontoiltaa, kaloista ja kalaruuista juttelevat. Ehtiihän sitä, selvin päin olessa välillä kalaankin. Ja ehtii rakentelemaan joutilaista vanerilevyn kappaleista soutuveneen, jos ei ole varaa mennä kaupasta ostamaan. Tuollainen siitä tosin voi tulla, ei ihan parhaiden tehdastekoisten kanssa kilpaile.

Mutta väliäkö sitten silläkään.

Ja tältä vuodelta alkaa olla ohikin tuollainen touhu. Mutta jos vaikka ensi kesänä taas jotain.

Mutta nyt olikin ideana se kuva-askartelu , kuvaan on helppo sotkea kaiken maailman kirjoituksia (nyt ei tuon viisaampaa muistunut mieleeni, aiheeseen liittyvää) mutta jotain totuutta tuossakin. Luulisin.

Ja siinäpä sitten, ihan itse, ihan itsetehdyssä veneessä ja kaikki turvallisuustekijät muuten huomioituna. Vesiselvänä ja pelastusliivitkin…

Wau! Ihan kelvollisen näköinen paattihan tuo on. Vaan kohta taitaa ennemminkin pilkkiminen olla ajakohtaisempaa. Siis tietenkin vain järven jäällä. :smiley:

Komean veneenhän sinä olet saanut aikaan. Täälläpäin tuota taidettaisiin sanoa ruuheksi. Pääasia että vettä pitää ja pinnalla pysyy :slight_smile:.

Jos nyt sitten vielä tämän kerran jatkaisin tätä ajatusten ilmaisemista kuvien kanssa. Jonkun vuoden takainen kesäkuva metsänreunan miehestä kavereineen… neuvottelemassa maailman menosta ja kesän nautittavuudesta.

Ei lainkaan poissuljettu ajatus että taas jonain kesänä näitä ottaisin hoitamaan pihanurmikkoani.

Ja kokemuksesta voin kertoa että on rentouttavaa hommaa, voittaa kaljabaarissa istumisen mennen tullen. Kokeilkaa jos ette usko!

ei pitänyt lupaus, ei se ollutkaan ihan viimeinen kuva. Kai tämä kuvilla keskustelöu on lopetettava ennenkuin muut hermostuu, mutta kun tämä vielä…
Jollain työpaikallani tapasin hevosen, itse asiassa sille tallia tein, ja kuvasinkin. No joo, sitten loput onkin photoshoppia, ei se tuonne baariin olisi minun kanssani lähtenytkään.

[size=150][i]Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla
vartioimassa yöllä laumaansa.
Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli,
ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään,
ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli
sanoi heille: “Älkää peljätkö; sillä katso,
minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle…”

Luuk. 2:1-20[/i][/size]

Ihanaista adventtia! :smiley: Bää!

kiitos vaan, Ketostix. Lampaista on puhetta monissa hyvissä kirjoissa.

Olen muuten kerran yhdessä paikallisradiossa lukenut jouluevankeliumin, ja ihan täydestä se varmaan kuulijoihin meni. Tuskin osasivat edes epäillä että jonkun uskonnottoman olivat päästäneet lopottamaan.

^ Minäpäs olen ala-asteen joulunäytelmässä esittänyt enkeliä! Ei varsinainen suuri rooli, mutta sopi kuulemma minulle kun opettajan mukaan minulla oli “kuuluva ääni”. Jo silloin. :smiley:

Koulun joulukuvaelmahan on siiä hassu näytelmä, että yleensä päähenkilöä esittää joku muovinen vauvanukke, johon kukaan ei edes kiinnitä huomiota.

Vaan täydestähän minunkin enkeli-suoritukseni meni. Eipä kai kukaan osannut vielä epäillä, että tuostakin kirkasäänisestä pikku enkelistä tulee kohta punkkari, koulupinnari ja juåppå.

Ootko muuten, Metsän mies, ikinä aatellu jouluna tehdä joulupukin keikkaa? Tai ootko jopa tehny?

Edelliseen postaukseen viitaten: me (mies pukkina ja minä muorina) tehdään joulupukkikeikkaa nyt toista vuotta. Hauskaa on :smiley:

Minulta kysyttiin halukkuuttani joulupukin virkaan täkäläisen suomalaisen kielikoulun lastenjuhlaan. Ei huvittanut. Täällä on muuten joulupukin saattajana sellainen kamalus kuin “Knecht Ruprecht” lapsia peloittelemassa. Aika synkän näköinen sälli jolla on niitä Antiloopille tarjottuja risuja tuhmille lapsille. Sairasta! :smiley: :mrgreen:

joo… olen ollut joulupukkina, parinakin jouluna. Ihan ansiomielessä olin.
Kävi sitten toisena jouluna niin, että jonkun yksinhuoltajaäidin huusholliin menin, ja alkoi lahjojen ja muun touhun perusteella näyttämään siltä että joulupukin palkkaan oli viimeisistä rahoista varattu kohta enemmän kuin muuhun jopuluun.

Ne pienet lahjat jaoin, eteisessä työnsin saamani setelin takaisin, ja tippa silmässä painelin pihalle.

Minun joulupukin ammatinharjoittamiseni loppui siihen jouluun.

Pukinkamppeet lahjoitin yhdelle sukulaiselle jolla oli senikäisiä lapsia että saattoi olla vielä muutaman jouluna käyttöä.

Täydet pisteet! :sunglasses:

Ajattelin itseäni sen äidin asemaan, ja minusta tuntui pikemminkin että olisi ollut äärettömän noloa jäädä kiitollisuudenvelkaan joulupukille, jonka käynnistä on sovittu jo maksu.
Mainitussa tilanteessa olisin siis jo ollut varautunut maksamaan rahalla, ja sopimuksista on hyvä pitää kiinni.

Olisin varmaan huutanut että “nyt pukki otat ne rahat kun on sovittu!”. :smiley: Tai ainakin olisin vaatinut saada lähettää rahat myöhemmin vaikka pukin tilille, jos juuri joulu oli rahallisesti tiukka ajankohta.

Muuten olisi pahimmillaan voinut herätä jopa epäilys, että haluaakohan pukki maksun jollain muulla tavalla kuin rahana! :open_mouth:

Kiitollisuudenvelkaan jättäminenhän on ikäänkuin eräänlaista alistamista, vallankäyttöä, vaikka tarkoitus olisikin hyvä ja laupias.

Kun toinen tekee työn toiselle (esim. toimii joulupukkina), ja työn saaja maksaa työstä rahalla, suhde pysyy ikäänkuin tasa-arvoisena, kahden aikuisen välisenä suhteena jossa kumpikin saa jotain.

Ilmainen hyväntekeväisyys, lähimmäisen tukeminen ja auttaminen, avuliaisuus ym. on sitten asia erikseen, mutta niitä ei ole alunperinkään sovittu maksettavaksi rahalla.

Toin tämän pohdinnan tähän nyt tälleen näin, koska siitä päästään isompaan auttamistyönkin etiikkaan liittyvään kysymykseen:
Onko laupeudentyöstä oikein saada rahaa?

Kyllähän siitä on, jo edellä kuvailemaani vuorovaikutussuhteeseen perustuen. Ja toisekseen: jokainen tarvitsee toimeentulon. Niin joulupukki kuin yh-äitikin, kuten myös kaikki työkseen muita auttavat.

Tämänpäiväisen työntekoni ohessa, siinä kahvituntia rantamaisemassa pitäessäni, nappasin kuvan tällaisesta kotimaan maisemasta.
Ja kun se nyt niin rauhallisesta tuntui, niin sehän sopi näihin minun itsenäisyyspäiväajatuksiini oikein mukavasti.
Ja toivottelenpa sitä sitten muillekin.

Minua kun ei se huominen aseidenkalistelu oikein innosta. Ihan kiltisti suoritetusta asevelvollisuudesta ja aliupseerikoulusta huolimatta. (ei mennyt oppi perille, taaskaan)

Sukututkimusta harrastaneena olen huomannut ettei siinä hyvin käy. Esivanhempiani oli mukana ainakin jo kolmikymmenvuotisessa sodassa, pitkin silloista Preussia rähjäsivät. Useammin siellä tietysti kuoltiin ruttoon ja muihin tauteihin kuin tappelussa itsessään mutta kuitenkin, huonosti siellä näille väkeenotetuille kävi.

Osa sai kärsiä suureksi pohjan sodaksi nimetyssä parinkymmenen vuoden tappelussa jossa ei tainnut mitään omia etuja olla ajettavana. Jos ei kuninkaan ja uskonnon kunniaa sitten lasketa… eipä niistä juuri tainnut näiden köyhempien leipä lisääntyä, kummastakaan.
Kato- ja nälkävuosien kuritusta täydennettiin sotarasituksella ja nälkäänhän siinä sitten kuoltiin, ehkä sankareinakin.
Norjan tuntureillakin kävi joku esi-isistäni ottamassa selkäänsä 1719, ihan ilman omaa syytään.
1800-luvun alussa, suomen sodaksi sanotussa, taas häviäjän puolella, Ruotsin kuninkaan joukoissa. No, siinä sitten, vaikka heikommalla puolella olivatkin, saattoi olla jotain hajua jo suomalaisuudestakin, saatiinpa ensimmäistä kertaa autonomia, eli vähän itsenäisyyden makua.

Seuraavan vuosisadan alussa, oliskohan ollut ensimmäinen vapaaehtoinen tappeluunlähtö kun isoisä kapinaan lähti… turpiin toki tuli, ja jäljet karvastelivat pitkään. Ei ole voitetun osa helppo.

No, isä sitten taas määrättiin, nyt suur-suomea tekemään. jotain kranaatinsirpaleita löysivät hänen päästään vielä uudella vuosituhannellakin, muuta saalista ei reissulta sitten tullutkaan.

No niin, minä sitten olen saanut olla rauhassa. En usko että kaikilta olisi tappelunhalu häipynyt, mutta tässä on tainnut olla hyvää tuuria mukana.
Minun puolestani saisivat olla tykit ja tussarit kolistelematta, en usko että tämän sukupolven kohdalla tuuri kääntyisi ja jotakin voittamaan päästäisiin.

Nämä tavalliset, persaukiset ihmiset ovat aina sodissa hävinneet.

Katsellaan nyt jos joskus löydettäis jotain rauhanomaisempaa ihailtavaa historiastamme, voisin vaikka sitten lähteä mukaan juhlimaan. Nyt kunnioitan hiljaa itsekseni esipolvia ihan muista ansioista kuin surmatöistä.

“ANDRES STAPFF
Maailman köyhin presidentti: Kuluttaminen on paha pakkomielle
Uruguayn presidentti José Mujica valitsi palatsin sijasta vaimonsa ränsistyneen maatalon ja lahjoittaa 90 prosenttia tuloistaan pois. Hän ei ymmärrä virkaveljiensä tarvetta prameaan elämäntyyliin ympäri maailmaa. Se lähettää hänestä väärää viestiä, kertoo BBC.”
taloussanomat.fi/kansantalou … 1242207/12
Veemäinen verkkolehti tuo…mainoksia joka välissä…

Tässä hemmo, jota minä äänestäisin mielelläni. Kiitos vain itsenäisyyspäivän toivotuksista ja samat takaisin. Itsenäisyys on hieno juttu, ei siinä mitään. Mutta hiukan tuohon juttuunkin liittyen: Eikö sillä rahalla, joka juhlallisuuksiin laitetaan olisi jotakin muutakin tekemistä!?