Kiitos Basi. Yksi harvoista, tuo presidentti.
Tuon eilisen kuvajuttuni jälkeen tuli tieto Nelson Mandelan kuolemasta.
Suurmies. Kerrankin katson ihan kunnioittaen USA:n suuntaankin, siellä laskivat liput puolitrankoon tuon rauhanpuolustajan ja ihmisten tasa-arvon edistäjän kunniaksi.
Meillä tämä sattui ikävästi kansallisen aseidenkalistelupäivän kanssa päällekkäin. Tämän aamun sotalauluja ja rautaa rajalle -viestejä kuunnelleena tuli mieleen että tässä olisi ollut joskus ratkaisuna napata muutama kaljapullo evääksi makkarapakettien kanssa samaan repuntaskuun ja painella metsään katselemaan luonnon verkkaista lepoa talven hämäryydessä.
Mutta jotenkin on muuttunut suhtautumiseni. Ei tuo niin tunnu häiritsevän, kukin ajatelkoon tavallaan, ja jos nyt radio tuuttaa marssilaulua toisensa perään, niin mitäpä siitä. Jos nyt minun isänmaallisuuteni ja kansallishistoriani rakentuukin ihan eri arvojen varaan, niin mikäs tuossa, ehkä joku muu sitten tuota uhoa tarvitsee.
Isäni, joka joutui nuorena miehenä pyssyn kanssa rehjustamaan toisen maailmansodan isojen poikien rajanvetokäräjät läpi, ei milloinkaan sen reissun jälkeen noita kaivannut. Asiasta puhuttaessa saattoi hymähtää ja nipistää suunsa tiukemmin kiinni, vetää karvalakin päähänsä ja läöhteä vaikka klapeja hakkaamaan. Eikä tehnyt lapsilleen edes leikkipyssyjä.
Niin, se tämän päivän minua koskettanut uutinen.
Nelson Mandela.
Hän tulee jäämään maailmanhistoriaan yhtenä poikkeuksena.
Siellä on sotapäälliköiden, rajalinjojen vetäjien, ihmisten eri karsinoiden ahtajien pitkän kuvarivistön joukossa sitten nämä muutama joiden ihanteena on maailma ilman rajoja, maailma jossa kaikki olisivat samanarvoisia, erilaisuus luonnollista ja kaikki karsinointi, jaot “meihin” ja “muihin” unohdettu.
Mutta, kaikilla meillä on oma aikamme, ja kaikilla meillä on myös oma yhtäläinen osuutemme tässä luonnon kiertokulussa. Minun osuuttani tänään on elellä tätä omaa elämääni, olla osana tätä maailmaa, just niin hyvin kuin osaan.
Mukavaa talvista päivää jokaiselle , kullekin ihan omien arvostuksiensa kanssa.
Sillä “munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia”, kuten Jooseppi, lempinimeltään 
