Hei. Palasin foorumille pidemmän tauon jälkeen. Jouduin tekemään uuden nickin kun vanhojen salasanat ovat unohtuneet. Foorumi on tuttu; tutustuin tähän jo teininä kun sivusto pystytettiin. Silloin tutustuin myös päihdeaineisiin. No joka tapauksessa aion olla nyt syyskuun ilman alkoholia ja kirjoittelen fiiliksiä tähän ketjuun. Mukavaa sunnuntaita.
Ensimmäinen arki-ilta. Päivällä kävi olut mielessä. Elävä olo ja euforia sekä järjestyksen tunne olivat mielikuvissa houkuttimena.
Minulla kävi enemmänkin kuin vain mielessä. Paska päivä töissä, joten kotimatkalla hain litran pahvipurkin valkkaria ja kotiin päästyäni työnsin pakastimeen. Kun olin lenkittänyt koirat niin nostin sen sieltä jääkaapin puolelle, laitoin ruokaa, istahdin sohvalle syömään ja sitten kriisi olikin jo ohi. Kello oli siinä vaiheessa jo lähes kahdeksan, joten tuntui ihan turhalta alkaa enää tissuttelemaan, kun ei siitä muuta olisi saanut kuin huonosti nukutun yön ja turpean olemuksen.
Töistä lähtö on ilmeisesti minulle se kriittisin hetki, sen jälkeen kun olen päässyt metsään ja saanut ruokaa niin mieliteko on ohi.
Itselläni yksi alkoholinkäyttötapa on samanlaisena toistuva nopea juominen töiden päälle. Jos olen kotona ennen neljää olen yleensä ahminut 6-12 olutta ennen kuutta. Ostan yleensä alkuun kuusi ja harvoin se siihen jää. Harvemmin menee kahteentoista; keväällä oli näitä iltapäiviä enemmän ja aamulla töissä olo oli nihkeä. Nyt on hermostuttanut koko päivän ja kiukuttanut. Kaljaa tekisi mieli ahmia mutta pakko-oireisen häiriön piirteitä omaavana en voi rikkoa “sarjaa”, eli kuun alusta aloitettua raittiutta. Sudenkuoppia ovat ajatukset, että entä jos olisinkin aluksi vain viikon tai kaksi juomatta, ja aloittaisin ensi viikon alusta. Kun tänään myytiin Nokian matkapuhelinbisneskin niin on “merkkipäivä”. Ja osakesalkussa nousua muutama tonni, niin “tarina” olisi ainakin kunnossa. Juon teetä tällä kertaa kuitenkin.
Kiusausten vastustamiseenhan tarvitaan tahdonvoimaa. On todettu, että tahdonvoimaa syö merkittävimmin unen puute, alhainen verensokeri (ts nälkä) ja väsymys. Tämähän on tyypillinen tilanne töistä kotiutuessa.
Ensi maanantai - tuo minulle tuttu päivä 
Ja jos maanantai on liian lähellä, niin aina voi odottaa kunnes tulee “ensi kuun eka päivä” (koska eihän mitään voi aloittaa kesken kuukauden 
)
On siinä varmaan tuotakin, tosin olen nyt yrittänyt iltapäivisin vetäistä omenan tai muun hedelmän vielä ennen töistä lähtöä, koska lounaasta on silloin jo pitkä aika ja nälkäisenä kotiin meneminen voisi aiheuttaa sortumisen myös mässäilyyn. Mutta epäilen, että taustalla on myös psyykkisiä juttuja. Tietyistä syistä johtuen minulle on ollut aikoinaan kotiinmeno hyvin ahdistava hetki. Yleensä ihmiset odottavat kotiin pääsyä ja odotan minäkin; omat koirat ja oma rauha ja hiljaisuus ja lupa olla tekemättä mitään jos siltä tuntuu, mutta aina ei ole ollut niin, vaan olisin mieluummin jäänyt jonnekin muualle kuin mennyt kotiin.
Hei kaikille. Hylkäsin lankani kolmantena tai neljäntenä päivänä raittuitta repsahtaessani juomaan. Enkä ole sen jälkeen edes lukemassa käynyt päihdelinkkiä. On kulunut 14kk viimeisimmästä viestistäni (kiitos muuten asiallisista vastauksista ketjuun). Olen pitänyt päihdepäiväkirjaa, ja nyt vihdoin saatuani lopetettua hetkellisesti päihteidenkäytön, ja uskaltauduttuani sitä selailemaan, on se tylyä luettavaa. Viikottaiset annosmäärät ovat huidelleet pahimmillaan melkein viisissäkymmenissä; keskimäärin kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen välissä. Olen myös käyttänyt paljon kannabista ja ajoittain ottanut näiden lisäksi väsyttäviä lääkkeitä loppuillasta vaivuttaakseni itseni jonkinlaiseen uneen. Paino on noussut lähes kymmenen kiloa ja toimintakyky laskenut kautta linjan. Syöksykierre paheni keväällä kun jouduin psykiatrisista syistä sairaslomalle. Nyt määräaikainen työsuhteeni onkin päättynyt ja toimeentuloni muodustuu sairaspäivärahasta, jota on myönnetty ensi kevääseen. Sen jälkeen sairaspäivärahaoikeus on päättynyt tältä erää. Töiden loppuessa koin entistä vahvemmin, että oikeastaan millään asialla ei ollut mitään väliä, ja turrutin hätääni ja inhoani elämääni kohtaan kohtelemalla itseäni näin kaltoin. Jos jotain positiivista hakee niin usein oli hetken mukavaa ja elämä tuntui mahdolliselta ja ongelmat pienemmiltä. Ja sain nukuttua kellon ympäri ja oltua sen ajan osittain poissa elämästäni. Lisäksi sain virtaa hoitaa kotitöitä. Parhaillaan saan ainoastaan ruokahuoltoni järjestettyä. Muut arkiaskareet ovat pitkälti jääneet kokonaan pois. Alan olla aika ilmestys ihmisten ilmoilla liikkuessani.
Sain kolmisen viikkoa sitten vihdoin voimia pidempään raittiuteen. Asia oli ollut jo pitkään mielessä mutta en muista, että edes täyttä viikkoa olisin 14 kuukauden aikana ollut täysin ilman mitään päihteitä. Nyt olen ollut marraskuun selvänä. Lopetin jo aiemmin, pitkälti yhteystyössä hoitotahoni kanssa, kaiken psyykenlääkityksen. Ainoastaan väsyttäviä lääkkeitä jouduin hakemaan pienen pakkauksen apteekista viime viikolla, koska en saanut nukuttua muutamaa tuntia pidempään ja aloin olla tästä syystä sekava ja käyttäytyä epävakaasti. Nukuin viikonloppuna parina yönä kellon ympäri ja se teki hyvää. Eilen (maanantai) en valmistetta ottanut.
Jäin miettimään, mitä minä haluan tällä viestillä sanoa, tai mikä on ydinajatus, jonka haluaisin välittyvän. Mikä motivoi minua kirjoittamaan? Päädyin siihen, että kirjoittaminen ja teidän vastauksenne viesteihini, toimivat minulle nyt tärkeänä peilipintana kun yritän jäsentää minuuttani ja elämäntilannettani. En voi jatkaa edellä kuvatulla tavalla elämistä jos haluan, että näen itseni täyttämässä neljäkymmentä vuotta. Fysiikka varmaan kestäisi sinne asti mutta mieli ei. Aktiivista itsemurhaa en ole hautonut mutta kun elämässä ei ole mitään muuta kiintopistettä kuin kaiken nielevä tuska, niin sellaisia tempauksia tulee ajoittain tehtyä, että ne saattavat päätyä invalidisoitumiseen tai kuolemaan.
Siirsin juuri taulukkolaskentaohjelmaan tämän vuoden päihdepäiväkirjamerkinnät. Oli rankkaa ja iski epätoivo ja ahdistus. Tuntuu ihan erilaiselta nähdä luvut näin koottuna. Saldo on todella kylmäävä ja meinaa itku päästä, että mitä minä olen taas mennyt itselleni tekemään. Alkoholiannoksia ennen tätä marraskuun raittiutta on kertynyt vuoden alusta 1371! Olin tyrmistynyt ja piti tarkistaa laskelmat mutta oikein ne on. Ka. per viikko 31 annosta. Suurimmat annosmäärät per viikko 54 eli kaksi koria ja siksari päälle. Pienin alkoholiannosmäärä per viikko 6 annosta. EI YHTÄÄN ALKOHOLITONTA VIIKKOA ENNEN MARRASKUUTA! Seassa mm. yksi 6 päivän putki, jolloin juonut vähintään 10 annosta per päivä. Ei ihme, että alkoi tulla sekavia oloja tuollaisten jäljiltä. Tilannehan on vielä karmivampi, jos ei tarkastella sitä tämän kalenterivuoden alusta, vaan aloitetaan tarkastelu viime vuoden marraskuun alusta. Aloitin alkoholinkäytön uudelleen vuodenvaihteessa 2013 kun viimeisin pidempi seurustelusuhteeni katkesi. Ei ole millään mitään väliä mentaliteetilla ja näköjään sitä ajatusta on nyt vaalittu. Tätä ennen olin irti alkoholista melkein 2.5 vuotta. Voi itku. Tekemättämäksi ei juomista kuitenkaan saa mutta toivottavasti tämä muistuttelee itseäni millaista alkoholinkäyttö kohdallani on. Ja tätä myöten hyvä olla em. täälläkin kirjattuna itseäni muistuttamassa.
Taloudellisesti “lysti” on tullut maksamaan vähintään 2000e. Luultavasti se ei riitä. Yleensä join keskikaljaa, jota saa noin eurolla annos. Välillä kuitenkin lonkeroita ja siidereitä, jotka jotka maksavat vähän reilu 1.5 e annos. Viiniä juonut vuoden aikana ehkä neljä-viisi litraa ja teräviä puolesta litrasta litraan (aina leikattuna noin 5% vahvuuteen mehuin ja kivennäisvesin). Ravintoloissa onneksi käyn harvoin mt-ongelmieni takia niin sinne ei ole uponnut niin paljon rahaa (kolmosoluttuoppeina annokset olisivat tulleet maksamaan noin viisituhatta). Tähän kun lisää kannabiksen hankinnasta koituneet kulut niin laskun voinee pyöristää kolmeen tuhanteen. VOI SAATANAN SAATANAN SAATANA! No rahaa maailmassa riittää mutta keho on ainutkertainen. Tarvinneeko sanoa, että kolhuja on tullut? Onneksi ei mitään päivystyksellistä tai muutakaan omahoitoa kummempaa vaativaa. Ja kun miettii, kuinka paskaa oma ravitsemus onkaan kännäillessä ja mässyillessä ollut, niin siinä vitutusta lisää. Kilokaloreita olen saanut alkoholista appropoo 180 000 kymmenessä kuukaudessa. Kun kilo rasvaa (LÄSKIÄ!) sisältää 7000 kilokaloria, niin jos olen lihonut 10kg, on tuosta summasta varastoitunut kehooni hiukan alta puolet. Loput olen kuluttanut lähinnä perusmetaboliikkaan kun en ole saanut liikuttua tai tehtyä muutakaan aktiivista kovin paljoa. Yli kymmenyksen kaikesta kuluttamastani energiasta olen saanut alkoholista. Ilman alkoholia olisin laihtunut tässä ajassa 25kg! Marraskuussa painoni onkin pudonnut puoltatoista kiloa viikossa.
Nämä laskelmat ovat toki vain suuntaa antavia. Keho ja sen paino eivät toimi näin mekanistisesti oikeasti. Mustaksi vetää mielen nämä mietteet mutta erittäin valaisevaa hahmottaa alkoholismiaan näin ja toivottavasti antavat lisäpontta olla raittiina.
Kuukausi ilman alkoa on kohta täynnä ja yritetään toista kuukautta perään. En tiedä liittyvätkö nämä poikkeukselliset nukkumiset pidempiaikaisiin vieroitusoireisiin mutta tänään taas viiden jälkeen uni katkesi. Tosin olen mennyt nukkumaankin aiemmin. Myös uneen vaipuminen on heikkoa ja edellisten yhdistelmänä unet jäävät välillä lyhyiksi. Asia ei onneksi liiemmin pääse vaivaamaan kun ei ole pakollisia menoja. Jos olisin työelämässä pitäisi harkita lyhytaikaista lääkitystä, että toimintakyky säilyisi.
Uniongelmat kuuluu asiaan. Mulla oli ehkä 2-3 kuukauden paikkeilla sellainen kausi että menin todella vähillä unilla. 5 tuntia yössä mutta jaksoin silti hyvin. Tosin oli stressiä muutenkin että ehkä ylikierrokset johtui siitä.
Takaisin ketjuuni. Joulukuussa meni paljon alkoholia. Kuten myös tammikuussa. Helmi-huhtikuu oli hiukan keskiarvoa vähemmän käyttöä ja nyt toukokuussa on raitisteltu. Vointi on ollut tosi heikko; koen itseni monella elämänalueella ihan syrjäytyneeksi. Nyt ei ole päihteet kiinnostaneet lainkaan. Mm. ahdistuneisuus ollut niin voimakasta, että kaikki päihteet vain pahentavat oloa. Pelottaa ajatuskin esimerkiksi alkoholin juomisesta. Päivystykseen saisi varmaan lähteä viimeistään seuraavana päivänä. Itsemurha on ollut paljon mielessä ja pelko, että kohta menetän kyvyn säädellä käyttäytymistäni kokonaan ja sairastun psykoosiin. Saapa nähdä josko tästä vielä selviytyy. Ainakin helppo olla raittiina kun ajatus päihteistä kammottaa.
Halojata halloo. Terve vaan kaikille. Ei ole kovin aktiivinen palsta, kun löysin lankani toiselta sivulta, vaikka aikaa viimeisimmästä päivityksestä on kulunut kohta 8 kuukautta.
Onpas ahdistavaa lukea noita aiempia viestejäni. Hyi saatana. Pitää vilkuillen lukea jotta ei ihan rauhattomaksi nouse. Mutta hyvä pitää lankaa elossa jotta totuus ei unohdu. Vuonna 2015 alkoholiannoksia kertyi 828 kpl (ka. per päivä 2.3 annosta). Vertailun vuoksi vuonna 2013 1311 kpl ja vuonna 2014 1536 kpl. Aika paskaa vähentämistä osaltani. Rahaa alkoholiin suoraan on mennyt arviolta 1200-1500e. Mässäilyineen yms. oheistoimintoineen lasku nousee varmaan pitkälti yli kahdentuhannen. Viime viestissä mainittu raitistelu kesti 2kk. Lisäksi löytyy loppupuolelta vuotta kuukauden raitistelu. Nyt ollut 2 vko putsina.
Itsemurhaan tuli loppukesästä jo välineetkin hankittua mutta vielä täällä heilutaan. Ei ne toki tässä käsillä koko aikaa ole ettei impulsiivisesti tule tehtyä mitään typeryyksiä. Mutta rauhoittaa vähän kun tietää, että takaportti on avoinna, ja siitä saa lähteä pelistä pois, jos sellainen ratkaisu vakaan harkinnan tuloksena syntyy.
Hyvää ja raitista vuotta 2016 kaikille kanssavähentäjille. Ketjuun saa kirjoitella muutkin, jos ajatuksia viestit mieleen juolauttaa. Kaikki apu ja tsemppi otetaan vastaan. Harvemmin tulee plinkissä käytyä mutta vastaan sit aina kun käyn. Itselleni vähintään.
9 kuukautta tällä kertaa vierähtänyt viime viestistä. Tuli sen jälkeen oltua raittiina reilu 4kk. Siitä alkoi sitten kausi, johon mahtui yksi täysin raitis viikko, 4 viikkoa jolloin join 2-3 annosta ja mm. 6 viikon yhtäjaksoinen kausi jolloin join 30-60 annosta per viikko. Tämä noin vapulta alkanut jakso päättyi reilu 3 vko sitten josta asti olen jälleen ollut päihteetön. Tämän kostean kauden, noin 20 viikon, eli vajaan viiden kuukauden aikana, join yhteensä 498 annosta eli noin 21 korillisen edestä alkoholia. Juomat olivat pääasiassa mietoja alkoholijuomia ykkösoluesta ginilonkeroon tai vastaavan vahvuisiksi laimennettuja seoksia valko- ja kuohuviinia tai kirkasta viinaa. Rahaa etanoliin lienee mennyt noin 600-700e mutta ottamalla muut yhtäaikaisesti käytetyt päihdeaineet mukaan laskuihin summa pyörinee aika lähellä tuhatta euroa. Sellaista. Jos olen täysin päihteettömänä loppuvuoden, kuten olen tässä pohtinut olevani, tulisi vähennystä vuoteen 2015 verrattuna yli 300 annosta. Tilanne on edelleen kaukana ihanteellisesta mutta trendi on toki oikean suuntainen. Mites muut juopot ja tai sekakäyttäjät? Mites on mennyt päihteidenkäytön osalta?
^ Hyvinhän toi vähentäminen sujuu. Mulla viimeaikoina 100 annosta kuussa, sitten taas pari kuukautta ilman. Ja sitten taas. Tälleen kevyesti mennään. Nyt 8 päivää tipatonta ja loppuvuosi kanssa. Välillä on kiva ottaa, vaikka päivittäinkin, kunhan ottaa vain silleen ettei ole krabulaa. Puhtaat tipattomat kaudet on helpompia, kuin vaikkapa joka viikonloppu ottaminen, tai vain pari annosta päivässä.
Moi! Kiitos vastauksesta ja kannustuksesta. Minä en osaa sanoa, sujuuko vähennys hyvin vai huonosti. Nimeni mukaisesti olen epävakaa, ja helposti toisena päivänä tuo kesän juominen näyttäytyy todella häpeällisenä ja järjettömänä (kuten nyt) ja toisena päivänä taas ihan sama kaikelle ja saatan ajautua päihdeputkeen. Päihtyneenä minä en kuitenkaan aktiivisesti kärsi juuri sillä hetkellä. Siinä mielessä toki turha tuntea pelkkiä itseä rankaisevia, ei rakentavia, negatiivisia tunteita asiasta koska eipä noita käyttämättömäksi enää saa. Mutta kun tunne-elämä ei ole tahdonalaista toimintaa, kenenpä olisi, mutta itselläni kyvyt säädellä olotiloja ovat keskimääräistä vielä paljon huonommat. Onneksi tässä on nyt ollut hypomaniaa ja euforisiakin oloja dysforian ja ahdistuneisuuden vastapainoksi.
Tarvisi toisetkin silmät katselemaan tilannetta ja palauttamaan välillä todellisuuteen. Ehkäpä ne saisi vaikkapa a-klinikalta koska läheisiä ihmisiä minulla ei ole ollut oikeastaan vuosikausiin niin ei tule sieltä mitään herätystä tai seinää vastaan vaikkapa kannustavan puuttumisen tai sitten ultimatumien muodossa. Ollaanpa tosiaan tässä sitten loppuvuosi ilman kun niin tuli lausuttua. (muokattu 4.1.2018 En ollut loppuvuotta raittiina).
En laittanut päivitystä ketjuun vuoden 2017 tammikuussa, koska ajattelin, että yllätän kaikki ja kirjoittelen joskus keväällä pitkästä raittiista jaksostani. No pisimmät alkoholittomat jaksot 2017 olivat kesällä 1kk. Ja kahteen otteeseen alkusyksystä ja -talvesta reilut 3 vko. Eli 2017 meni sekä kokonaiskulutuksen, että päihteettömien jaksojen pituuksien puolesta, heikommin kuin vuosi 2016. Jos jotain positiivista repii, niin yhtä pitkää putkea runsasta alkoholinkäyttöä kuin vuonna 2016 ei tullut. Pahimmat jaksot ajoittuivat 2vko sisään kahteen otteeseen, jolloin molempina meni yli 30 annosta vko. Suurin annosmäärä yhdessä viikossa vuonna 2017 oli 54. Sama kuin vuonna 2016 mutta 2016 tuo viikko oli keskellä runsaskulutteista jaksoa.
2016 annoksia yhteensä 660. 2017 annoksia yhteensä 858. Kolmanneksen kokonaiskulutuksen nousu siis. Hyvää vuotta 2018 kaikille.
Tuli luettua koko ketju läpi. Heikosta vuodesta 2017 alkoholinkäytön osalta huolimatta mahtui siihen myös paljon hyvää. Minulla oli, melkein ensimmäistä kertaa vuosikausiin, monia romanttisia/eroottisia tapailusuhteita vuoden aikana. Kaikki toki päättyivät mutta eipä siinä mitään. Näyttää deittikulttuuri olevan nykyään tuollaista. Ystävyyssuhteeni monen ihmisen kanssa syvenivät entisestään. Liikuin ajoittain paljon ja ravitsemus oli usein laadukasta. Aloitin jonkinlaisena omaehtoisena ammatillisena kuntoutuksena tehdä vähän opintoja keväällä. Ne etenevät hitaasti, välillä ovat kokonaan pysähdyksissä, mutta positiivisena otan tämän kuitenkin. Olen laihtunut kymmeniä kiloja tämän langan aikana ja taidan olla jo normaalipainoinen BMI-mittarilla. Lihasmassa on lisääntynyt ja rasvamassa vähentynyt. Etenkin aerobinen liikunta on ajoittain maistunut. Nuorena tykkäsin enemmän vastusharjoittelusta mutta nykyään nautin enemmän hikiliikunnasta. Intensiivisestäkin jos sille päälle sattuu. Jännä nähdä mitä tapahtuu 2018. Ei ole mitään suunnitelmia tai päätöksiä enää päihdeaineiden suhteen. Olen todennut (ja kuten muutkin voivat esim. tästäkin langasta todeta), että kohdallani niiden lausuminen on vähän kuin piereskely. Molemmissa ilma liikkuu ja värisee mutta toimintaa ne ennustavat pidemmässä juoksussa palttiarallaa yhtä hyvin.
Terve! Melkoista rimpuilua sinulla ollut alkon kanssa, mutta tosi hienoa lukea että vaikutat paremmin voivalta viimeisimmässä viestissäsi! Siitä tuli oikein hyvä mieli kavaluutta että olet ymmärtänyt jotain mitä ennen et ollut hiffannut. Rimpuilusi ei kuulosta mitenkään epänormaalilta, tuttua stooria omallakin kohdalla. Itselläni ollut alkoholia, sekakäyttöä ja kaikkea muuta haittaa pelkän holismin lisäksi tullut kun olen dokaillut baareissa. Parhaimmillani olen ollut juomatta melkein 1,5 vuotta putkeen, juomattoman kauden loputtua joskus reilu vuosi sitten. Ehdin menettää perheeni ja join talouteni täysin vituiksi, kuten myös osittain mielenterveyteni. Töissä olen käynyt koko ajan lukuunottamatta muutaman kuukauden masennussairauslomaa viime vuoden lopulla. Psykoterapeuttini ehdotti tänä vuonna minulle AA:ta, jonka tyrmäsin heti hullujen ja uskovaisten lahkona. Sinnepä eksyin kuitenkin itsemurhan pelossa kaiken toivoni menettäneenä ja löysin jotain aivan todella hullun hienoa. Fiksuja tyyppejä joilla kaikilla ekonomis-sosiaaliseen statukseen tai sukupuoleen tai ikään katsomatta täysin samoja kokemuksia kuin itselläni. En olisi uskonut enää pääseväni ulos kierteestäni mutta nyt näyttää aika helvetin hyvältä. Ei pelkästään raittius vaan koko elämä kaikilta osa-alueiltaan. Ongelmia toki on monissa asioissa mutta niiden prosessointi on huomattavasti helpompaa ja jatkuvasti mennään eteenpäin. Päivä kerrallaan. Kannattaa tsiigaa joku AA-kokous läheltäsi ja mennä poikkeamaan. Ihan aikani kuluksi ja itseäsi sivistääksesi uudella kokemuksella. Tunti tai pari elämästäsi ja jos homma ei tunnit hyvältä niin parasta on että sieltä pääsee kuka tahansa pois vanhan elämänsä pariin ihan koska vain. Tsemppiä mitä ikinä teetkään, toivon että saat hommat kuosiin!
Mitenhän sulla on sujunut, kun näköjään viimeisin sisäänkirjautumisesi on ollut 8/2018. Eli muutaman kuukauden päästä tähän lankaan kirjoittamasi viestin jälkeen? Toivottavasti voit hyvin. En minäkään kirjautunut vuosiin, mutta mielessä oli silloin tällöin käydä päivittämässä ketjua. Säännöllisesti olen käynyt lueskelemassa kun sehän ei sisäänkirjautumista edellytä. Toiveena oli, että saisin kertoa, että nyt meni vuosi ilman alkoholia, niin on helppo merkitä annosmäärät 0 ja kulunut raha 0e. Vaikutus vaikkapa sosiaalisiin suhteisiin, tai muihin elämän osa-alueisiin, on tietenkin hankalammin mitattava juttu. Asiat kun eivät mitenkään automaattisesti kulje ennalta miettimäämme suuntaan, tai helpotu, alkoholinkäytön lopettamisella. Se ilmiö ei ollut itselle mitenkään uusi, tai ajatuksena tai kokemuksena vieras, niin en siihen kovinkaan odotuksia ladannut. Hyvä niin, ettei tullut pettymystä, ja sitä kautta vaikkapa halua käyttää alkoholia. 2021 oli kerran tosihumala, muuten ei alkoholia ollenkaan. Perheessä oli häät kesällä, en muista tarkkaan milloin, mutta täytynyt olla joku aikaikkuna, jossa koronarajoituksia ei ollut. Oliko se sitten joskus juhannuksen tienoilla. Vähän jälkeen.
Juominen tuntui alun nousuhumalaa lukuunottamatta aikalailla täysin yhdentekevältä. Toki vaikutti sillä tavalla, että meni koko yö, ja osa jatkoi lyhyiden unien jälkeen aamulla. Muuten olisin lähtenyt kotiin. Pääsin “sisäpiiriin” eli pieni porukka jatkoi muiden lähdettyä. Ei olisi varmaan siihen porukkaan päässyt, eikä halunnutkaan, jos olisi ollut selvinpäin. Näinhän se tahtoo mennä. Kovasti päihtyneiden katselu selvinpäin on aikalailla vastenmielistä touhua.
Sellainen juttu tuli vielä mieleen, että ennen kuin alkoholinkäyttö loppui kokonaan seinään, ei mitenkään hiipuen vaan pikemminkin annosmääriltään kasvaen, tuli melkolailla uusi kokemus vastaan. Olen ennenkin, oikeastaan aina, jahdannut päihtymystä juodessa. Tiukat ja viinit on kuitenkin nou nou, koska eivät vaikuta samalla tavalla kuin keskari nopeaa juotuna, vaan yhtäkkiä oletkin todella humalassa ja sekaisin. Mieluisin ja tavoitelluin kokemus jää tympeästi pois. Selvennyksenä vielä siis, että join yleensä keskaria tai lonkeroa juopottelun alkuun nopeasti. Mitähän sitä sanoisi. Ensimmäiseen tuntiin vaikkapa kolme tai vähän reilu. Aloitin yleensä kaupasta talsiessani, ja jos hurahti kivasti päähän, saatoin tehdä pidemmän lenkin ja juoda toisen heti perään. Pelailla vaikka mobiilipelejä tai ottaa kännykällä valokuvia tai videoita, joihin suolsin tajunnanvirtaa. Oli tosi mukavaa, ja aloin ennen tätä vuoden taukoa, jo pidemmän aikaa huomata kuinka mieliala muuttui kuin veitsellä leikaten. Stressaantunut ja asioissa vellova masentunut, juuttunut, olo lähti pois ja maailma alkoi näyttää ihan kirjaimellisesti ihmeelliseltä. Ja tuli rakkautta ja armollisuutta ja hyväksyntää itseä kohtaan. Minäkin olen ihan hyvä tyyppi ja ihmisarvoinen siinä missä muutkin. Ja kun miettii, niin itse asiassa minulla on paljon mahdollisuuksia elämässä, hetken päästä loputtomasti, ja mietin mitä kaikkea pistän alulle kun kotiin koneelle pääsen.
No varsinaiseen asiaan, olen lavea ja syrjähtelevä kertoja kuten huomaatte. “Loppupuolella”, eli joskus kesästä-syksystä vuoden 2020 joululle, alkoi tulla loputon alkoholin himo käyttöpäivinä. Siinä missä ennen olin varannut vaikkapa 7-8 annosta, tietäen toki että haen luultavasti lisää (4-5 annosta), joskus jopa varmistaen aikaisemmin aloittaen, nyt oli jo kättelyssä saatava enemmän. Ahdisti ajatus, että jo kotimatkalla kahdeksasta annoksesta on jo vaikkapa kaksi juotu. Ja kello vaikkapa vasta kuusi. Toisaalta en halunnut ostaa valtavaa määrää, esimerkiksi koska ahdisti että mitä kassa ajattelee suuremmasta irtotölkkien määrästä, ja homma alkoi tuntua sitäkin myötä päättömältä. Tai entä jos joku tuttu näkee, että ostan “arki-iltana” älyttömän määrän irtotölkkejä. Kaikista pahin tilanne olisi kuitenkin ollut, että kotona kello on yli yhdeksän, ja kaapissa enää vaikkapa kolme olutta. Kaksi olisi ollut jo katastrofi ja kolme-neljä tympäisevästi siinä rajalla. Baariin todellakaan mene (vastenmielisiä ahdistavia paikkoja) ja ykköstä on siinä vaiheessa ihan epätoivoista lipittää vaikkapa 10-12 tölkkiä. Sitäkin olen tehnyt, että yöllä haen päissäni kaksi siksaria Rainbown ykköstä. Tässä pitää tietää, että join aina kaiken pois samana iltana. En ole koskaan pitänut alkoholia kotona jos en juo sitä samana päivänä. Eli en voi ostaa kahta koria kaljaa kotiin. Millä sen edes kuljettaisin kävellen? Ostanko jonkun trolleyn vetäekseni kotiin kaljaa 
? Loppupuolella saatoin herätä ja valvoa yöllä tunnin pari tuntia, ja juoda loput pois. Sitten toivoa että saisi vielä unipätkän. Aamulla yleensä loput viemäriin, jos oli jotain jäänyt. Tämän “loppumishädän” lisäksi juominen oli yhä vimmaisempaa. Jotenkin halusin euforian tunnetta, mutta pitkälti myös pois arkitajunnasta (joka on ollut koko elämän vaihtelevan tuskainen, ahdistunut, masentunut, tyhjä jne jne lapsuudesta ja nuoruudesta johtuen) pois päästäkseni. Tämä oli varmaan yksi kimmoke, että kiinnostus alkoholiin lopahti kokonaan. Ei mikään määrä riittäisi. En saisi vahvemmista haluamaani oloa, vaan pelkästään lekan lailla iskevän sekavuuden. Aloin kokemuksellisella tasolla ymmärtää yhä paremmin, että tässä ei voi (enää) voittaa. Teki niin tai näin ei tule optimaalista, haluttua kokemusta, mutta juon silti yhä enemmän. Terveys kärsii, rahaa menee, vainottaa ja ahdistaa vielä herkemmin ja enemmän. Joutuu salailemaan jne. Näin alkoholinkäyttö, ainakin tältä erää, loppui eikä se ole kiinnostanut yhtään. Ei ole ollut erityisiä mielihaluja, ei tavoitteita sen suhteen, ei petauksia, ei päivää/hetkeä kerrallaan, ei uusia harrastuksia tai ihmisiä, ei oikeastaan mitään.
Kiinnostaisi kuulla, että miltä tälläinen teistä kuulustaa? Onko jotain tuttua vai tuleeko olo, että alkoholinkäyttöä on monenlaista, ja oma alkonkäyttö ei mahdu noihin raameihin. Ei yhteistä vinkkeliä kuin osittain. Vai että joo, just sama tilanne tai käyttötapa?