Moro.
Urtsi tarkoitti äskeisessä Putkiksella siis Fatsoa. Okei.
Aika moni tosiaan saa Antabuksesta joitain oireita. Itselläkin niitä vatsavaivoja oli alkuun. En tosin ollut muutenkaan tällä planeetalla joten vatsaoireet saattoi johtua ties mistä. Kannattaa mieluummin keventää antabus-kuuria kuin lopettaa se jonkin vatsaoireen tai väsymyksen takia. Niille jotka eivät raitistumistarinaani tunne kerron lyhyesti:
Join vuosia työn ohessa. Kiihtyvällä tahdilla. Tahti kiihtyi pisteeseen jossa kulutus oli 16 purkkia kaljaa joka päivä. Joka päivä! Tällä tahdilla join kaksi vuotta. Yhden raitistumisyrityksen teinkin 2016-2017. Se kesti muutaman kuukauden. Samalla aikaa olin tupakkalakossa. Olin polttanut yli 35 vuotta. 2017 Kiina-ilmiö vei työni. Sain lopputilin työpaikasta jossa olin työskennellyt 30 vuotta. Viimeisen työviikon join joka ilta. Kunnon kännit ja aamulla töihin. Sain tiedon irtisanomisesta aamulla 31.5-17. Silloin pääni poksahti. Join hullunlailla. Olin aivan pihalla. Kuljin päivän ja illan ympäri pitäjää. En ole pystynyt koskaan todentamaan mitä kaikkea tapahtui tuolla ryyppyreissulla. Seuraavana aamuna menin kuitenkin verikokeisiin maksa-arvojen takia. Olin edellisenä oltana hakenut sairaslomaa ja minua oli kehoitettu menemään labraan. Lupasin ja pidin siis lupaukseni.
Labra reissun käänteissä ajauduin katkolle lähes viikoksi. Aloitin Antabuskuurin. Olin Alkoholisoitunut ja työtön. Syvästi masentunut sekä tupakkalakossa. Menetin kaiken ansiotuloni hetkessä. Kelan kanssa taistelu vei minut rahattomuuteen puoleksi vuodeksi. Puoleen vuoteen en saanut mistään sentin senttiä.
En ollut koskaan joutunut niin koviin henkisiin paineisiin kuin silloin. Kävin mielenterveys ja päihdepalveluissa lähes kolmekuukautta päivittäin. Lääkkeitä käytin vain henkeni hädässä ja silloin kun olin valvonut yli kaksi vuorokautta.
Mutta yksi asia oli ja pysyi. MINÄ EN JUONUT, enkä polttanut tupakkaa.
Aikanaan tuostakin sopasta selvisin. Yhä edelleen tuo aika ja kaikki siihen liittyvä saa minut liikuttumaan syvästi. Kyyneliin, jotka eivät ole surun vaan ilonkyyneliä.
Niin, joku kyseli kuinka elämä on muuttunut kun juominen loppuu?
Siitähän minä olen kertonut omassa ketjussani jonka alkupään sensuroin koska omasta halustani kerroin ystävilleni ja tuttavilleni ketjustani.
Jos joku teistä pitää matkatarinoista ja nyyhkyjuttujakaan ei säikähdä niin: Me Lopettajat, Putka Häiriköille. Sivulta 18 alkaa retkitarinaa.
Toivon sen tarinan antavan ymmärrystä siihen tosiasiaan että rankasti juovakin voi raitistua ja pystyä aivan uskomattomiin asioihin.
0132: Ihan hyvä… Ei vaan, tosi kova juttu! On ehkä väärin sanoa, että olet kyllä kova kaveri, kun varmasti muutos voi olla nimenomaan sitäkin, ettei hampaat irvessä taistele, vaan että luovuttaa ja antaa olla – ja hakee apua! – mutta sun kohdalla täytyy todeta, että olet kyllä kaikilla hyvillä tavoilla kova kaveri. Kumarrus.
Katsoin erätarinoitasi vinkkaamastasi kohtaa ja aion lukea niitä vielä. Mussakin on eräilijän potentiaalia ehdottomasti. 10-vuotias poikanikin on sellaisesta innostunut, aika omin nokkinensa. Täytyy just kansallispuistoihin suunnatakin varmaan kesällä.
Hyvä puoli mulla on ollut läpi tämän elon retken se, että olen aina tykännyt liikkua ja aika paljon liikkunutkin jalan, myös kapakkareissuihin liittyen.
Hienoa herätä näin lauantaina ilman kankkusta. On meinaan tässä vuoden aikana kai kaksi lauantaita ennen tätä päivää sellaista. Olen silti sitten lauantaisin juttuja tehnyt, mutta ollut väsynyt ja ärtyisä ja uskoa nakertaen katunut juopottelua. Nyt on vähän flunssaa, mutta hyvä fiilis ja saan tässä paremmalla virralla ja uskolla asioita tehtyä.
Vielä noihin 0132:n vaellusstooreihin ja -kuviin: Kyllä on hienoja ja ainutlaatuisia paikkoja Suomessa! Olen iloinen 0132 puolestasi. TOsiaan inspiroit muakin vaeltamaan. Käykää ihmiset katsomassa tuolta 0132:n vinkkaamasta kohdasta.
Jostain syystä mä luen tän ketjun aina KURPITON karkauskuukausi. Ja tietysti se naurattaa joka kerta
Kyllä tosiaan kannattaa putkiksen stooreja käydä lukemassa. Tippakin on linssiin tipahtanut noita tarinoita lukiessa ja niissä tarinoissa on jotain todella rauhoittavaa. Kiitos putkis niistä <3
Mulla on aikamoinen olo, mutta onneksi ei viinasta johtuva. Yövuorot taas selätetty niin siitä tämä johtuu.
No useinhan tähän sumeaan olotilaan on ollut kiva vetästä vähän alkoholia sumentamaan entisestään olotilaa vaan eihän kurpittomalla semmoista mennä tekemään eikä tee edes mieli vaikka kyllähän se aamuyöstä kävi semmonen mielikuva mielessä
Mutta se onneksi oli vain totuttu mielikuva. Kun sitä totuttua kaavaa rikkoo niin aikansa se vanha tapa sieltä ajatusten vellovasta suosta yrittää nousta esiin. Mutta kyllä se kerta kerralta sinne hiipuu.
Huomenta,
viikonloppu meni rauhallisemmin, vaikka pientä perheriidan tynkää oli, on vähän haastava nappulakin… osuutensa siihen kyllä oli kurpittomuudella, ehdottomasti.
Moi, Tulipahan mieleen kysellä kuinka moni muu mahdollisesti pyrkii ryhtiliikkeeseen ( eikö näin alkuvuonna aina tehdä näitä lupauksia?) myös ruokavalion/liikunnan suhteen? Kuten nimimerkki saattaa vinkata, olis täällä kysyntää vähän laajemmallekin elintaparemontille. Keski-ikä ei tuu yksin. Kaalikeittodietteihin en (tällä kertaa) ole sentään sortunut, mutta oishan se kiva jos ryhtiliikkeiden tulokset näkyisivät heti eilen. Kovasti ovat kohdallani myös liioiteltuja nuo alkoholin pois jättämisen vaikutukset ulkonäköön - happamia sanoi…?
Moi,
kyllä mäkin tässä dieettiä virittelen. Aika paljon liikun, mutta on tässä kyllä kessi venynyt. Viime keväänä laihduin oikeasti pätkäpaaston avulla. Tänäänkin oli vähän sentapainen, paitsi että äsken just vähän söin herkkujakin liikaa.
Mutta tästä taas eteenpäin.
En mä tiedä, mä uskon siihen pätkäpaastoon. Eri koulukuntia on diettaamisen asiantuntijoissakin. Sekin voi olla hyvä juttu, että hankkii jonkun ravitsemusterapeutin tai personal trainerin, mikä tietysti maksaa, mutta siinä voi olla pointtia, varmaan monelle se, että on tarkka ohjelma ulkoapäin annettuna, voi toimia.
Ai niin, ja muutamia vuosia sitten laihdutin, silloin vähän liikaakin, syömällä just kaalia (kaalia ja juustoa) paljon.
Ja jos ei liikunta maita, niin kannattaa vaan koettaa löytää joku oma juttu ja tapa liikkua. Siitä liikunnasta pitäisi tulla yleensä hyvä fiilis.
Mutta voidaan puolestani liittää tähän myös diettaustavoite ja sellainen terveellisemmän syömisen ja muun etsiminen.
4vkoa täynnä… Ei haluta kaljaa, mutta päissään vois olla… Prkle. Meinaa olla vieterillä tämä homma… Totta tämä ohi menee kohta. Joo onhan nuo diabetes ja sepelvaltimotauti tullu hommattua täsä läträtessä. No on siinä sukurasitettaki varmaan50%mutta oma vika Kait se on kuitenki. Parin vuoden aikana tippunut paino n 30kg…eka puolen vuoden aikana lähti varmaan 20kg…nyt oon vähä höröstelly painan n. 85kg.säännöllisellä ruokarytmillä ja pasta ja potut pois jättänyt, nii sillä Kait ne on lähteny… Viime aikoina rapuloissaan tuli syötyä niin perkeleesti, että alako oikeen vituttamaan seki.äkkiä menny kuitenki tämä tipattomuus. Snookkeria katellessa ja ruuanlaitossa ja tori. Fi ä räplätessä.joo ja mikään ei haittaa ja mihin vaan pystyy menemään. Ei tätä kannata munata.
Se ois taas vkl edessä,ei oo kaljahammasta vielä kolottanut
Huomiselle päivälle suunnitellut 8h rämpimistä lumisessa metsässä puolison ja koirien kanssa. Tehä kunnon tulet nauttia makkaraa ja kuumaa kaffetta. Se on sitä mistä nautin. Tänään onkin leffailta.
mulla on täällä nyt kyllä vähän ottaako vai eikö -kallistelua. Ihan kun on pari viikkoa mennyt, ja koska nyt on kehittynyt sellainen tilanne tähän viikonlopulle, että moiselle olisi hyvät puitteet. Melkein nyt harmittaa tänne tällaista kirjoittaa, toivottavasti tämä ei kenenkään olemista tai sitoutumista horjuta, vaikka nyt itsellä vähän vaappuu välillä tässä. Ja aika löperöä sitoutumista tämä tällainen, varsinkin kun itse vielä tämän ketjun perustin.
Toisaalta olen tosi väsynyt ja en nyt tiedä.
Tämä nyt tällaisena spontaanina selontekona ja jonkinlaisena tunnustuksena tänne.
Dieetistä. Varmasti krapulasyöminen ja mättäminen voivat olla sellainen, jotka lihottavat. Mulla näyttää puntari reippaasti yli 100 kg, ja vyötärönympärystä on, mutta toisaalta olen liikkunut aika paljon, mikä on auttanut yleisterveyteen. Nyt on kuitenkin ollut taas flunssakierrettä ja varmaan sellaista kroonista tulehdusta. Uskon, että pätkäpaasto auttaa sitä vastaan. Pätkäpaastolla viime keväänä laihdutinkin hyvin. Aion sellaista ottaa kuvioihin.
Äläpä urzi nyt luovuta. Meni tuo ohi mullaki… Meinas liian hyvä olo olla ja tuntu vaan että samakait se ois.dietistä vielä jätin tietenki tuon sokeri hommelin vähemmälle… Siinä Kait ne tärkeimmät. Täältä tähän
Täysin ei kupittomana ole meikäläisenkään karkauskuukausi pysynyt, mutta: olen tehnyt ennätyksiä juomattomuuden suhteen. Eli: Olen tässä kuussa näiden kahden ekan viikon aikana juonut 3 kertaa, annoksia YHTEENSÄ 12. Se on vähemmän kuin… en edes muista kuinka pitkään aikaan. Puhutaan kuitenkin vuosien ajanjaksosta. Joten kyllä mä uskallan juhlia kupittomuuden aatetta tässä ketjussa edelleen, vaikka en täysin juomatta olekaan ollut
Eilen olin aivan ryytynyt, olotila jossa perjantaisin vielä voin ajautua juomaan, vaikka sitten pirteänäkin toisaalta…
Tavan vuoksi join. Se kaksi viikkoa aiheutti tavan pullistumista.
Ehkä myöhemmin enemmän.
Mutta nyt te muut, jotka liityitte tähän ketjuun, viekää te nyt kupittoman karkauskuukauden soihtu maaliin asti – kompastellen tai ei! Varmaan se kulkeutuu ihan sammuilematta eli nollapäivinkin sinne.
Ja te, jotka kompuroitte tavalla tai toisella, niin jatketaan mekin.
Koetanpa nyt sitten tästä eteenpäin kupitonta kuukautta…
Hei Urz, älä jää miettimään perjantain juomisia. Kerätään niitä alkottomia päiviä ja ollaan iloisia jokaisesta 0 päivästä.
Nekin ovat muutos parempaan.
Itse olen miettinyt jopa että antaisin itselleni luvan ostaa 1 olusen kerran viikossa mutta tuo on vielä mietinnän alla. Vai onko helpompi olla kokonaan ilman.
En tiedä tulkitsinko oikein tarkemmin luettuani, että myöskään Kaamasella kupiton helmikuu ei sujunut täysin tipattomana eteenpäin. Jos näin on ja vielä luet näitä, niin kovasti tsemppiä myös sinulle Kaamanen!
Aina on hyvä päivä olla ottamatta ja jatkaa tipatonta siitä mihin jäi. Tällainen juominen, vaikka on päättänyt olla juomatta, on tavallaan oppimiskokemus.
Ei meikä oo juonu. Olin vain muutaman pvän pois täältä ku tuntu siltä, että ei tämä kannata. Viinan himo aallot on oikiastaan vähentynyt tässä viime päivinä. Yli kk mahto tulla su,sisältää 5 vkon loppuakin. En oo niin tarkon laskenu, mutta ainaki sen nelijä viikkoa.
Tosi mahtava homma Kaamanen! Tervetuloa takaisin! Minusta täällä on ihan kiva kirjoitella ja sinun juttujakin mukava lukea. Täälläkin päässä ollaan raittiina kun se yks Kaamanenkin. Minulla 18 päivä menossa ja mistään en ole jäänyt paitsi, päinvastoin. Vähän tiukemmat treenitkin sujuu hyvin ja mieli on valoisa.
Melko lempeästi sanottu kettu. Tännään on pakkaspvä. Tekasin jo nakkikeitto ja pientä siivoilua harrastan, ku aurinko ruvennut paistamaan niin tiijät tähän te kuinka nuo pölyt näkyy, meni sydämen asiallaki huti ku pitäny vouhottaa. No tallensin sen kuitenki.ylleensä joskus(oon tämmöset hommat tehny oluen voimalla, nyt ei oo käyny mielessäkään muka. Mietin tuossa tuota alkomahooli sanastoa Suomen kielessä, on sille vaan perkele keksitty hyviä nimiä… Ryykelit yms, ärjänteellä, mottia… Vittu ku naurattaa oikein. No rakkaalla lapsella monta nimiä, pijä ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä, - no en pijä. Ei mulla oo mittään litkuja lähelläkään. Kävi mielessä tuossa elämän tarkotustaki yhtenä iltana… Päätin näin, että ihminen on siksi olemassa, että se tajuaa ja käsittää tämän maailman kaikkeuden kauneuden,- koska helevetinmoinen työ ois menny hukkaan jos kukaan ei sitä näkis ja tajuais. Pittäähän se joku olla. Siksi me ollaan. Ps. Nyt saa syyä 3 pvää nakki soppaa.
Tervehdys,
ja kiitos tsempeistä ja kysymistä Lempeä kettu ja Tiikeri!
Olen ollut muutaman päivän kaiken keskellä täältä poissa, mutta täällä ollaan. Tänään pitäisi olla helppo olla 0-päivällä, olosuhteista johtuen.
Viime perjantaina olin niin ryytynyt ja olosuhteet ja oma löprähdys veivät.
Oppimiskokemuksia voivat olla notkahdukset juu, mutta sitten, kun niitä kertyy ja kertyy, alkaa se viedä itseluottamusta ja -arvostusta. Syystäkin. Tarkoitan, että syytäkin vähän miettiä, mitä puhelee ja todella tahtoo.
Mutta eivät ne aiemmat mokailut määrää sitä, miten nyt, vaikka vähän lannistavasti joskus tuntuisivat niin tekevän (eivät silti).
Ja go Kaamanen! Ei muuta kuin nakkikeittoa nassuun ja imuri laulamaan! Kuulostaa siltä mun korviini, että olet nyt päässyt jonkin vaiheen ohi. Ei ehkä kannata palata sieltä entiseen hevin. Ja hyvää filosofointia sulla musta.
eikä tee edes mieli vaikka kyllähän se aamuyöstä kävi semmonen mielikuva mielessä 