2017 osuin pohjalle ja menin omatoimisesti AA tapaamiseen.
Jatkoin kohtuukäyttäjänä kunnes pikkuhiljaa huomasin juovani joka ilta.
Olen parempi mies kuin tämä, en ole mitään mitä haluaisin.
Minulla on kaikki aineriippuvuudet sekä toiminnalliset myös.
Vituttaa että en saa tähän parempaa tekstiä
2 tykkäystä
Tämä teksi on oikein hyvä. Olet huomannut, että jotain pitäisi tehdä ja sait hyvin tiivistetysti vielä nostettua ongelmasi pöydällekin.
Tuosta on oikein hyvää lähteä sitä sitten purkamaan.
Tervetuloa mukaan @Apinamies!
1 tykkäys
Ehkä voit samaistua minuun. Olen 33-v oman itseni varjo.
Luonnehdin itseäni addiktiksi. Se olenkin. Tällä hetkellä, ja pitkään voimakkaimman addiktioni ovat kahvi(kofeiini), alkoholi(kohtuukäyttö mutta silti riippuvuus) ja ruoka. Muita on ollut ennen ja eipä sillä niin väliä mutta koen olleeni aina(tai jostain lapsuudesta asti) addikti ja se on niin.
Psyykkiset ja fyysiset vaivat ovat valtavat ja pakko-oireet ja toimintakyvyttömyys. En kaipaa tähän mitään ihme vastauksia, halusin vaan kertoa, ettet ole ainut laatuasi tässä!
Hei kiitos vastauksista räpistelyyni.
Pingviini samaistun sinuun siltä osin että minäkin olen varjo entisestäni. No sekin entinen oli kyhäelmä jostain mutta silti…
Juomiseni ja nopeiden veto on ollut lähes päivittäistä jo yli vuoden.
Kaikki salaa, olen harrastanut sitä töissäkin.
Olen päässyt viimeaikoina irrottautumaan juomisesta jopa viikoksi ja kahdeksi, se on tuntunut paremmalta kuin repsahdukset. Silti juon usein.
Jotenkin sairasta että olen nyt pidemmällä alkoholin kanssa kuin olisin ikinä osannut kuvitella.
Silti se ei ole mitään siihen verrattuna mitä ennen tein kun join harvemmin ja enemmän kerralla. Tapahtui todellisia ylilyöntejä joita ei kehtaa tavallisille ihmisille kertoa.
Todella vaikeaa nousta ihmiseksi joka haluaisin olla.
Joskus enemmän humalassa “fantasion” että menen ryhmään ja katson ajat valmiiksi vaikka tiedän että en sitoutuisi siihen ja askeliin. Silti saan ajatuksesta lohtua.
1 tykkäys
Jotenkin on selvää että en voisi juoda lainkaan mutta toisaalta tiedän että pystyn kohtuukäyttöön. Juoda vain kun siihen on sosiaalinen syy, koska niitä minulla ei ole liikaa.
Olet ottanut ensimmäisen askeleen ja tullut kirjoittamaan tähän Vähentäjien yhteisöön. Se on jo edistystä. Et ole helpossa saumassa, mutta onnistuminen on silti mahdollista. Lopettajissa varsinkin onnistujia on paljon. Lue juttuja sieltäkin puolelta. Tsemppiä 
En viiti kirjottaa mitään kliseitä, joten totean vaan, että eipä itselläkään oo yhtäön kehumista tässä elämän menossa! Mutta varmasti on monia joihin voi samaistua…meitä on niin paljon. Jotka on addiktion kourissa.
Terveys on kehno ja mielenterveys vielä kehnompi.
Yritän ettiä kaikenlaista apua…kirjoja, keskusteluapua…ym.
Koitetaan löytää jokin selviytymiskeino.
Tsemppiä !
2 tykkäystä
Hei kiitos kaikille jotka lukeneet ja erityisesti kommentoineet.
Yritin olla juomatta tänään mutta epäonnistuin vaikka katselin videoita jotka auttaa tai ovat olleet motivoivia.
Tämä erityisesti sai aikaan halun että kirjottaisin jotain mutta nyt juuri en ehdi. Ehkä huomenna.
Minulle tajunnan räjäyttävintä oli keskusteluryhmät ja vertiastuki. Jonkun tarinasta sai aina jotain todella konkreettista irto
1 tykkäys
Tästä linkkaamastani videosta haluan sanoa että siinä on joku johon samaistun, olen toki todella paljon lievempi “ilmiö” mutta niin moni asia osuu käytöksessä naulan kantaan.
Itseasiassa ensimmäinen näistä johon samaistuin vaikka monta katsonut ja tykkään kanavasta.
Yritän aloittaa nyt kertomaan millainen kusipää olen, jatkuu kun jatkuu.
Olen rikkinäisestä perheestä, alkoholisti isä, se sairaus kulkee suvussa isältä pojalle.
Sain rakkautta ja ymmärrystä tarpeeksi, isältä vaan en. En välittänyt enkä kyllä kaivannut isää.
Hyvin nuorelta iältä muistan sopimattoman seksuaalijutun jossa olin mukana, en koe kuitenkaan olleeni todella hyväksikäytetty kuin että tämä yksi kerta ei ollut ok n. 5 vuotiaalle.
On paljon mitä en muista, epäilen autismin kirjoa myös koska olen monen asian suhteen välinpitämätön.
Olin pikkuvanha, aloitin kesätyöt nuoreja ja juomisen sitä myötä. Aloin käyttää anabolisia steroideja todella nuoreja. Niistä voisin puhua enemmänkin mutt ajääköön sivulauseeksi.
Olin todella villi ja humalassa vielä villimpi.
Nuorena minulla oli paljon moraalisia periaatteita jotka kaikki rikoin myöhemmin, esim lapseni eivät tule näkemään minua ikinä kännissä, hah!
En koskaan löisi naista, hah!
Tein kaiken ja enemmän, enkä edes tajunnut sitä.
Jossain vaiheessa järkytyin kun laskin että olin ollut vuoden aikana sata kertaa kännissä.
Myöhemmin mietin onko normaalia että olen juonut 20 vuotta joka viikonloppu?
Nyt en edes mieti vaan ajattelen että kohta lopetan, kun olen juonut 1,5v lähes päivittäin vähintään 7 annosta kun juon.
Aloin käyttää huumeita vasta aikuisena, amfetamiini on rakkauteni. Pystyin juomaan ja olemaan skarppi. Löysin tunteeni sen aineen avulla. Pelastin parisuhteeni sen avulla.
Mutta amfetamiinia ei ole loputtomiin, alkoholia on.
Pelkään että sydämeni ei kestä nopeita, minua tarvitaan en voi kuolla. En voi jouua linnaan, siksi en tee mitään laitonta enää.
Olen tunnustanut syntini ja saanut ne anteeksi, enkä ole se ihminen enää.
Mutta nyt se alkoholi hiipi päiviini uudella voimakkuudella perheenlisäyksen jälkeen.
Kaikki oli hankalaa, oli ongelmia, melkein erottiin.
Nyt kaikki on hyvin mutta juominen roikkuu muka kuin kutsumaton vieras…
Nyt yritän karsia kaiken turhan paskan elämästäni että löytäisin kuka olen ja mistä innostun
Tänään kun ostin viinapullon ajattelin vilpittömästi että tuskin tämä menee kokonaan kuten normaalisti kun iltasella hiivin sängystä naukuille niin kauan kun sitä on… Eihän sitä ole enää jäljellä kuin pari naukkua joit akaipaan jo
Ullatuus, kaikki juotu nyt mutta olo on hyvä.