Muista, että minnie sinulla näyttää olevan asiat melko hyvin ottamatta huomioon tuota velka-asiaa. Asioilla on tapana järjestyä. Kannattaa selvittää velkaneuvonnasta mitkä ovat mahdollisuutesi, kuitenkin jos velkaa se 200k niin en tiedä mitenkä kanttisi kestää ottaa vanhemmiltasi takausta. Pankki tarvitsisi kuitenkin sen reilu 200k arvosta takausta eli jos vanhemmillasi maksettu arvokas asunto niin sinällään mahdollista, mutta itse en pystyisi sen kanssa elämään, että vanhempieni asunto olisi panttina, siis jos sellainen olisi. Tuollaisellakin lainalla se lyhennys olisi melkoinen vaikkakin ottaisi 20vuoden maksuajan. En tiedä palkkatasoasi, ikääsi jne mitkä vaikuttavat tällaisessa asiassa. Tietenkin vanhempiesi ikä. Kannattaa ottaa selvää, mutta haastavalta tuntuu ajatella ainakaan tuota keinoa omalle kohdalle. Yksi mahdollisuus on tietenkin päästää kaikki ulosottoon ja maksella kiltisti 5-10vuotta tai kuinka paljon tarve vaatii ja koettaa päästä velkasaneeraukseen. Asioilla on tapana järjestyä. Päivä kerrallaan kohti parempaa huomista!
Kerroin jo aiemmin sinulle Minnie mielipiteeni miten sinun minun mielestäni pitäisi menetellä. Kerrot miehellesi asiasta ja päätät suosiolla antaa kaikkien velkojen mennä ulosottoon, sitten odotat pölyn laskeutumista ja alat hakeutumaan velkajärjestelyyn heti kun se on mahdollista. Sinulle jää kuitenkin suojaosuus palkastasi, tietysti enemmänkin jos et maksa veroja mutta se verojen maksamatta jättäminen on lyhynäköistä se kannattaa samalla lopettaa kun alkaa muutenkin järjestelemään raha-asioita.
Eihän tuossa sen kummemmin käy kuin monelle muullekkaan on käynyt kun raha-asiat ovat menneet huonosti.
Pelaamisenhan olet jo toivottavasti kokonaan lopettanut koska pelaamalla asiat menevät vielä huonommin eivätkä tule koskaan kuntoon. Tsemppiä sinulle ja toivon sinulle vielä hyvää menestystä keskusteluun miehesi kanssa!
Kiitos neuvoista ja ajatuksista. Tiedän kyllä, että puolisolle kertominen olisi se asia numero yksi. Mutta ne, ketkä tätä samanlaista polkua tallaa, tietävät että se on se vaikein asia. Toiselle pettymyksen tuottaminen. Kun on jo itse itseensä niin kovin pettynyt. Meillä on hyvin omat “rahat” suhteessamme, joten mitään yhteisten tai toisten omaisuuden tuhlaamista ei ole onneksi tapahtunut. Enkä sellaiseen olisi kyllä kykeneväinenkään. Summasummarum, tiedän ja ymmärrän että asiasta pitää puhua puolisolle, en vain ole ollut valmis. Ihme, että kirjoitan tätä edes teille.
Yksi asia minua mietityttää. Te kenellä on menneet useat velat ulosottoon, onko uo halukas sopimpan maksusuunnitelmaa niin että ei tehdä palkasta ulosmitattausta, vaan maksaisin itse vapaaehtoisesti? Tiedän, mitä keskustelupalstoilla sanotaan, mutta haluaisin kokemuksia tällaisesta tilanteesta, jossa velkoja valuu useita kymmeniä ulosottoon pitkin kuukausia? Tilannehan on siis se, että ole asemassa, jossa asian tietoon tulo työnantajalle voi hyvin todennäköisesti vaikuttaa työllisyyteeni ja täten maksukykyyni negatiivisesti. Onko kohtalon tovereita?
Kertokaa ihmeessä muutkin, miten teillä menee?
Tuo sopimisasia riippuu usein hyvin monesta asiasta. Tärkein ehkä on kuka ulosottovirkailija sattuu omaksi henkilöksi. Toiset eivät suostu näihin ikinä kun taas toiset saattavat olla hyvinkin myötämielisiä. Asia riippuu myös velan määrästä, maksukyvystä ja mistä velka tullut ja näin. Lähtökohtaisesti luulen että alkuajat joutuu sen 1/3 maksamaan suoraan palkasta tai suoja osuus ja ylimenevästä 2/3…käytännössä melkein sama summa, riippuu millaisella sopimuksella töitä tekee kuinka sen maksun laita. Jossain vaiheessa saattaa antaa sopia erillinen erä. Näissä tapauksissa saatat saada satasen pari kuussa enemmän elämiseen. Kyllä uo huolen pitää että mahdollisimman paljon rahaa sinnepäin liikkuu. Se niiden työtä kuiteskin. Tärkein palanen on tuo virkailija.
Minnie, minulla myös työssäni sellainen asema, että ihan maksuhäiriömerkintä taitaa olla peruste irtisanomiselle. Viime viikolla tuli kolme tiedoksiantoa käräjäoikeudelta ja eilen tuli neljäs. En vieläkään ole kirjautunut firman verkkoon tarkastamaan pitääkö tämä irsisanomisperuste vielä paikkansa. Se oli kuitenkin yksi syy, miksi otin velkaa velan päälle 2015 - 2016 
Minun piti jo eilen tulla sinulle vastaamaan, mutta olin edelleen tunnemyrskyissä ex-miesystävääni kohtaan.
Kyllä se ulosotto meillä molemmilla voi olla tässä tilanteessa paras. Minä en tiedä ikääsi, mutta itse olen jo 53 vuotias, joten työllistyminenkin, jos työt menevät alta pois, voi olla hyvin vaikeata, siksi en sitä lainaa uskalla ottaa, johon tulisi muita takaajia.
Omille vanhemmilleni en ole vielä itsekään kertonut. Heillä on nyt tarpeeksi muita murheita, ja sisarusteni kanssa totesimme, että on parasta olla tästä vielä puhumatta heille. Tuntuu, että kaikki muut jo tietävät 
Mutta kun uskallat puhua jollekin edes ystävällesi, niin saat sitä henkistä tukea. Toivon, ettet vaivu ahdistukseen tai masennukseen, kuten minä vaivuin viime syksynä. Positiivisella asenteella selviää kyllä. Ei tämä tilanne mukava ole, mutta itse ajattelen, että makaan, miten itse olen pedannut. En voi syyttää mitään muuta kuin itseäni tästä tilanteesta.
SItten vielä, ettei sinullakaan ole sentään miljoonavelkoja, ja niitähän voi konkurssissa tulla. Otetaan tämä henkilökohtisena konkurssina ja suhteutetaan se hinta johonkin omakotitaloon tai yksiöön 15 m2 Töölössä!
Kiitos taas näkemyksistä. Olen tietoinen siitä, mitä ulosotto tulee minulta vaatimaan rahallisena suorituksena, 1/3 palkasta vähintään, mutta aion maksaa enemmän joka kuukausi. Löytyykö keneltäkään omakohtaista kokemusta tuosta vapaaehtoisesta suorituksesta ulosotolle? Kovin monta tarinaa olen kuullut siitä, että uo ei missään nimessä halua vaikuttaa työsuhteeseen, mikäli se olisi vaarassa palkan ulosmittauksen takia. Ja sopii kyllä siitä, että voi itse tehdä kuukausittaisen suorituksen. Aion tätä kyllä ehdottaa ja pysyn positiivisena siitä, että uo tähän suostuu. Näkevät sitten, että asian hoidan säntillisesti. Minulla on vakituinen kuukausipalkka, joka on siis aina sama, lomaraha-aikana sitten vähän korkeampi. Mutta onko siis ketään, joka on saanut ko. sopimuksen aikaiseksi?
Pyysin maksusopimusta uo:lta, ettei menisi palkasta, mutta ei onnistunut koska velkaa oli niin paljon. Eli 22 000 euroa alkuun. Tosin olen kuullut, että suuremmillekkin summille on tehty sopimuksia eli riippuu ihan uo-miehestä/naisesta kenen kanssa asioit.
Kiitos tiedosta Maaritti. Harmi, ettet saanut sopimusta sovittua. Oliko sinulla perusteena tuolle vapaaehtoiselle maksamiselle vaikutus työpaikkaan asemasi takia?
pelitöntulevaisuus,
varmasti meille on ainut oikea vaihtoehto on tosiaan tuo ulosotto. Olen kolmekymppinen, joten työuraa minulla on vielä edessä vuosikymmeniä. Siltikään en taida uskaltautua tosiaan oikeasti edes kysymään tai sen enempää pohtimaan tuota takaajien kanssa lainan ottamista, tai sen mahdollisuutta. En ehkä voisi kantaa sitä taakkaan, niin kuin tuolla edelläkin jo sanottiin theriku se taisi olla… että kanttia se kovasti vaatisi. Enkä edelleenkään halua sotkea ketään itse aiheuttamiini ongelmiin, niin kuin jo alussakin olen todennut. Olen aina selvinnyt yksin.
Sinun tilanteesi on hieman vielä haastavampi, jos tosiaan on niin, että maksuhäiriömerkintä voi olla työsuhteenpurkamisen peruste. Meillä ei näin suoranaisesti ole, mutta asemani huomioiden työnantajalle tai työyhteisöön levinnyt tieto ulosotosta haittaa työntekemistä ja voi olla merkitsevä tekijä jos tiukka paikka tulisi ja olisi esim. YT:t. Tässäkin sitä toki haluaisi toivoa, että olen riittävän hyvä työntekijä, mutta ei siihen voi tuudittatua missään nimessä.
Takaisin tuohon ulosoton kanssa sopimiseen… en jaksa uskoa, että ulosotolla olisi mitään tarvetta vaarantaa henkilön työpaikkaa, ainakaan ennen kuin on näyttöä siitä, ettei kykenisi maksuistaan ja hoitaisi niitä säntillisesti. Haluan uskoa siihen, että neuvotteluvaraa tässä on, oli velkoja kuinka paljon tahansa tai mistä syystä tahansa. Miksi ulosotto tietentahtoen haluaisi vaarantaa henkilön työpaikan ja sitä kautta myös tuon velan takaisin maksun? Täytyy melkoinen veepää olla, että sellaista tekisi, jos on vakituinen työ, kk-palkka ja oikeasti varaa maksaa. Se ei olisi kenenkään etu. Mutta senhän sitten nähdään, miten tuollainen sopiminen onnistuu, kun sinne asti päästään.
Tsemppiä kuitenkin meille! 
Minulla oli aikanaan ulosotto päällä noin 16 vuotta, silloin ei ollut vielä mahdollista päästä velkajärjestelyyn tosin viimein laki tuli voimaan ja lopulta pääsin eroon veloistani 2000 vuoden tienoilla.Silloin velat johtuivat yrityksemme konkurssista. Siihen aikaan ainakin onnistuin sopia ulosottovirkailijan kanssa että joskus sain maksaa pienempää summaa ulosottoon jos oli muita pakollisia kuluja, vaaranahan olisi ollut ettei olisi maksanut mitään vaan jäänyt yhteiskunnan elätiksi sen he ja velkojat varmasti tunnustavat tänäkin päivänä että on parempi lypsää lehmää kuin tappaa se.
Kannattaa olla aktiivinen silloin kun ulosoton kanssa alkaa velkojaan hoitaa. Minnien tapauksessa velkajärjestelyä pitää alkaa hakea heti kun se on mahdollista, ei noin isoa velkaa missä ei ole mitään takana kannata edes yrittää ajatella maksaa kokonaan pois. Minnien tapauksessa on kysymys monen vuoden projektista mutta kokemuksesta voin sanoa että ulosoton kanssakin voi elää ihan ok elämää eikä sitä kun siihen tottuu edes jatkuvasti mieti sen pitää osana elämää.
Kovasti tsemppiä sinulle Minnie
Se oli hyvin lyhyt keskustelu. Kysyin maksusopimusta koska se olisi parempi työpaikan kannalta ja vastaus oli suoraan kielteinen. En sitten enempiä perustellut, luulin sen olevan “yleinen käytäntö” suuremmille veloille. Tämän uo-miehen vastaukset olivat aina lauseen pituisia, eikä varmaan vaan kiinnostanut oma työ. Vähän sellaisen vaikutelman sain. No, hän jäi eläkkeelle ja seuravaan kanssa oli jopa mukava asioida.
Itse sitten paniikissa kerroin esimiehelle asiasta joka yllättyi täysin. Ei ollut palkoista kuullut mitään…
Olen samaa mieltä sinun kanssasi, että jos uo vaikuttaa työsuhteeseen on maksusopimus kaikkien kannalta järkevä ratkaisu. Etenkin ulosoton näkökulmasta.
Tulin pienen tauon jälkeen taas lueskelemaan tänne kommentteja ja pikaisesti vastailen tähän oman kokemukseni ulosottoon liittyen. Sain sovittua maksun niin, että maksan summan itse ulosottoon eikä sitä viedä suoraan palkasta. Minulla tilanteeseen vaikutti kyllä varmasti se, että tuossa vaiheessa ulosottoon oli edennyt vasta n. 2000€ velka ja ilmoitin heille, että Takuusäätiön takaushakemus odottelee päätöstä ja asian pitäisi muutaman kuukauden sisällä ratketa.
Hyvin tapauskohtaista siis tuntuu olevan ja riippuu tosiaan täysin ihmisestä, jonka saat asiaasi sinne käsittelemään.
Itsellänikin nyt velkaa pitkälti toistasataa tuhatta ja päädyin vuosi sitten velkaneuvojalla käytyäni että päästän kaiken ulosottoon. Hän opasti näin toimimaan ja lopettamaan velkaantumisen tykkänään. Ulosoton alku oli itselleni kamala tilanne, en saanut uo-miestä suostumaan millään siihen että maksaisin itse kuukausittain summan hänelle vaan se menee nyt suoraan palkastani. Minulle oli kauhistus sen että joku työpaikallani saa asian tietää. Yksi henkilö tietää tämän ja on vaitiolovelvollinen pitämään asian omana tietonaan. Sinänsä lopultakin uo aloitus oli helpotus! Nyt tilistäni menee yhteen ja samaan paikkaan tietty erä ja loput rahat saan pitää ja käyttää viisaasti haluamallani tavalla. On tietenkin niin että raha millä pitää elää on vähäinen mutta se riittää eikä minun tarvitse käydä kuukausittain sitä kamalaa laskupinoa lävitse mille milloinkin ja millä rahalla tilittäisin suorituksia. Se vasta kamalaa oli. Nyt ymmärrän kuinka syvällä pelimaailmassa olin ja kuinka se vei minulta miltei hengen. Ei ikinä enää kiitos! Alunperin velkaantumiseni alkoi muista lainoista ym mutta pelaaminen vei aivan pohjan kaikelta.
Nyt on jossain vaiheessa edessä velkajärjestelyn hakeminen mutta pelkään sen pitkittyvän koska sorruin pelaamaan itselleni erittäin raskaan päivän aikana. Hullua muuten edes pelata kun on uo:ssa…eikös tuo uo vie tililtä kaikki pelivoitot mitä sinne olisi eksynyt? Eli sinänsä nyt on jollain tapaa rauhallisen seesteinen olotila siitä etten enää koskaan tule pelaamaan sekä siitä että tämä velkaantuminen on kohdallani loppunut vaikka korttitalo kaatuikin. Ainoat pelot aiheutvat kahdesta asiasta;siitä että joku saa esim työpaikalla tietää asian tai sitten siitä että saan syytteen petoksesta kun en ole kertonut paniikissa luottoja lisää hakiessani aiempia lainatietojani oikein. Näihin velkaneuvojani sanoi että ne ovat aiheettomia pelkoja.
Löytyipä ketju joka voisi olla sanasta sanaan myös minun kirjoittamani.
Omalla kohdalla velkaa on 155000€ ja minilyhennykset tällä hetkelle kepeät 4800€/kk. Tähän mennessä siis olen saanut pidettyä vielä korttitalon pystyssä ja kulissit kunnossa mutta seuraavaksi on edessä velkaneuvontaan suuntaaminen ja vaimolle asioiden todellisen tilanteen kertominen.
Velkaneuvonta ei juurikaan ahdista ja muiden tarinoita selatessa summa lienee viisainta järjestää mahdollisimman pian ulosottoon koska eihän moisiin lyhennyksiin ole mitään mahdollisuuksia. Kiitos muuten vinkeistä joiden mukaan perinnät yms. kannattaa pyytää mahdollisimman pian katkaisemaan ja näin mahdollisesti vielä muutamaan euron säästää siitä lopullisesta UO summasta. En edes jaksa miettiä miten monta kymmentä vuotta tässä saa velkojen kanssa narussa roikkua.
Ahdistus ja häpeä on tietenkin ihan valtava. Miten minä fiksu, hyvätuloinen ja joskus muiden pikavippi törttöilyjä arvostellut on nyt itse upottanut itsensä ihan naurettavan isoon kuoppaan. Onhan huollettavana yhteinen talous ja 2 pientä lastakin. Ei ole ihan kerta eikä kaksi kun itsetuhoiset ajatukset narun jatkoksi heittäytymisestä on käyneet mielessä ja lähes varmasti niin olisin tehnytkin ellei itsellä olisi noita 2 säteilevää pientä neitiä jotka edes vähän aurinkoa tähän muuten niin synkkään tilanteeseen tuovat.
Mitenköhän aloittajalla on onnistunut tuo puolisolle asian kertominen? Se ahdistaa juuri tällä hetkellä itseänikin eniten eikä ole mitään tietoa miten siihen mahtaa tuo toinen reagoida. Pelottaa tietenkin ettei yhtään tukea löydy ja tulevaisuus jatkuu jossain sillan alla…
Tuonne ekan sivun kyselyyn sen verran kommenttia, että haastemies ei tule tosiaan ovelle jos asiaa hoitaa puhelimitse, postitse ja sähköisesti PAITSI jos on velkaa ulkomaiseen firmaan. Yksi minun kymmenistä lainoistani on Bondorasta, joka on virolainen firma, joten haastemiehen oli pakko kuulemma toimittaa se kasvotusten. Muut on kyllä hoituneet puhelimitse ja postitse.
Ulosotto on asia, jonka kanssa pystyy elämään. Itselläni on nyt mennyt 1/3 palkasta sinne yli vuoden ajan, ja systeemi pelaa kohtuullisen hyvin. Jos olisin yrittänyt sopia lyhennyksiä perintäfirmojen kanssa, olisin tietysti säästynyt oikeudenkäyntikuluilta ja ulosoton koroilta, mutta kun alkuperäisiä velkojia on yli kymmenen, en tiedä, miten rahat olisivat silloin riittäneet kaikkiin lyhennyksiin. Eli selkeyttä ainakin tuo, jos velkaa on paljon (itselläni n. 27000e, josta ulosotossa n. 21000e).
Tietysti askarruttaa, lyheneekö velka mihinkään ulosotossa, Olen tilaillut “velallisen ulosottoasiat” -tositteen itselleni pariin kertaan, ja niitä vertaillen vaikuttaisi siltä, että kyllä tuommoinen 20000 euronkin velkasaldo siellä lyhenee, mutta melkoisen hitaasti, varsinkin kun velat ovat yhtä silppua monelle firmalle. Pohdiskelen, kannattaisiko hakea velkajärjestelyä, mutta siinäkin ne maksuvarasysteemit ovat sellaiset, että aika vähän jäisi rahaa kouraan. Olen oikeastaan tilanteessa, että en tiedä, mitä tekisin. Halu päästä veloista eroon on kova, ja on ulosottoon jo maksettukin yli kymppitonni, mutta ei kai näihin nopeita ratkaisuja ole… Se velan saaminen sitten olikin nopeaa toimintaa.
Joskus huomaa pohdiskelevansa, kuinka turhauttavaa on maksella velkaa, joka on syntynyt vain ja ainoastaan pelaamisesta. Mutta se vain on hyväksyttävä, ja nautittava siitä tunteesta, että nettikasinot eivät enää orjuuta. Rahahan on vain numeroita, joskin nykyään sillä tuntuu olevan monessa asiassa merkitystä. Ja luottotietojen palautumisen hitaus - mitähän siihenkin sanoisi…
Ulosottomies valehteli tai sitten valehteli minulle, koska sain kyseisestä lainasta vain soiton, jonka jälkeen kirjeen kotiin.
Niin lainaa on…siksi on pakko korttia lyödä. Humalassa huonolla menestyksellä. Arvonnat on erikseen ja niitä en onneksi arvosta mitenkään.
Kehvelillä kunnioitettava määrä kiloja. Mulla noin 50k. Olen alkoholisti. Ja jokainen tietää mitä kortissa käy humalassa. Se on ongelmani. Jos olen selvinpäin voin lopettaa kun siltä tilanne näyttää…mutta…alkon vaikutuksessa se ei käy kun rahaa tarvitsee. All in.
Ja tulos on se…
Tiikeri, Bondora on todella p… paikka kuten kaikki laina systeemit, myös viron credit mikä lie… ÄLKÄÄ IKINÄ lainatko Virosta ym.
En paasaa muuta tiedämme että meillä itsellämme pitää olla se kuri. Mutta emme olisi tässä tilanteessa jos niitä lainaajia ei kyttäisi joka kulmassa.
Itse olen aikoja sitten sulkenut kaikki pois. En pelaa lainalla. Enään…
Ehkä pystytää maksamaan pois munaukset tämän elän aikana.
Zemppiä!
Hei Kehveli ja kaikki muut,
en ole kertonut puolisolleni, vieläkään. Kesäloma alkaa olla lopuillaan. Tänne asti suunnittelin asiasta kertomisen lykkäämistä. Aika rientää, puolisoni ihmettelee varmasti saamaani postia. Ei silti kysy mitään, vielä. Varmasti, koska minä olen se “parempituloinen” meistä.
On tämä kyllä naurettavaa touhua itseltäni. Silti, pelko siitä mitä toinen ajattelee ja miltä se hänestä tuntuu on suuri. Häpeäkin. Suru. Ja se tunne, että satuttaa toista kertomalla asian, jota ei ole pystynyt jakamaan. En tiedä miten sen teen. Vaikka kaikki täällä hehkuttavat sitä, että “pitää kertoa, on hyvä kertoa, siitä se sitten lähtee”, minusta ei tunnu siltä. Ei tunnu hyvältä kertoa, eikä tunnu siltä että siitä se sitten lähtee se ylöspäin nousu. Paremminkin tuntuu siltä, että siitä se puoliso sitten lähtee. Kaikki paljastuu, menetän osan minuuttani. Osan vahvan persoonan, auttajan, fiksun ihmisen, positiivisen, iloisen, energisen ja huolehtivan ihmisen imagoa. Mutta, tottahan se on. Oikeasti olen pelannut ja ollut kaikkea muuta kuin noita edellä mainittuja.
Hei Minnie
Jos ihmiskunta olisi avointa ja ihanaa 100 prosenttisesti, niin kertoisimme kaiken toisillemme. Nyt pyörität päässäsi tilannetta, vaikka tiedät itsekin että tilanne on edennyt siihen että on vain pakko kertoa. Ota rauhallinen tila, lapset kenties nukkumassa, pyydä puolisoasi istumaan ja kerro tilanne. Varmaan heti hän ei sano mitään, mutta tilanne lähtee siitä eteenpäin. Eihän se välttämättä parempaan suuntaan lähde, voi lähteä neutraalisti tai suunta on alaspäin mutta kerrottava mikä kerrottava. Tilanne on sellainen että sinä kerrot tilanteen hänelle.