Näitä ketjuja varmaan riittää, mutta kun yksikään ei koske juuri Ernoanniinaa niin tehdään uusi.
Pohdin tässä kahden viikon täysraittiuden kohdalla, että lopetanko kokonaan vai yritänkö vähentää kohtuukäyttöön.
Lievä alkoholiriippuvuus on testien mukaan diagnoosiin. En tarvi loiventavia, eikä minulla juurikaan ole fyysisiä riippuvuusoireita.
Juomiseni on kuitenkin viime vuosina ylittänyt riskirajat ja haitannut työntekoani.
Huolestuttavaa kohdallani on se, että olen useasti viime vuoden aikana juonut muistini. Se ei ole ok. Krapulamorkkis on myös sen verran paha, ettei se ole sen arvoista.
Sataan kerran viikossa tai kahdessa juoda kunnon kännit ja viikolla liittää parina iltana yhdestä kolmeen kaljaan illassa. Muutama viikko sitten meni kyllä seitsemän arki-iltana ja yksin. Enkä muka ollut edes kännissä.
Ihanteellinen tilanne olisi, että ottaisin vain kaksi lasia punaviiniä silloin tällöin, tai ehkä viisi lasia kerran kuukaudessa. Tää olis mun mielestä ok. Suvussani on paljon alkoholismia ja pelkään,että tämän saattaisi kohdallani kuitenkin eskaloitua huomaamatta suurempiin määriin. Denial is not just a river in Egypt.
Kysymys kuuluukin onko kukaan onnistunut palaamaan riskirajoilta sivistyneeseen juomiseen vai onko lopettaminen ainut vaihtoehto?
Pääsääntöisesti lienee niin, että ne onnistuvat, joille ei ole kehittynyt alkoholiriippuvuutta. Eli kyllä osa onnistuu. Loput sitten jatkavat riskirajojen ylittävää käyttöä tai pyrkivät täysraittiuteen. Kohtuukäytön määre on myös ihmisillä erilainen - joillekin se tarkoittaa vain paria lasillista koskaan päihtymättä, joillekin kohtuullinen käyttö on sitä että kerran pari kuussa ollaan jonkin verran juovuksissa.
Voithan juuri sinä ernoanniina (heh) kokeilla rohkeasti, onnistutko toteuttamaan tuon ihanteesi. Jos alkaa näyttämään siltä, että Egyptissä viina virtaa edelleen joka viikonloppu, kokeile toista tapaa. Käyttömääräsi ovat varsin suuria, joten melkein sanoisin, että ihan noin kovaa tavoitetta en laittaisi - mutta kukin tyylillään toki. Josko vaikka kuukausi ilman viinaa, siitä sitten jatkat siten ettet juo viikolla ja alat vähentämään viikonloppukäyttöä? Jos kyykähdät tuohon kuukauden juomattomuuteen jo, voi olla aika miettiä lopettamistakin.
Kohtuukäyttökin voidaan jaotella säännölliseksi käytöksi ja satunnaiseksi käytöksi. Satunnainen käyttö on helpompi laji ja siinä tulee juotua yleensä vähemmän tietyllä aikavälillä. Mitä vähemmän juo, sitä vähemmän on riippuvainen.
Oltuani 8 vuotta juomatta, onnistuin pari vuotta kohtuukäyttämään. Sitten oikein innostuin uudesta kohtuukäyttäjyydestäni ja aloin käyttää useammin ja kas, en ollutkaan kohtuukäyttäjä.
Eli voi ja ei voi. Riippuu tavoitteista ja halusta. Ja tosiaan riippuvuuden asteesta.
Itse olen tuurijuoppo eli se riippuvuus on vähän erilaista varmaan, ei ole mitään tiettyä aikaa, jonka jälkeen pitäisi päästä juomaan. Ilman yritystäkin olen ollut juomatta monta viikkoa tai kuukautta. Kertamäärät lähtevät käsistä ja se on ongelma, pahimmillaan sitten loiventelen päivän tai pari. Tuona parin vuoden kohtuukäyttöaikana jostakin syystä homma pysyi hanskassa ja luultavasti siksi, että join harvoin, jokaisen juomiskerran jälkeen oli vähintään viikkojen tauko. Toleranssi ei noussut, tulin hiprakkaan hyvin pienestä määrästä, en juonut sitten enempää, koska sain haluamani sillä pienellä määrällä, en saanut krapulaa, ei ollut tarvetta tai halua loiventaa jne. Huomattava on, että myös tuolloin juomiseni oli humalahakuista, eli sitä pientä humalaa aina tavoittelin. Toisaalta sitten, juoko ihan oikeasti joku muussa tarkoituksessa…?
Jos haluat kokeilla kohtuukäyttöä, minäkin ehdotan, että pitäydyt ensin tipattomalla vaikka kuukauden tai mielellään enemmän. Ja senkin jälkeen olet jatkuvasti varovainen. Voi, kuinka huomaamatta ne juomiskerrat ja -määrät kasvavatkaan… Etenkin, kun miehesi myös juo. Omani on onneksi melkein raitis.
Juu, kyllä minä juon alkoholia ihan huppeliin tullakseni, virkistää ja rentouttaa, ei se väärin ole . Ja juon alkoholia myös hyvän maun vuoksi, kylmä lonkero kuumalla säällä tai hyvää punkkua ruuan kanssa, pahaa alkoholia en ole koskaan juonut, en edes humalassa.
Etten minäkään siis känniä “pelkää”, mutta jos olen liian humalassa, niin että muisti menee, teen tai puhun asioita mitkä kaduttaa edes vähäisen, horjun tms., se ei ole enää mulle kohtuullista. Sekään ei ole kohtuullista, että juo joka viikonloppu, satunnainen alkoholin käyttö yhtenä iltana välillä pidemmin välein puolestaan mahtuu minun kohtuullisuuden mittapuuhuni.
Varovaisuus tai pikemminkin tarkkaavaisuus on hyvä pointti. Omaa alkoholinkäyttöään pitää arvioida kriittisesti vähän väliä, vaihtaa suuntaa jos tuntuu että nyt ei tunnu hyvältä, asettaa tiukempia rajoja ja pitää niistä kiinni. Minusta ei siis tarvitsisi ensinkään puhua kohtuukäytössä “onnistumisesta”, kyllä se on ihan koko elämänpituinen projekti tarkastella kaikilla elämänaloillaan sitä, elääkö, toimiiko, käyttäytyykö niin, että oma oleminen tuntuu hyvältä.
Tuo ei koske tietenkään niitä, joilla on jo vahva alkoholiriippuvuus - nyt ollaan vähentäjissä. Jos rajoja enää ei ole lainkaan tai niitä ei pysty toistuvista yrityksistä huolimatta pitämään, on sairas ja se vaatii hoitoa. Silloin lopettaminen on ainoa tehokas keino.
Kiitos kaikille vastauksista. Olen nyt ollut selvänä yli kaksi viikkoa ja perjantaina itseni puoli kuoliaaksi raataneena tuli ensimmäinen voimakas mieliteko. Viiniä olisi pitänyt saada ja kotona myös sitä oli, mutta jätin sen juomatta koska viinin himo oli sitä luokkaa, ettei siihen yksi kaksi tai kolme lasia olisi riittänyt. Teidän myös etten olisi millään viinimäärällä edes päässyt siihen olotilaan jota hain. Tämän tajuttuani himo meni nopeasti ohi ja puuhailin illalla ihan muita juttuja.
Mulla oli ensin tavoitteena kuukauden täysraittius ja ehkä juomisen kokonaan lopettaminen. Olen kuitenkin päättänyt nyt olla juomatta vähintään kaksi kuukautta ja miettiä sitten uudelleen pystynkö ollenkaan hallitsemaan juomistani.
Gaia ennusti hyvin osuvasti kristallipallostaan, että avomiehenikin juo (tätä en muistaakseni maininnut missään?). Sen takia sitä viiniä ja runsaasti muutakin juotavaa asunossa edelleenkin on. Miehellä tuntuu kuitenkin olevan jonkinlainen immuniteetti riippuvuuksille, ainakin vielä ja jos minä en ole yllyttämässä ottamaan, niin hänen juominen varmaan jatkossakin pysyy hallinnassa.
En edelleenkään tiedä lopetanko vai osaanko käyttää kohtuudella, mutta ompahan aikaa selvänä miettiä.
Täällä nainen joka oli nuorempana täysraitis ja muutamia vuosia sitten harmittoman tissuttelun myötä lähti mopo käsistä. Mietoja meni lähes joka päivä ja yhdessä vaiheessa nappailin jo paukkuja. Toki pystyin pari päivää ilmankin olemaan ja töissä käynyt normaalisti. Lapset jo melko isoja kun aloitin. Nyt kolme viikkoa mennyt niin että kaksi kertaa ottanut, toisella join vain yhden. Tuntuu että tämä radikaali vähentäminen voisi jopa onnistua. Nytkään ei minkäänlaista mielenkiintoa juomiseen. Liikuntaa ym. Olen lisännyt rajusti…
Heräsin ja päätin kirjoittaa.
Vaimolla ei mitään ongelmaa alkon kanssa, mutta mulla meni vähän liian lujaa.
Nyt alkuvuodesta käyttänyt yhden ainoan kerran kylpylässä ja seuraavan kerran 18.3 kun loma alkaa.
Aika helposti tämä menee.
Mä olen 52-vuotias nainen ja taistellut tämän alkoholiongelmani kanssa kymmenisen vuotta. Sitä ennenkin join, ihan samalla tavalla jopa, mutta en vaan ajatellut että se olisi ongelma…nykyään juon säännöllisesti joka viikonloppu, yleensä yksin. Aloitan usein perjantaina heti töistä päästyäni. Juon vaan niin kauan että sammun. Siihen tarvitaan nykyään kaksi pulloa punaviiniä. Ostan yleensä tarpeeksi, ettei käy niin kuin viime viikonloppuna, jolloin aamulla huomasin, että olin käynyt alkossa hakemassa lisää juotuani jo puolitoista pulloa…ja autolla! No näitä muistamattomana touhuttuja juttuja olisi vaikka kuinka paljon, toinen toistaan nolompia, mutta en nyt jaksa niistä sen enempää. No, jos olen juonut perjantaina niin lauantai menee yleensä samalla kaavalla. Lauantaina juon sitten yleensä seurassa, nykyään miesystäväni kanssa (siis minä juon, hän ottaa vain muutaman kaljan). Viikot pystyn helposti pysyttelemään täysin ilman alkoholia. Silloin urheilen ja harrastan muuta liikuntaa joka päivä. Olen kolme kertaa tehnyt vakavan lopettamispäätöksen, joka kerta vuoden alussa. Ne ovat pitäneet 3-5 kk. Tänä vuonna en tehnyt. En jotenkin enää jaksa uskoa, että siitä tulisi mitään, enkä toisaalta raaski luopua rakkaasta alkoholistani. Mietin, että voisinko vaan yksinkertaisesti hyväksyä, että juomiseni on tällaista. Toisaalta tajuan hyvin, että tämä ei ole normaalia. 24 annosta 58- kiloiselle naiselle viikossa on tosi paljon, etenkin kuin kaikki juomiskerrat päättyvät monen tunnin tiedottomaan tilaan. Lisäksi juon niin usein yksin. Sosiaalinen elämäni on aika olematonta. Nykyistä miesystävääni juomiseni ei ihme kyllä haittaa…kaikkia edellisiä on haitannut…Usein ajattelen, että mulla ei ole riittävästi mielenkiintoista sisältöä elämässäni ja korvaan sitä juomisella…mutta totuus on, että silloinkin kun mulla on ollut kaikenlaista sisältöä ja lapsi asumassa kotona, olen silti aina raivannut aikaa juomiselle. Niin, en edes tiedä miksi kirjoitan. En usko että enää löydän apua mistään, olen yrittänyt kaikkea, kunnan päihdepoliklinikkaa, AAta, tätä pinkkiä…Mutta ehkä vaan teille ja kaikille muillekin tiedoksi…meitä ongelman kanssa kamppailevia on niin paljon.
Tein tämän sivuston alkoholitestin ja sain tulokseksi lievän riippuvuuden. Tuollaisissa testeissä saankin aika harmittoman tuloksen, koska fyysiset oireet / fyysinen riippuvuus on itselläni kai vielä suht vähäistä. Enemmänkin alkoholismi on pääkopan sisällä myllerryksenä. Voisin yrittää taas kerran kohtuukäyttöä, mutta tiedän, että säätäminen alkoholin määrän kanssa vie elämäni siihen, että mietin alkoholia koko ajan. Paljonko voin nyt ottaa ja näin ja näin juon ja sinä päivänä ja voinko vielä silloin, kun töissä olen tällöin jne. Olen oppinut todella vihaamaan tätä tilannetta, että niin paljon ajatuksia, energiaa ja aikaa kuluu tämän harrastuksen parissa. Ja ne dagen efter morkkikset, niitä ei meinaa enää kestää mitenkään.
Joten ketjun kysymykseen vastaus: varmaan joku onnistuukin, minä en omasta mielestäni onnistu niin, että voin elää hyvää elämää annostelemalla alkoholia ja kiehnäämällä kuin kissa pullon ympärillä. Näennäisesti se minulle kyllä onnistuu, mutten taida haluta enää elää niin.
Tullut taas lisää mielenkiintoisia ajatuksia tänne. Itsellänikin nuorempi lapsi vielä kotona ja toivottavasti ei tiedä paljonko olen alkoa käyttänyt kaikkiaan. Olen 41 vee nainen siis. Olen seurustellut nyt vuosia ja kyllähän se viina on aiheuttanut suhteeseenkin monenlaisia riitoja kun juovuspäissään asioita selvitellään. Olen helposti provosoituva humalassa, etenkin rakkaussuhteessa. Kotioloissa alkoholi päinvastoin rentouttaa ja pitkät vapaat tulevat jatkossakin olemaan se suurin ongelma ja houkutus. Harvoin olen kamalan päissäni, mutta vähintään 6-pack menee helposti päivän mittaan. Syy miksi olen yleensä tehnyt päätöksen vähentämisestä on huoli terveydestä ja se että en enää nauti humalajuomisesta juurikaan. En oikeastaan halua puhua lopettamisesta koska en haluaisi ajatella että “en saa koskaan” ottaa. Ilokseni huomaan että pystyn jopa olemaan miettimättä asiaa koko ajan ja kun tosiaan pari kertaa kokeilumielessä otin vähän niin 2 siideriä riitti ja toisella kerralla se 1. Ei tullut mieleen hakea lisää. Päivä kerrallaan mennään eteenpäin
Hyvin täällä on kiteytetty ajatuksia kohtuukäytön onnistumisen suhteen. Niinpä niin, sehän tosiaan saattaisi teknisesti ottaen onnistuakin, mutta minkä hinnan siitä olisi valmis maksamaan? Ja kohtuukäyttö - mitä se on? Jos kohtuukäyttö on jotain kohtuumäärissä pysymistä, niin sitten varmaan saattaisi onnistua. Jos taas kohtuukäyttö tarkoittaa mutkatonta suhdetta alkoholiin, niin eipä tule onnistumaan ikinä. Arvioisin näin varovasti, että jokaista juomiskertaa kohden joutuisin tekemään kymmenien tuntien ajatustyön. Ei kuulosta mitenkään kohtuulliselta. Kyllä vaikuttaisi juominen olevan kovin arvokkaalla paikalla elämässä, jos olisin siihen noin paljon valmis sijoittamaan.
Kohtuus tarkoittaa sitä, että se etanoli on ihmisen arvojärjestyksessä tyyliin aivan samalla viivalla kuin esim. joku herkullinen mansikkaleivos konditorian vitriinissä. Eli ei se tuote pyöri mielessä lainkaan vaan se otetaan jos joskus nyt sattuu tekemään mieli (joskus useampikin herkku vaikka kahvin kera) ja seurakin on kohdallaan… Voi sen tietystikkin yksinkin nauttia mutta ei siitä mitään numeroa (puhumattakaan, että sen suunnitteluun varattaisiin puolipäivää) tehdä koska elämässä on aika paljon oleellisempiakin asioita.
Mulle on tärkeintä että pystyn taas pikkuhiljaa nauttimaan elämästä myös selvinpäin. Joskus voi sitä alkoholiakin ehkä ottaa, mutta se ei kuulu jokapäiväiseen elämään. Kiva huomata että se ei olekaan niin hankalaa kuin aluksi pelkäsin. Tunnen jopa helpotusta kun “saan” kävellä kaupassa oluthyllyjen ohi . Toivon että minusta tulee kohtuukäyttäjä, mutta lähipiiristä löytyy myös paljon niitä joille se ei ole mahdollista. Aika näyttää.
No niin. Aikaa on hieman kulunut ja yhdet kännit mahtuu tähän väliin. Raitistelu on mennyt muuten helposti eikä arkisin ole alkoa tehnyt mieli. Mutta. Sen huomasin että kun todella olen jo humaltunut, niin tulee kyllä jatkettua juomista sitten tappiin asti. Join seurassa ja osin siksi että minulle tarjottiin. Ilta oli mukava eikä mitään ikäviä lieveilmiöitä ilmaantunut. Olen tavallaan menossa siihen suuntaan mihin pyrinkin, eli pääsemässä eroon arkitissuttelusta. Toki tämä on tavallaan semmoista elämysmatkailua varmaan kun selvinpäin olo tuntuu alkuun niin eksoottiselta ja fyysisesti olen tietenkin virkeämpi. Jotenkin hienoa huomata että selviän vastoinkäymisistä ja stressistä jopa paremmin ilman viinaa. Olen mm. velkaantunut jonkin verran ja ymmärrän että juominen on ollut osasyynä tähän. Eli itseäni saan syyttää siitäkin. Selvänä osaan laittaa asioita myös tärkeysjärjestykseen ja kysyä itseltäni onko tilapäinen taloudellinen ahdinko kuitenkaan maailmanloppu? Ehkäpä oma ja läheisten terveys sekä parisuhde ovat niitä tärkeämpiä juttuja, Olen joutunut aina hoitamaan asianii todella itsenäisesti ja vailla tukea ja luulenkin että alkoholin käyttö toi tilapäisen pakopaikan kaikista murheista. No tästä jatketaan ja nyt lataamaan akkuja yövuoroa varten. Tsemppiä kaikille <3
. Ja juon alkoholia myös hyvän maun vuoksi, kylmä lonkero kuumalla säällä tai hyvää punkkua ruuan kanssa, pahaa alkoholia en ole koskaan juonut, en edes humalassa.
