Kävinpä kopioimassa tähän oman kirjoitukseni viime joulukuulta, jolloin pohdiskelin omaa suhtautumista alkoholiin tuolla Kotikanavan puolella. Kirjoitin silloin näin:
Kerron omasta suhteestani Ystävä Alkoholiin… Ennen perheen perustamista; siis siinä 20 - 28 -vuotiaana, oli jotenkin luonnollista bilettää joka viikonloppu ja tulihan tuota juotua melko runsain määrin niin olutta, siideriä, viinejä kuin väkeviäkin. Omia suosikkejani takavuosilta on esim. Tequila ja Ouzo, raaka viski (tai vaikkapa Southern Comfort) yms.
Kuuluin niihin naisiin, joita voidaan myös nimittää “Hyvä jätkä”. Piti ottaa yhtä railakkaasti, kuin porukan miehetkin.
Siinä vaiheessa, kun aloin haaveilla perheenlisäyksestä ja kun tulin raskaaksi, siis vuonna 1993, oli selvää, että juominen jäi lähes tyystin taka-alalle. Siitä eteenpäin, aina johonkin viime vuoteen, oli selvää, että en juo kotona ainakaan siinä määrin, että lapset siitä jotenkin kärsisivät tai joutuisivat vähänkään “heitteille”. Oli jopa tilanteita, jolloin olisin halunnut lähteä johonkin, mutta kun lapsi pyysi, että älä lähde, niin selvää oli, minkälaisen valinnan tein. Jäin kotiin lasten luokse. Isä meni kyllä…
Noina vuosina oli kuitenkin kertoja, jolloin olin pois kotoa, vaikkapa työreissussa, pikkujoulumatkoilla tms, ja lähes aina silloin tuli otettua, niinkuin “ennen vanhaan”. Mitä se kohdallani tarkoitti; muistin menetystä, kaatuilua, sammuilua, sitä että työkaverit saattelivat nukkumaan ja kertoivat tästä seuraavana päivänä…
Jossakin vaiheessa jotenkin tajusin, että kun vaan turvallinen tilaisuus tuohon juomiseen tuli ja tiesin lasten olevan hyvässä tallessa, niin minä ikäänkuin join niidenkin kuukausien edestä, kun pysyttelin kotosalla kunnon perheenäitinä ja vaimona… Ja todellakin nautin tuosta “roolista”, ei siinä mitään.
Kun erosimme miehen kanssa 1,5 vuotta sitten, niin mitä tapahtuikaan… Aloin ostamaan itselleni pullon, kaksi, jopa neljä viikonlopuksi (siis 0,33 l pulloja olutta). Tai viiniä, mutta sitä vähän harvemmin. Joka tapauksessa huomasin pian, että jollakin tasolla ymmärsin eksääni, joka koki, että miksei sitä voi perjantaina ottaa “muutaman”… No, asiahan ei tosiaankaan ole noin yksinkertainen. Minua tuo olut tai pari ei lähde juoksuttamaan mihinkään, pystyn lopettamaan siinä vaiheessa, kun tuntuu, että meinaan juopua jne. Seuraavana päivänä ei edellisen illan juomiset häiritse, koska määrä on jäänyt suht vähäiseksi ja olen lopettanut hyvissä ajoin illalla.
Olen kuitenkin huomannut, että näin perjantaisin oikein odotan iltaa, että voin ottaa sen oluen tai lasin viiniä - tai vähän useammankin. Tältä se varmaan on tuntunut miehestäkin ja kun on kokenut, että minä en sitä vähääkään oikein siedä, niin on sitten tehnyt omat ratkaisunsa eli livistänyt omille teilleen… En edellenkään tarkoita, että olisin tuon hyväksynyt tai ymmärtäisin riittävästi, mutta LUULEN edes vähän nyt ymmärtäväni.
Ostin viikko sitten 3 litran hanatölkin punaviiniä. Siitä on varmaan alle litra jäljellä, koska lauantaina istui iltaa ystäväni kanssa ja joimme siitä molemmat. Join siis vähän sekä perjantai- että lauantai-iltana. Tänään tuo “pönikkä” ehkä tyhjenee, ehkä ei.
Toleranssini on kasvanut. Jos käyn jossakin “ihmisten ilmoilla”, en menetä enää muistiani saati kykyäni selviytyä omin jaloin kotiin. Minusta tuo on ihan myönteinen asia. Toisaalta olotila on ristiriitainen, kun tajuan, että jollakin tasolla jo kaipaan tuota ihanasti rentouttavaa alkoholia.
Nyt on taas perjantai, mutta 11. maaliskuuta vuonna 2016. Mitä on tapahtunut; juon nykyisin sekä perjantai- että lauantai-iltana, joskus edelleen vain pari kolme olutta, mutta näin talvi-aikaan on punaviini houkutellut ja sitähän menee sitten useita lasillisia. Jännä juttu on, että jos ostan 0,75 l pullon viiniä, niin sitähän ei voi yhtenä iltana juoda tyhjäksi - osaan siis käyttää kohtuudella 
- mutta aamulla huomaan, että pullon pohjalle on jäänyt noin puoli annosta. Eli ihan sama, vaikka olisin vetäissyt koko pullon. Jos taas olen ostanut 3 litran pakkauksen, niin perjantaina juon ehkä noin litran, lauantaina vähän vähemmin, mutta loput meneekin jo seuraavana perjantaina, jos oikein hyvältä maistuu.
Olen siis usein miettinyt, että näinkö tässä alkaa käymään; määrät lisääntyvät kuukausien aikana, vai säilyykö edelleen jonkinlainen kohtuus eli se pari, kolmekin olutpulloa tai viiniannosta riittää. Sitähän ei tiedä kukaan… Arkena en käytä alkoholia lainkaan, mutta se avattu viinipakkaus saattaa käydä mielessä, että jos sitä lasillisen ottaisi. En kuitenkaan ota, koska jollakin tasolla pelkään, että ote alkaa hiljalleen lipsumaan.
Ajatelkaas, miten paljon ihan omassa lähipiirissä, olkoot sitten sukulaisia, työkavereita tai naapureita, moni ottaa tuon “muutaman” viikonloppuisin pysähtymättä lainkaan miettimään tällaisia asioita, että onko alkoholin käyttö joku ongelma. Noh, onnea vaan heille; elämä lienee vähän helpompaa 