Kuka tai millainen haluat olla?

Me Lopettajat
1

Kirjoitan nyt vielä, pahoittelen jo etukäteen virheitä. Tihrustan tekstiä puhelimesta enkä näe kunnolla, lisäksi on tosi vaikea tehdä korjauksia.

No, edellisen juttuni lisäksi, siis, että keho muistaa. Kaikilla on varmaan eri syitä alkoholinkäyttöön, mutta mielestäni varmaa on se, että se on lähinnä symptimi, ei itse sairaus - vaikka niin väitetään. Ehkä se joillakin on sairaus. Mutta jos hoidetaan symptomeita sairautena, niin se on sama kuin nuhaiselta pyyhuiään nenää: ei flunssa nenää pyyhkimällä katoa!

Jos jatkuvasti identifioi, eli joker “olen alkoholisti” tai “olen toipuva alkoholisti ja repsahdukset ovat luonnollidia” - niin alkoholidta ei päöse kodkssnneroon. On vasn iluisesti se lopettelija.

Carl Jung on sanonut: “I am not what happened to me. I am what I choose to become.”

Mietin, millainen mä haluan olla. Jospa kääntäisi katseensa siihen, mitä haluaa, ja lakkaisi toivottoman taistelun sen kanssa, mitä ei halua? Kas, kun se, mihin kiinnittää huomionsa, se lisääntyy! Jos tolkuttaa itselleen päiväkaudet olevansa juoppo ja perheen häpeä, niin siinä sitä ollaan- se on ROOLI. Siitä on tullut rooli. Ehk se alun perinnoli jotain muuta.

Jos mä kuvailidin nyt, millainen HALUAN olla: Olen tietenkin urheilullinen. Käyn vähintäänkin joogassa - ja joogaajst eivöt juo. Tai TajChi. Se on mielrnkiintoista- et tosiaan ajattele alkojolia keskittyessäsi liikkeisiin.

Olen tehokas. Innokas oppimaan uutta. Köytän aikani ja rahani tehokkaasti - kuinka monta osaketta tai indeksirahastoa voin ostaa satasilla, jotka ovat tähän nennesdä menneet kurkusta alas? Itse asiassa, rikastun jo pelkästään tällä identiteetin muutoksella, edes palkkaa ei tarvitse nostaa. Ihanneminäni antaa myös säännöllisesti rahaa hyväntekeväisyyteen, erityisesti luonnon, eläinten ja lastensuojeluun.

Matkustelen rahoilla, jotka ennen valuuvat kaivoon. Ei välttämättä ulkomaillakaan, mutta voisi käväistä muissa suomalaisksupingeissa viikonloppuna, avartaa maailmaa. Mun identiteetti olisi kulttirelli maailmankansalainen ja filantrooppi. Tottahan pyöräilen töihin, se on nykyaikaa ja pitää yllä kuntoa. Kaikken kaikkiaan, huolehdin liikunnasta ja syön ihanaa kasvisruokaa, juomana kirkas, puhdas vesi - jota meillä Suomessa vielä on runsaasti. Kävin muuten eräs päivä pizzalla ja join vettä kyytipojaksi. Oli hyvää! Sellainen haluan olla: syön pizzaa veden kera!

Joku tällainen on uusi identiteettini. Millainen on uusi sinä? Jospa heität metsään ajatuksen siiitä, että olet toipuva alkoholisi tai lopettaja - se on mennyttä! Sä olet nyt se, mikä valitset olevasi. Kuka tai millainen HALUAT olla? Pystyt siihen! (Kuten tsemppaam itseänikin!)

7 tykkäystä
2

Mielenkiintoinen kysymys.

Exäni on ottanut minut takaisin, ja asumme Englannissa maaseudulla pienessä, viehättävässä 1,5 kerroksisessa mökissä. Lähellä merta.

Olen hienosti ja tyylikkäästi pukeutuva hoikka lady. Kävelen paljon rannalla ja ihanissa lehtimetsissä. Keitän välillä fudgea, ja juon kello viiden teen.

Teen tilkkutyötekniikalla ihastuttavia, tyköistuvia vaatteita, joita kyläläiset ihastelevat.

3 tykkäystä
3

Hei, hoikka, kaunis lady meren rannalla! Kiitos kommentistasi!

Kuulostaa ihastuttavalta! Varmaan ihanaa asua meren rannalla ja sellaisessa vanhan kulttuurin paikassa kuin Englanti, ja juoda kello viiden teetä. Tyttäreni opiskeli Bournemouthin yliopistossa, ihana paikka. Sekin on meren rannalla, upea ranta - joten voin vain kuvitella miten asut!

Minäkin pidän tyköistuvista vaatteista! Ajatuksesi on tosi hyvä- rohkaise mielesi ja toteuta se - aloita ppenestä! :sun:

Kello on nyt Suomessa 17:07, ehkäpä hörppäisen kello viiden teen, kun asiasta muistitit! Mikä olisi paras teelaji iltapäiväteeksi?

2 tykkäystä
4

Kiitos paljon ihastuttavasta viestistä!

Asiassa on muutama “mutta”… :grinning_face: Exäni ei ota minua takaisin. Hän ei kestä persoonaani. :smiley: Hän on joskus asunut Englannissa, ja vihaa sitä. Hoikkaan, hienosti pukeutuvaan ladyyn on vielä “jonkin verran matkaa”. :smiley: Pienessä mökissä sentään jo asun, ja puolen kilonmetrin päässä on joki. Peltoa joka puolella, jotka voin sumuisina aamuina kuvitella nummiksi. Fudgekaan ei tahdo onnistua, ja suorastaan vihaan ompelua. (Olen tehnyt sitä niin paljon.) :grinning_face:

Tänään on taas “putki päällä” seitsemästä lähtien. Hercule Poirot 19.00-21.00. Hiljainen todistaja 21.00.-23.20. Sitten Midsomerin murhia youtubesta. Vaikea löytää jaksoa, jota en ole vielä nähnyt.

Tein jopa geenitestin asian suhteen. Höh.. Olen vaan 5% englantilainen. Mitään järkevää syytä tälle fanitukselle ei ole. En ole edes koskaan käynyt Englannissa!

En ole koskaan maistanut englantilaisia teelaatuja. Arkeen Yorkshire leaf tea ja juhlaan Harney & Sons Victorian London Fog. Kuulostaa ainakin hienolta. :grinning_face:

4 tykkäystä
5

Joo, mutta tämä onkin mielikuvitusleikki! Sä voit kuvitella olevasi se, mikä haluat! Onhan se vaikeaa, kun todellisuus näyttää toiselta, mutta leikitkö ikinä lapsena roolileikkejä? Ihan pokjsna voit olla vsikka astronaitti mielikuvissasi!

Sähän voit mennä sinne joen tai puron rannalle ja kuvitellolevasi Walesin prinsessa Thsmesin varrella kävelyllä. Mitä väliä, vaikket ole käynytkään Englannissa?

Idea on se, että irtautuu siitä maailmasta, mihin on takertunut, edes hieman. Mutta älä kuvittele mitään mitään mitä et halua, kuten ompelua. :+1:t2:

Sä katsot televisiosta tarinoita, jotka joku on luonut. Ajattele, jos olisit tv-tuottaja, millaisen sankaritartarinan haluaisit itsestäsi tehdä ja muille näyttää?

2 tykkäystä
6

Haluaisin olla ihan oma itseni 20 vuotta sitten, mutta varustettuna sillä tiedolla, että minusta on tuleva alkoholisti.

Silloin oli intoa ja energiaa tehdä kaikkea ja parisuhdekkin oli nuori ja kukoisti :blush:

4 tykkäystä
7

Täytyisi kuvitella elävänsä brittiläisessä tv-sarjassa jotta tuollaiset unelmät toteutuisivat. Oikea Englanti on jotakin aivan muuta. Viimeinen reilaukseni vuosia sitten suuntautui Englannin kautta Irlantiin, koska halusin kokea Eurotunnelin ennen brexitiä enkä ollut vielä käynyt Irlannissa. Reittini lyhyesti: Frankfurt-Pariisi-Eurotunnelin kautta Lontooseen-Manchesteriin-Dubliniin ja takaisin Lontooseen. Olin varannut aikaa retkeen runsaanlaisesti, koska tarkoitukseni oli myös kiertää katsomassa Skotlantia. Sää oli kuitenkin samanlainen kuin Englannissa aina: satoi, oli kylmää, tuulista ja viheliäistä, hotellihuoneet surkeita. Oli elokuun loppu. Reittini muuttui, halusin kesään, joten reilasinkin Lyonin kautta Firenzeen jossa en ollut ennen ollut. Pääsin kesään ja lämpimään ja yhteen upeimmista paikoista missä olen ollut. Päätin, että Englantiin en enää ikinä mene.

P.s. Meni palstan aiheen viereen, mutta kai tämä ketjun teemassa roikuskeli… näin yöturinana.

2 tykkäystä
8

Joillekin se tuntuu toimivan paremmin, että identifioituu alkoholistiksi tai addiktiksi. Omalla kohdalla en kokenut saavani siitä apua, mutta oli hyödyllistä silti tunnistaa, että kärsin päihderiippuvuudesta, kun join alkoholia. Ja koska taistelin riippuvuuden kanssa, on melko todennäköistä, että alkoholi ei tule sopimaan minulle enää.

Alkoholittoman elämän kanssa uuden minän rakentaminen on ollut tärkeää. Jos juomisen lopettamisen jälkeen vain odottaa, että asiat itsestään paranee, tulee todennäköisesti pettymään. Tottakai fyysinen ja henkinen olo on parempi, mutta elämään pitää luoda uutta sisältöä selvinpäin ja löytää myös uudet tavat ratkoa ongelmia ja sietää myös olla epämukavuusalueella selvänä.

Kohta vuosi alkoholitta, mutta minän rakennus on vieläkin vähän kesken. Sen tiedän ettei alkoholistina tarvitse kuitenkaan elää vaan voin keskittyä olemaan uusi minä :slight_smile:

Niin se kuviteltu minä? Menestynyt masters painonnostaja. Mitalisti!

4 tykkäystä
9

Aamulenkillä. Niin, miksi lähteä merta edemmäs kalaan. Siinä on kotinurkilla jo Stonehengekin tekeillä.. (kuva)

Hyvä kysymys! Ei tule kyllä yhtään mieleen, että olisi mitään roolileikkejä ollut. Ei ole myöskään mielikuvaa, että 70-luvulla olisi kaupoissa ollut rekvisiittaa aiheeseen liittyen. Toki olisi voinut käyttää luovuutta, ja tehdä itse. Nykyajan prinsessapuvuista saattoi vaan haaveilla. Oliko sinulla jotain?

Sankaritarina minusta tv-tuottajan silmin? Joskus teki suuren vaikutuksen Sergeanne Colonin Angelika -sarja. Olisin kenties linnanneito 1600-luvun Ranskassa. (Lyhytikäinen ja täynnä täitä, mutta mitä siitä.) Tätä haavetta olen päässyt aikuisena toteuttamaan, kun on ikuinen haave elämäni hääpuvusta, joka olisi aiheeseen liittyvä. Millainen sinun tv-sarjasi olisi?

(Kaikki tämä toki romanttista pakoa arjesta.)

Bournemouth ei ollut entuudestaan tuttu, mutta googletin aiheesta.

1 tykkäys
10

Kiitos tästä. Tiedän kyllä, että oikea Englanti on jotain ihan muuta. :smiley: Yksi pointti on raha. Jos nyt realistisesti ajattelee, niin äkkilähtö Kreikkaan on monestakin syystä järkevämpää.

1 tykkäys
11

Sama juttu! Mietin usein, miten intoa täynnä

olin vielä lukion jälkeen. Elämä alkoi!

Itse asiassa, opintojen aikana opin juomasn - se kun on teekkarien tapa. Ihmettelen vaan, missä vaiheessa kahvilassa käyntien cappuccinot vaihtuivat viinilasillisiksi.

Olen oikeastaan koittanut saada takaisin entistä minääni. Uskon, että jolaisella ihmisellä on perimmäinen olemus, joka on ja pysyy. Se on parhaiten esillä lapsuudessa. Aikuisten maailma turhine huolineen ja sotkuineen ja ohjelmointeineen pistää sen sekaisin. Carl Jungin muklaan ihmisenä olemisen tarkoitus on palata omalsi itsekseen kaiken sekasorron jälkeen.

3 tykkäystä
12

:grin: Wau! Kuulostaa upealta! Painonnostaja!

No, mä en ihmettele minuuden ihmetysyä. Sehän on ilmeosesti ollut hukutettuna alkoholiin aika pitkään, joten kestää vähän aikaa kaivella se esiin kivenkolosta. Eikä siitä itsensä löytämisen tutkimusmatkasta taida ikinä loppua tulla, aina löytää uusia tasoja. Riippuvuustaso oli ehkä yksi kokemus. Nyt on aika uusille kokemuksille!

1 tykkäys
13

Mahtava kokemus! Sielunmaisemasi mitä ilmeisimmin asuu kesäisissä aurinkoisissa paikoissa, vanhojen palatsien upeudessa! Onneksi voi vain myötätuntoisesti jättää britit sinne sateeseen ja valita itse minne haluaa mennä!

Matkasi kuulostaa suorastaan symboliselselta: synkkyydestä valoon ja aurinkoon! :sun:

1 tykkäys
14

Kyllä, leikin siskoni kanssa roolileikkejä, mutta ei meillä ollut kaupasta osyettua rekvisiittaa. Joku lakana tai huivi ja niistä tehdyt kyhäelmät kävivät rooliasusta.

Tv-sarjani olisi varmaan maailmanmatkaaja, läppärielämää, erilaisten ihmisten kohtaamista. Ehkä pyöräillen, niin pysyisi kunnossa. Vaikea sitä on toteuttaa kolmen kotikissan kanssa, ainakaan tällä hetkellä.

Vaihtoehto tv-sarja on aktiivinen porvarisnainen Berliinin Charlottenburgissa: hän järjestää kaikenlaisia terveysruokatilaosuuksia ja keskustelee filosofiasta ja astrologiasta mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Hän osti vanhan pikkulinnam Keski-Euroopasta puutarhoineen. Kunnosti sen hotelliksi ja tapahtumapaikalsi, jossa järjestetään konsertteja ja seninaareja itsensä kehittämisestä, puutarhassa kasvatetaan luomuvihanneksia ja yrttejä. Toki hän käy kaupunkiasunnossaan Berliinissäkin ja matkustelee masilmalla - kenties pyöräillen ja hostelleissa majoittuen. Kotikissoille on siksi ajaksi buukattu hoitaja. :grin:Siitä saa sarjaa kerrakseen! :sweat_smile:Täytty vielä lisätä romanssi matkaan mukaan. :thinking:

1 tykkäys
15

Voi ei… Ettei vaan olisi romanssin toinen osapuoli joogaretriitissä tavattu komea Diederich!!! Mietin vaan, että olet kenties “Frau”, kun on ollut varaa se linnakin ostaa..

2 tykkäystä
16

:grin: Vanhat linnat Saksassa eivöt ole kovin kalliita. On niitä muuten Englannissakin myytävänä. Pienimmissä linnoissa on cain viisi huonetta. Kauan sitten Eurooppa muodpstui useista pienistä kuninhaskunnista, silsi niitä on lähes pilvin pimein. Ne ovat monesti huonossa kunnossa, niitä ei haluta ostaa, koska ne ovat suojeltuja rakennuksia ja niiden korjaamisessa on erityisvaatimuksia, mikä tulee helposti lalliiksi ja toisaalta, mitä tahsnsa ei saa tehdä - kohteesta riippuen. Niitä saa edullisemmin puutarhoinern kuin yksiön Helsingistä. Mutta: on varauduttava paitsi korjauskustannuksiin ja lakkoileviin rakennusmiehiin, myös käyttökustannuksiin.

Melkein jo sain linnan muutana vuosi sitten! :laughing: Keskustelin Zooplassa (Englannin Etuovi.com) sen keskustelupalstalla ja, kuten nyt, pistin mielikuvitklsen ilmoille. Niin, keskustelu taisi olla linnoista. Kerroin, että olisi kiva ostaa linna, 5 huonetta.

Uskokaa tai älkää, sai tarjouksen! Mutta, tarjouslinnassa oli 20 huonetta, valtava 1 ha puutarha ja se oli jo kunnostettu - ja se oli Puolassa. Eikä rahani riittäneet: se maksoi 1,5 miljoonaa Euroa. Hintaan nähden kohde oli edullinen! Siis mitä Helsingissä maksaa vaikka Kalasatamassa 80 m2? Varmaan lähelle tuota mitä linna 1 ha puutarhoineen. En ole katsonut.

Mutta läheltä piti, ettei minulla nyt ole linnaa… Paitsi: kotini on linnani! Parveke on puutarhani! :grin::lady_beetle:

1 tykkäys
17

Tuossa valtava viisaus. Lause on äkkiä sanottu, mutta siinä on paljon pureskeltavaa. Täällä on sen luokan poikkeukselliset seit koettu lapsuudessa, että en käy niitä käy tarkemmin läpi. Lapsena ja nuorena aikuisena halusin olla joku kavereistani, joiden kotona oli normaalia, tasapainoista ja turvallista. Joskus 25 vuotiaana kun taas kerran selvitin jollekin huonoja lähtökohtiani, niin en saanutkaan vastaukseksi lässytystä, vaan “Paska homma, mutta entä sitten, ei siellä takana enää mitään tapahdu. On ihan oma valintasi, jos ihan itse määrittelet koko elämäsi lähtökohtien perusteella. Jos riman asettaa metriin, niin maksimisuoritus on metri.” Keskustelu oli pitkä ja vaikka se käytiin humalassa, niin siitä se muutos lähti. Heitin kaikki vanhat tutut ulkokehälle ja aloin tallaamaan omaa polkua. Se oli yksinäistä, mutta välttämätöntä. Alkoholi kulki valitettavasti mukana ja harmi sanoa, se myös mahdollisti upeita asioita kun selvänä itsetunto oli mitä oli.

Nykyään en haluaisi olla kukaan muu. Kun seuraa maallisilla mittareilla menestyneitä, niin aika moni huipulla oleva on tavallisen elämän asioiden kanssa suurissa vaikeuksissa. Yksinäisyyttä, päihteitä ja kaikenlaisia vaaroja ja pettymyksiä osuu näille itse asiassa tavallista enemmän. Itse toistan omaa vanhaa suhtautumisvirhettä siten, että nykyään tulee ehkä määriteltyä itseä tuon lapsuuden, oman polun ja siinä onnistumisen pohjalta. Ihan kiva, mutta edelleen katson enemmän taakse kuin eteen.

Ihmismieli on käsittämättömän joustava ja sopeutuvainen. Vitutuksen määrä on vakio. Onni, edes tyytyväisyys lähtee sisältä. Tietynlainen onni on itse asiassa sitä, että ymmärtää olla tyytyväinen kun siihen on aihetta. Jos tätä ei tajua, niin sitä ei mikään maallinen kulissi muuksi muuta. Tällaista on helppo kirjoittaa, mutta vaatii paljon harjoittelua, muistutusta ja aktiivisuutta olla onnellinen. Itse olen tässä surkea. Yllätän itseni edelleen murehtimasta näennäisen tärkeitä, mutta oikeasti merkityksettömiä asioita. Varsinkin alkoholin jättämisen jälkeen on aktiivisesti pinnisteltävä irti apatiasta, tylsyydestä ja mitä näitä sanoja on. Pelkkä tavallinen vuorovaikutus toisen ihmisen kanssa on timanttikaivos, mutta sitä on jaksettava kaivaa ja siinä on myös annettava. Ei vastapuoli muutu mielenkiintoiseksi koomikoksi itsestään tai ylläpidä tuollaista ilman vastakaikua. Kännissä asia oli tietenkin toinen, mutta nyt tätä on oikeasti harjoiteltava.

Olen pannut merkille, että moni alkon jättänyt on pitkänkin ajan jälkeen mököttävä kevytharkko. Sama hahmo näkynyt myös peilissä. Itseltä on jokunen kaveri etääntynyt raitistumiseni jälkeen ja osasyy ei välttämättä ole pelkkä raittius ja heidän kateellisuus, vaan se, että olen ehkä oikeasti aika tylsä nykyään.

Liu’uinko tarpeeksi ketjun aiheesta? Anteeksi. Kun en halua olla kukaan nimetty henkilö, niin olisi mahtavaa olla sosiaalisesti luonnollisen innokas sillä tavalla kuin jotkut ovat, että saisi kanssakäymisistä ja muiden ilahduttamisesta voimaa. Sellainen jonka kasvot heräävät eloon kohdatessa ja joka luontaisesti huolehtii muiden tarpeista ja silminnähden nauttii joka hetkestä.

4 tykkäystä
18

Kiitos viestistäsi!

Tuli mielerni, että ehkä sun pitää eka huolehtia itsestäsi, sen jälkeen muista huolehtiminen tulee automaattisesti. Niin luulen. Siten se, mikä toivot okevasi, toteutuu. Sitäpaitsi, hmm: miksi juuri sinun osasi olisi “huolehtia muiden tarpeista” tai olla erityisen ilahduttava? Aikuisten ihmisten pitäisi pääsääntöisesti huolehtia omista tarpeistasn itse. Mutta ehkä en ymmärtänyt oikein mitä tarkoitit.

Satuin tänään katsomaan hyvän YouTube videon, josta tuli mielern tämän palstan ihmiset, itseni mukaan lukien. Tuli mieleeni tuosta, kun kerroit apatiastasi, tylsyydrn tunteesta. Minullakin oli jonkinlainen apatia yhteen aikaan, mutta tuntuu siltä, että se on väistymässä. Ilmeisesti lapsuutesi on ollut todella hankala ja tulee mieleen, että oletko vihainen ja apatiasi johtuu siitä, ettet ole uskaltanut sitä itsellesi tunnustaa tai tuntea?

1 tykkäys
19

Hyvin kirjoitettu koko päivitys tai juttu vai mitä nämä nyt sitten ovat :blush: mutta poimin tämän yllä olevan. Niin totta tuo “helposti kirjoitettu, mutta…”

Elämässä on niin helppo olla tyytymätön koko ajan johonkin, koska aina jokin asia voisi olla paremmin ja jotain puuttuu. Onni ja onnellisuus on mielestäni pitkälle asennekysymys, miten ne omat ajatukset, päänsisäiset lauseet ja toteamukset asettelee. Siinä pystyy harjoitella paremmaksi. Jotkuthan toki saavat positiivisemman luonteen jo syntymälahjaksi ja/tai kotona on kivasti ollut positiivinen ilmapiiri ja puhetyyli joka on tarttunut. Kävimme puolison kanssa tässä pääsiäisenä synttäreillä ja tuli puheeksi valkotukkainen päivänsankari, joka täytti jo arvostettavia vuosia, sekä hänen sisaruksensa. He ovat läheisiä keskenään, mutta olemuksessa, asenteessa, puheissa ja ihmisten kohtaamisessa on valtava ero. Päivänsankari on iästään huolimatta (on kuulemma aina ollut) positiivinen, iloinen, kuuntelee kiinnostuneena kaikkien juttuja lapsesta vanhempiin, toteaa niihin aina jotain myönteistä tai neutraalia, hän ei arvostele ja kauhistele jne. Hänestä saa vaikutelman, että hän on onnellinen, kiitollinen ja tyytyväinen, vaikka elämään on varmasti mahtunut kaikenlaista. Hänen saman ikäinen sisaruksensa on synkkämielisempi, näkee maailmassa ja kehityksessä paljon pahaa ja takertuu siihen, kaikki oli ennen paremmin, hän moittii mielellään ihmisiä ja heidän tekemisiään tai tapaa olla, kaikessa puheessa on sellainen negatiivinen, moittiva sävy. Häntä on raskas kuunnella. Jäimme isännän kanssa pohtimaan tätä eroa, mistä se johtuu jne.ja puhuimme pitkään aiheesta. Mietin omassakin mielessä, että tähän kannattaa hiukan keskittyä ja panostaa, se nostaa omaa elämänlaatua merkittävästi…ja toisten siinä samalla :smiling_face:

Mielestäni onni ja onnellisuus syntyvät myös kiitollisuudesta. Kun päivittäin uhraa hetken ajatuksen asioille, joista saa olla kiitollinen, niin samalla usein kokee myös onnellisuutta.

mm. tällaisia ajatuksia kirjoituksesi täällä herätteli :blush: kiitos siitä!

Raitista, mukavaa, kiitollista ja onnellista päivää Sinulle ja kaikille muille myös :heart_exclamation:

4 tykkäystä
20

““olisi mahtavaa olla sosiaalisesti luonnollisen innokas sillä tavalla kuin jotkut ovat, että saisi kanssakäymisistä ja muiden ilahduttamisesta voimaa. Sellainen jonka kasvot heräävät eloon kohdatessa ja joka luontaisesti huolehtii muiden tarpeista ja silminnähden nauttii joka hetkestä.””

Tuohon on ajatukseen on hyvä yhtyä.

Mitäpä noihin enää lisäämään. Vielä pitää välttää pelkästään omaan napaan katsomista.

@Metsanpoika kirjoitti oman kiitollisuuden tuoman onnen mahdollisuudesta.
Tämän kun muistaisi vaikka joka ilta ja aamu. Miettisi ja muistelisi niitä hyviä hetkiä mitä on ollut.

​​​

3 tykkäystä