päivä pelaamatta meneillään. Ajattelin vaan tulla ilmoittautumaan koska tämä on oikeasti tärkeä asia itselleni.
Everything is undercontrol right now ja näin haluan sen olevankin. Toki mieleni meinaa taas väen vängällä hötkyillä uusien suurien muutosten eteen elämässäni mutta koitan hieman toppuuttaa. Ei ole kiire, on loppuelämä aikaa jos terveys kestää SE onkin todella suuri kysymysmerkki mutta tarttee tässä käydä näitä kehityskeskusteluja itsensä kanssa että mihin mielipuoleen päädytään
Jokatapauksessa, pelaamattomuudesta en ole enää valmis luopumaan En jaksaisi enää niitä piinaavia ajatuksia, itsesyytöksiä, sitä tuskaa, valheita → NOthanks, not for me. Olen kokenut sen aivan liian monta kertaa.
7 viikkoa tuli täyteen ilman netticasinoja. Myöskään RAY-masiinoita en ole pelannut kuukauteen. Eilen oli jostain syystä kova pelihimo, ja pelasinkin pokeria kun löysin vanhalta tililtäni 4$. Ilman varotoimenpiteitä olisin saattanut retkahtaa.
Kummallista on se, että kun olin viikon saikulla töistä enkä käytännössä poistunut kämpiltäni, niin ei pelaaminen silti käynyt mielessäni. Mutta nyt töihin palattuani ja vapaille jäätyäni, alkoi pelaaminen taas kummittelemaan.
Enivei, tili tulee huomenna ja ilokseni voin todeta että edellistäkin on vielä jäljellä kun ei ole pelaamiseen mennyt. Olen myös kerännyt kauppareissulta jääneet kolikot purkkiin, niitä on jo monta kymppiä ihan muutamassa viikossa kertynyt. Parempi purkissa kun rayn masiinan kidassa.
Hyvää kevään jatkoa pelureille, nauttikaamme auringon paisteesta.
Fokus on edelleen yhdessä päivässä, ei sen enempää.
Avainsanat: itsetutkiskelu, rehellisyys, avoimuus - näillä sain niskalenkin peleistä, ja vihdoin vuosien jälkeen alan jo uskomaan itseeni. MINÄ VOIN OLLA PELAAMATTA. VALITSEN OLLA PELAAMATTA.
Kiitos läheiset kun jaksatte minua, kiitos vertaisryhmälle ja kiitos Valtti. Tänne on ollut terapeuttista päivitellä “statustani”, vaikke mitään mullistavaa tapahtuisikaan.
Tsemppiä kaikille! Muistakaa että muutos on todella AINA mahdollinen!!
päivä 80.
Välillä on pelit käyneet kovastikin mielessä, mutta niin vaan on nollatoleranssi pitänyt!
Joskus satunnaisesti joku asiakas jättää työpaikallani jonkun lantin (yleensä just jonkun 10snt-2€) pelikoneeseen lähtiessään, (unohtaa tai muuten vaan jättää pelit kesken ja poistuu…) en ole edes viitsinyt näistä peleistä painaa voitonmaksunappia tai pelata jäljelle jääneitä rahoja. Ennen olisin tietenkin pelannut nekin rahat…
Kovasti tsemppiä kaikille muillekin pelinarkeille ja pelitöntä tätä päivää!!
Eilen ja edellispäivänä tiukat keskustelut kauppareissuilla itseni kanssa siitä, miksen enää pelaa. Kävi jopa niin, että jouduin palaamaan pihamaalle kun olin kaupan ovesta astunut sisään kun pelit kuiskivat kutsuaan.Tunne oli MELKEIN sietämätön. Siinä sitten röökiä huuleen, kuin viimeistä päivää ja hemmetin tiukka henkinen ravistelu. Onpa älyttömän hyvä että olen jälleen tehnyt itselleni perusteellisen selväksi miksi en pelaa. Ja kun olin saanut itseni taas tasapainoon, ei muuta ku hyvillä mielin kauppaan tekeen ostokset ja ylpeänä ulos. Nyt eletään sitä vaihetta että saa kokoajan olla erityisen valppaana pirulaisen hyökkäyksiä vastaan mielitekojen ja vartioimattomien hetkien laaksoissa.
Pelaamatta 13 päivää tuntuupa hyvältä, aina kun edes vilkaisee pelikonetta tekee mieli pelata pirusti mutta tahdon voimalla kävelen pois tilanteista ja mietin että laitan sen rahan säästöpossuuni ; )
Jopas, 100 päivää kolkuttelee jo loppuviikosta. Joko siitä taas on niin pitkä aika? Rahaa tulee ja menee kuten aina ennenkin, jopa pelatessa, mutta nyt sentään se menee järkeviin ja tarpeellisiin asioihin. Yksi asia johon olen tykästynyt on se, että kun kaupassa käy niin voi ostaa sitä mitä haluaa syödä eikä niinkään tarvitse budjetoida ruokamenoja, peliputken aikana koetti säästää kaikessa, mukaanlukien ruoan laadussa jotta jäi rahaa jota hävitä. Fiksua, eikö?
Kun lukee näitä muiden synkempiä tarinoita pelaamisen helvetistä niin voi vaan olla onnellinen, että oma pelihistoriani, vaikkakin kohtalaisen pitkä, ei ole ihan syvimpiin pohjamutiin ajanut. Lukemalla muistaa myös, että jokainen pelaamaton päivä on itsessään suurempi voitto kuin yksikään rosvokoneen antama “jackpot”.
Vähän ristiriitaiset tunteet. Itselläni on nyt jokin pakottava tunne todistaa itselleni, että pystyn pelaamaan “järkevästi” ja lopettamaan ajoissa. Lasken hävityt ja voittamani rahat sentilleen päivittäin.
Viimeisestä isommasta retkahduksesta on nyt kolme viikkoa aikaa kun harmiton pelaaminen RAY:n automaatilla päättyi siihen, että ajoin ex tempore Tampereelta omalla autolla Helsingin kasinolle yrittämään voittamaan häviämiäni rahoja takaisin korkojen kanssa.
Kyllä peliriippuvuus osaa sumentaa järjen… Tuo keikka maksoi 400 euroa, enempää ei ollut varaa pelata+ tietenkin bensakulut…
21.päivä pelaamatta eli kolme viikkoa tulee täyteen tänään.
Melkeinpä voin sanoa että joka päivä käyn lukemassa Valttia ja monesti useamman kerran päivässä. Funtsin tovereiden kirjoituksia ja peilaan omaa elämääni, tilannettani suhteessa peleihin muiden kirjoituksiin. Hyvä että ollaan tässä vaiheessa, nää kultakimpaleet joita tulee jokaisen pelaamattoman päivän mukana yksi lisää ilahduttavat kovasti ja saavat mun mieleni valoisaksi.
Isot onnittelut Nysselle 100 päivästä! Toi on taas kiva virstanpylväs matkallasi
Mietin että mulle olisi täysin harhakuvitelmaa kohtuupelaaminen tai rajata pelaamiseni johonkin tiettyyn rahapeliin. Onneksi tiedostan etten voi pelata rahasta ollenkaan, se helpottaa huomattavasti tätä toipumista. Just eilen tuli itseasiassa hyvä esimerkki tästä; jengi hehkutti Suomen historian suurimmasta lottopotista ja kuinka monta riviä sitä nyt sitten ollaan tehty ja onko mun rivini jo vetämässä…nooh, ei ole eikä tule! Mun paras lottopotti on pelaamattomuus! Kuten joku saattaa muistaa, mullahan edelliskerralla loppu pelaamattomuus siihen kun rupesin väsäämään lottoja& kenoja vaikka pääasiassa mun riippuvuus kohdistuu rayn kolikkopeleihin mutta noi veikkauksen pelit toimivat oivana tienavaajana
Yep, toivon että Jacks_or_better miettisi vielä tarkkaan em. asiaa omalla kohdallaan kuten luin hänen tekevänkin tuolla omassa ketjussaan.
Mahtavaa että Theyoda on saanut itsensä pelaamattomalle polulle retkahduksen jälkeen, joka kyllä kirpaisee mutta opettaa.
Kovasti paljon tsemppiä jatkoon teille jokaiselle jotka käytte samaa polkua kanssani!
Eilen lottosin 30 eurolla. Tuloksena kolme ja lisänumero, harmitti. Uusin myös Veikkauksen sivuilta löytyneen lottorivin ja jokerin, jota varten jouduin siirtämään 10 euroa sinne, joka on pienin siirtomäärä. Loppurahat menivät sitten kolmeen tyhjään nettiarpaan. Unelma “helposta rahasta” ja äkkirikastumisesta tuli taas mieleen.
Sähköpostiin oli tullut tarjous 1000 euron tervetuliaisbonuksesta erääseen nettikasinoon. Nyt olen sitten päivän pähkäillyt, siirtäisinkö sen vähimmäissumman 20 euroa sinne, jotta voisin lunastaa bonuksen.
Koko ajan pyörii mielessä ne summat, mitkä olen hävinnyt viimeisen kolmen vuoden aikana pelaamiseen.
Olen yrittänyt unohtaa nämä ajatukset lukemalla kirjaa ulkona. Mieli on kuitenkin levoton. Toisaalta yritän suunnata ajatukset tulevaisuuteen ja olla optimisti, yrittää ratkaista ongelmat muuten kuin lisää pelaamalla sen suuren voiton toivossa. Viimeisestä isommasta retkahduksesta on jo kuukausi aikaa.
Lottoa olen pelannut aina ja pitänyt sitä harmittomana viihteenä, jota se on ollutkin minulle, kymppi viikossa.
Nyt pelkään, että retkahdan slottien sijaan Veikkauksen peleihin, kenorivinkin olin laittaa vetämään. Voittaminen on aina helppoa, mutta peliriippuvainen ei sietää lainkaan häviämistä, josta se kierre on aina minulla alkanut, sen tuomasta harmituksesta.
Niinhän se on, että kohtuullisesti pelaava ihminen ei ole peliongelmainen, mutta jos ei pysty pelaamista lopettamaan, haaveilee siitä jatkuvasti ja odottelee “sitä isoa voittoa” niin silloin on melko varmasti peliongelma…
Viisainta olis ehkä jättää ne veikkauksenkin pelit pois, mulla se on aina ollut tehokas ponnahduslauta netticasinoiden kiehtovaan maailmaan…
Mulla on huomenna 90. pelitön päivä, en ole tosiaan uskaltanut edes lottoa viedä, etten vaan repsahtais… :S
142 päivää pelaamatta eli vuoden alusta ei oo tullut laitettua killinkiäkään.
Pelihelvetti alkoi 15-vuotiaana, siitä lähtien kaikki ylimääräinen raha on käytännössä pelattu. Velkoja ei ole onneksi kertynyt kuin muutama tonni visalle. Toisaalta en kyllä omista mitään, auto on rahoituksella ja asun vuokralla. Jos kaikki menee kivasti ja saan visan nollattua, otan vuodenvaihteen jälkeen lainan ja hankin oman asunnon.
Pelaamisen olen yrittänyt lopettaa kymmeniä kertoja, koskaan en kylläkään ole päässyt näin pitkälle - edes A-klinikan avulla. Vuodenvaihteessa, kypsyneenä krooniseen rahapulaan, päätin lopettaa ja ilman ongelmia on mennyt, kunhan ei ala leikkimään tulella. Joskus on vaikeaa elää tämän asian kanssa, onhan tämä oma “pikku” salaisuuteni, josta kukaan muu ei tiedä. Onneksi täällä on vastaavia kokemuksia ja voi avautua!
Pirskatti, missasin 100 päivän rajapyykin. Noh, parempi myöhään…
On se karmivaa lukea uusien kirjoittajien risaisia elämäntarinoita. Kuin ihmeen kaupalla olen onnistunut välttämään saman kohtalon. En siis todellakaan väitä, että olisin jotekin nyt parantunut pelihimosta. Olen vain tyytyväinen, että sain laitettua demonin rattaisiin kapulat ennenkuin se sai ne tungettua omiini. En osaa edes kuvitella millaista olisi olla sellaisessa jamassa kuin jotkut ja en voi kuin pyöritellä päätä, että ylipäätään yhteiskuntamme mahdollistaa sellaiseen päätymisen. Ja vielä TV:ssä asti mainostaa.
Puoli vuotta tuli täyteen viime vkonloppuna. Pari kertaa olen hairahtunut baarissa pikku pienissä: toisen kerran joskus tammikuussa 6e black jackiin ja toiset 6 euroa taannoin peliautomaattiin. Mutta pahin ongelmani onkin ollut nettipokeri, johon en ole koskenut pitkällä tikullakaan puoleen vuoteen. Lottoa olen sallinut itselleni max 5e /vko ja se on pitänyt vaikka mitä potteja on ollut. Pari krt kuussa tulee pelattua.
Olen pärjännyt pirun hyvin kun vertaa siihen rahamäärään mitä tuhlasin peleihin. Nyt on kaikenlaista velkaa n. 40 000 joita maksellaan pitkään, mutta olen aika hyvin toistaiseksi kuivilla. Suuri kiitos menee pelipoikki -ohjelmalle. Olen sen myötä kertonut kaiken jopa vanhemmilleni, ja yllätys yllätys äidistäni on tullut paras tukijani henkisesti. Muistaa aina puhelimessa kysyä että ethän ole pelannut. Kukaan muu ei tenttaa niin hyvin Olenkin sanonut hänelle että on paras tukijani enkä todellakaan loukkaannu jos hän kysyy.
päivä!
Enpä olis tätäkään vielä puoli vuotta sitten uskonut
Onnittelut myös NysseLoppu & Kultakaneli & muut mahtavista virstanpylväistä!
Fiilistä nostattaa myös uudet palstailijat, hienoa huomata, että pelurit laittavat elämäänsä uuteen uskoon
Meitä on vielä paljon tuolla jossain tietokoneiden ääressä ja täyspottien maailmassa odottamassa “sitä suurta voittoa” tai syytä ja keinoa saada pelaaminen loppumaan…
Tsemppiä kaikille pelittömyyteen!!
pelaamaton päivä, eli ei siis juurikaan mitään. No tuokin tyhjää parempi ja päivä kerrallaan luku taas alkaa kasvaa. Ei oo paljon käynyt pelaamiset mielessä. Ei vaan oo yksinkertaisesti varaa:D Enää ei oo oikeesti varaa pelata kun ei saa lainaa mistään millä saa kuitattua hävityt rahat, mikä on hyvä. Nyt on niin paljon pelissä että on järki päässä. Lähtee kämppä alta muuten( tosin vuokralla vaan asun mutta ilman luottotietoja ei niitä vuokrakämppiäkään kovin helposti saa). Nyt ois puhdas pöytä aloittaa alusta. Pari kuukautta tossa sekoilin kun katkesi 5 kuukauden pelaamattomuus. Liikuin vaarallisilla vesillä. Kuitenkin oli kokoajan jokin pieni kontrolli, pelaaminen pysyi kohtuu hyvin hanskassa kertaakaan en pelannut tiliä tyhjäksi mikä oli vuosi sitten hyvinkin yleistä ja siitä ne velat tulikin. Pystyin onneksi lopettamaan ennen pohjakosketusta, tai sen kyllä koin jo vuosi sitten, en pysty kuvittelemaankaan miltä tuntuisi olla vielä pahemmassa tilanteessa niin ei pystynyt jatkamaan pelaamista. Itsekin yllätyin kuinka nopeassa ajassa sain maksettua nuo velat pois, 9 kuukaudessa n.7000€ ja toista samanlaista velkaa en halua koskaan pelaamisen takia! Vaikka tuokin on vielä pikkusumma joihinkin verrattuna. Mutta nyt elämä alkaa taas palaamaan raiteilleen:D Rahaakin arvostaa paljon enemmän kun ulosotto ei vie enään joka tilistä niin se ihan normaali tili tuntuu suurelta nykyään.
Alkuun on siis päästy. Helpottaa, henkisesti siinä mielessä että helvetilliset pelimorkkikset sessioiden jälkeen ovat menneisyyttä. Tärkeintä on saadakin pidettyä ne menneisyydessä. Taloudellisesti, pelit eivät ole enää tekemässä hattutemppujaan minun rahavarainnoissani. Toki, pelattuja eurosia tässä makselen useamman kuukauden takaisin mutta se opettaa. Kaikella on tarkoituksensa. Muinaisella päihde-ongelmallani, pelikoukullani, fyysisen terveyden osittaisella elinikäisellä menetyksellä ja niillä lukuisilla hyvillä jutuilla mitä minulla on ollut ilo kokea ja saavuttaa tämän värikkään eloni aikana.
Välillä tympii, nyppii, ärsyttää arkiset asiat kuten töihin lähtö ja tätä on tapahtunut luvattoman usein viimeaikoina…mietin syitä siihen. Tekisi toisinaan mieli heittää hanskat naulaan ja sanoo että tehkää itte, mie lähen mualimalle. Varsinkin nyt kevään aikana tullut semmoisia kaukokaipuu- fiiliksiä, epämääräinen olo joka aiheuttaa levottomuutta, haaveissa roikkumista ja tyytymättömyyttä siihen hyvään mitä kaikkea elämässä tällä hetkellä on. Sitten havahtuu ympäröivään todellisuuteen ja niinkin on hyvä olla. Aina seuraavaan tuumaustuokioon asti. Mikäs siinä, haaveet on hyväksi ja ei ole myöskään rikos kuvitella muutoksia elämäänsä, isojakin sellaisia ja sitten ruveta niitä toteuttamaan. Problema onkin siinä, että pitkäjänteisyys ei ole vahvimpia puoliani, itseasiassa se ei kuulunut ominaisuuksiini ollenkaan vielä viisi vuotta sitten. Olen sitä tässä hiljalleen opetellut ja liittänyt osaksi elämääni. "Mulle kaikki,heti,nyt! " oli mun juttu.
Siksi kaiketi peliongelmastanikin ulos pyrkiminen on tapahtunut niin pitkän kaavan mukaan, kun ei oo ollu palikoita minkä päälle perustuksia rakentaa ku talo ois pitäny olla valmis ennen valuja
So, koitan edetä hissukseen. Ja nauttia matkasta.
Samaa toivon teille, arvon kohtalotoverit! Hienosti menee, mutta antaa mennä!!! Tsempit NySseLoppu, Riuku, Theyoda, mrsqwerty, ed89, Tonokki, vieras3,pohjamuta, Abdi, Nekku-80 ja ihan kaikki - mun nimimuisti on heikko…
P.s: tSemppiset myös konkareille Pelinarkkari, Koodari ja Kaaleppinen - kiitos tuestanne!
Viides päivä pelaamatta, mutta lasketaanko näitä edes, kun rahaa ei yksinkertaisesti ole ollut, lainkaan. Pelit pyörivät mielessä, välillä tunnen suurta vihaa ja välillä mietin niitä jopa mahdollisuutena. Pelottaa, ettei tämä olekaan vielä ohi. Mistä hitosta löydän voimia pysyä noista erossa? Ensimmäinen päivä tulee bonusrahaa nettikasinolta parisen sataa. Niille on jo sijoituspaikka, velkojen maksua läheisille. Kunhan saan ne edes kotiutettua! Siellä ovat valmiina viimeisellä avoimella pelitilillä. Aikamoinen ratkaisun paikka. Jos ne laitan hyrräämään, niin tiedän, etten tule sulkemaan tuota pelitiliäkään. Miksi mulla ei ole enää sitä varmuutta, että haluanHALUAN lopettaa? Näinkö typerä minä olen?!
Lisään vielä, että tajusin kunnolla vasta eilen, että ei pelaamisessa ole kyse vain rahasta, minunkaan kohdallani. Tämä syö koko elämän, valheineen ja piilotteluineen, mielialanvaihdoksineen, ajan viemisineen… Jos tämänkään tajuaminen ei riitä, niin mikä sitten? Enkö ole tarpeeksi pohjalla? Enkö voi lopettaa, jos en ole pohjalla? Tarvitaanko halu lopettaa vai riittääkö, että tekee pelaamisen itselleen mahdottomaksi?
SE onkin todella suuri kysymysmerkki mutta tarttee tässä käydä näitä kehityskeskusteluja itsensä kanssa että mihin mielipuoleen päädytään 
En jaksaisi enää niitä piinaavia ajatuksia, itsesyytöksiä, sitä tuskaa, valheita → NOthanks, not for me. Olen kokenut sen aivan liian monta kertaa.
Näinkö typerä minä olen?!