Hei!!
Kolmas pelaamaton päivä täälläkin menossa,ihan ok mennyt ei ole vielä tullut onneksi kauheaa pelihimoa.
Tullut piiiiiiiiitkästä aikaa tehtyä kaikkea kivaa vapaapäivän kunniaks kotona siivoillut ,ulkoillut ja ennenkaikkea viettänyt aikaa miehen kanssa ei koko ajan istunut koneella.Tästä vaan jatketaan ponnistelua pelaamattomuuteen.Kivaa viikonlopun jatkoa kaikille kohtalotovereille ja aurinkoa elämäänne.
Viikko sitten olin vielä sitä mieltä, että elämässä ei ole enää mitään mieltä, enkä nähnyt seuraavaan päivään. Vaan niin ne nämä ihmisen ihmeelliset aivot ovat muutamassa päivässä koonneet ajatuksia ja nyt olen kuin eri ihminen. Uskomatonta. Eihän raha saisi pyörittää koko maailmaa, mutta toki se helpottaa. Nyt on heiluttu töissäkin kuin heikkopäinen, siis ihan positiivisessa mielessä ja mieli on korkealla. Mieheni on ollut taas se sama juro suomalainen könsikäs, mutta on se ihana 
Varmasti tulee vaikeitakin päiviä kun kaikki uhkaa taas kaatua niskaan, mutta tulkoon, prkl, täällä ollaan valmiina! Ihana tunne, kun kotona ei tarvitse piilotella mitään vaan kaikki on avointa, olkoonkin kauheaa. Mukavaa viikkoa kaikille!
Hei painajainen!
Tässä 25 vuotias nuori mies jolla on jotain jota aivan jokaisella suomalaisella ei olekaan nimittäin kantapään kautta opittu opetus 
Tärkeintä nyt on se että yrität ajatella positiivisia ajatuksia esim. ei mikään raha ole sen arvoista että tekisi itselleen pahaa… jos on velkoja niin mitä sitten oot ainakin hengissä 
Itselläni on se tilanne että aloin opiskelun aikana pelaamaan ja jossain vaiheessa jäi koulu kesken, sitten menin armeijaan joka myös jäi masennuksen takia kesken (tässä kohtaa tiesin olevani pankille velkaa 6000€ opintolainaa + sain häädöt koska vuokrat maksamatta 1100€ + jokapäiväiset laskut esim:vesi,sähköt maksamatta), tämän jälkeen sossutuella pelaillen 2 vuotta + paljon “yksityis” laina velkoja… summat voivat tuntua pieneltä niille joilla on kunnon tulot mutta minunpa tulot oli tuolloin noin 700€ joista tukiasuntolan vuokra 200€ piti maksaa ja loput meni pelaamiseen ja alkoholiin. Velkaa oli liki 15 000€.
Nyt velkaa on enää 6000€ ja määrä vähenee joka kuukaus.
Nyt pieni kysymys kaikille ja etenkin sinulle painajainen… tiedätkö mikä pelasti minut.
Nainen! ja rakkaus löysin sattumalta ihanan naisen joka kiinnostui minusta ja hyväksyi minut ongelmani kanssa tietäen että helppoa ei tule olemaan etenkään jos en saa itseäni hoitoon. Silloin tajusin…jos toista todella rakastaa niin hyväksyy toisen sellaisenaan eikä anna minkään maallisen mammonan pilata sitä.
Niimpä otin itseäni niskasta kiinni ja naiseni antoi kunnon vauhtipotkun perseelle jonka johdosta aloin setvimään velkojani.
Otin ensimmäisen työpaikan jonka löysin…sitten toisen…ja kolmannen jossa nyt olen vakituisena.
Soitin velkojille ja mikä tärkeintä lopetin pelaamasta…hauska juttu tavallaan että sain yhdeltä velkojalta selkäänikin mutta koska oli kuitenkin vanha tuttu niin päästi vähällä…
Nyt elämäni on muuttunut ja tienaan 10,71€/h mikä on minulle hyvin paljon. Ja kiitokset kuuluu tietenkin elämäni rakkaudelle.
Mutta pointti tässä valitettavan ja joillekin ehkä pitkästyttävän turinan aiheena on että ikinään ei saa uskotella itselleen ettei mitään ole tehtävissä… aina voi vaikuttaa ja useimmiten ne parhaat parannuskeinot tekee eniten kipeetä.
Toivon sinulle painajainen kaikkea hyvää ja toivon että jaksat korjata kaiken niin että seuraavan kerran nimimerkkikin voisi olla jokin iloisempi.
Pelaamaton päivä nro 8, eikä ole päivääkään tehnyt tiukkaa. Olen edelleen onnellinen siitä, että kerroin kaiken miehelleni ja se sai aikaan kunnon ryhtiliikkeen Muuten olisin varmasti edelleen pelannut, joka päivä pikkuisen. Ja itkenyt. Ja pelannut. Nyt olen saanut paljon enemmän aikaan, tosin odottelen edelleen siivousintoa Ei oo näkyny. Onneksi huomenna on perjantai, viikonloppu!
Kaksi viikkoa sitten istuin koneen ääressä ja itkin hysteerisesti omaa tilannettani ja olin varma että maailmani romahtaa juuri tuona päivänä. Tuntuu että siitä on jo ikuisuus, niin erilainen olo minulla on siihen hetkeen verrattuna. Tai ei nyt mikään huippufiilis, välillä masentaa tosi paljon, mutta kuitenkin elämänhalu on palannut ja pikkuhiljaa täältä maanraosta ponnistetaan ja purraan hammasta. Eteenpäin! Vaikka välissä vajoan synkkyyteen kun tajuan miten JÄRKYTTÄVÄN määrän rahaa laitoin ikäänkuin roskiin!! En voi tajuta minkälaiseen psykoosiin olenkaan noina kuukausina vajonnut ja sokeana vain takonut rahat painallus painallukselta jonnekin netin syövereihin. Ei hyvää päivää… minulla on varmaankin joku alter-ego, joka on ollut silloin vallalla. Mutta olen järkeillyt asian niin (pitääkseni pääni koossa), että en ole tehnyt mitään peruuttamatonta, se on onneksi vain rahaa (ja paljon rahaa), ja että nyt pitää vain tehdä hulluna töitä, että joku kerta se tilanne paikkantuu. Olen sen itselleni velkaa. Tuntuu vaan että joka tuutista tulee päivittäin tarinoita ihmisistä, jotka ovat saaneet asiansa perseelleen pikavippien ja pelaamisen vuoksi. Se ahdistaa suunnattomasti, kun miettii ettei esim. tuttavillani ole aavistustakaan, että minäkin olisin yksi heistä. Tsemppiä kaikile!
heippa! kiva kuulla että olet pysynyt ruodussa!
eipä ne menetetyt rahat sieltä takaisin tule vaikka kuinka murehtis…täytyy kai ajatella niin, että ne on olleet meidän oppirahoja, jotka on pitänyt maksaa, että voimme kasvaa ja kehittyä ihmisenä. tai sitten voidaan tietysti lyödä tasaiseen tahtiin otikkoa seinään ja hokea mantraa: “idiootti…idiootti…idiootti…”
mut hurjasti tsemppiä sulle ja muillekin vertaisilleni! päivä kerrallaan
No hei kiitos paljon tsemppiviestistä! On kyllä ihana että mennään kesää kohti, muuten olis paljon vaikeempaa. Nyt alkaa jo tuntua siltä, että jos tämä kaikki paska on vuoden päästä ohi, niin hyvä juttu. Sitten lähdetään taas tyhjältä pöydältä. Työtehokin on moninkertaistunut, kun ei koko ajan mieti vain että missä ja milloin pääsee seuraavan kerran pelaamaan. Ihanaa kevättä sullekin!
Yli kuukausi pelaamatta, eikä oo tehny päivääkään tiukkaa! JEEE!! Tällä viikolla oli palkkapäivä, enkä edes sortunut tuhlailuun. Jos olisin koko elämäni käyttänyt rahaa yhtä järkevästi kuin viimeisen kuukauden ajan, olisin rikas muija! Mutta ei sitä elettyä elämää voi katua, mennyt mikä mennyt ja on sillä rahalla tehty muutakin kuin pelattu
Täytyy kyllä sanoa, että jos en olisi nostanut kissaa pöydälle silloin reilu kuukausi sitten ja kertonut koko kauheutta miehelleni, olisin varmasti vielä pelannut ja ahdistunut entisestään. Nyt ei ole moneen päivään edes itkettänyt, jossain vaiheessa oli vielä sellaisia aaltoilevia kurjuuden tunteita. En sano, etteikö vieläkin tupsahda mieleen pelattu omaisuus, mutta jotenkin se lievenee. Sen sijaan pitääkin keskittyä olennaiseen, eli ettei unohda pelien vaaroja ja tuudittaudu omaan olotilaansa ja kohta löytääkin itsensä taas nettikasinolta.
Mutta alku on lupaava, taistelu jatkukoon minulla ja kaikilla muillakin!