Päätin kirjoittaa tänne palstalle nyt kun olen lueskellut tarinoitanne parin viikon ajan. Olen pilannut raha-asiani pelaamisen takia oikein viimeisen päälle enkä ole varma mitä pitäisi tehdä. Olen pelannut enemmän ja vähemmän varmaan viimeiset kymmenisen vuotta ja välillä on ollut pitkiäkin pelaamattomia kausia, eikä pelaaminen ole ollut ongelma. Kuitenkin viimeisen vuoden sisällä olen sotkenut asiani useaan kertaan. Viimeisin niitti oli se, kun isäni kuoltua sain kymmenien tuhansien eurojen perinnön ja muutamassa kuukaudessa pelasin kaikki! Olen myös ottanut muutamalla tonnille vippejä ja pelannut nekin rahat. Olen niin masentunut, ettei mitään järkeä. Tiedän että se on vain rahaa ja minulla on hyvät tulot, joten noiden vippien takaisinmaksuun talouteni ei vielä kaadu, toki viehän se muutaman kuukauden aikaa.
Mieheni ei tiedä tästä mitään, meillä on ihan omat rahat, toki hän olettaa että minulla ‘järkevänä’ ihmisenä on vielä nuo perintörahat tallessa jollain korkeakorkoisella tilillä tulevaisuutta varten.
Voiko tästä toipua? Häpeän tunne on niin suuri. Ajattelin ottaa yhteyttä pankkiin ja selvittää koko tarinan ja yrittää päästä sitä kautta jaloilleen.
Nyt laitoin viestiä tutulle pankkivirkailijalle, katsotaan romahtaako mun maailma jo tänään…
Pankista kerrottiin ettei lainaa anneta, koska olen itseni ajanut tähän tilanteeseen ja noin hurjilla summilla. Suositeltiin myymään auto (muutaman kymppitonni arvoinen) ja maksamaan sillä laina pois. En tiedä onko tässä muuta vaihtoehtoa, mutta se tarkoittaisi että minun pitäisi kertoa miehelleni ja sitten en tiedä mitä tapahtuu. Vedänkö elämäni vessanpytystä alas jo tänään? Kaikilta osin? Nostanko kissan pöydälle ja katsotaan mitä tapahtuu? Pankkivirkailija oli kyllä kannustava ja sanoi että kyllä tuolta vielä noustaan mutta oppirahat on maksettava. En tiedä miten jaksan tämän asian kanssa, mutta näyttää oikeasti siltä että seinä on noussut eteen ja ollaan umpikujassa. Voisin toki vielä ottaa muutaman tonnin lainoja sieltä täältä ja koittaa paikkailla tilannetta, mutta en tiedä onko se järkevää.
Hei!
Sinulla ei ole juuri vaihtoehtoja, ja se on oikeasti hyvä juttu, vaikka se nyt ei ihan siltä tunnu… Jos haluat pois tästä paskasta, niin pakkko sinun on tunnustaa. Varmasti on järkytys miehillesi, mutta jos hän rakastaa, ja pyydät kaikki anteeksi, niin hän on sinulla tukena. Jos tämä johtaa avioeroon, niin voit vaan syyttää itseäsi ja aloitat puhtaalta pöydältä. Sekin on parempi vaihtoehto kun se tilanne, missä nyt olet.
Jos sinulla on työ ja hyvät tulot, niin nouset vielä tästä. Iästäsi en tiedä, mutta sinulla on vielä koko loppuelämäsi edessäsi, elämä ilman pelejä. Sua pelottaa nyt kertoa tästä asiasta, mutta se helpotus kun ks. kissa on nostettu pöydälle on tooooooodella suuri, suuri paino tulee tippumaan sun hartialta.
Voimia, tsemppiä ja rohkeaa mieltä! Pidä meidät ajan tasalla, ei sen takia, että ollaan uteliaita vaan sen takia, että voidaan sua kannustaa.
t. Koodari
Vielä pohdiskelen tässä vaihtoehtoja, se nyt on sanomatta selvää että pelaaminen ei tule enää kysymykseen. Se vain vie (rahojen lisäksi) kaiken energian, mikään muu ei innosta, ei jaksa mitään ylimääräistä jne. Pitäisi varmaan hankkiutua jonkin sortin terapiaan ja kun näistä pahimmista raha-asioista on päästy kuiville (muutama kuukausi) niin sovin jo pankin kanssa tekeväni uuden säästöohjelman jolla saadaan suunta taas ylöspäin. Olen itkenyt silmäni päästä tänään yksin kotona, mutta nyt tuntuu jo vahvemmalta. Ehkä tämä kirjoittaminen ja edes yhdelle henkilölle (pankissa) kertominen ovat askel eteenpäin. Olen kyllä hyvä salailemaan asioita ja hymy irtoaa vaikka katastrofi kolkuttaisi ovella. Kaikki vippini laskut olen maksanut ajallaan (korkeintaan parin päivän viiveellä) joten mitään paniikkia ei vielä ole. Yritän vielä setviä asiat niin, ettei autoa tarvitsisi myydä. Päivä kerrallaan…
Pakko sanoa, ei millään pahalla, mutta tuo “on sanomatta selvää” kuulostaa todella ylimieliseltä!! Sä olet peliriipuvainen, se asia on sanomatta selvä!! Pientä nöyryyttä kehiin nyt. Totta kai, peluri aina loppuun asti yrittää, että pelaaminen ei paljastuisi. Niin minäkin ja moni muukin yritti, mutta se EI ole todellakaan se oikea ratkaisu. Mieti nyt mitä tapahtuu, jos miehesi saan tästä selvää joltakin toiselta kuin sinulta…
Toivon toki että asiasi järjestyvät.
Voin kertoa, että tästä tilanteesta on ylimielisyys kaukana, nyt ollaan niin pohjalla kuin ihminen voi vain olla. Olen juuri tekemässä hakemusta terapiaan, en usko hetkeäkään, että tästä selvitään yksin. Tähän asti oon jo tajunnu, että itsekontrollini on nolla, enkä todellakaan ole terve. Kukaan terve ihminen ei olisi tässä tilanteessa. Itkettää vaan niin paljon (tiedän että kuulostaa kliseeltä) että ihminen on niin tyhmä! Pelasin siis viimeksi tänä aamuna. Nyt tuntuu siltä ettei ikinä enää, että tähän elämään pitää oikeasti löytyä jotain muuta sisältöä. Mutta ilman apua tuo tunne voi hetkessä muuttua toivonpilkahdukseksi, että jos minä vaikka voittaisin tällä kertaa. Olen uponnut oikeaan liejuiseen suohon, enkä tahdo päästä ylös. Mutta nyt vaan yritystä kehiin, ainakin olen tehnyt jo oikeita liikkuja sen suhteen tässä muutaman tunninkin aikana. Enää vain loppuelämä aikaa.
Hei!!
Samassa veneessä ollaan, olin vakaasti päättänyt olla pelaamatta,mutta kuinkas kävikään aamulla taas peleihin kun mies läks töihin.Voitin ja kotiutin olisin jäänyt voitolle sitten iski pelihimo ja rahat takasin senhän tietää kaikki meni.Olen pelannut nyt parivuotta nettikasinoita aluksi se oli vain ihan sattumoisin pelailua ja voitot kotiutin heti ,kun niitä tuli.Nyt pelaaminen lähtenyt käsistä olen saanut tehtyä muutaman tonnin velat ,jotka maksaisin pois ihan helposti mutta,mutta aina rahat päätyy lopuksi nettikasinoille.Nyt on pakko lopettaa,kun olo on ihan oksettava ja suunnaton häpeä kun päivät lipuvat ohi pelaillessa ja rahat kyllä tartteisin muuhunkin.En ole kertonut tästä riippuvuudesta kenellekkään ja miehini tuskin edes ymmärtäisi on säästäväinen ei tuhlaa rahojaan uhkapeleihin muuta kuin joskus lottoriviin. Joten tästä se lähtee pelaattomuus,ilmoittelen tänne kuinka tässä mennään eteenpäin ja sinulle voimia kyllä tästä suosta on pakko nousta ylös.Mukava kun tälläinen paikka johon voi kirjoittaa,kun ei muutoin voi puhua kenelläkkään
No hei Ainikki, onpa huojentavaa, että on muitakin samassa jamassa olevia naisia. Tai ei se tietenkään ole mikään hyvä asia mutta vertaistuki olisi nyt paikallaan. En tosin tiedä onko tilanne se että sokea taluttaa sokeaa, mutta sehän nähdään 
Minunkin mieheni on niin säntillinen raha-asioiden suhteen, että ei ehkä voisi ikinä ymmärtää. Yritän nyt saada asiani järjestykseen omalla tavallani. Taidan hankkia kalenterin, johon alan ruksimaan pelittömiä päiviä. Tekisitkö sinä samoin?
Näissä tapauksissa valitettavasti käy lähes poikkeuksitta samalla lailla.
Heti kun saat asiat jotenkin rullaamaan ja mietin, että tilanne on hanskassa tapahtuu jotain…
Aivot jotenkin päättää, että voinhan minä palkita itseni pikku kierroksella verkkopeleissä/rayssa/muissa rahapeleissä ja hetken päästä ollaan vieläkin syvemmällä suossa.
Luojan lykky, ettei minun aikaani ollut pikavippejä tai noita casinoita verkossa. Olisin hakannut itse niin alas, että varmasti makselisin niitä velkoja vieläkin.
Niin, siis pointtini oli, että henkilökohtaisesti suosittelisin kertomaan läheisellesi. Harvemmin yksin selviää tilanteesta ja varmasti löydät itsesi tilanteesta, että joudut tunnustamaan “syntisi”.
Ole vilpitön!
Olen vierailija kanssasi samaa mieltä siitä että mieli varmasti muuttuu kun aikaa kuluu. Käytän työkonetta kaikkeen vapaa-ajan selailuunkin, joten olen ajatellut pyytää sellaisen esto-ohjelman tähän joka blokkaa kaikki pelisivustot. Osasta olenkin jo itse sulkenut tilit ja pyytänyt ikuiset porttikiellot (paf muun muassa).
Ehkä kerron läheisilleni aikanaan mutta juuri nyt en kestäisi tähän kaiken keskelle esim. suhdekriisiä, joka saattaisi ajaa minut taas pelien maailmaan.
Hei painajainen!
Huolimatta joistain kommenteista, sä voit selvitä tuosta ilman että kerrot kenellekään. En aina ymmärrä näitä “heti kerrottava kaikille mahdollisille”. Ei toimi kaikkien kohdalla! Päinvastoin kertominen voi viedä entistä syvemmälle. Jokainen tietää oman lähipiirinsä parhaiten.
Minusta se on jotenkin surullista, että sitä miettii puolisolle kertomista ja ei kerro sen takia kun pelkää, että tulee heti ero. Varsinkin jos puolisolla ei ole MITÄÄN hajua koko asiasta. Aika löyhällä se rakkaus on jos heti tulee kenkää persuuksille jos ongelmistaan kertoo. Tämä siis varsinkin jos on kauan ollut yhdessä, ei ehkä ensitreffien paras puheen aihe (vaikka rehellinenhä se kannattaisi tästä asiasta olla heti alusta alkaen).
Itselläkin oli ex-avokille paha paikka kertoa, että on tullut pelattua iha vitusti. Yhtä kova paikka se oli kertoa nykyiselle kihlatullekin, mutta varsinkin häneltä olen saanut apua ongelmaan.
Itse olen lähinnä sitä mieltä, että puolison on hyvä tietää/pitää tietää tällaisista asioista. Parantuminen on toisaalta vain itsestä kiinni eikä sitä puolison taakaksi voi laittaa, että “hommaa mut kuntoon” tjsp. Itestähän se pitää lähteä.
Itse olen pitänyt tässä pelaamattomia kuukausia (eli en ole pelannut oikein mitään kuukauteen ja sitten taas hävinnyt vitusti kuukauden jälkeen jee jee). En aluksi näistä mitään sanonut kihlatulle koska pelkäsin retkahtamista ja että tuottaisin hänelle pettymyksen. Halusin itse kokeilla olla pelaamatta ilman mitään valvontaa. Toisaalta hyvä, toisaalta huono juttu koska ongelma edelleen on. Kerroin kuitenkin tästä puolisolle nyt ja kuulemma turha pelko, että tuottaisi pettymystä. Tämä foorumi kyllä auttaa vertaistukena paljon, mutta on se hyvä että on joku läheinen ihminen kelle voi tästä asiasta puhua. Koko ajan en kyllä jaksa yhtä ihmistä vaivata ongelmillani, mutta silloin tällöin, niin kuin kaikki ihmiset tekevät 
Kihlattukin painotti sitä, että hän voi kyllä kuunnella, mutta kun ei itsellä ole peliongelmaa tai siitä mitään sinänsä tiedä, on se hankalaa välistä auttaakin. Siksi itse aloinkin lukemisen lisäksi myös kirjoittelemaan tänne.
Joo, ei tarkoitus ole todellakaan, että saman tien koko suku tietäisi, mutta se sun aviopuolisosi…No joo, jokainen tietää ja tuntee läheisensä parhaiten ja toki voi olla, että vahinko on pienempi, kun se ei tiedä. Fakta vaan on, että ne ihmiset, jotka selviävät täysin omin päin siitä pelihelvetistä, ovat tosi vähissä. Aika näyttää…
Ehkä pohjimmiltaan haluankin ‘suojella’ läheistäni olemalla kertomatta ainakin tämän akuutin ajanjakson, kun saan varmuudella raha-asioitani kuntoon. Olen vain itsekin niin masentunut. niin masentunut. En vielä jaksa nähdä valoa tunnelin päässä, ehkä jonain päivänä. Tuntuu tällä hetkellä että kuukausikin on pitkä aika. Huhhuijaa.
Huomenta
Tästä se toivottavasti lähtee meidän pelaamattomuus,laiton jo kalenterin merkkaan siihen päivät jotka olen pelaamatta.Kun kuukausi tulee täyteen ilman pelejä ,ajattelin palkita itseni jollain hemmottelulla (jospa siitä saisin potkua tähän touhuun)Minulla ollut ,kyllä viikkoja etten pelaa,mutta sitten ajattelen et jos kympin pelailen ja siitä se sit karkaa käsistä menee tilit nollille.Mikä se on joka saa tuon aikaiseksi jos sen saisin ratkaistua olisin jo ison askelen päässä pois tästä pelihulluudesta.Tää kyl masentaa ja itsesyytökset on kovat ,kun olen noin heikko ihminen etten voi moista hallita.Tästähän ei ole muuta suuntaa kuin ylöspäin onneks kesä edessä toivottavasti se on jo pelitön ja ajatukset suuntaavat muuhun kuin nuihin kasinoille.Pelitilit olen sulkenut puoleksivuodeksi en tiennyt miten ne saisi kokonaan lopetettua ettei tulis niiden avauduttua sitten sorruttua (jos) siihen mennesssä jo pääsisin kuiville noista.Mutta näin kohti pelitöntä tulevaisuutta lähdetään menemään into on kyllä kova voihan se olla, että karikkoja on matkalla ei auta pitää oppia vaan ne kiertämääm.Kivaa päivää pelien parista eroon pyrkiöille täytyy sanoa tähän lopuksi erään tuttavan sanonta voisihan se olla pahemmastikkin vaikka kyl tämä aika kierre jo on.
Joo, yö on nukuttu ihan hyvin (minä en ole niitä yöunensa menettäviä ihmisiä, vaikka huolet pyörii mielessä).
Olen pohtinut paljon asioita, pelaamista, rahaa, ihmissuhteita, tulevaisuutta. Olen jopa harkinnut että kertoisin tämän koko kauhutarina avomiehelleni, koska asia painaa minua niin paljon että tuntuu että räjähdän. Mutta mietin sitä vielä pari päivää ja teen sitten päätöksen. Tiedän vain sen, että jos ero tulee, niin minulla ei ole oikein minkäänlaista tukiverkostoa, joten sitten ollaan todella yksin, vaikkakin raha-asiat järjestyisivätkin. Minulla ei oikein ole sellaista ystävääkään, johon turvautua. En halua kuormittaa äitiäni enkä siskoani, heillä on muitakin haasteita elämässä. En tiedä miten minun elämästäni tuli tällaista surkeaa? Olin aiemmin niin energinen, jaksoin auttaa muita, iloinen ja ahkera. Nyt istun pölypallojen keskellä ja itken. Yritän harrastaa liikuntaa, mutta sekin on vähän niin ja näin, keksin helposti syitä miksi en ehdi. Ja olen pikkuhiljaa tajunnut senkin, että kuka tahansa lähipiirissä voi olla himopelaaja, kun kerran sen pystyy piilottamaan näin hyvin. Näihin sanoihin ja tunnelmiin…
Kyllä tuntuu niin tutulta että olisin voinut tuon itsekin kirjoittaa… en ole minäkään naisystävälle pystyny kertomaan en tiedä miten reagoisi… ehkä se auttaisi omaatuntoa ja helpottaisi oloa mutta kun ei vaan kehtaa… ja niin helppoa se oli salata koko pelihelvetin ajan läheisiltä…
Tsemppiä sinulle kovasti ja jaksamista 
Kiitos paljon tsemppiviestistä ja samoin tsemppiä sinullekin! Olen jo vähän piristynyt tänään ja jopa saanut jotain aikaiseksi. Hullua on se, että kuitenkin syvällä sisimmässä ajattelen, että ‘entä jos’ voittaisin tällä kertaa. Mutta tänään en pelaa, ruksi seinään. Minulla on ollut muutama edellinen vuosi niin rankkaa, kun aiemminkin sössin raha-asiani, silloin vielä pahemmin kuin nyt, luottotiedot meni kahdeksi vuodeksi, ulosotossa oli yli kymppitonni jne. Mutta selvisin siitä helvetistä ja sitten läheinen ihminen sairastui vakavasti ja lopulta kuoli. Nyt kun vihdoin sain asiani kuntoon rahallisesti (henkinen puoli ei vielä siinä pisteessä) niin tein sen taas!! En voi uskoa! Ehkä en haluakaan elää ns. normaalia elämää vaan pitää olla aina pikkuisen ‘living on the edge’, että mikään tuntuu miltään. Mutta onneksi minulla ei ole lapsia ja miehelläni on omat rahat, joten en ns. pilaa muiden elämää tällä.
Painajainen, haluaisin ottaa susta kiinni ja halata kunnolla! Ymmärrän niin hyvin sun tän hetkisen fiiliksen. Epävarmuus, häpeä jne. Haluaisin halata ja sanoa että ei mitään hätää! Asiat järjestyy. Jos suurimmat ongelmasi on kerrotko miehellesi vai et, myytkö auton vai et, olet vielä hyvinkin vahvoilla. Et ole menettänyt koko omaisuuttasi (joka ei tieten tällä hetkellä sua lämmitä, mutta tosipuheella asia vois olla toisinkin).
Täältä ulkopuolelta on helppo nähdä ratkaisu sun tilanteeseen. Ota lusikka kauniiseen käteen ja kerro miehellesi rehellisesti mikä tilanne on. Pahin ahdistus tulee epätietoisuudesta kertoakko vai ei, itse kertominen ei ole läheskään niin ahdistavaa. Eli tee päätös. Kerro miehellesi. Ota vastaan se mitä tulee. On häviävän pieni mahdollisuus että miehesi haluaa erota tapahtuneen johdosta, ja jos niin käy, se on loppujen lopuksi vain tekosyy. Jos miehesi todella välittää sinusta, ei hän anna tällaisen tapahtuman vaikuttaa parisuhteeseen.
Tunnut olevan riippuvainen miehestäsi. Oletko hänen kanssaan vain siksi että pelkäät yksin jäämistä?
Tuon kysymyksen haluan heittää sinulle siksi että olin itse vastaavanlaisessa parisuhteessa. Pelkäsin eroa sen takia että pelkäsin yksin jäämistä. Tässä tapauksessakin pelko itsessään on suurin pelko. Meille tuli ero ja hyvin nopeasti sen jälkeen huomasin elämänlaatuni parantuneen. Paljon mieluummin olen yksin kuin suhteessa jossa ollaan yhdessä sen takia että pelätään yksinoloa.
Mutta siis. Sun tilanne ei ole ollenkaan epätoivoinen näin ulkoapäin katsottuna. Suurin ongelma sulla on se että joudut tekemään päätöksiä. Kerrotko miehellesi jne. Kun päätät mitä teet, jo siinä vaiheessa kivi tippuu sun hartioilta. Jos päätät olla kertomatta miehellesi, se vaikuttaa väistämättä sun omaan päivittäiseen mielialaan ja myös käyttäytymiseen. Joudut mahdollisesti piilottelemaan laskuja jne. Voin kertoa kokemuksesta että tuo on se tie joka ei vie mihinkään. Seinä tulee joka tapauksessa jossain vaiheessa vastaan. Paljon helpommalla pääset kun valitset avoimen ja rehellisen tien.
Olemalla rehellinen vaikeutat myös omaa pelaamista. Se voi tietenkin olla myös yksi syy miksi ET haluaisi kertoa miehellesi. Haluat jatkaa pelaamista. Eli silloin pelihimo-peikko voittaa ja sinä häviät.