No niin, täällä ollaan taas. 1. päivä juomatta, eilen meni 4 olutta joka sekin tuntui jo liian paljolta. Jännä että omalla kohdallani tuntuu että pää vaan pehmenee nopeammin mitä pidempään juo. Nyt on mennyt semmoinen parisen viikkoa lähes joka päivä, muistaakseni yksi päivä oli välissä jolloin en juonut. Paljon tuhoa on saatu aikaan niin ihmissuhteissa kuin taloudellisesti ja omassa henkisessä hyvinvoinnissahan tämä kaikki näkyy eniten.
Ikäväkseni olen saanut huomata, että mitä pidemmälle vuodet vierivät ja mitä pidempään juon, sitä yksinäisemmäksi tulen. Kaverit ja muut lopettavat yhteydenpidon, olen suvussanikin aiheuttanut pahennusta ja pian tulen toteamaan että olen yksin kissojeni kanssa. Kissat olen hoitanut tottakai hyvin ja kaikki muutkin velvollisuuteni, mutta kyllä pahimpina päivinä on lähtenyt käsistäkin ja ankarasti. Ei siitä sen enempää.
Nyt kuitenkin, tapojeni mukaan, otin Antabuksen ja juon vettä. Kunhan saan itseni vähän tästä hereille vielä (unirytmit kääntyneet päälaelleen), niin lähden lenkille. Ihan perus kävelylenkille toki, en minä juoksemaan vielä pystyisikään.
Laskeskelin tuossa, että jos tuurit käyvät ja luoja sallii, niin minulla on reilut puolet elämästäni jäljellä. Sinä aikana kerkeän saamaan vielä paljon aikaiseksi jälkipolville ja itselleni. Tämä kuitenkin vaatii täysraittiutta kohdallani, sillä en voi juoda edes sitä kuuluisaa yhtä, tai muuten mennään pian ja kovaa luisua alaspäin. Näin se on ollut ja tulee aina minun kohdallani olemaan. Monet kaverit joskus sanoivat että “kai sinä nyt sen muutaman tässä voi juoda”, jopa sellainenkin mies joka ei ole itse juonut lähemmäs 40 vuoteen. Sanoi että koska olen nuori vielä niin mitäpä haittaa siitä on. Tainnut kaverilla unohtua omatkin syynsä olla juomatta. No, onneksi ei pidetä enää juurikaan yhteyttä.
Olkoon tämä kirjanmerkkinä siitä, että tänä päivänä olen aloittanut nykyisen raittiuteni.
Kaverit häipyivät minultakin yksi toisensa jälkeen juomiseni edistyessä. Tuli kuitenkin hetki, jolloin halusin lopettaa juomiseni. Päätin hakea apua, koska siihenastiset yritykset kohtuujuomisesta olivat epäonnistuneet. Menin AA-palaveriin ja raittiina olen saant olla siitä lähtien. Juomisen himo on häipynyt ja raitistuneista alkoholisteista olen saanut paljon tuttuja ja ystäviäkin.
Hyvä, kun sinä olet hakeutunut takaisin tämän systeemin antaman tuen piiriin.
Eilen kävin jo lenkillä eikä se oikein tehnyt pahaakaan. Ainoa ongelma oli se kun en meinannut enää saada yöllä unta, johtuen kahdesta syystä. Ensimmäinen syy oli se, että unirytmi on päälaellaan eli heräsin 18:00 aikoihin ja toinen se, että ex-naisystäväni laittoi minulle viestiä pitkästä aikaa ja asia jäi minua vaivaamaan. Koko loppuillan pyörittelin päässäni että mitä tässä nyt tapahtuu, eikä melatoniinikaan auttanut, vaikka otin sitä 6mg. Sen jälkeen ei ole naisesta kuulunut mitään ja saa nähdä kuuluuko koskaan. Mahtava nainen hän kuitenkin on. Juuri sellainen jonka kanssa haluaisin perustaa perheen ja nähdä hänet hääpuvussaan kun matkaamme alttarille. Juomiseenihan se meidänkin parisuhteemme päättyi aikoinaan.
Olenkin ollut aika stressaantunut asian takia. En siksi että olisin vihainen hänelle mitenkään, vaan siitä että olen vihainen itselleni kun päästin noin kauniin ja hauskan ihmisen elämästäni. Tai siis paremminkin olin niin idiootti että hän halusi lähteä. Tunteet eivät ole minulle se helpoin juttu käsitellä, joten kun tunnen häntä kohtaan niin vahvasti vieläkin, niin toiveet nousevat väkisinkin korkealle ja unelmointi alkaa. Sitten kun palaan taas maan pinnalle niin muistan että hän ei enää ajattele minusta samoin ja surustun ja petyn ja ahdistun. Teinirakkautta parhaimmillaan, ainoa vaan että minä olen jo kolmissakymmenissä. Näin se alkoholistin mieli jää lapsen tasolle, monessakin asiassa.
Kävin tänään psykoterapiassa jossa juttelimme myös tästä asiasta. Eihän siihen mitään selvyyttä tullut, mutta puhuminen auttaa lähes kaikkeen sielun tuskaan. Ahdistunut olin vielä kotiin tultuanikin, mutta nyt olen ihan kunnossa. Mieli on vähän maassa, johon voi löytyä toki kemiallisestikin aiheutettu syy, mutta myös osittain tämän tunteiden palon takia. Mutta minkäs teet. Katsotaan aikaa eteenpäin ja eiköhän se sitten selviä mitä tästä seuraa.
Kolmannen päivän aamuun heräsin vihaisena kuin ampiainen. Olisin halunnut vielä nukkua mutta kissa herätti naukumisellaan.
Parin viikon huonot unet ja varsinkin viimeisen parin päivän liian vähäiset unet kyllä näkyvät nyt tämän päivän olotilassa. Ei voi sanoa että mitään krapulaa olisi oikein missään vaiheessa ollutkaan, mutta aika ailahtelevaista tämä silti on, varsinkin henkisellä puolella. Väsymys korostaa tottakai tätä tunnetta entisestään. Kaksi viikkoa on alkoholistille pitkä aika pysytellä raittiina, mutta onneksi tiedän ennestään että sen jälkeen helpottaa jo roimasti.
Suuri rakkaustarinani ei varmaankaan sen kummempaa jatkoa saa. Harmillista, mutta kyllähän sen järjellä ajatellen tajusi jo alusta asti, tunteet vaan ei kuuntele järkeä. Pysymme varmasti puheväleissä ja ehkä näemmekin joskus vielä, mutta siihenpä se taitaa jäädä.
Kuten aina, olen alkanut tässä vaiheessa miettimään jonkinlaista vertaistukitoimintaa. AA-kerho ei ole minun paikkani eikä moni muukaan mitä olen kokeillut. Yksi on ollut selvästi ylitse muiden ja sitäkään ei enää järjestetä.
Hyvä, että olet palannut taas sieltä märältä puolelta tänne. Tosissaan toivon, että löydät sen halun raitistua ja että se on niin iso, että se vastoinkäymisten kohdatessakin voittaa juomishalun. Siihen sitten jos vaan löydät sopivan kanavan, mitä kautta saat käsiteltyä pääkoppaakin tämän suhteen kuntoon, niin avot. Ja kärsivällisyyttäkin tarvitsee toki. Täytyy myöntää, että vaikka seuraankin (ja moni muukin seuraa) sun ‘tarinaa’, on sitä jotenkin kovin hankala kommentoida.
Mutta tsemppiä ja muista, että kaikki ei tule heti nyt.
Joo, koitan pitää mielessä. Eilen jouduin jo hetkeksi pysähtymään tän asian äärelle kun alkoi kiireentuntua tulla taas joka asian suhteen. Pääsin kuitenkin sellaiseen mielentilaan että sain hetkeksi itseni pysähtymään ja sain hoidettua edes yhden asian, eli sen koko päivän mielessä pyörineen treenin. Nyt on mukavasti paikat kipeänä ja siihen oli hyvä herätä aikaisin aamusta. Liikunta on jostain syystä hemmetin tärkeää minulle kun lopetan juomisen, koska se pitää pääkopan kunnossa ja uni on paljon lempeämpää ja syvempää.
Mennäänkö lie neljättä päivää tänään ja kyllä jostain syystä ahdistusta on ollut ilmassa tänäänkin. Se vaan tulee eikä sille oikein mahda mitään. Kaveri joskus sanoi että kun lopettaa juomisen / narkkaamisen niin ainoa tunne mitä osaa tuntea on vitutus. Tätä hetkeä tämä sanonta kuvaa oikein hyvin. Kaikki vituttaa, jos ei paljon niin ainakin vähän. Onneksi tiedän että jonkun ajan päästä niitä muitakin tunteita alkaa sitten ilmaantua. Niiden kestäminen ja niiden kanssa toimeentuleminen onkin sitten eri juttu.
Nyt kyllä vituttaa niin paljon että en jaksa enempää kirjoittaa. Koitan keksiä jotain.
Jostain ihmeen syystä laskuri näyttää että olisin ollut juomatta jo 7 päivää. Tottahan se ei ole. Olen viimeksi juonut viikko sitten sunnuntaina ja nyt on lauantai. Varmaan en osaa laittaa oikein sitä päivää siihen vaikka ei luulisi kovin vaikeaa olevan. Laitoin siihen sen ensimmäisen alkoholittoman päivän aloituspäiväksi.
Joka tapauksessa olen nyt ollut sen vajaan viikon verran selvänä ja tänään tuli ensimmäinen kova paikka vastaan, kun ex-tyttöystäväni tuli käymään. Olemme nimittäin tavanneet aina alkoholin merkeissä. Joka kerta viimeisen vuoden aikana kun olemme olleet luonani, olemme olleet enemmän tai vähemmän humalassa. Normaalisti enemmän. Nyt astelin lääkekaapille ja pienen mietinnän ja henkisen taistelun ja perkeleellisen ahdistuksen jälkeen sain kerättyä sisuni ja heitin nopeasti napin vaan naamaan sen enempää liottelematta. Vettä päälle ja problem solved. Kieltämättä piti tupakki polttaa perään. No, nyt on jo rennompi olo ja parempi fiilis. Ei tarvi sitäkään miettiä enää.
Tein peliliikkeen ja lisäsin Antabuksen aamulääkkeeksi dosettiin muiden lääkkeiden sekaan. Kyllä se mahassa sulaa jos se vesilasissakin sulaa. Näin se on lisäksi vaan helpompi “vahingossa” heittää huiviin kun siellä oon muitakin seassa eikä sitä varmaan sieltä noukittua tule turhanpäiten. Toistaiseksi kuulostaa hyvältä ajatukselta siis.
Ketjun aloitusviestissä, jonka kirjoitit viime sunnuntaina (3.9.), kerroit, että on ensimmäinen päivä juomatta. Silloin ainakin olit ilmeisesti sitä mieltä, että et juonut tuona päivänä. Mutta jos joit, niin sitten toki eri asia.
ps. Aika hurjalta kuulostaa kyllä tuo poretablettien ottaminen ilman liuotusta. En nyt mitään taustaa löytänyt, miksi niin ei voisi tehdä, mutta kyllä sellainen vesilasissakin poreilee siihen malliin, että ei välttämättä elimistö tykkää, kun laitaa suljettuun tilaan (vatsaan) se poreilemaan. Veikkaisin, että siinä on jotain ainetta, joka saa vaikuttavan aineen liukenemaan, kun tulee nestekosketus - mutta sen poreilun aloittavan aineen on ehkä tarkoitettu haihtuvan, eikä päätyvän elimistöön. Mutta ihan täysin varmaa mutua siis, kun en mikään kemisti ole.
Enpähän nyt tahdo muistaa ihan tarkalleen. Sekoitan nyt edelliset kaksi viikonloppua keskenään. Eli jos olen sanonut sunnuntaina niin, niin pakkohan sen on pitää paikkansa.
Antabus poretabletti on niin pieni, että en tahdo uskoa että siitä elimistölle suurta haittaa on kokonaisena nieltynä. Kuitenkin tyhjään mahaan otan ja vettä päälle. En kyllä minäkään sen tarkemmin tiedä sen fiksuudesta, mutta oli miten oli, teen nyt näin koska on se näinkin parempi kuin jättää ottamatta ollenkaan. Veikkaan että sillä viinamäärällä mitä tässä on kitattu vuosikymmenet, on varmasti paljon pahempiakin vaurioita saatu aikaan.
No, viikko takana taas selvää elämää. Mitkä fiilikset? Huomasin tuossa juuri äsken, että sellainen pieni turhauttava asia joka olisi viikko sitten vituttanut niin mahdottomasti, ei aiheuttanut kuin paljon tyynemmän nenäntuhahduksen. Siis niinkin pieni asia kun että tyttö oli jättänyt puhelimeni makuuhuoneeseen ja minun piti hakea se sieltä.
Jostain syystä tämmöiset pienetkin asiat tuntuvat juovana aikana, varsinkin krapulan jälkioloissa äärimmäisen raskailta ja vaivalloisilta. Nyt eivät. Kunhan vaan jaksaa aloittaa minkä tahansa homman niin siinähän se menee, vaikka ei naurunpyrskähdyksiä aiheutakaan.
Hauskaa sunnuntaipäivää kaikille. Minulla on yllätys teille tänään tai lähipäivinä.
päivä ilman pisaraakaan. Olen myös jättänyt kahvinjuonnin pois.
Kaljoittelun lopettaminen on nyt ajateltuna aika pitkäjänteistä hommaa. Pitää olla luottoa itseensä ja siihen että vaikeista ajoista kyllä selvitään. Oikeastaan tuo ensimmäinen kaksiviikkoinen todistaa sen aika hyvinkin. Olen tätä edestakaista veivuuta raittiuden ja täysalkoholismin välillä tehnyt jo niin pitkään kuin muistan ja aina siinä on tuo 2 viikon odotusaika ennenkuin pää alkaa tasaantua. No tällä kertaa tiesin jo mitä odottaa ja vaikka kuinka oli tuskaa, niin pidin maltin mielessäni ja kärsin. Sitten taas yks kaks kaikki olikin hyvin.
No sekoitin pakkaa vähän vielä sillä että jätin nyt muutama päivä sitten kahvin pois, koska se tuntuu laukaisevan minulla maniaa. Tämäpä olikin ihmeen rankka suoritus, koska en uskonut että se ihan noin flegmaattiseksi vetäisi. Nukuin käytännössä 3 vuorokautta putkeen saamatta juurikaan mitään aikaiseksi. Tässä kuitenkin auttoi se, että luin ennakkoon netistä kofeiinin vieroitusoireet ja kun tiesin että tämä kuuluu asiaan ja menee ohi, niin ei ollut mitään syytä sitä sen kummemmin murehtia. No, nyt se on kärsitty sitten sekin ja ei kyllä tee mieli enää kärsiä uudestaan. Olen nyt juonut aamulla vihreää teetä kaksi kuppia ja se saa riittää.
Seuraavaksi ajattelin käydä tupakan kimppuun, mutta siitä en vielä tiedä milloin. Jostain syystä ajankohta tuntuisi nyt sopivalta, koska on jo taustalla pari hyvää kokemusta pahimmista vieroitusoireista selviämisestä ja tupakan vieroitusoireet minulla kestävät normaalisti 4 päivää. Jos nyt lähtisin siihen hommaan, niin parin viikon päästä olisin jo aika hyvällä mallilla. Vanhat uskomukset siitä, että kaikkea ei saa lopettaa kerralla, kuitenkin hankaavat vastaan ja varmasti tähänkin tulee kommenttia aiheesta. Toisaalta tänne tulee myös kommenttia siitä kuinka AA/mikätahansa muu vertaistukiryhmä tai minnesotahoito on ainoa tie ikuiseen onneen, joten ehkä minä teen niinkuin itsestäni hyvältä tuntuu. Ei siis millään pahalla muita kohtaan.
Onnittelut! 17 vuorokautta on hyvä saavutus. Siinä ne pahimmat alkuvaiheet kai sitten jo olivatkin. Tai se varmaan vaihtelee, kenellä sitten minkäkin verran aikaa menee.
Miksei siinä sitten samantien menisi muitakin siirtymiä terveempiin elämäntapoihin. Yhdellä kärsimisellä muutkin irrottautumiset.
Kahvista en ole kai koskaan yrittänyt luopua, enkä niinollen sen vieroitusoireista mitään tiedä. Joskus on kyllä mennyt päivä tai pari ilman kahvia, eikä siitä ole minulle mitään huomattavia tuntemuksia seurannut.
En sitten tiedä, olisiko aiheellista siirtyä vaikka teehen… luulisin että se menisi kuitenkin aika jouhevasti. Mutta, kun en ole niin kiinnittänyt huomiota kahvin terveysvaikutuksiin niin enpä sitten tiedä.
Juu, kyllähän täältä ohjeita ja kehotuksia tehdä tällä tai tuolla tavalla löytyy… ja asiantuntijoita tottakai ovat kaikki.
Ihan sama juttu jonka olen havainnut kun olen suurelta osin itseni elättänyt kirvesmiehenä, jokainen joka on yhden omakotitalon itselleen tehnyt tai vaikka vaan rakennuttanut, on sen urakan jälkeen seuraavat viisi vuotta ehdoton asiantuntija kaikessa rakentamisessa.
Mutta… kun ovat talot kovin erilaisia, niin ovatpa ihmisetkin. Ihmiset kai vielä hiukan monimutkaisempia kuin asunnot, luulisin. Ei siis kannata ihan vakavasti ottaa kaikkia syvän vakaumuksen rintaäänellä lausuttuja ehdottomia totuuksia. Jokainen kuitenkin on oman elämänsä asiantuntija, ihan siksi että ihminen itse tietää omasta elämästään, tarpeistaan ja toiminnastaan paljon enemmän kuin kukaan muu.
Ja sitten seuraavana tietämyksessä ovat ammattilaiset, jotka ovat joutuneet sekä opettelemaan että käsittelemään vähän useammanlaisia elämäntilanteita.
Kuuntele vaan ihan rauhassa itseäsi, kun tavoite on selvänä niin kyllä ne keinot löytyvät.
Just tätä mentaliteettia haen tässä. Meinaan, tuo kahvista vieroitus meni vähän tuossa lomittain noiden omasta mielestä “pahimpien päivien” kanssa, mutta siinäpä ne meni kuitenkin. Antoi jotenkin luottoa ja itsevarmuutta siihen että jos tuommoisen kestää niin kyllä sitä nyt tuon tupakankin uskaltaa heittää, kun siitä on kokemusta jo aiemmin. Katsoo sitten miten kauan kestää mutta mitä sitä nyt murehtimaan. Ei varmasti helppoa tule olemaan mutta kokeilemisen arvoista.
Tämänkin sanoin juuri entiselle naisystävälle facebookissa, että hoksasin aikaisempien kertojen kaatuneen isolta osin siksi että olen alkanut kuunnella liikaa mitä muut neuvovat tai miten “olisi paras” keino lopettaa jokin. Lamppu välähti pään päällä että minähän sen tiedän mikä minusta tuntuu parhaalta ja mikä minun mielestäni on paras keino hoitaa mikäkin ongelma. Joskus toki keinot loppuu, mutta siinä kysytään sitten sitkeyttä.
Kiitos tästä kommentista! Tuli tosi hyvä mieli että joku ymmärtää noin. Olen sun juttujas lueskellu ennenkin ja kyllä sitä vaan joistain ihmisistä tietää että jos kasvotusten törmättäisiin niin samaa maata oltaisiin ja juttu kulkisi.
No niin. 19. päivä ilman alkoholia menossa ja se ei ole pienessä mielessänikään juuri nyt. Olen nimittäin todellakin 2 vuorokautta ja muutaman tunnin ollut nyt ilman tupakkaa ja ilman mitään nikotiiniä. Kahvistakin olen pysytellyt erossa, tosin suklaata meni tänään aika reilusti.
Olo on vähintäänkin sekava. Keskittymiskykyä ei ole nimeksikään ja rehellisesti sanottuna, en oikein tiedä kuka olen ja missä olen. Sen verran tiedän että olen olemassa ja tämä menee ohi. Eli huolta sinäänsä ei ole itselläni, eikä kannata teidänkään minusta huolestua. Fyysinen oloni on hyvä, mutta henkisesti olen jotenkin solmussa, kun esimerkiksi nyt kirjoitan tätä, niin silmäni katsovat näyttöä, mutta mitään ei rekisteröidy päähän. Vähän niinkuin tiedonkulku stoppaisi siihen silmämunan takaosaan mistä hermotus lähtee. Eli pallot pyörii vaan päässä ilman merkitystä. Toki näkee niillä mihin astuu mutta käveleminenkin on vähän hataraa ja sekavaa, niin täytyy kyllä sanoa, että vieroitusoireiksi nämä ovat kyllä jo omaa luokkaansa.
Mutta ai tätä tunteiden paloa. Nauru tulee niin puhtaasti ja ihmeellisissä paikoissa ulos että en muistanutkaan. Minulla on aina ollut vähän kummallinen huumorintaju. Siitä huomaa että joku substanssi on sinulle haitaksi, kun se estää esimerkiksi juuri naurun luonnollisen ilmaantumisen. Itse veikkaan että rööki vetää sen verran flagmaattiseksi että aivot ei jaksa reagoidakaan. Sitä vaan ei muista ennenkuin on kokeillut lopettaa ja päässyt sen tietyn rajan yli, että kiinnittää huomiota uusiin juttuihin. Menee semmoinen 2-3 päivää ennenkuin uudet jutut tulee ja valehtelematta aika harva pääsee niin pitkälle. Röökiä pitää saada kuitenkin jatkuvasti ja ensimmäinen oire mitä siitä tulee on semmoinen vittumainen kireä tunne.
Pakko lopettaa tähän. En edes tiedä mitä olen kirjoittanut.
TSEMPPIÄ!
Tiedän kuinka vaikeaa tuo tupakanpolton lopettaminen on, jos siitä on fyysisesti riippuvainen (kaikkihan eivät ole). Ikävä kyllä nuo vieroitusoireet tulevat jatkumaan vielä aika pitkään. Jos menee pahaksi niin lyö nikotiinilaastari olkapäähän pariksi ekaksi viikoksi, se vähän helpottaa, mutta ei aiheuta uutta riippuvuuta. Kuten esim purkka voi tehdä.
Alkoholin juontia en ole vielä onnistunut lopettamaan joten en tiedä kauanko siinä menee ennen kuin lakkaa tekemästä mieli, mutta tupakasta tiedän, että puolen vuoden jälkeen hermoston ns. nikotiinireseptorit ovat nukahtaneet ja sitten elämä alkaa olla helppoa sen suhteen. Ainakin fyysisesti. Minulla on nyt 10 vuotta siitä kun lopetin ja vielä pari vuotta sitten näin unia, että poltin tupakkaa. Ja vielä viime kesänä ulkona sytytetty tupakka mielestäni tuoksui hyvälle (ei tehnyt mieli kuitenkaan), mutta tänä kesänä olen huomannut, että enää se ei tuoksu missään yhteydessä hyvälle.
Elämä on paljon mukavampaa ilman tupakkaa. Sen polttaminenkin on nykyään melkein kuin rikollista ja alkoi siksi olla hankalaa. Helpommalla pääset kun olet ilman.
Suklaa on kyllä hyvää ja sitä meneekin aika ajoin vähän liiankin kanssa. Ei kannata ainakaan laskea saatua sokerimäärää Sen olen huomannut, että jos illalla mähkii suklaata, tulee nukuttua huonommin kuin ilman sitä suklaata. Joten vaikka suklaan syömättä jättäminen onkin mahdotonta ainakin (mulle) kokonaan, niin pieni sananen, kun ei tule ajatelluksi. Kaakaopavussa on luontaisesti kofeiinia ja todella tummassa suklaassa sitä voi olla parin espressokupillisen verran. Vaaleammissa tietysti vähemmän, kun kaakaopitoisuuskin on pienempi. Oheisessa artikkelissa muutama lisävalaistussananen. mtv.fi/uutiset/kotimaa/arti … gs.NThf7Fo
edit: Tuolla näyttää lukevan, että jos kaakaota on alle 50%, niin kofeiinia on mitättömän pieni määrä. Mun syömissä on pääosin 70-80% kaakaota…
Noniin, what to say. 22. päivä ilman alkoholia (tuntuu ikuisuudelta), kahvin juonnista ei tietoa, mutta yli 10 päivää ilman sitäkin (ei siis ilman kofeiinia mutta huomattavasti vähemmän) ja ilman tupakkaa 5 vuorokautta n. tunnin päästä.
En oikein tiedä mitä tästä pitäisi sanoa. Siis luonnollisesti olohan on loistava. Ei ahdista muutakuin silloin kun pitääkin ahdistaa (mörkö hyökkää tms.), ei masenna, jaksan tehdä mitä ikinä mieleen tuleekin.
Kuitenkin, ajatukseni takkuaa jatkuvasti. Saan lauseen kirjoitettua ja pitää pysähtyä “miettimään” mitä kirjoittaisin, enkä edes mieti mitään vaan periaatteessa mieli katoaa paikalta. Tuijotan tyhjyyteen ja päässä ei tapahdu mitään. Tätäkö tämä on? En väitä että tämä ei olisi miljoona kertaa parempi kuin aiemmin, mutta näinkö paljon olen kerennyt jo kolmekymppiseksi mennessä tehdä aivoilleni tuhoja? Tämä vaatii tosissaan mietiskelyä… Minulla on nimittäin vielä haaveita ja suunnitelmia jotka vaativat älyä ja luovuutta.
Tai sitten olen vaan väsynyt enkä osaa edes tunnistaa sitä. Hukassa sitä on kun luopuu kaikesta tutusta ja turvallisesta. Vaatii aikaa totutella.
25 päivää selvinpäin yms yms takana. Kahviin enkä tupakkaan ole koskenut niihinkään. Sekava olo alkaa väistyä, mutta ihmetys siitä, mikä sen aiheutti. Yksi vaihtoehto olisi se, että en juonut riittävästi vettä ja olin jonkinlaisessa nestehukassa.
, samassa suossa painin ja päätös lopettamisesta osui näköjään ajallisesti samaan.
Sen olen huomannut, että jos illalla mähkii suklaata, tulee nukuttua huonommin kuin ilman sitä suklaata. Joten vaikka suklaan syömättä jättäminen onkin mahdotonta ainakin (mulle) kokonaan, niin pieni sananen, kun ei tule ajatelluksi. Kaakaopavussa on luontaisesti kofeiinia ja todella tummassa suklaassa sitä voi olla parin espressokupillisen verran. Vaaleammissa tietysti vähemmän, kun kaakaopitoisuuskin on pienempi. Oheisessa artikkelissa muutama lisävalaistussananen.