Kuihtunut porkkana

Me Lopettajat
21

Kuukausi vaihtuu muutaman tunnin päästä, mutta minun kuukautiseni ovat vasta 3. päivä (kjeh, kjeh). Päivä päivältä elämä tuntuu ihanammalta ja kepeämmältä. Tänään ihme kyllä heräsin jo kahdeksan aikaan aamulla, vaikka menin nukkumaan puoliltaöin. Mikä ihmeellisempää on se, että selvisin kaikista päivän askareista (joita oli vähän) nukkumatta edes välissä päiväunia, jotka ovat ehdottoman pakolliset aina.

Kävin lenkillä ja se oli sama kun olisi aikansa kuluksi paskalla käynyt, pelkkää ajanhukkaa kun ei saa mitään tuloksia aikaiseksi. Pitäisi juosta ja kovaa, tosin jalat on niin surkeassa lihassa että niillä ei juosta kovin montaa satasta ennen hapottumista. Sanon suoraan, jos joku muu tähän projektiin tällä asenteella lähtee, niin liikuntahommat kannattaa jättää minimiin ja keskittyä niihin sitten kun pää antaa periksi ja jaksaa oikeasti pitää kiinni jonkinlaisesta suunnitelmasta. Jos on läskiä kertynyt tai naama kurpsahtanut niin ne kyllä siinä odottaa vaikka pari kolme kuukautta lisääkin. Jos mieli tekee ulos tai liikkumaan niin tekee vain sen verran että himo tyydyttyy eikä lähde repimään sen enempää.

Miksikö? No ensinnäkin, ainakin oma pää on sen verran pyörällä vielä tästä ruljanssista että todellinen totuttelu on vasta käynnissä Ei tiedä yhtään mitä tässä vielä tulee tapahtumaan. Toiseksi, jos ratkeaminen tapahtuu, ei sen mukana romahda haaveet huippumallin/bodarilavojen kuvista ja sitä myöten synny vahvaa epäonnistumisen tunnetta ja totaalista itsetuhoa.

Onhan se helvetin hienoa sanoa että ei juo kahvia tai edes kokista, tai ettei polta eikä juo. Ainoa tässä vaan on, että joka ikinen hetki kun huomaan ajattelevani jossain elämän montussa että pitäisi päästä tupakalle, huomaan että se todellakin on siinä yhden tupakan päässä se ratkeaminen. Ihan niinkuin tupakka palaisi jo lasin takana, mutta minä vaan puutun sieltä. Sen kuuluu palaa, tai jotain. Minä vaan en suostu polttamaan. Sama on alkoholin kanssa. Joku on jo tilannut tuopin kantakuppilassa sinulle mutta sinä et vaan juo sitä. Tuntuu siltä että näin ei kuulu olla, vaan sinun pitäisi olla kaatamassa sitä jo ahnaaseen naamaasi. Et vaan tee sitä. Ei ole mitään mikä estäisi, mutta et vaan tee, koska et halua. Ihmeellistä. Se on niin voimakas ja myyttinen aine. Savu ja humala.

En tiedä mitä järkeä tuossa ylläolevassa on, mutta itselleni tehosi alusta asti ajatus: “Tää menee ohi”. Ensimmäinen 2 viikkoa on perseestä, mutta koska tiesin että se on vain se 2 viikkoa, niin annoin pari viikkoa aikaa itselleni kärsiä ajatuksella: " Tää menee ohi". Seuraavat kolme päivää ajattelin samaa, kun puoliunessa kitkutin kahvista irti ja pahin oli tupakka mutta siihenkin toimi sama ajatus. Pari syvää hengenvetoa ja heitin turhat himot mielestäni. Nyt siitäkin on pari viikkoa ja voitolla ollaan.

Olen ihan väsynyt ja sekava taas, menen nukkumaan. Phiis än lööv. :laughing:

22

4 vk, khuul!

Mul kans ei koskaan ole vuorokausirytmi ollu parempi (tai normaalimpi) kuin nyt nollaillessa, en edes muista koska olisin viimeks ottanu päikkärit :open_mouth:

23

Siinähän tuo on. Ei kaikkea heti nyt. Itse aloitin kävelyillä, olikohan 3-4 kertaa viikossa. Pikku hiljaa nopeutin tempoa sillä lailla, että tahti oli (ja on) noin 110-120 askelta minuutissa. Muutamien kuukausien (juu, maltoin yli puoli vuotta jopa) päästä lisäsin kävelylenkkeihin intervallityyppisiä juoksupätkiä. Sittemmin juoksu tullut enemmän kuviohin, kävelyn yhä pysyessä seurana. Toki siis juoksu- ja kävelylenkit nykyään erikseen.

24

Tänään ne sitten oli, ensimmäiset kuukautiset. Oikeastaan kai ne oli jo eilen, mutta minä lasken ne niin tarkkaan että jos 3. päivä on lopettanut niin seuraava 3. päivä on sitten kokonainen kuukausi. Hyvältähän tuo tuntuu, vaikka tänään on kyllä ollutkin vaikea päivä.

Päivän vaikeus ei johdu oikeastaan kuin kahdesta ihan simppelistä asiasta:

  1. Heräsin liian aikaisin
  2. En syönyt mitään koko päivänä

Kello on nyt puoli kymmenen ja syön päivän ensimmäistä ateriaa. En olisi varmaan syönyt nytkään jos en olisi nukkunut pitkiä päiväunia. Minulle kun käy niin, että kun olen väsynyt niin ruoka ei maistu ja kun ruoka ei maistu niin alkaa jossain vaiheessa se ravinnonpuute näkymään ahdistuksena, jolle en siinä hetkessä keksi syytä ja pää alkaa sekoittua pikkuhiljaa väsymyksen ja ahdistuksen sekaiseksi mössöksi. Ainoa tie ulos siitä on syödä ja nukkua, mutta ei sitä sillä hetkellä tajua, jatkaa vain panikointia.

Olin vähän surullinen tänään, kun olisin haunnut käydä kaupungilla vaikka syömässä tämän päivän kunniaksi, mutta sitten tajusin että eihän minulla ole kavereita.

25

Onnittelut kuukaudesta, JVP

Tuo viimeinen lauseesi pysäytti, tuollaisia hetkiä elämässä on. Usko pois, useammalla kuin uskoisitkaan. Mutta ei siitäkään kannata huolestua, eikä lähteä liikkeelle suinpäin vain siksi että jotain kavereita löytyisi. Itsensäkin kanssa tulee toimeen, ja jossain tilanteissa onkin ihan hyvä ensin opetella tulemaan itsensä kanssa toimeen. Sitten voi etsiä niitä kavereitakin ihan toisin eväin.

Ja niitä löytyy, aivan varmasti, aikanaan, juuri sen verran kuin haluat kaverisuhteita olevankin. Tyhjiö täyttyy, se on aivan varma.

Älä siis huolestu, ei kannata panikoida, ja on muuten ihan mukavaa vuorovaikutusta ainakin ajoiottain näiden virtuaalikaverienkin kanssa. Pysy mukana!

26

Onnittelut JVP kuukaudesta minunkin osaltani!

Viimeinen lauseesi osui minunkin silmääni…rankkaa on elämä varmasti aika ajoin…,ja etenkin jos itsensä yksinäiseksi tuntee ja kokee… ikäviä tunteita ja olotiloja ne on. Ja etenkin jos itseensä joutuu usein pettymään, niinkuin monesti kavereihin pettyy… tai ainakin itse niin olen kokenut.

Raittiina olet kuitenkin edennyt komeasti ja siitä ainakin voit olla ylpeä!

MM.n sanoja mukaillen… itsensäkin kanssa pärjäilee, kunhan sinuiksi pääsee!

27

Onnea kuukautispäivänäsi :slight_smile:

Hyvällä sykkeellä seuraavan kimppuun.

28

Päivää vaan. Tässä vaiheessa tuntuu että aika matelee. Ihan niinkuin olisi mukamas ollut pidempäänkin juomatta. Kai se on sitten sitä että sillä ei ole enää oikeastaan merkitystä sillä viinalla elämään. Ei sitä ajattele enää joka hetki eikä sitä halua edes juoda enää. En minä ainakaan.

Minulle alkaa aina tapahtua paljon ihania asioita sitten kun olen ollut jonkin aikaa juomatta. En ole vielä ihan perillä siitä miksi, mutta kai se on sitä että pienet asiat alkavat merkitä enemmän. Tulee siis jonkinlainen tunnereaktio niitä kohtaan. Itse haluan aina värittää tätä vähän mielikuvituksella, että niin on tarkoituskin tapahtua, että nämä ihanat asiat alkavat tapahtua jonkin suuremman voiman tahdosta, koska nyt teen elämässäni kerrankin jotain oikein. Miksipä muutenkaan meille tuo mielikuvitus olisi annettu. :mrgreen:

Olen aktivoitunut. Olen alkanut ihan kunnolla tekemään muutoksia elämääni, koska nyt tuntuu että jaksan ja minulla on oikeaa halua ja intoa siihen. Maanantaina päätin, että tästedes alan leipomaan itse omat leipäni, ja etsin kunnon reseptin kauraleipiin. Onnistuin kerralla ja niistä tuli täydellisiä ja hyviä. Antoi onnistumisen tunteen ja lisää motivaatiota tähän asiaan.
Eilen hommasin voimakuminauhan, koska minulla ei ole vielä intoa lähteä salille, mutta haluan jollain lailla aktivoida lihaksiani jotka ovat tässä ryypätessä ja koneella istuessa surkastuneet olemattomiin. Itseasiassa se toimikin loistavasti ja treeni oli juuri sellainen kun halusin. Sain hyvän hien pintaan ja koska en ostanut ihan löysintä mallia niin vastustakin oli. Sillä pystyy tekemään niin monenlaisia juttuja että aloittelijalle hyvä valinta, ettei tarvitse maksaa itseään kipeäksi.

Lisäksi olen alkanut hieman parantelemaan asumisviihtyvyyttäni. Onhan se totta että kun kunnolla ryyppää niin kämppä jää hoitamatta melko pitkälti. Roskia kertyy pöydille ja vaatteita sohvalle ja lattialle + joka paikka hiekkaa ja pölyä täynnä. Siihenkin tottuu ja ei siitä niin välitä. Nyt tässä yhden kuukauden aikana olen saanut niin paljon aikaiseksi tällä saralla että tänne melkein kehtaa kutsua ihmisiä kylään, tosin ketäpä tänne kutsuisi. Eilen ostin vatupassin ja kumitöppylöitä, että saan pesukoneen suoraan ettei se hypi ja hakkaa lattiaa kun linkoaa.

Menenpä nyt laittamaan sen. :wink:

29

Mukavalta kuullostaa!

Juuri nuo pienet onnistumiset, niiden perustalle tulevaisuus hiljalleen rakentuu.
Aika on välillä matelevan, mutta usko vaan, kun siinä kaikenlaista touhuilet niin elämä alkaa täyttymään monenmoisella.
Saattaa käydä niinkin ettei kaikkeen oikein tahdo ehtiäkään, mihin haluaisi.

Kun se vanha elämisenmalli unohtuu niin tilalle tulee jotain uutta -ja sinulla tuntuu olevan ihan hyvä ote, suunnanhan sinä määräät itse. Vauhti on tietysti hiukan olosuhteista ja ympäristöstä kiinni, mutta ei kannatakaan kiirehtiä.

Anna mennä vaan samaan malliin, kyllä se siitä!

30

Jaahas. Tässä alkaa kohta kaksi kuukautta selvää elämää kolkuttelemaan. Monenlaista hyvää ja huonoa on tähänkin aikaan mahtunut, mutta kyllähän tämä on ihan erilaista elämää kuin se juopon elämä. Joka päivä tuntuu että maailma vie miestä pikkuisen eteenpäin ja vaikka ystävyyssuhteita ei ihan fyysisellä tasolla ole muodostunut, niin italialainen Lorenzo verkkopelimaailmasta on ilmaantunut elämääni jakamaan yhteistä harrastusta. Hyvä tyyppi hänkin.

Tuntuu siis että monen asian suhteen olen rakentamassa uutta ja toimivaan sen rikkinäisen tilalle ja tällä kertaa tuntuu että se kestää. En juurikaan haaveile ryyppyreissuista tai edes kohtuukäytöstä, vaan haluan ja toivon että saan olla raitis tästä eteenpäin aina kuolemaani saakka.

Nyt nukkumaan. Öitä.

31

Kun juominen jää, tulee tilaa ja aikaa uusille ja hyville asioille. Hätäkiirettä ei ole, uudet tavat juurtuvat pikkuhiljaa ja jonain päivänä huomaa yllättäen, että elämä on muuttunut, ja sen havaitsevat myös toiset ihmiset.

Päivä kerrallaan

32

Kello löi jo yli kahdentoista, niin on puhuttava eilisestä, vaikka tuntuu että nämä tapahtumat sijoittuvat tähän päivään. :mrgreen:

On ollut jokseenkin mullistava päivä. Pari muutosta tapahtui tänään, yksi fyysisessä maailmassa ja yksi henkisessä, joista henkisen maailman muutos laukaisi ketjureaktion joka voi johtaa ihan mihin suuntaan vaan. Oikeastaan tästähän saa ihan näppärän pienen “perhosvaikutus” -tarinan kun vähän sanailee:

Heräsin jo kolmatta kertaa viikon sisään järkyttävään päänsärkyyn, vaikka en ole juonut alkoholia kohta kahteen kuukauteen. Syy täytyi olla siis jossain muualla ja kun hetken tunnustelin, niin kyllähän niskat ja selkä olivat selvästi jumissa. Jostain syystä särkylääkkeet eivät auttaneet tähän kipuun kovin tehokkaasti ja tämähän vain lisäsi vitutusta asiaan liittyen. Jotain helpotusta olisi saatava.
Koitin torkuttaa pari kertaa jos nukkuminen muka jotenkin auttaisi, mutta paskat se mitään auttanut, pahensi vain. Kissojen naukuminen ei myöskään auttanut asiaa keittiöön kävellessäni.

Herätyskello soi terapian merkiksi. Olin jo pikkuisen myöhässä lähdöstä verkkaisen sängystänousemiseni takia, mutta päätin väkisin yrittää juoda vihreää teetä, johon olin kahvinjuonnin vaihtanut samoihin aikoihin kun lopetin alkoholinkäytön. Lopetin tuolloin myös tupakoinnin ja kun aikaisemmin mainitsin “muun helpotuksen” päänsärkyyn, ei oikein vaihtoehdoiksi näistä kolmesta jäänyt kuin kahvi. Tupakkaa ei kukaan polta päänsärkyyn ja alkoholikin tuppaa sitä aiheuttamaan.

Lähdin matkaani kohti keskustaa, jonne matkaa on noin 3 kilometriä. Koko tämän matkan päätä juili ja taistelin vielä itseni kanssa, ostanko mielummin kaupasta limsapullon vai sanonko vaan terapeutille että keittää kahvia ja annan itselleni luvan ratketa. Vaikea päätös, kun tiedän miten helposti yksi ratkeaminen jää päälle minkä tahansa riippuvuuden kanssa. Kaupan kohdalla kuitenkin päätin, että “menköön perkele”, niinkuin tosimiehen kuuluukin. Marssin terapiaan ja kerroin tilanteen, jolloin tottakai terapeutti latasi muutaman tiedustelevan kysymyksen, joihin vastasin selvällä suomenkielellä, että anti mennä vaan. Hetken kuluttua olinkin jo hörppimässä kuppostani, jonka jälkeen otin vielä toisenkin ja nautin niistä erityisen paljon. En tosin saanut sillä päänsärkyäni loppumaan, mutta sekin hellitti sitten ajallaan kunhan sen unohti. Pääasia oli että mieli oli hyvä, ehkä pientä ajatuksenjuoksuakin oli havaittavissa.

Kahvin vaikutus kuitenkin kestää vain sen 15 minuuttia, jonka jälkeen siitä tulee lähinnä epämiellyttävän raskas olo. Paitsi jos sairastat mielenterveyden häiriötä johon liittyy riski hypomaniaan, kuten minä. Kaksi kuppia kahvia, eli suunnilleen 80mg kofeiinia, toimii minulla vieläkin. Join siis kahvin yli 15 tuntia sitten. Tässä välissä olen ehtinyt keskustella terapiassa 1,5 tuntia lapsuudestani, valita sieltä kaksi kirjaa jotka saattaisivat auttaa minua käsittelemään lapsuuttani, käydä pankissa, matkustaa bussilla toiselle puolelle kaupunkia ostamaan tämän viikon ruokarahoillani uuden patjan (koska täytyyhän se perkeleen päänsärky saada loppumaan), tilata tämän oston yhteydessä Jyskin nettisivuilta heidän uutiskirjeensä jotta saan alennusta 5€, mennä kotiin 2 kilometriä, ruokkia kissat (tämä + 4 muuta kertaa), vehdata sänkyjen kanssa (purkaa vanha ja kasata uusi), lukea puolet ensimmäisestä kirjasta (ei muistikuvia sisällöstä), miettiä ja murehtia lapsuutta, kävellä takaisin kaupoille 2 kilometriä pelkästään ostamaan yhden kupin ja 2dl maitoa, käydä suihkussa, lukea lisää kirjaa, syödä 2 kertaa, jne, jne. Oikeasti en edes muista mitä kaikkea kerkesin tehdä alle puolessa päivässä. Nyt en saa nukuttua koska ajatukset pyörivät päässä tuhatta ja sataa jos menen sänkyyn silmät kiinni.

Eli, mitä tästä opimme: Se että herää aamulla päänsärkyyn, saattaa ajaa aikamoisiin kommelluksiin päivän aikana. Onneksi kaikki on sinänsä ihan ok, että saan huomenna lisää rahaa ja en siis oikeastaan ostanut mitään äärimmäisen idioottimaista, tai sekoillut mitään järjetöntä. Kaikkein ärsyttävintä tässä on se, että tämä tuntuu helvetin hyvältä, mutta tieto siitä että nukkuakin pitäisi, tuntuu helvetin pahalta. Realistisesti kuitenkin tiedän että eihän tämä näin voi jatkua. Se kuinka paljon sillä on painoarvoa, en tiedä. :blush:

33

Olipa hyvä että satuin tänne. Huomasin nimittäin että tässähän on tullut oltua jo 2 kuukautta selvin päin. Ei sitä enää edes ajattelekaan ja sitten vaan hupsista keikkaa ollaankin taas seuraavassa päivässä. Tosin alkaa kyllä tuntua että ongelmia on edessäpäin.

En tiedä onko tämä minun jokin typerä mielleyhtymäni vai mikä, mutta jostain syystä kun on juomatta pidempiä aikoja, niin tuntuu että päänuppia alkaa kiristämään mitä pidemmälle aikaa menee. Normaalitilanteessahan lähtisin hakemaan lääkkeeksi kaljaa ja rentoutuisin sen turvin, mutta nyt ei sovi. Päätös on nimittäin jo tehty. Tässä vaan tulee monenlaista mörköä niskaan, kun yhtäkkiä tuommoisen takia alkaa ajattelemaan että voisi poltella tupakin edes, mutta kun ei halua oikein sitäkään tehdä kun on päättänyt senkin. No entäpä sikari? Ei käy.
Lenkillekään ei tähän aikaan viitsi lähteä kun pakkasta on niin pirusti ja pimeässä vaanii hirviöitä. Saatanan saatana. Ei oikein mikään nyt helpota. Onko tässä nyt sitten se hetki milloin pitäisi ottaa tämä tilanne henkisen kasvun paikkana, eikä ratketa minkäänlaisiin tyhmyyksiin? Kellokin on jo puoli kaksi yöllä, ihan hyvin voisi mennä nukkumaan. Ei vaan huvita, tekee mieli tehdä jotakin. Tekee mieli koodata ja suunnitella ja olla viisas ja hyödyllinen, mutta aivot on juotu mössöksi ja muisti ei enää toimi. Mitä järkeä on siis enää yrittääkään pysyä selvin päin tai ilman nautintoaineita?

Uskoisin että olisi syytä tutkia alkoholidementiaa, ehkä ainakin alkavaa sellaista, mutta en oikein tiedä onko siitä mitään hyötyä. Vituttaa vaan kaikki. :cry:

34

Mulla oli sama olo pari tuntia sitten. Siis että iltakävelyllä voisi käydä. Mutta enpä jaksanu lähteä. Vaan olishan sitä voinut korttelin ympäri kävellä, kun mukavan valoisaakin on vielä tuon lumen ansiosta. Eikä siellä pakkastakaan ole enää kuin alle asteen verran. Toissa yönä kyllä oli vilpoisempaa. Mutta huomennahan pitäisi jo plussan puolella olla…
Päätin sitten muutamat kyykyt tehdä, siinäpä se aktiviteetti sitten. Olisi se pienen pieni ulkoilukin toki hyvää tehnyt ja välillä oon niitä hirviöitäkin käynyt yöllä moikkaamassa, jos on virtaa ollut liiaksi.

Onnittelut parista kuukaudesta. Ajattelinkin tänään aiemmin, kun lukiessa törmäsin aiempaan nimmariisi, että mitenköhän mahtaa sujua, kun harvakseltaan täällä käyt. Hyvä, että olet aloittamallasi polulla pysynyt. Mutta nyt öitä

35

No meneehän se vitutuskin ohi näköjään ajan kanssa. Oikeastaan ollut ihan mukava päivä. Hain aiemmin syksyllä kouluun ja nyt sieltä sitten tuli sähköpostia että pitäisi palauttaa ennakkotehtävä että on edes mitään mahdollisuuksia päästä kouluun. Kiireen vilkkaa myymään tavaraa että saa kameran huomiseksi ja kerkeää vielä ottaa kuviakin sillä. En usko että onnistuu, vaikka ei olisi kovin kummoinen tehtävä. Nyt ei ole vika miehessä vaan kaluston puutteesta.

Kissat naukuu kokoajan, joka hermoja raastaa sekin, mutta sen kestää jotenkin vielä. Lääkkeiden otto unohtuu vähän väliä ja unirytmit meinaavat olla mitä on. Sekavaa tämä vieläkin on vaikka pitäisi jo helpottaa. Tätä se teettää kun ei ollut rajoja lapsena. Oli vaan humalaisia aikuisia ja väkivaltaa. Nyt on vaan sekava haahuilua.

36

3 kuukautta ja 2 päivää on nyt raittiutta takana. Tulin tervehtimään vaan, ei tässä oikein mitään pahempaa hätää ole.

Nämä 3 kuukauden syklit tässä alussa tuntuu olevan aika hankalaa aikaa. Tuo ensimmäinen 3 kk meni helposti, mutta nyt tässä taitteessa on niin herkillä tunteidensa kanssa, että ei oikein tiedä miten päin olisi. Itku on tullut jo pariin otteeseen, tänään terapiassa ja aiemmin kun entinen naisystäväni oli käymässä ja tuli tunteenpurkaus yksinäisyydestä. Nimittäin sen suhteen ei ole vielä tapahtunut mitään, että olisin päässyt täältä asunnostani liikkeelle. Se vaatinee aikaa vielä ja suunnitelmia sen suhteen on jo ihan hoitotasollakin mietitty. Juuri nyt tällä hetkellä en haluaisikaan olla missään, koska heräsin juuri päiväunilta hikisenä ja vittuuntuneena. Olen suorastaan raivoissani vähän kaikesta, enkä tiedä miksi. Oliko lie pahoja unia, tiedä häntä.

Oliskohan tässä neuvoja muille vähän tuoreemmille lopettajille… hmmm. No se ainakin että välttäkää ihmisten seuraa jotka alkaa vituttamaan heti viiden minuutin aikana ja oikeastaan sellaset ihmiset jotka valittaa kokoajan jostakin niin ei ole hyvää seuraa vasta raitistuvalle. Nälkä kannattaa pitää loitolla, koska niin hullulta kun se kuulostaakin, se vaikuttaa mielialaan niin paljon että alkaa janottaa. Kaikkihan nyt tietää että nälkäsenä ja väsyneenä on äkänen. Äkäsenä taas juo viinaa, kun moni meistä tuntuu noita tunteita peittelevän sillä juomisella. Ja oikeasti, TOSI moni juo vaan niihin kurjiin tunteisiin ja kun niiden kanssa on oppinu olemaan niin kauan, niin niitä ei edes enää huomaa. Raitistumalla ja juttelulla niitä pääsee penkomaan ja ne tulee sieltä pintaan taas ja sehän se vertaistuenkin tarkotus on , jos ei esim. psykoterapiaan pääse juttelemaan.

Nuorille tiedoksi, että tuo ylläoleva teksti ei ole paskapuhetta, vaan ihan täyttä totta. Sitä vaan on vaikea hahmottaa siinä kaiken pahan sekamelskassa. Suurin osa suomalaisista ei edes tiedä juovansa koska on paha olla, vaan “rentoutuakseen”. Eikös se ole sitä että on paha olo ja pitää saada siihen helpotusta?

37

Lisäys tekstiisi JVP: Kokoajan valittavat ihmiset eivät ole kenellekään hyvää seuraa!

38

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.

39

No niin. Aika palata taas kertomaan kuulumisia tähän ketjuuni. Uutta en viitsi tämän takia tehdä kun niitä on jo riittämiin.

Tyttäreni muutti pois paikkakunnaltani melko kauas ja hänen lähtönsä otti melkolailla koville, koska olen tottakai pientä lastani tottunut jo tässä näkemään pidemmän aikaa lähes viikottain jos ei useamminkin. Ennen lähtöään hän oli luonani 3 viikkoa ja isänä olo tuntui todella hyvältä, varsinkin ilman päihteitä ja vaikka siinä omat haasteensa onkin, niin selvisin siitä omasta mielestäni kiitettävin arvosanoin. Hoidin jopa sellaisia juttuja lapseni elämässä, mitä kukaan muu ei kuulemma hänen mielestään koskaan edes suostu kuuntelemaan. Tuntui hyvältä olla maailman ainoa ihminen, jolle tyttäreni uskalsi puhua vaikeistakin asioista.

No, hän lähti ja tiedossa oli se, että nähdään seuraavan kerran vasta monen kuukauden päästä. Itkut itkettiin yhdessä ja ostin tytölle vielä suklaata suruun matkalle kotiin. Itse en vielä siinä vaiheessa omaa surulääkettäni hakenut, mutta kun aikaa kului muutamia päiviä, ehkä viikko tai pari, alkoivat vanhat lääkintämenetelmät taas houkuttaa. Suru painaa vieläkin välillä, mutta minkäs sitä ihminen ikävälleen voi.

Tässä vaiheessa ratkesin taas juomaan, joskus joulun tienoossa. Putki oli piiiiiitkä kuin nälkävuosi ja päättyi nyt vasta maanantaina, jolloin join vielä muutaman oluen, ihan vaan koska oli “pakko”. Sitten jostain vaan tuli taas tunne ja olo että nyt en tarvitse enää kaljaa. Ankara masennus meni pois keskiviikon tuntumassa ja sainkin jo torstaina aloitettua siivoilemaan asuntoa putken jäljiltä. Eilisen lepäilin kun paikat oikein kipeytyivät tuosta “ankarasta urakasta”, mutta tänään taas pyykkikone pyörii ja astioita on pesty kohta kaksi koneellista. Jäätävä juoppokämpän haju on jo karannut tuulettimien kautta ulkomaailmaan. Itse koitan pysytellä vielä sisällä.

Tänään on saunapäivä ja ajattelin ottaa oikein kunnon löylyt pitkästä aikaa, koska saunassa olen käynyt viimeksi varmaan silloin joulun aikoihin. Otan kynttilöitä mukaan ja rentoudun oikein kunnolla hämärässä saunassa. Tästä voi olla montaa mieltä, kannattaako muka noin pitkän putken jälkeen lähteä vielä saunomaan, mutta aika kevyttä tissuttelua se suurimmaksi osaksi oli. 6-8, maksimissaan 12 kaljaa päivässä 4-5 päivänä viikossa. Olo on nyt kuitenkin jo hyvä ja tuntuu että lenkillekin sujuisi jos vain saisi itsensä irti tästä penkistä. Saatanpa senkin kuitenkin ennen saunaa tehdä.

Antabus-kuurilla olin silloin kun ratkesin juomaan. Sepä siinä onkin mielenkiintoista, että olin ollut ottamatta Antabusta 2 päivää, kun keksin kiertotien, kuinka saan Antabuksen vaikutuksen kumottua. Sitä en tässä tietenkään ala paljastamaan, koska tiedän että niille jotka sitä käyttää, se on tarpeellinen lääke ja hyväkin pitämään viinan pirua loitommalla. Sitäpaitsi kikkailu tämmöisillä asioilla saattaisi viedä joltain hengen ja minä en siitä ota vastuuta, joten jätänpä kertomatta tämän pirkka-niksin. Se kuitenkin toimi ja toimi vieläpä paremmin kuin odotin. Suuresta määrästä alkoholia ei tullut minkäänlaisia Antabus-oloja, ei silloin ensimmäisenä, eikä tulevinakaan päivinä. :unamused:

En keksi oikein muuta kerrottavaa tässä vaiheessa. Kissat ovat käyneet hermoille ja taistelevat kokoajan herruudesta, mutta mikäpä noita estääkään. Komentaa niitä saa kokoajan, mutta onneksi tottelevat. Ruokaa saisi olla antamassa jatkuvasti mutta olen pitänyt heidät ankaralla dieetillä, ovat niin läskejä jo muutenkin. On tuo toinen jo laihtunut lähes seitsemästä kilosta 6,2 kiloon ja on paljon aktiivisempi jo nyt. Jäntevä iso kissa on niin ei tarvitse paljon enempää pudottaakaan.

Ei tässä muuta. Miu mau vaan. :wink:

40

No joo, eihän se sitten ihan putkeen mennyt. Oikeastaan välissä ei ollut taas yhtään varsinaisesti selvää päivää ja taas ollaan lähtöpisteessä. Samana iltana tuli vielä ex-naisystävältä puhelu että tulisi käymään ja senhän taas tiesi mihin se johtaa. Viikko juopottelua ja perjantaiyönä kävi poliisitkin oven takana. Mitään en muista mitä muka olin tehnyt, koska vaikka tuhannen kännissä olinkin, niin kotiin tulin ja söin, jonka jälkeen menin nukkumaan. Poliisit kyselivät että täällä on kuulemma 1 vuotias lapsi ja naapurit valittavat tappelun äänistä? Meillä ei kyllä ole 1 vuotiasta lasta eikä meillä tapeltu. Tässä on oltava joku erehdys, koska käsittääkseni kahdella seinänaapurillani on 1 vuotias lapsi joten poliisit ovat todennäköisesti tulleet väärään kämppään. En ymmärrä. Mutta annanpa tämänkin mennä nyt ja koitan keskittyä tähän päivään.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että olen jo kurkkuani myöten täynnä tätä paskaa. Rahaa menee järkyttäviä määriä ja tilanne pitää nyt saada hallintaan. Ei enää oikein meinaa pääkään jaksaa mukana. Masentuneisuutta ei juurikaan ole, mutta väsy alkaa mieltä painaa, joka nyt on tietty ihan luonnollista olosuhteet huomioon ottaen. Saan kuitenkin vielä unirytmin pidettyä jollain lailla kasassa ja nyt eilisen 4 oluen jälkeen nukuin yön hyvin ja jollain lailla tunnen itseni virkeäksi. Tietty huomaahan sen että on jotain viimeaikoina tullut otettua. Mutta lähtökohtaisesti sanoisin, että tämä olisi oikein hyvä päivä aloittaa taas alusta.

Lääkäri soittaa tänään ja selvitellään vähän muitakin juttuja samalla. Jospa tämä tästä kääntyisi paremmaksi pian.