Haluaisin näin lähes kolmen kuukauden raittiuden jälkeen kuulla ihan omaksi motivaatiokseni muiden pahimpia krapula kokemuksia. Ne jotenkin motivoivat itseäkin pysymään selvinpäin kun sitä ajattelee niin että ei koskaan enää ikinä haluaisi sellaista kokea. Kaikilla oireet kuitenkin ovat melkolailla samanlaiset.
Haluan vaan muistaa sen että ei enää ikinä, ikinä, ikinä tarvitse kokea sellaista kun pysyy raittiina. 
Mulla itse asiassa on hyvin vähän ollut elämäni aikana krapuloita! Pahimmat krapulat ovat ajalta kun käytin alkoholia satunnaisesti. Tasainen tissuttelu ei sen sijaan juuri koskaan aiheuttanut krapulaa. Joskus pieni päänsärky jos olin sekoittanut viiniä ja siideriä. Edellisestä krapulasta on kauan aikaa vaikka olen ollut vasta 12 päivää juomatta. Ne kerrat kun olen esim. krapulassa oksentanut, on sormilla laskettavissa. Koskaan en ole koko seuraavaa päivää oksentanut tai petissä maannut. Pahinta on ollut se väsymys ja itseinho, ei krapula. Mitään hirveitä sekoilujakaan en ole kännissä tehnyt. Joten jos kaikilla oireet on melko lailla samanlaiset niin ei tästä hirveän suurta motivaatioboostausta taida sulle olla 
Mun krapulat on olleet infernaalisia. Olen niitä pariinkin kertaan kuvaillut tuolla omassa ketjussani, ihan itselleni muistin tueksi. Lyhyesti vois kuvailla, että vähän rajumman putken jälkeen yksi ilta/yö menee oksennellessa ja kuolemaa pelätessä. Asiaan kuuluu myös vapina ja infernaaliset vatsakivut. Vatsakivut jatkuu yleensä viikon tai kaksi. Kipu on pelottavan epämääräistä kun ei saa selvää, että närästääkö vai ottaako sydämmestä. Milloin kuvittelee, että maksa tai munuaiset pettää kun vatsaa kramppaa. Vatsansuojalääkkeet on ainoita mitä uskaltaa syödä, kaikki muut pahentavat vatsan kipuja, vaikka muuhun kolotukseen auttaisivatkin. Nukkuminen muuten kuin pätkissä on mahdotonta 3-7 yötä. Sen jälkeenkin menee vielä useampi viikko heikoissa merkeissä. Henkisestä puolesta en viitsi edes kommentoida. Sen parantamiseen meneekin sitten kauan aikaa. Tällaista minulla nyt muutaman kerran koettuna. Ei näitä toivo kenellekään kestettäviksi. Toivottavasti osaan olla jatkossa tarpeeksi fiksu ja pysyä selvillä vesillä nämä olot välttääkseni.
Itse kutsun sitä kuningaskrapulaksi.tosiaan syömään ei pysty pariin päivään,mul menee aina niskat jumiin,ja siitä seuraa n.viikon päänsärky.nenästä tulee verta.tuntuu että pyörtyy kun ahdistaa niin helvetisti.sydän takoo ja sitä kuunnellessa ajattelee jokaisen lyönnin olevan viimeinen.pohkeet kramppailee öisin.uni on ns.katkounta hikisine painajaisineen.noin viikon kestävä aivan järjetön väsymys.mielialat heittelee äärilaidasta toiseen…huoh.ja sitten vasta päästään siihen pahimpaan,henkiseen morkkikseen.ne on mulla aivan järjettömiä aina koska yleensä juon muistin.usein mielessä että pääsis helpommalla kun tappais ittesä…sellasta on krapula täällä.
Hirveitä ne on ollu mullakin viime vuosina. Siis täytyy olla todella hullu, että niitä olen ottanut vapaaehtoisesti… ja alkaessa vielä nauranut, että se on sen ajan murhe. 
Oksentaminen sisukset pihalle, hikoilu, päivien ripuli, alkuvaiheessa tärinä, raato kuin hakattu; särkyjä, säpsyjä ja vilahduksia, liekö siis lievää harhaa jo, kuolemanpelko, itkeminen, ahdistus, nykyisellään loputon itsemurhan mielessä jauhaminen ja menetelmän miettiminen. Helvetillinen tuska ja tietoisuus, että taaskaan ei päätös pitänyt…
“Ja tämä kaikki vaan eurokossun hinnalla”… paitsi että olen yleensä kiskonut kaljaa… Kivaa ollut ehkä 30min-tunti, kärsimystä päiviä ja viikkoja. aika huono on ollut diili. Näitähän on erittäin hyvä palautella välillä mieleen… Mulla siis nyt 3 viikkoa raittiina oloa.
Eräässä pahimmasta krapuloista (pitkän kuukausia kestänen viinarännin jälkeen) muistan maanneeni sohvalla yksin asunnossani pelkät boxerit jalassa yltäpäältä hiessä. Jaloista oli lähtenyt tunto osittain enkä heikon oloni vuoksi kyennyt edes konttaamaan vessaan juomaan vaikka oli helvetillinen jano.
Kuuloharhat alkoivat sellaisilla uhkaavilla käskevillä epäselvillä äänillä joita tuli vain muutamia sekä pelottavalla yleistunnelmalla… Sitten sohvalle mahani päälle yhtäkkiä nousi sellainen pieni kaljapullon korkuinen positiivisen oloinen olento, hieman tämän näköinen ehkä ulkoisesti—> 
Kasvot olivat hyvin veikeät ja kujeilevat sekä ikää oli varmasti satoja vuosia (persoonalliset kasvonsa on vieläkin elävästi mielessäni). Sillä oli kädessään palmunlehti jolla se suki kasvojani (en kyennyt liikkumaan lainkaan) ja poltteli samalla sellaista maissipiippua josta olin tunnistavanani yrtin tuoksun.
Se siinä aikansa touhuili, tuijottelimme toisiamme ja olin havaitsevanani olennolla jonkinlaisen “mieti nyt mitä Kannel olet oikein itsellesi tekemässä”-kyseenalaistus asenteen kunnes katosi. Tämän jälkeen ilmeisesti tämä pelottava “kuuloharhakaveri” palasi ja alkoi 3-5minuutin väliin töniä minua selkään (sohvan läpi) kohtuullisen agressiivisesti pitäen samalla todella ahdistavaa yleistunnelmaa yllä 
Onneksi lopulta kaikki loppui ja sain jossain vaiheessa sitten unta sekä kykenin konttaamaan myös vessaan. On se etanoli kyllä hurja huumausaine jos ongelmallisesti juopottelee, ei voi muuta sanoa.
fi.wikipedia.org/wiki/Alkoholiaistiharhaisuus
fi.wikipedia.org/wiki/Delirium_tremens
Soitetaan kaikkien mahdollisten krapuloiden kunniaksi ja karkoitukseksi seuraava kipale:
Cheek - Äärirajoille
youtube.com/watch?v=-3cW6UWojO0
:mrgreen:
Minulla myös 3 kk takana raittiutta.
Minulla ei ole yleensä krapulaa kovin pahana, mutta ne vieroitusoireet, kun ei saa nukuttua, hikoilee koko ajan ja verenpainekriisi päällä huulet sinisenä pelkää sydämmen pettävän tai aivoissa verisuonen katkeavan, niin siinä sitä onkin sitten tarpeeksi, vaikka ei oksetakaan ja ole normaaleja krapulan oireita pahana olona.
Mitä ihmettä! Amatöörien touhua ja pelkkää Muppet-Showta (paitsi Soikannel taas omissa sfääreissään!). Minulla taas on pää niin pehmeäksi juotu, ettei siellä mikään enää kipeäkään voi tehdä! 
^
Näettekö muppet show hahmoja? Se olisi pelottava kokemus.
Viimeisimmän 2 päivän putken jälkeen rahaa meni hirveästi, ei muistanut missä kaikkialla oli käynyt, 2 päivää meni hermoheikkona kävellessä kotona, henkinen krapula kestänyt useita päiviä itsemurha-ajatuksineen.
Moraalinen krapula on yksi vahva mittari siitä, että juoja on alkoholisti eikä tavis-dokaaja.
Tämäpä hyvä kuulla. Lakkaan dokaamisen katumisen suurinpiirtein heti kun fyysiset olot helpottaa, joten en ole alkkis. Jeee! 
Kokemuksistaan toki kannattaa ottaa oppia, jottei toista samoja virheitä täältä ikuisuuteen, ja tuollepuolen.
Onko tosiaan näin?
Siis kun selviät putkestasi ja niistä jälkioloista niin sinua ei tippaakaan kaduta, että tuli tuhlattua elämästä se aika taas itsetuhoon jossa välillä meinaa vielä käydä ilmeisen huonosti oikeasti?
Nooooh, elämä on kokoelma arvokkaita kokemuksia joita ilman ei olisi sitä mitä on tänään. Katkolla vietetyt päivät syyttä suotta kuolevien vuoteiden vieressä, elämästä ja maailmankaikkeudesta jutellen, on ollut erityisen kultaista aikaa. Kaikki mitä on tapahtunut, on kirjattu aikakirjoihin, eikä käy mitään kiistäminen. Kaikesta voi ottaa oppia eikä mitään opittua tarvitse enää toistaa…
Sitäpaitsi, vaikka elämä vaikuttaa välillä aika synkältä, niin ihan maailmankaikkeuden lopussa me vielä nauretaan tälle kaikelle ja vedetään pahat kosmiset kännit/pilvet ja luodaan hirveässä tuiskeessa taas uusi maailmankaikkeus mikä on tietty päin vittua by design, kuten nykyinenkin, koska nuoret jumalat ennen aikojen alkua sen aikoinaan loivat just näin päin helvettiä, hirveässä nousukiidossa tottakai! 
“…Ja seitsemäntenä päivänä Jumala häpesi mitä tuli viikolla kännissä puuhailtua ja piilotteli luomakunnalta kaikkeuden loppuun saakka…”
Kokemuksia kokemuksia, nimenomaan eikä nykyhetkeä olisi ilman juuri tietynkaltaista eilistä mutta sekin tietysti on vain harhaa koska ei ole mitään muuta kuin vain nykyhetki nyt ja aina. Kaikesta voi ja pitää ottaa oppia… Olet täysin oikeilla jäljillä :mrgreen:
Synkkyys on vain harhaa ja elämme oikeasti “taikamaassa” jonka se kohtuullisen pahatahtoinen demiurgi (joka ei ole tietoinen siitä, että olemme kaikki yhtä) on vääristänyt pahanpäiväisesti niin ettei sitä meinaa huomata. Maailmankaikkeuden ja tämän todellisuuden lopussa kun olemme oppineet rakastamisen läksyn perinpohjaisesti ja täydellisesti sinkoudumme vielä tuntemattoman mission pariin johon ei kannata eikä voi luodata. Nyt on aika ruveta hommiin itse kunkin, että saadaan hommat nousuun…
The Beatles - All You Need Is Love
youtube.com/watch?v=x9_vhYpR9xo
Unohtumattomin krapulakokemukseni on ilman muuta seuraava: Oli menossa eräs helmikuun loppu, kun kärsin aivan kammottavasta flunssasta, kuumetta ei ollut koko aikana, vaan yskä ja nuha oli infernaaliset. Työmaalla siivooja kuunteli räkimistäni ja yskääni kehottaen suksimaan lääkäriin pikimmiten. Lauantai aamuna sitten kömmin yksityislekurille, joka kirjoitti jotain vahvaa antibioottia ja yskänlääkettä. Palasin kotiin troppeineni ja kaljoineni ja aloitin potemaan flunssaa. Illalla nukkumaan menessä vetäisin nukahtamispillereita varmuuden vuoksi kaksi kappaletta, antibiootit ja yskänlääkkeet ja vaivuin syvään uneen.
Aamun valjetessa minut herätti kammottava hälytysajoneuvojen musisointi huoneessani. Hälytysäänet soivat ikäänkuin nurin perin, samalla kuului rätisevä poliisiradion ääni, josta kuului selostus tapahtumasta naapurikaupungissa jossa poikani nimistä kaveria oli ammuttu silmään. Olin aivan kauhuissani, otin puhelimen, kysyin numerotiedustelusta ruumishuoneen numeron, soitin johonkin annettuun numeroon ja kyselin onko sen ja sen niminen poika tuotu sinne silmään ammuttuna ja ei kuulemma ollut tuotu, olinpa helpottunut! - Nukahdin uudestaan ja myöhemmin heräsin jälleen infernaaliseen hälytysääni kirjoon. Kun nämä äänet vaimenivat tuli tilalle naapurien ja muiden tuttujen omilla äänillä puhuttuja puheen pätkiä. - Siitä alkoi hirvittävä vaihe elämässäni! - Tasaisella tissuttelulla suoraan helvettiin, repikää siittä!
Vakuuttavaa tekstiä alkoholin aiheuttamasta puhtaasta psykoosista, viekkareiden aiheuttamasta deliriumista tai alkoholin+yskänlääkkeen sisältävien huumeiden+nukahtamispillerien yhteisvaikutuksesta eli narkkauksesta/sekakäytöstä. Kestikö kuinka pitkään laskeutua takaisin oikeasti maanpinnalle ja tarvittiinko neuroleptejä tai bentsoja?
Voi et kuule tiedä. Siitä alkoi helvetin vuodet mun elämässäni. Mä en sitä äänisirkusta voinut käsittää päässäni ollenkaan. Viikon päästä menin töihin ja sain työmaalla olla rauhassa meteliltä, vaan heti kun poistui työmaalta alkoi kakofonia uudestaan. Tätä työmaan rauhaa kesti tasan viikon. Sitten meteli alkoi töissäkin. - Yritin työmatkalla kuunnella radiota, vaan sielläkin oli aivan omat ohjelmat ja epäilin, että joku oli äänittänyt mun musiikkitallenteet uudestaan kun sanoitukset oli sotkettu kokonaan.
Helvettiä kesti monta vuotta. Kolmeen otteeseen olin sairaalassa kun todellisuuden taju lähti. Ei mikään maailman lääke tehonnut, kokeiltiin neuroleptit, epilepsialääkkeitä ja bentsoja, ei mistään ollut apua, ainoastaan bentsoista oli jotain apua. Mulle ei kirjoitettu sitten bentsoja olleskaan kun mähän olen juoppohullu. - Kotona täytyi lääkitä itseään oluella, kun se oli bentsojen lisäksi ainoa joka vähän auttoi. Kummallista kyllä konsertit ja esitykset ja jatkuva musiikki alkoi sitten kaljottelusta huolimatta itsekseen häviämään, lääkkeet oli lopetettu jo aiemmin, kun niistä ei ollut mitään apua. Halu raitistumiseen alkoi vasta metelin loputtua. Mikäli se olisi vielä jatkunut, olisin satavarmasti tappanut itseni keinolla millä hyvänsä.
Kyllä ihmisen päänuppi on täysin tutkimaton avaruus ainakin päätellen siitä materiaalista, joka munkin tyhmässä nupissani syntyi. - Kidutuskeinoina käytetään kuulusteluissa mm jatkuvaa musiikkia. Mä ymmärrän helvetin hyvin, että siinä on saatanallinen kidutuskonsti!
Kyllähän tuo ihan akuutilta psykoosilta kuulostaa (alkoholin laukaisemana, sekakaytön laukaisemana tai jostain muusta syystä). Mielenkiintoista on, että oireet katosivat itsekseen tissuttelusta huolimatta ja erityisesti silloin kun lääkkeitä ei enään ollut käytössä eikä myöskään oireisiin auttaneet neuroleptit akuutissa vaiheessa (lähes aina auttaa).
En ehkä ensimmäisenä menisi syyttämään etanolia vaikka se loogisimmalta tuntuukin. Mystinen stoori kaikkinensa ja ei ole mikään ihme, että aito raittiuden halu löytyi joka on tietysti pääasia.
joo, kaikki neuroleptit, joita käytetään tuli kokeiltua ja vanhatkin mömmöt määrättiin. Niistä ei ollut pienintäkään apua missään vaiheessa. - Tää todellisuuden tajun menetys ja palaaminen oli kanssa mystinen juttu. Se oli kuin on ja off - kytkintä olisi painettu.
Sairaalan väki kohteli ensin kuin juoppohullua ja myöhemmin kuten skitsoa. Ainoa joka oli asiasta kiinnostunut oli avopuolen psykiatri, joka lopetti lääkityksen. - Tulee mieleen tästä sairaalan väestä, että taitaavat olla vähän laitostuneita, eikä ihan vähääkään.
