Nostanpa tämän ketjun omaksi ja toivottavasti muidenkin motivaatioksi.
En tiedä, mistä tämän ajan takaa oleva ketju pomppasi mieleen?
Nyt, kun olo alkaa taas pikkuhiljaa helpottaa retkahduksen jälkeen, on näitäkin hyvä muistella, miettiä, että onko retkahdus näiden olojen arvoista?
Pahat krapulat ovat vuosien takaa. Pahimmillaan kului muutama syömätön päivä, koska en ole pystynyt pahoinvoinniltani ja pääkivultani syömään. Hikoilua kesti kaksikin yötä. Kerran vaivuin horroksenomaiseen tilaan ja siinä tilassa minulle tuli tunne, etten saa henkeä. En saanut itseäni kuitenkaan hereille. Koska oli päivä, mies kuuli kun haukoin henkeä ja herätti minut.
Kerran krapuloiden hälvettyä her’sin painajaiseen, että uhkaava afrikkalainen naisdemoni seisoo hotellihuoneen eteisessä, pari kertaa on demoni yrittänyt kuristaa minua unesta. Aika raskaita juttuja. Monesti tosiaan ollut sitä, että kävelen hermoheikkona kotona ja odotan koska pahin vaihe menee ohi.
Kauhulla lueskellut noista pahimmista psykooseista.
Haluan olla raittiina. Yritän oppia elämään tätä päivää, ja ottamaan rauhallisesti.
Mulla ei ole onneksi ollut hereillä ollessa koskaan harhoja.
Unet tosin on olleet sitäkin deepimpiä.
Jos jonkun näköistä liskoa ja hirviötä on unissa tullut kohdattua pahimpina aikoina.
Viimeinen uni pari yötä sitten oli sellainen, missä kaksi ihmishahmoista käärmeenpään omaavaa hahmoa yritti väkisin ja kaikista estelyistä huolimatta kantaa kori kaupalla lonkeroa asuntooni (hassua sinällään, en ole koskaan kyseisestä juomasta pitänyt). Selvästu siis alitajunnan tepposia.
No, onneks nyt on jo unet alkaneet tasaantua, ja ylipäätään nukkuminen onistui viime yönä jo paremmin. Tähän asti ollut sellaista parin tunnin välein säpsähtelyä. Suurin osa teistä varmaan tietääkin miten tämä menee…
Mut parempaa kohti nyt. Mieli vahvana edelleen.
Elämäni ikimuistoisimmasta krapulasta tulee lokakuussa kuluneeksi 9 vuotta. Onhan sitä kovia jysäreitä ollut muulloinkin, mutta tuossa tuntui olevan jotain käänteentekevää.
Olin Goalla, ja viikon ryyppyputken jälkeen olin niin tohjona että minun oli lukittauduttava huoneeseeni guest housessa kokonaiseksi päiväksi ja seuraavaki yöksi. Yritin jossain vaiheessa lähteä hakemaan tasoittavaa, mutta pelko ja ahdistus oli niin kovat etten pystynyt poistumaan huoneestani.
Huoneessa hiippaili isoja torakoita, joita säikähtäen luulin ensin delirium-näyksi, mutta jotka helpotuksekseni (!) osoittautuivat oikeiksi. 
Natustelin sipsejä, keksejä ja join pullovettä, joita onneksi olin huoneeseeni varannut. Yritin vuoroon lukea kirjoja ja nukkua, välillä kävin kylmässä suihkussa (lämmintä vettä ei tullut muutenkaan) rentouttaakseni kehoa hieman.
Jossain vaiheessa kammottavaa yötä krapulan pahin ote hölläsi ja sain hieman nukuttua. Seuraavana aamuna olin voipunut, mutta sen verran toennut että kykenin lähtemään ulkomaailmaan. Menin rantabaariin aamiaiselle, johon ei sillä reissulla enää alkoholi kuulunut. Raikas merituuli puhalsi tuskaani pois, ja aallot kohisivat rantaan rauhoittavasti.
Löysin ravintolan pöydältä paikallisen sanomalehden Navhind Timesin, jonka kannessa kerrottiin päivämäärän olevan 19.10.2007. Etusivun uutinen kertoi, että alkoholi on merkittävä kuolemanaiheuttaja Goan osavaltiossa.
Tämä pieni hetki jäi muistoihini jonkinlaisena käännekohtana elämässä, vaikka en silloin lopullisesti raitistunutkaan.
Sillä reissulla kävin sitten kolme kertaa paikallisessa AA:ssa, kolmen eri kylän ryhmässä, jotka myös oli kiintoisa kokemus. Joku sanoi, että luulisi Intiassa olevan muutakin tekemistä kuin käydä AA:ssa, mutta pakko todeta vielä nytkin, että ne ryhmäkäynnit oli siinä tilanteessa parasta tekemistä mitä saatoin tehdä.
Eihän se muutenkaan ihan tavan pakettilomamatka ollut, vaan yli kuukauden harharetki, varsinainen survival trip, jotka minulle siihen aikaan oli tyypillisiä
Parin päivän unettomuus, jatkuva ahdistus ja itkuisuus. Toisinaan ahdistaa niin paljon, että hengittäminenkin tuntuu hankalalle. Väsymys ja pelokkuus ainakin kaksi tai kolme päivää menee näissä oloissa jo pelkästään yhden kostean illan jälkeen.
Krapula.
Herää melko syvästä unesta tajuamaan, että jaaha oonko kännissä vai krapulassa. Öiset kebabit/ranskalaiset maistuu suussa. Levotonta vaeltamista, onko puhelin ja lompakko tallessa ym.
Sitten alkaa oksentelu, jollen ole jo yöllä yrjöillyt. Sydän hakkaa, päässä takoo.
Jossain vaiheessa on helvetin kylmä, saatan raahautua lämmittelemään suihkuun, josta seuraa oksettava kuumuus. en jaksa pukea tai harjata hiuksia, kylpytakki päällä takas sänkyyn/sohvalle makaamaan ja oksentamaan.
Ajoittain nukahtaminen ja pimeitä unia, yksityiskohtaisia kuvauksia ihmisten leikkauksista, kolareista ja oman kuoleman päässä pyöritystä 
Mustia miehiä neonpuvuissa. säpsähtelen. Hiki, turvotus, rasvanen naama. mitään ei saa alas kurkusta, tuntuu että elimistö ei osaa kuljettaa ruokaa nielusta vatsaan. Toimiiko mun elimistö? Lakkasiko joku sisäelin toimimasta? tukahtuneitanauruja /itkuja, valon arkuutta, migreeniä, oksentelua… Pelkään verisuonien katkeamista. EIkä siinä vielä kaikki; nimittäin boonuksena KAIKKI ryyppyreissun sekoilut henkiseksi taakaksi siihen päälle. Krapulan toisena päivänä kuivaa suuta, pierettää, päätä särkee, jalat on ihan maitohapoilla, ketuttaa ihan kaikki ja hermostun nollasta sataan. Alkaa mässäily, ja masentelu, kroppa on ihan sekaisin ja turvonnut ja ällö. Alkaa kyllä ihmettelemään, että ihan idiootti tälläisilla krapuloilla juo. Ja vielä maksaa siitä.
Jep. Ei koskaan enää!!!