Kirjoitan alkoholismistani ja sen kanssa kamppailusta ja niskalenkistä. Täysraittiuttani on kestänyt pian 5 kk, pisin yhtäjaksoinen aika siitä kun ensimmäisen kerran korkin teini-ikäisenä aukaisin.
Palataan ajassa hieman taaksepäin noin viiden kuukauden päähän. Yhdeksäs marraskuuta yritin päästä aamulla sängystä ylös töihin. Nukkunut olin noin kaksi tuntia yöllä. Olin ihan loppu sekä henkisesti että fyysisesti. Kahden viikon aikana juomisesta oli ollut yksi täysin selvä päivä ja viimeiset viisi päivää ihan holtitonta kippaamista kaksi viimeistä päivää oloa korjaillen. Koko syksy meni enemmän tai vähemmän sumussa . Kaikenlaisia syitä juomiselle löytyi juhlasta arkeen, työstressistä masennukseen ja kaikkea siltä väliltä alkoholistillahan niitä riittää. Uupumistani lisäsi kahden yhtäaikaisen työn tekeminen joka osoittautui kohtalokkaaksi mutta samalla jälkikäteen ajatellen erittäin hyväksi tarvitsin jonkinlaisen pysähdyksen.
Talouteni olin sotkenut myöskin ihan kiitettävästi joka lisäsi ahdistusta suunnattomasti. Kuinka voi kahta työtä tekemällä olla rahat loppu? Helposti kun oli vuosien mittaan kehittänyt itselleen voimakkaan alkoholiongelman. Kotona tissuttelu ei sinänsä kallista ole mutta kun joukkoon laittaa pari piipahtamista kylillä taksilla ja kaikille viinaa tarjoillen miljonääriä leikkien niin kertyyhän sitä rahanmenoa. Tähän vielä pienimuotoinen uhkapeli addiktio niin taloussoppa on aika hyvin hämmennetty. Juomisesta seurasi sentään morkkis ja sitä pitää sitten hyvitellä itselleen ja muille tekemällä töitä älyttömän pitkiä päiviä ja juomalla lisää.
Ote oli lipsahdellut jo pitkin vuosia pienemmissä mittakaavoissa noin kolmen kuukauden välein. Olin muuttunut vuosien mittaan tuurijuoposta päivittäisjuopoksi enemmän ja enemmän. Kerran täytyi käydä lääkärissä kun olin niin huonossa kunnossa keväällä. Sydän hakkasi holtittomasti mutta lääkärin kehoitukset meni kuuroille korville. Hänelle kyllä rehdisti kerroin mistä oireet johtuivat. Olisiko tämä ollut joku ensimmäinen avunhuuto en tiedä. Lääkäri ja vaimoni huomautti alkoholinkäytöstäni mutta en paljon noteerannut, minullahan ei ollut ongelmaa. Propraalia tykytyksiin ja vapinaan nyt pystyn juomaan ilman krapulavapinoita,hienoa! Vasta nyt on valjennut että lopettamiseen tarvitaan oma aito halu ja silloin sitä ei ilmeisesti ollut koska jo kuukauden päästä lääkärikäynnistä alkoi sama ralli uudestaan. Olin kyllä jollain tasolla ongelmaani oman pääni sisällä käsitellyt jo juomisaikana koska siitä aina välillä vaimolleni mainitsin. Hän sai kärsiä asiasta kuitenkin tosi paljon kun ei koskaan tiennyt mikä näky kotona odottaa kun pääsi töistä enkä sitä tietenkään hänelle halunnut tahallani tehdä mutta addiktio vei monesti voiton.
Juodessani en ole väkivaltainen sitä hänen ei tarvinnut pelätä mutta minuun ei voi kyllä luottaa yhtään kun korkin aukaisen. Katoamisia, valehtelua, määrien vähättelyä, salajuomista,piilopulloja, raha-asioiden vääristelyä,puhelimeen vastaamattomuutta,matkojen paluupäivien muuttumisia,itsekkyyttä varmaan ihan tyypillistä alkoholistin käytöstä. Huomasin itsessäni juodessani ettei millään eikä kenelläkään ole mitään merkitystä ja vain sillä että kaljaa on riittävästi on väliä. Kesälomamatka vuokramökille oli kaiken huipentuma vaimon ja tuttavapariskunnan kanssa. Ihan sosiaalitonta juomista koko kolme päivää heti aamusta alkaen. Loppujenlopuksi mulle oli tärkein asia koko matkalla että saan kerrankin juoda rauhassa eihän ole töitä häiritsemässä muutamaan vuorokauteen tämän tiesin jo lähtiessäni. Muilla ei varmaan kovin hauskaa ollut minun toimintaani katsellessa mutta en siitä tosin mitään välittänyt kaljaahan oli riittävästi. Syksyllä pari reissua sujui vähän pitkäksi venähtäneenä muttei mitään pahempaa sattunut. Olin luonut itselleni pitkien ryyppyputkien jälkeisen systeemin jolla sain putken poikki. Jos oli viiden päivän ränni sitä loivenneltiin puolittamalla määrät parin päivän aikana minimiin ja sitten pari päivää täristiin ja taas odotettiin seuraavan alkua kun oli haavat paranneltu edellisestä. Pelko ettei saa putkea poikki kasvoi koko ajan suuremmaksi.
Pahimmillaan meininki oli putkien aikana karua, aamulla 6 isoa kaljaa pakastimeen ja ne tyhjään vatsaan niin pystyi taas elämään. Joskus vaan kävi niin että mentiin kalja,oksennus,kalja,oksennus tahtia mutta juotava oli että olo korjaantui. Lisäksi jatkuva alkoholilaskurin käyttö aamuisin oli ihan arkista. Pystynkö nyt ajamaan kauppaan kello yhdeksän hakemaan kaljaa lisää kun eilen tuli juotua kuitenkin se puoli koria kaljaa. Monelta aloitin ja monta join aina ensimmäisenä mielessä kun silmät avaa krapulassa, matka kohti kauppaa hakemaan helpotusta pitäisi alkaa. Kellon tuijottelua kotona koska kaupan ovet aukeaa. Mihin kauppaan tänään menen kävinhän eilen tossa kaupassa sen korin hakemassa sinnehän en voi tänään mennä kun on tiistai ja kello 9 eihän silloin kaljaa osteta. Loppuaikojen käyttöä kuvastaa osuvasti ystäväni toteamus juodessani yksin lähes korillisen kaljaa hänen luonaan vierailessani että eihän susta oikeastaan huomannut että olit humalassa ja pystyit toimimaan ihan normaalisti vaikka olit juonut melkein koko korin totesi hän seuraavana aamuna todetessaan tyhjät tölkit pöydällä. Toleranssit oli silloin kyllä kohdallaan olihan sitä jokunen korillinen harjoiteltu. Loppuaikojen juominen oli muutenkin sellaista itsesääli, masennus itkutissuttelua että sen oli pakko loppua .Pahimmissa krapulamorkkiksissa oli todella itsetuhoisia fiiliksiä. Lisäksi viinakrampit,katkokävelyt,univaikeudet,jatkuva ripuli,deliriumin pelko ja turvonnut olemus peilissä rassasi fyysisen puolen lisäksi myös hirveästi henkistä puolta.
Vaihtoehtoja lopettamiseen annoin itselle tasan kaksi. Juominen loppuu joko omin avuin tai Minnesota hoidossa Lapualla. Valitsin halvemman vaihtoehdon. Tämä loppuu nyt tähän ja alan pikkuhiljaa järjestelemään elämääni pala kerrallaan kuntoon. Jäin onneksi tapahtumaketjun jälkeen kuukauden päästä vuosilomalle joten sinne jaksan ja sitten tsekkaus pärjäänkö itse vai hakeudunko loman ajaksi kuukaudeksi hoitoon siihenkin vaihtoehtoon olin varautunut ja valmistautunut viettämään lomani siellä.
Järjestelin lomalla ensimmäisen viikon itseäni ja elämääni kuntoon jotta stressi helpottaisi. Tein tällaisen kokonaisvaltaisen omanelämän hallinnan kartoituksen ensimmäisen kerran elämässäni, täytän pian 34 ehkä nyt oli aika kypsä siihen. Listasin kaikki asiat jotka pitää laittaa kuntoon ja tein suunnitelmat niiden toteuttamiseen.1.Juomisen lopettaminen 2. Oma fyysinen kunto, 3.parisuhde, 4.talous,5.työt ja uupumus siinä järjestyksessä. Järjestys pitää olla mielestäni juuri tämä parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Jos ei ole itsensä kanssa tyytyväinen tuppaa muutkin asiat olemaan hälläväliä meiningillä ainakin minulla. Kävin ostamassa vaa’an ja merkitsin painoni ylös. Suunnitelma kuinka sitä lähdetään tiputtamaan ja millä ruokavaliolla. Asetin itselleni selkeät realistiset tavoitetasot ja kuukauden välein uudelleen punnitus. Liikunta mukaan aluksi kävellen, sitten hölkkäämällä ja nyt sitä voi jo kutsua juoksemiseksi. Loistavaa terapiaa eikä maksa mitään todellinen henkireikä minulle. Aina kun masentaa tai tekee mieli juoda niin lenkkarit jalkaan ja ulos. Nyt on marraskuusta tippunut 10 kiloa ilman sen suurempaa stressiä kun tavoitetaso on joka kuukausi saavutettu.
Taloustilanteen kartoitus paljonko juomiseen on mennyt edellisvuonna rahaa paljasti karulla tavalla ongelman ja antoi valtavasti lisäpotkua lopettamiselle. Tämäkin kartoitus olisi pitänyt monta vuotta sitten tehdä mutta asenneongelma pilasi sen mutta jostain heräämisestä ilmeisesti oli tässäkin asiassa kysymys. Kun on pakko niin silloin se on tehtävä ja katsottava totuutta peiliin. Viimeisenä laitoin työkalenterin kuntoon. Selkeä suunnitelma koko vuodelle, koska on loma ja koska on töitä eikä niin kuin kaksi edellistä vuotta, tukka putkella ja lomaa pidetään silloin kun on niin kova krapula ettei yksinkertaisesti pysty tekemään töitä.
Parisuhteen sain kuntoon laittamalla juomisen stoppiin sitä en ollut kuitenkaan ihan peruuttamattomasti juomisellani sotkenut.
Sitten otetaan vielä käsittelyyn juomisen lopettaminen. Suhde alkoholiin on tällä hetkellä oman juomisen osalta hyvin hallinnassa korkki kun pysyy kiinni. En ole lähtenyt mihinkään kokeiluihin joko nyt osaisin käyttää kun muutkin osaa. Minä en osaa piste. Saunakaljat on vaihtunut vissyyn en ota edes sitä yhtä koska siihen se ei jää tiedän sen kokemuksesta. Juomistanihan leimasi aina voimakas humalahakuisuus enkä koskaan kokenut yhden kaljan juomisessa olevan mitään järkeä. Jotenkin pidin jopa yhden illan ottamista huonona aina piti juoda vähintään yksi ilta ja koko seuraava päivä päälle. En edes muista koska juomista olisi ollut yksi ilta ja seuraava päivä ilman loiventavia.
Tilanteista joissa alkoholia on tarjolla olen selvinnyt toteamalla lopettaneeni juomisen tai menemällä aamulla töihin, tai olen autolla en juo. Yhtään tilannetta en ole kokenut millään tavalla ahdistavaksi päätökseni kun on niin voimakas etten sitä ole jäänyt sen kummemmin perustelemaan kenellekään. Voin aivan hyvin olla baarissa tai pubissa selvin päin ja tilata kahvin tai vissyn en koe siinä itsetuntoni laskevan millään lailla. On ollut itse asiassa tosi mielenkiintoista katsoa selvänä ihmisten käyttäytymistä humalassa. Olenkin monen baari-illan jälkeen todennut että jos ihmiset käyttäytyisivät selvin päin samalla tavalla kuin humalassa heidät ohjattaisiin välittömästi mielisairaalaan hoitoon sen verran koomista sitä on selvin päin katsella.
Päivä kerrallaan eteenpäin raittiina, olen huomannut että mitä pidempään on juomatta sitä vaikeampaa sen ensimmäisen ottaminen on. Siinä menee pitkä monen päivän juomattomuusjakso jälleen nollille ja joutuu taas laskemaan päivät alusta. Tästä palstasta on ollut valtava apu pahimpien aikojen yli etenkin alussa. Toivottavasti myös minun tarinani auttaisi jotain muutakin saamaan elämänilon takaisin sillä sen juomisen lopettaminen on ainakin minulle todellakin tuonut jos muistelen tilannettani viisi kuukautta taaksepäin.
Mutta niin tässäkin asiassa kuin elämässä yleensäkin asenne ratkaisee! Täytyy kysyä itseltä rehellisesti oletko valmis lopettamaan vai et? Mistä kaikesta joudut luopumaan jos laitat korkin kiinni?
Minun luopumiset itsetuhoisista fiiliksistä,viinakrampeista,katkokävelyistä,univaikeuksista,jatkuvasta ripulista,deliriumin pelosta,talousvaikeuksista,työuupumuksesta ja turvonneesta olemuksesta peilistä on tähän asti pitänyt korkin kiinni. Se päätös on vain itse tehtävä ja kun sen päätöksen on tehnyt niin muut asiat rakentuu sen ympärille ikään kuin itsestään. Näin ainakin minulle tapahtui, toivottavasti myös sinulle joka harkitset lopettamista tai olet päätöksen juomisen lopettamisesta tehnyt.
Hyvää ja raitista kevättä ja kesää kaikille!
Tervehdys Velieino! Olipa karua kertomaa, mutta samalla löysin sieltä paljon tuttuja ajatuksia, toimintamalleja ja olotiloja omastakin juomishistoriastani. Olen muutaman vuoden sinua nuorempi mies, ja elänyt selväpäänä nyt päälle kolme vuotta. Juomiseni loppui siihen, kun kohmeloissa olotilat pahenivat ja aloin pelätä deliriumia, jollaisen olin jo kertaalleen kokenutkin hoitoineen kaikkineen.
Hienoa kuulla sinunkin oivaltaneen, että elämässä voi selvitä “luomunakin”. Eipä se alkoholi itsessään ollut minullakaan lopulta muuta kuin sen ongelman peittelyä, että elämänasenteessani oli korjattavaa. Jos kerran valtaosa ihmisistä osaa elää, hoitaa asioitaan ja käsitellä vastoinkäymisiään ilman älytöntä ryyppäämistä, niin miksen minäkin? Miten ne sen tekevät? Nyt se omannäköinen elämä on totta minullekin, ja tästä haluan pitää kiinni.
Tervetuloa palstalle lukemaan ja kirjoittelemaankin, jos siltä tuntuu. Meitä on täällä monenlaisia ihmisiä kuten tuolla ulkomaailmassakin, mutta yhteistä on kaikille se, että oma elämä onnistuu huomattavasti paremmin selvällä päällä kuin sekaisin. 
–kh
Tervetuloa palstalle! Hienosti ja kiertelemättä kerrottu tarina. Löydän paljon tuttua elämästäsi, vaikka olenkin eri sukupuolta ja vanhempikin varmaan. Mukavaa, että joukkoon mahtuu myös sellaisia raitistujia, jotka löytävät itsestään sen voiman ja tahdon, jolla viina jää. Kaikki tajuavat, että helppoa se ei aina ole ja vaikeuksia tulee, ilmeisesti olet löytänyt omat keinosi voittaa “viinapirut”.
Kerro kuulumisiasi jatkossakin. Hyvää kevättä!
Kiitos!
Tämähän oli vain pintapuolinen raapaisu suhteestani tuohon kuningasjuomaan.Aikaisempia sekoilujani en viitsinyt raapustaa ylös niistä varmaan voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan mutta tämä nyt tuli päälimmäisenä mieleen niin ajattelin kertoa muillekin että tämäkin vaihtoehto voi olla olemassa. Ehkä aikaisempien asioiden käsittelyyn en ole vielä henkisesti valmis,jonkinlainen toipumisprosessi tässä kuitenkin koko ajan on käynnissä vaikka jonkinlaisen matkan olen jo edennyt.Voi olla että annan jopa niiden asioiden vain olla ja keskityn tulevaisuuteen.Tämä palsta on toipumisessa oiva apukeino siitä kiitos kaikille kirjoittajille.
Heips! Meillä kaikilla on varmaan melkoinen kirjo asioita, joita ei tahdo muistella, töppäilyjä, joita tuli tehtyä. Joku voi olla vähän huvittava, useimmat noloja, jotkut niin hävettäviä, että ei kestä ajatella. Joskus on tullut kolhujakin, henkikin on ollut vähällä mennä, itsekunnioitus menikin. Aika alhaalta on alettu rämpiä kohti ihmisarvoista elämää.
Nyt on hyvä olla, kunhan ei liiaksi takerru vanhaan. Sen verran vain, että muistaa.
Hyvin sanottu! Vanhaa sopii muistella kun viinapiru kutsuu juomaan, mutta mitä sitä vanhoja muuten tonkimaan. Ja noista töppäilyistä, voi jessus ettei niitä kyllä haluis muistaa ollenkaan. Olen tosin juonut muistini niin monesti, ettei mitään ole jäänyt muistikuviin säilöön. Kukapa sillä haluis kehua. Tänään on 14. raitis päiväni, eikä antabuskuuri kaduta, onneksi se on pitänyt minut riittävän loitolla viinapirun huhuiluista.
.
Itselläni kamalan vaikeita ja pahoja,satuttavia asioita menneisyydessä joita en ole käsitellyt ja ne ovat nyt vaivanneet minua kauan mutta olen nyt ruennut puhumaan niistä terapian avulla,
aluksi se tuntui ihan naurettavalle rueta penkomaan menneitä mutta sepäs onkin tarpeen jotta saan oman itseni ehjäksi jälleen ja sitten ei enää tertte pelätä menneisyyden kummituksia niin paljoa
Ahdistuksenikin helpottanee sitten kun solmut saadaan kunnolla auki,ja juomisenikin ollut ahdistukseen liittyvää suurelta osin, olen halunnut paeta pahaa oloani alkoholiin ja pöhnään 
Eli totta se on ettei vaikeita asioita kannata lakaista maton alle,
vaikka niistä puhuminen sattuu ja itkettääkin niin lopputulos on helpottunut olo.
Mielestäni vanhat asiat kannattaa ja pitää käsitellä muuten vaivaavat päässä pyöriessään jatkuvasti.
Itse olen kirjoittanut päiväkirjaan, mutta minulla on myös hyvien ja huonojen asioiden lista tietsikallani, johon olen aina lisännyt, kun jotain on tullut mieleen. Minusta on tärkeätä, että muistaa myös hyviä asioita.
Toisille sopii terapeutille puhuminen ja luulen, että joillakin on niin luotettavia ystäviä, että voi puhua. Olen minäkin jotain puhunut parille parhaalle ystävälleni mutta en kaikkkea.
AA:ssahan tämä asioiden läpikäynti kuuluu ohjelmaan ja uskoakseni on yksi ohjelman hyödyllisimpiä osia.
Vanhojen asioiden käsittelystä tulee heti mieleen ylihuomenna alkavan viikon etelän matka.
Edellinen pari vuotta sitten ollut matka sujui kohtuullisen “kosteasti”. Kahden viikon matkalla oli kokonainen yksi päivä jolloin en pisaraakaan kaljaa juonut.Kaljaralli alkoi jo lentokentällä jatkuen koko matkan koneessa yli 10 h lento yönyli ja paikan päällä tottakai ekana uima-altaan baarissa samoilla silmillä. Muuten matka sujui ±10 nelosoluen pöhnässä lukuunottamatta sitä yhden päivän “hairahdusta” raittiuteen. Sekin oli itseasiassa vain pakon sanelema välipäivä.
No nyt on hyvä paikka korjata tuon matkan haavat ja jättää unholaan. Raittiuteni 5 kk päivä tulee matkan puolessavälissä joten uskon tämän reissun olevan huomattavasti monipuolisempi kuin tuo edellinen!
Viimeksi kun olin etelänmatkalla, olin lahduttanut kisakuntoon…Lihakset näkyivät selvästi ja olin ostanut matkalle mustat Narupylly-Uimastringit;o) ne jalassa keikistelin rannalla ja naisia alkoi olemaan ympärillä… mulla on aikas hyvä perc…(moni nainen kehunut mun perc…) joten Stringit on hyvä valinta mun Uimahousuksi…
Tsenppii etelään… vain raittiina reenaaminen onnistuu niin että pääsee String-Uimahousu kuntoon
No niin tämähän todistaa sen että hauskaa voi olla ilman viinaakin…
Olemme tietämättämme monesti vankilassa joka on “mielen vankila” Norsukin oppii pysymään vankilassaan…sen pienen hennon narun päässä kun se oppii ja tyytyy tilaansa. Mekin opimme olemaan ajatustemme vankeja. “Emmä selvinpäin tuota tai tuota tee” mutta voimme yllättävän helposti kävellä ulos tästä harha ja lumevankilastamme. Monihan toikkaroisi humalassa kikuli paljaana rannalla mutta selvinpäin vain katsoisi rannan suuntaan hotellihuoneesta… kuivahuikan profiilissakin sanotaan… “juominen muuttaa maailmaa vain oman pään sisällä” ei se ranta siitä kummemmaksi juomalla muutu… eikä se baarikaan… Sen tajutessaan voi uusia kaiken hulluutensa selvinpäin… vaikka nyt narupyllypögis mennä sinne rantaan naisten tziigattavaks… 
Mutta yksi on ainakin varmaa… juovana alkoholistina ei ainakaan kauaa pysy naisten tziigauskunnossa…Mutta selvänä on aina aamuisin freesi treenaamaan…Jokainen löytäköön ne mahtavat ilonasiat sit mistäkin… vaikkapa Filateliasta… Postimerkitkin erottaa paremmin selvin silmin… eikö?
Päivitellään taas vähän kuulumisia kuukausi meni näköjään nopeasti.Etelän matka oli ja meni,lentokoneessa pienen pieni viinapiru kurkisteli jostain syystä,varmaan siitä että olenhan suurimman osan lentomatkoista matkustanut pienessä pöhnässä tai krapulassa.Meni kuitenkin nopeasti ohi eikä sen jälkeen ole näkynyt,hyvä niin.Itse paikanpäällä ei vastaavia hairahduksia tullut enää mieleenkään.Eli etelän matkan voi tehdä ihan selvinpäin ja siellä voi jopa viihtyäkin ,uskomatonta.Ennenhän tämä ei olisi tullut kuuloonkaan edes ajatuksentasolla.Olen huomannut tietynlaisten tilanteiden joskus laukaisevan jonkinlaisen juomisrefleksin mutta olen sen saanut selätettyä kohtuullisen helposti.
Ensi viikolla tulee puoli puoli vuotta siitä kun tärisevin käsin ajoin autoni talvirenkaiden vaihtoon viimeisen putkeni jälkeen marraskuussa.Tänään ajoin vanhoja muistellakseni samaan liikkeeseen vaihdattamaan kesärenkaat alle,halusin välttämättä mennä sinne että saisin sen olon taas painettua syvälle selkäytimeen ja aivoihin joka silloin kroppaani ruoski.Muistan elävästi renkaanvaihtoa suoritettaessa kun siinä odottelin kuinka kävin yhden miehen sotaa siitä menenkö hakemaan kaljaa kaupasta vai en kun operaatio on suoritettu. Oloni oli niin järkyttävä ja työn valmistuminen tuntui kestävän ikuisuuden.Taisi olla toinen selvä päivä putkeni jälkeen.Vapisin,tärisin mutta voitin taistelun en mennyt vaan kärsin kerrankin kohmeloni, enkä ole sen jälkeenkään mennyt,siitä päätöksestä olen todella tyytyväinen.
Juomisaikana yksi suurimmista ongelmistani oli kuinka saan aikani kulumaan,edes kokonaisen päivän kuluttaminen iltaan tuntui olevan ylitsepääsemätöntä juomatta.
Nyt tuntuu että on niin paljon tekemistä ja niin vähän aikaa…
Hauskaa raitista viikonloppua!
Niin totta tuo ajankäyttö!! Vapaa viikonloppu oli kaksi iltaa ja kaksi päivää aikaa juoda, siihen väliin jäi muutama tunti krapulassa, silloin voi jotain yrittää tehdä. Kännissä tekeminen kun on mitä on, tulee sutta ja sekundaa, saa miettiä, mitä tuli yriteltyä. Joskus kauhistuin, kun olin lämmittänyt saunan, puilla siis, enkä muistanut itse mitään…ja aika monta muutakin hommaa on tehty niin, että ei mitään muistikuvaa.
Nyt ihana ajatus, kaksi vapaata päivää aikaa puuhailla mökillä, puutarhassa, ehkä pientä remppahommaakin kun keväällä on valmistujaisjuhlien järjestelyä…Ei harmita sade eikä paiste, tekemistä piisaa. Ja nämä perjantai-illatkin menevät jo ihan rutiinilla selvin päin, vai mitä?
quote=“marina56”]Niin totta tuo ajankäyttö!! Vapaa viikonloppu oli kaksi iltaa ja kaksi päivää aikaa juoda, siihen väliin jäi muutama tunti krapulassa, silloin voi jotain yrittää tehdä. Kännissä tekeminen kun on mitä on, tulee sutta ja sekundaa, saa miettiä, mitä tuli yriteltyä. Joskus kauhistuin, kun olin lämmittänyt saunan, puilla siis, enkä muistanut itse mitään…ja aika monta muutakin hommaa on tehty niin, että ei mitään muistikuvaa.
Nyt ihana ajatus, kaksi vapaata päivää aikaa puuhailla mökillä, puutarhassa, ehkä pientä remppahommaakin kuitän keväällä on valmistujaisjuhlien järjestelyä…Ei harmita sade eikä paiste, tekemistä piisaa. Ja nämä perjantai-illatkin menevät jo ihan rutiinilla selvin päin, vai mitä?
[/quote]
Ei todellakaan harmita sateet pienen pieni murhe entisiin verrattuna:)
Perjantai-illat menee rutiinilla kun tietää että lauantai-aamulla pitää olla skarppina lenkkipolulla,krapulaisenahan ei saa urheilla.Vapaa viikonloppu kuvauksesi on erinomainen sillä erolla että kännissä sain jopa jotain hyvin pientä aikaiseksi,krapulassa en kertakaikkiaan mitään.Kännissä tekemisessä oli kyllä melkoista säätämistä,muistilappuja ym kun ei aina tiennyt/muistanut mitä oli tehnyt.Pahimmillaan unohti jopa mitä oli tekemässä ehkä siksi työteho välillä vähän kärsi…
Taisi suurin osa aivokapasiteetista mennä tyhjien pullojen piilotteluun,siinähän sitä työtä vasta riitti ja alkoholistin mielikuvitus oli kieltämättä vekkuli kaveri!
No niin päivitellään taas kuulumisia,kuukausi näyttää olevan mulle näköjään sopiva kirjoitteluväli.
Ensimmäistä raitista kesää elellään tosi pitkään aikaan.On ollut mukava huomata kesän tulo,kukat,lehdet,nurmen tuoksu,valoisuus jne.Näin raittiina sitä kiinnittää huomiota aivan eri asioihin kun pöhnässä tai krapulaisena. Sen suurempia juomahimoja ei ole ilmennyt,huomaan itsessäni sellaisen muutoksen että käyn tällä palstalla harvemmin kuin alkuaikoina mutta aina yhtä mielenkiinnolla seuraan muiden kuulumisia ja taisteluja viinapiruja vastaan.
Oma fyysinen kunto on kyllä kohentunut aivan merkittävästi,joka helpottaa päivittäistä elämää ja jaksamista todella paljon.Painoa lähtenyt pian 20 kiloa.On kyllä ollut hauska katsoa puolen vuoden takaisia valokuvia,aika surkean näköinen ilmestys olin ennen elämäntaparemonttia.Niistä kuvista saa valtavan lisäsysäyksen raittiuteen joka päivä.
Seitsemän raitista kuukautta täynnä,toivottavasti monta lisää tulossa,päivä kerrallaan korkki kiinni…
Se olis sitten kesästä vielä viimeiset rippeet jäljellä nautitaan siitä ja odotellaan syksyn tuloa.
Kesä on ollut tähän asti ensimmäinen noin 20 vuoteen kun ei ole tarvinnut surkutella hukkaan heitettyjä päiviä krapulan takia eli päätös raittiina olosta on ja pysyy yhtä vahvana kuin ennenkin.
Eihän elämä koskaan ole yhtä myötätuulta vaikka viestiketjuani lukiessa sellaisen kuvan helposti saisikin. Kaikkea pientä "takkua"matkan varrella on niinkuin elämässä aina mutta ne kuuluu asiaan ja niistä kyllä selviää paremmin ihan selväpäisenä/-järkisenä.
Viimeaikoina olen alkanut pohdiskella syitä entiseen alkoholin ongelmakäyttöön.
Joku syy/joitain syitä holtittomaan juomiseeni on täytynyt olla.Geenit siihen on olemassa se on varmasti yksi syy,kaikenlainen addiktoituminen mulla käy helposti asiaan kun asiaan,samoin edellisen illan hyvien fiiliksien hakeminen seuraavana päivänä krapularyypyn muodossa joka myöhemmässä vaiheessa riistäytyy taas uuden humalan puolelle,arjen tai tylsän elämän poistaminen juomalla,epäonnistunut parisuhde,yksinäisyys.
Nämä ovat vaan tällaisia ensipohdintoja joita olen mielessäni pyöritellyt.
Onko nämä syitä vai seurauksia?Onko jotain viisasta joka osaisi antaa "oikeat"vastaukset? onko sillä edes mitään väliä mikä se syy on?Kertokaa mua viisaammat…
Onnitteluni Velieino! Oli kiva lukea ketjuasi. Minusta on mielenkiintoista, että moni joka on ollut jo pidempään raittiina akaa pohtia juomisensa syitä. Toivottavasti pääsen sinne asti itsekin.
Hyvää jatkoa sinulle!
Kiitos Lorda!
Kyllä sä pääset kun mäkin olen päässyt 
Pidin aikanaan itseäni aivan toivottomana tapauksena joka renttuilee elämänsä loppuun saakka.Kuitenkin pohja se näytti olevan mullakin vaikka aina toisin uhosin. Hulluksi tulemisen pelko vähentää mulla aina kummasti juomahimoja…
Tsemppiä sulle Lorda,hitaasti mutta varmasti,päivä kerrallaan tulee paras tulos!