Lähes kaksi vuotta raittiina ja nyt on mennyt metsään. Olen parina viikonloppuna juonut itseni umpihumalaan. Oikein katson, etä montako tuoppia kestän ennen kuin kaadun. Minä ja tuopit vastakkain. Että kumpiko voittaa. Oikeasti ongelma on, että en kestä olla yksin kotona.
Niin, nyt menee vähän itsekeseenpuheluksi. Aion kuitenkin palata takaisin alkoholittomaan elämään, mutta joku ratkaisu näille yksinäisille viikonlopuille täytyy keksiä. En ymmärrämiten on näin vaikeaa olla itsensä kanssa keskenään.
En todellakaan ole mikaan asiantuntija alkoholittoman elaman suhteen, silla olen vasta alkutaipaleellani taman asian suhteen.
Kuitenkin tassa ajatuksiani:
Voisitko yrittaa loytaa jonkun mukavan harrastuksen tai harrastuksia joihin voisit mukavasti upottaa aikaa sen sijaan, etta olisit kotona yksin? Tama voisi olla yksi vaihtoehto? Kenties tuon kautta loytyisi uusia ystaviakin joiden kanssa voisi viettaa aikaa muutenkin kuin alkoholia juoden?
Enpa tieda onko tasta apua - toivottavasti - ja kukaties kokeneemmat palstalaiset herailevat ja vastaavat myos tahan ketjuun. Olisin myos varsin kiinnostunut lukemaan muiden ajatuksia taman tiimoilta.
Kiitos vastauksesta. Ehkä minun oli vaan kokeiltava, että mieltä se humala tuntuikaan. Tuntuu, että oman elämän rakentaminen on niin aluillaan, vaikka olen jo keski-ikäinen. Olen myös joutunut rakentamaan itseäni pitkään.Ehkä odotin jotain palkkiota raittiudesta ja kun kukaan ei kehukkaan, vaan päinvastoin juomattomuutta ihmetellään, niin ratkeaminen on helpompaa. Olet oikeassa, yritän löytää viikonlopuiksi jonkun harrastusryhmän, ehkä se auttaa.
Minullakin on välillä todella vaikeaa itseni kanssa. Joka päivä. Näissä asioissa on valtava työstäminen edessä, mutta koko loppuelämä aikaa. Sen kun aina muistaisin.Virheistä huolimatta en ole huono ihminen, sinä et ole huono ihminen. Voimahalaus.
Kiitos, ajaudun aina tuohon itsetuhoiseen käyttäytymiseen. Minulla on taipumus tuhota kaikki hyvä mitä olen saavuttanut. 
Pohdin tänne nyt joitakin juttuja, jotka saa minut juomaan. Yksi on ehkä edelleenkin jonkun sortin kapina sitä kohtaan että keski-ikäisenä minun pitäisi olla seestynyt ja hyväksyä elämäni jne. En jaksaisi asettua mihinkään sellaiseen muottiin. Minulla on ollut aina vaikeaa oman luonteeni kanssa. Olen edelleenkin vaikea ihminen. Minusta tuntuu että juomattomuuteni on ollut jollain tasolla kosmeettista pinnanpuhdistamista pelkästään. Alun perin juomattomuuteni lähti liikkeelle erään toisen ihmisen huomioimisesta.Halusin olla hyvä esimerkki. Nyt jotenkin tuntuu että naamari irtoaa. Ehkä aloitan nyt siitä, että minulla on ongelma alkoholin kanssa.
nyysky, sinä saat olla erikoinen, kapinallinen keski-ikäinen, nuorekas taiteilijasielu!
Silti, korkki kiinni kokonaan, siitä on lähdettävä.
Hyvin olet oivaltanut asian ytimen. Toisten takia raitistuminen ei useinkaan ole hyvä syy. Vaikka hyvään tulokseenhan siinä pääsit, 2 vuotta on kunnioitettava aika. Ei se ole hukkaankaan mennyt, kokeilit rajojasi ja tiedät nyt seuraukset. Ennenkaikkea hyväksyit sen totuuden että sinulla on alkoholiongelma. Nyt uudella yrityksellä eteenpäin, hyvin menee mutta menköön.
Virvoittavia sanoja teiltä! Pelasti päiväni. Retkahduksesta huolimatta ei peli ole menetetty. Nyt minun täytyy keskustella itsekseni, että mikä tässä hommassa oikein meni pieleen. Olin jo saavuttanut jonkunlaista vakautta omaan itseeni kunnes joku asia tai ihminen sai minut pois tolaltani. Mutta palailenpa tähän myöhemmin lisää. Yritän muistaa sen HALT-säännön.
Omalla kohdallani juomisen pakkomielle alkoi helpottaa sitä mukaan, kun opin armollisuuttani itsäni kohtaan. Olin kasvanut luulemaan, että kaikki pahat tapahtumat sekä omat ja muiden vastoinkäymiset olivat minun syytäni, vaikka toisaalta aina sain kuulla, ettei minusta olisi yhtään mihinkään. Konkurssin ja sitä seuranneen avio-eron jälkeen murenin totaalisesti, ajatellen että ihmiset olivat oikeassa, ei minusta ollut mihinkään. Yritin päihteillä kiduttaen rankaista itseni hengiltä. Tänään ymmärrän itsetuhoisuuteni olleen vain kauhea määrä väärää syyllisyyttä asioista ja tapahtumista, joille en olisi yksinkertaisesti voinut mitään. Minun tuli opetella hyväksyyn elämä ja sen tapahtumat, olematta itselleni ankara ja samalla pyrkiä ymmärtämään se, etten minä ollut aina kaikkeen syypää. Enää en kanna taakkana menneisyyttäni, vaan olen oppinut ymmärtämään sen, että elämä kaikkine tapahtumineen ohjailee meitä ihmisiä, muovaten meistä yksilöitä, silti samalla tarjoten satunnaisesti mahdollisuuksia yhdistyä vahvoiksi yhteisöiksi, toinen toisiamme tukemaan. Kun opin arvostamaan itseäni, osaan arvostaa myös toista ihmistä. Kunhan muistat nyysky sen, että olet arvokas jo pelkästään olemalla olemassa. Sinä olet ainutlaatuinen, koska ei ole, eikä koskaan tule yhtä samanlaista, ainutkertaista nyyskyä. Siis älkäämme rankaisko itseämme enää juomalla, vaan pyrkikäämme auttamaan toinen toistamme toipumaan tästä itsetuhoisesta sairaudestamme. Tänään meidän ei tarvitse juoda.
Niin, minulle on ydinperheessäni langennut se mustan lampaan rooli, jota olen kovasti yrittänyt toteuttaa. Nyt alan nähdä itseäni muunakin kuin pelkkänä syntipukkina. Valitettavasti se vaatii että pidän etäisyyttä ihmisiin, jotka aina tarjoavat minulle sitä epäonnistuneen osaa.Voi olla, että retkahdan vielä, mutta nyt alan pikkuhiljaa hahmottaa tätä itsetuhon kierrettä. Ja toivottavasti se alkoholikin jää taustalle. Sen huomasin vaan, että jos kovasi taistelen alkoholia vastaan niin häviän kuitenkin. Ehkäpä oivallan jujun jonain päivänä ja en tarvitse alkoholia.
Surullista että 2 raittiin vuodenkin jälkeen joutuu taistelemaan alkoholismia vastaan. Olen ajattellut että se jossakin vaiheessa helpottaa. Mutta Tsemppiä sinulle pyrkimyksessäsi 
Minäkin yritän.
Niinpä, onhan se tavallaan surullista. Omalla kohdallani ajattelen niin että alkoholismi on ja pysyy minussa aina. Se on parantumaton tauti tai kuin paha allergia mutta oireenmukaisella hoidolla pysyy taka-alalla. Tässä tapauksessa oireenmukainen hoito tarkoittaa sitä että ei käytä viinaa.
Kyllähän se kuitenkin on siellä oman nupin sisällä se ratkaisu. Eihän alkoholi mikään luonnonvoima ole. Omista himoista ja haluista siinä on kysymys. Ja oman mielen rauhoittamisesta ilman alkoholia.
Käyn edelleen läpi näitä asioita. Se että olin kaksi vuotta raittiina, on tavallaan vähän fuulaa, koska en ollut mielessäni luopunut alkoholista. Ei minulla se repsahdus maata kaada. Nyt vaan jatkan eteenpäin ja alan vahvistaa raitista puoltani. Mustavalkoinen raittiusajattelu ei ole minun heiniäni. Jonkun aikaa sitten nuorilla oli sellainen streittari ajattelu ja siinä oli jotain sellaista josta pidin. Mutta nypä alan miettimään että mistä muusta sitä humaltuisi kun alkoholista. Elämästä, kesästä 
Minulla on nyt kova tarve purkaa mieltäni, vaikka ei kukaan kommentoisikaan. En oikein tiedä mistä kenkä puristaa. Tänään on kuitenkin aika apea olo. Minulla on ollut aika paljon vastoinkäymisiä elämässä. Yritän nyt hyväksyä sen tosiasian, että elämä ei aina reilua. Voi kun saisin jonkun sisäisen rauhan, enkä aina kokisi että olen ulkopuolinen ja jääny niin paljon vaille rakkautta, turvaa ja hyväksyntää.
Kirjoittaminen on hyvä keino, vaikkei kukaan kommentoisikaan. Saa ajatuksiaan konkreettisemmaksi kuin vain pyöritellessään niitä päässään. Voin sanoa sen, että alkuun on todella vaikeaa henkisesti -kun tajuaa olevansa alkoholisti. Itselläni vaikeat päivät ovat vähentyneet, tänään on ollut sellainen. Tänäänkin tajusin, että hankala ahdistunut ja levoton olo johtuu alkoholismista. Koko ajan miettii juomista tai syömistä -onnellisen, tyynen olon saavuttamista. Juominen on niin helppo tapa.
Voit pakottaa itsesi näennäisesti päihteettömäksi keksimällä harrastuksia ja syitä olla juomatta -mutta jos paha olo vain jatkuu ja kaipuu sammuttaa se jollain -niin jossain vaiheessa sitä varmaan repsahtaa.
Itse olen saanut täältä hyviä neuvoja, mm. hetki kerrallaan, kohtuuu kaikessa jne. Kohtuu kaikessa tarkoittaa syömistä, liikuntaa, työtä, harrastuksia jne. liian helposti sitä vetää raittiuden tavoittelussa alkuun överit -että pitää olla kaikessa hyvä ihminen, paras.
Kun sain laittaa korkin kiinni ja siitäkin on todella vähän aikaa -sain aloittaa myös itsetutkiskelun ja henkisen kasvun aikuiseksi. Siitä olen todella kiitollinen.
Voimia ja aikaa tutustua itseesi. En ole uskossa, mutta Raamatussa on yksi hyvä lause, joka on pyörinyt alkukesän mielessäni. “Rakasta lähimmäistäsi, kuten itseäsi…” Ei voi rakastaa ketään, ennenkuin on oppinut rakastamaan itseään.
Tuttuja tunteita nuo ulkopuolisuuden ja rakkautta vaille jäämisen kokemukset mullekin, ja varmaan aika monelle muullekin alkoholi -ja päihdeongelmaiselle. Niistä syntyy tyhjiö jota sitten täyttää kuka milläkin; päihteillä, liiallisella duunilla, seksiaddiktiolla, ahmimisella, sporttaamalla itsensä henkihieveriin jne… Itselläni tunteiden käsittelyssä ja hyväksymisessä on aina eniten auttanut musiikki, ja eritoten tämä kappale viime aikoina, joten ehkä se auttaa sinuakin youtube.com/watch?v=BGJoE-H0Raw
Me olemme ihmisiä. Sinä olet, minä olen. Olemme syntyneet tahtomattamme ja saaneet tietynlaiset eväät elämäämme. Jonain päivänä meitä ei enää ole. Tämän vähäisen ajan voisimme elää pikkusen paremmin, jos emme sotkisi siihen viinaa tai muita päihteitä. Pitäisi voida antaa anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Mutta olemme vain ihmisiä. Emme aina osaa elää ihmisiksi. Meidän pitäisi löytää itsemme ja toisemme. Vaikeaa on, mutta yritetään.