Jos tämä on totuus terveydenhuollostamme niin olen todella pettynyt.
En ole terveydenhuollon palveluja tarvinnut vuosikymmeniin, kai siinä on ollut hyvää tuuriakin mukana. Kuitenkin olen aivan mielelläni maksanut veroni ja muut veroluonteiset maksut siinä uskossa että jos joskus fyysinen tai mielenterveys alkaa pettämään, minä myös saan apua yhteiskunnalta.
Eikä kehoteta rukoilemaan tai etsimään harrastajaparantajilta heidän yhteisöistään hoitoa.
Ei perhana. Hoidon pitää kuulua yhteiskunnan vastuualueeseen, hengellisillä yhteisöillä on oma agendansa, kansalaistoiminta pyrkii omiin päämääriinsä ja tarjoaa ihmisille sekä vaikuttamiskanavan että yhdessä olemisen ja tekemisen mahdollisuuden , harrastus- ym mahdollisuuksia mutta ei niille pitä työntää eikä edes antaa ihmisten mielen- tai ruumiinvammojen korjailutehtäviä. Tämä suuntaus on yksinkertaisesti väärin meitä veronmaksajia kohtaan.
Eikä näillä hoidon ulkoistuksilla saada edes yhden hävittäjälentokoneen hintaa kokoon, kysymys on ainoastaan periaatteesta: kukin tulkoon toimeen ilman yhteiskunnan apua. Hoitakoot toinen toisiaan minkä osaavat. Vastuuta siinä touhussa ei ole kenelläkään. Vai onko joku kuullut että toimimattomista rukouksista ja loitsuista voisi jonnekin valittaa?
Kyllä varmaan kuuluukin. Mutta mikäli ihminen on menettänyt elämänhalunsa tyystin, ei mikään hoitomuoto tai lääke saa sitä palaamaan takaisin. Ihmistä voidaan kyllä pitää laitoksessa väkisin vankina ja lääkitä vaikka aivot pellolle, mutta ihmisen elämänhalua se ei tuo takaisin. Mikäli ympärillä ei ole ihmisiä eikä muutenkaan sosiaalista elämää, niin ennuste ei ole hyvä. - Tässä kohtaa tulee nykyisen elämänmenon huonot puolet esille.
Ennen vanhaan kun ei ollut näitä yhteiskunnan palveluja ei ollut muita apuja ihmisillä kuin toinen toisensa.
Kyllä se on ihmisen omissa käsissä ratkaisun avaimet. Kun sitten on ratkaisunsa tehnyt niin kyllä sitten löytyy itseltä niitä voimavaroja avun etsimiseen ja sitten on kyllä valmis aivan mihin hyvänsä.
Mutta vaikea on tässä tapauksessa edes yrittää auttaa mitenkään kun ei ollenkaan tiedä mistä on kysymys. Varmaankaan ei olla nyt pelkän unettomuuden kanssa tekemisissä, koska apua haetaan alkoholin käytön lopettamiseen tarkoitetulta palstalta.
Unettomuus on invalidisoinut minut jo yli vuoden ajan lähes täysin. Alkoholia en ole käyttänyt vuoteen. Elokuussa lopetin kaikki päihteet 3kk jolloin tilanne paheni. Nyt olen ottanut noin kerran viikossa pari annosta alkoholia jotta saisin unta, mutta ei se auta. Voimani ovat aivan loppu. Kesäkuussa menin 8 krt ambulanssilla sairaalaan koska halusin vain kuolla kun en pystynyt nukkumaan. En päässyt osastolle enkä saanut mitään apua nukkumiseen. Olen aivan äärirajoillani enkä usko maksavani enää kauaa hengissä kun en pysty nukkumaan. Olen pakokauhun vallassa, mutta en tiedä mitä olisi enää tehtävissä henkeni pelastamiseksi.
Mitä tarkoitat? En meinaa oikein ymmärtää enää mitään Kun pää ei toimi näin väsyneenä. Yritän pyytää neuvoja ja apua miten selviäisin hengissä koska ilman unta ei kukaan selviä ja minä olen ollut pian 2 viikkoa nukkumatta. En jaksa enempää. En halua seota täysin, mielummin valitsen kuoleman ja se tuntuu olevan ainoa vaihtoehto enää.
Yritin lukea tuolta mistä apua, mutta en saanut selville missä minua autettaisiin nukkumaan edes yö tai pari? En pysty enää parempaan. Olen pahoillani jos olen epälooginen.
Vartijat heittävät ulos jos en käskystä vapaaehtoisesti lähde. Jos en tottele heitä niin poliisit hakevat putkaan vaikka olen täysin selvä. Olen yrittänyt yli kymmenen kertaa vuoden aikana. Joka tapauksessa en saa mitään millä nukkua vaikka olen muuta an kerran saanut olla yön tarkkailussa. Torstaina viimeksi tapasin lääkärin joka sanoi ettei voi auttaa. Unettomuus on syy ja kaikki muu seurausta. En aivan todella jaksa enää enempää. Minulla ei ole ketään joka edes haluaisi minun selviävän hengissä. Yhteiskunta ei sitä ainakaan halua. Olin 22v työelämässä ja minulla on 2 korkeakoulututkintoa mutta 3v sitten unettomuus vei työkykyni ja nyt olen menettänyt kaiken muun paitsi henkeni.
Tuntuu kyllä oudolta ellei yksikään lääkäri ole missään vaiheessa edes kokeeksi kirjoittanut reseptiä johonkin uni- tai nukahtamislääkkeeseen. Tai hiukan rauhoittavaan jolla voisi saada unen päästä kiinni.
Rahani ovat loppu enkä saa unilääkettä yksityiselämään. Toki olen kokeillut jo ajat sitten. Eikä mikään muu kuin päivystys ole aukikaan. Ei ole mitään tehtävissä. Olen miettinyt pääni puhki. Ulkomailta saisin varmasti hoitoa mutta ei ole voimia eikä rahaa nousta sängystä kuin muutaman kerran päivässä juomaan vettä ja käymään vessassa. Tilanteeni on toivoton. Lääkärit eivät halua auttaa ja kukaan muu ei reseptiä pysty kirjoittamaan. Kaikki tietävät ettei ilman unta voi elää, mutta minut jätettiin kuolemaan yksin kotiin.
Kyllä minulla ennen oli unta turvaamaan lääkärin määräämät lääkkeet mutta kun jouduin työterveyden loputtua “hoitoon” julkiselle puolelle en ole saanut enää mitään apua mihinkään sairauteen. Olen yli 20v sairastanut mm. Hortonin neuralgiaa, hemiplegistä aurallista migreeniä, rakkoendometrioosia, epilepsiaa, niskassa on kulumat pitkästä näyttöpäätetyöstä, ärtyä suoli, monikemikaaliyliherkkyys, home-ja kosteusvaurio-oireyhtymä jne. Siinä muutamia, ennen julkiselle joutumista olin 10v ollut hoidettavana, masennuksen, unettomuuden ja ahdistuksen vuoksi mutta nyt minulla on kuulemma ainoastaan päihdeongelma ei enää muita sairauksia.
Eipä tässä kukaan osaa auttaa vaikka haluaisikin. Olisi tarvittu auttamishaluinen lääkäri, mutta sellaista ei löytynyt. Paniikkikohtaukset pahenevat ja niitä tulee lähes jatkuvasti nykyään. En mä enää jaksa. Lääkkeitä jotka eivät auta unettomuuteen minulla on kaapit pullollaan. Lähinnä erilaisia mielialalääkkeitä. Yhdessä asiassa niistä on apua enkä näe enää syytä pitkittää kärsimystä tai odottaa että tulen hulluksi. Tämä oli minun tarinani. Kiitos kun yritätte edes.
No ainakin vaikuttaisi siltä, että on Sinua ainakin yritetty hoitaa kun noin monta hoidettavaa vakavaa tilaa on ollut diagnosoituna. Siksi kysyisinkin, että minkä vuoksi nyt sanotaan vain, että ainoa ongelma on päihdeongelma?
Hei Nukke33! Hyvä, että sait purettua sydäntäsi. Unottomuus on kamala juttu, tiedän. Samoin paniikkihäiriö. Asutko pienellä paikkakunnalla? Kuvauksesi kuulosti hieman siltä kun kerroit ettei sinua oteta enää todesta ongelminesi. Ehkä alko-ongelma voi vaikuttaa suhtautumiseen. Kunnallinen terveyspuoli ei ota vakavasti, jos asiakas ei lopeta päihteidenkäyttöä, edes A-klinikalla eivät ala auttamaan sinua, jos et osoita, että olet lopettanut juomisen.
Päivät vaihtelee. Tänään sulla voi olla tosi hyvä päivä? Vanhoihin tunnelmiin ei tarvitse jäädä jumiin, vaikka eilen olikin synkkää, kirjoitit silti tänne, se on mahtavaa, että kirjoitat ja prosessoit asioita itsellesi, sinulla on siis kaikki mahdollisuudet saada elämänhallinta takaisin.
Alkoholinkäytön lopettaminen voi aiheuttaa suuria mielialanvaihteluja.
Sinulla on hienoja asioita ympärilläsi, ihana koira ja pääset vielä sängystä ylös, pääset siis myös elämään takaisin kiinni pienin askelin takaisin valoisiin päiviin, kevääseen.
Unettomuutta hoidetaan unikoulussa keskittymällä päiväaikaan eli elämä rytmitetään uudestaan ja kiinnitetään huomio elämäntapoihin.
Kirjoittelehan Nukke33 lisää! Toivottavasti sunnuntai-aamussasi on ollut myös kauneutta. Kirjoita siitäkin. Korkki kiinni, niin asiat selviävät vähitellen. Alkoholi vain pahentaa aivan kaikkea.
Huomenta. Viimeviikkojen kirjoitteluni unettomuudesta sai aikaan ihmeitäkin siten, että rauhoituin enkä enää ole niin kriittinen itseäni kohtaan, jos en heti nukahda, tai jos herään yöllä.
Live-elämässäkin tuli nyt useita keskusteluja tuttavien kanssa nukkumisesta. Televisiossa oli ohjelma nukkumisesta ja unesta. Eli kun jokin asia vaivaa niin siihen alkaa tulla vastauksia. ja erilaisiakin.
Ennen olin jumittunut vain lukemaan ja kuulemaan tietoa kuinka PITÄISI nukkua, että voisin hyvin. Arvostelua ja vertailua olin saanut osakseni, jos kerroin miten nukun yöni. Olin avautunut täysin väärässä paikassa. Väärien ihmisten seurassa. Itseni pakottaminen, vaatiminen nukkumaan lisäsi vain univaikeutta. Kun löysäsin ja lopetin pelkäämästä olen nukahtanut nyt paremmin, en enää valvo hermostuneena ja hikisenä peläten sitä kun en osaa nukahtaa.
Voihan se olla että tässä on muutakin tapahtunut. Nämä kaikki vain sattui samaan syssyyn.
Päästin irti liiallisesta huolesta. Yritän elää ilman pelkoa. Päästän irti rajoittavista ja negatiivisista ajatuksista. En enää ajattele kauhukuvia mitä voisi tapahtua… Sanon itselleni että luotan että kaikki menee hyvin, ne menee siten kun menee ja minun miettiminen on ihan turhaa, varsinkin kun en niille asioille voi yhtään mitään.
Nyt lähelläni on ihmisiä jotka ei arvostele ja sano että sinun pitää…
Tuntuu mukavalta hyväksyä itseni sellaisena kuin olen. Viime yönä en nukahtanut kovin hyvin, uni odotutti, mutten alkanut pelätä etten nuku koko yönä tai en nuku riittävästi. olin nukahtanut ja nukuin kait tarpeeksi, olo on ihan virkeä. Mutta sen olen nyt huomannut että olen aivan liian herkkä hermostumaan, pelkäämään kaikkea ja kaikenlaista, se on minun luonne jota ehkäpä voi hieman kouluttaa.
hyviä unia kaikille ja raittiita sellaisia:)
Sinisilmä, minunkin suhtautuminen unettomuuteen on muuttunut enkä enää kärsi siinä kuten sillä hetkellä kun tämän ketjun ensimmäisen kirjoituksen tein. Oivalsin paljon asioita, jotka auttavat myös nukkumaan ja hyväksymään tietyt perusasiat, joiden kautta saa apua itselleen ilman lääkkeitä tai lietsomasta itseään paniikinomaiseen tunteeseen, että unettomuus on vakava sairaus. Minulle se oli hetkellinen tila, joka kertoi mulle monta tärkeää asiaa elämästäni. Nyt nukun taas sen verran hyvin, että pärjään! Ja olen elämässä hyvin kiinni.
Korkki kiinni, niin asiat selviävät vähitellen. Alkoholi vain pahentaa aivan kaikkea.