Huomenta. Mielenkiintoisia kirjoituksia täällä. herätti monenlaista mielessä.
Ensinnäkin, olen myös lapsesta saakka ollut huono nukahtamaan, muistissa on kuinka valvoin ja odotin unta kun kaikki jo nukkuivat. Nyt kun jo alkaa kohta vanhuuskin lähestyä niin voin onnitella itseäni että olen aika hyvin pärjännyt vaikka olenkin tällainen, huono-uninen. Ja väsyneenä kireä ja kärty. nykyisin tosin jo hieman itseäni hillitsen kun tiedän miksi kaikki joskus ärsyttää ja näyttää negatiiviselta.
Raittiina ollessahan tämä unettomuus on vasta tullut kunnolla esille. juodessa unettomuus ja muutkin ongelmat johtui juomisesta, siihen oli selkeä syntipukki, nyt sitä ei enää ole.
Muistan kuinka AA-ryhmissä, aivan alussa, kaikki mitä ryhmässä tapahtui, hyvää tai huonoa, sai minut niin kiihkeään olotilaan, että en saanut unta. ellen saanut puhua jonkun kanssa niistä asioista mitkä nousi mieleen. Vasta vuosia myöhemmin tajusin kuinka herkkä olen. Minulla ei taida olla suojakuorta ympärillä. Olin ja olen vieläkin välillä kuin “hälytystilassa”. Ongelmien kirjoittaminen paperille auttaa, ainakin joskus.
Vuosia meni raittiina hyvin, kun oli nukahtamislääke jota tarvittaessa otin, ei tarvinnut kuin että oli tieto siitä että on apu lähellä jos tartten, tarvitsin sitä hyvin harvoin kuitenkaan. ja sitten lopetin sen uusimisen, nyt sitä ei enää uusita, mikä on ehkä hyvä asia tai huono? mutta ainakin tämä nyt panee minut ajattelemaan mistä tämä kaikki johtuu?
Itsetutkiskelu ja sitten itsensä hyväksyminen sellaisena kuin olen. Siihen aion tähdätä, hyväksymiseen. Lopettaa liiaallinen kontrolli ja vaatimukset itseä kohtaan? helpmmin sanottu kuin tehty. Pakkohan se on myöntää että mielessä on jokin kumma hätäilijä joka vaatii kaikenlaista mistä pitää suoriutua ja hyvin.
Minulla on myös sama ongelma joskus, kuin jollakin muullakin on, että pelottaa kun on lähdettävä autolla liikkeelle aamulla ja ei ole nukkunut tarpeeksi. Tätäkään ongelmaa ei ole ollut kuin ihan viimeisen vuoden aikana. Ikää tulee niin ei ole enää niin vahva. Nuorempana sitä jaksoi vähillä unillakin.
Pidän nyt unikirjaa, netistä löysin niksin siihen, ja sitten voin tarkastella mitä voisin korjata että tilanne paranisi.
Eihän elämä ilman alkoholia raittiina ole sen kummempaa kuin elämä yleensä on, kaikenlaisia sairauksia tulee ja niitä pitää hoitaa. Ei raitis elämä ole pelkkää hyvää oloa ja fiilistelyä, välillä se on mutta joskus tökkii kaikki, aivan kuin muillakin. Eikä edes pitkä raittius ole tae siitä että on tullut jotenkin viisaammaksi ja ongelmattomaksi tai että osaisi ratkaista kaikki ongelmat sitä mukaa kuin niitä tulee. Joitain asioita on vain hyväksyttävä eikä niitä voi kukaan ratkaista. Mutta se, että ottaako ryypyn, konjakkipaukun tms. ei kyllä mitään auta, päinvastoin se voi olla mielelle lupa, että voi ottaa huikan taas kun tulee jokin ongelma tai asia joka kyllä sitä vaatii. Mutta tämäkin on vain minun mielipide ja ajattelun tulos, ei muuta, eikä päde muihin ihmisiin vain itseäni tsemppaan näin. Ja tsemppaan muitakin raittiina oloon. Vähä unisenakin ja väsyneenä tämä on parempi tila kuin maata krapulassa sängyn pohjalla 
Sellainen tunne että alkoholin litkiminen on tapana ohi ja elämä vakiintuu. Yö ei enää pelota kun ei ole pakko nukkua jos ei nukuta. Kyllä se uni sieltä lopulta tulee ja pikkuhiljaa kääntää rytmin takaisin. Alkusyy voikin olla niinkin pieni kuin tilapäinen stressi, valvominen, joka menikin ehkä jo ohi, mutta rytmit jäi rempalleen.
Ehkä tärkeintä omalla kohdallani etten älä suurennella tätä unettomuutta, kun ei tämä kuitenkaan niin vakavaa ole, jos vain muistaa pitää jatkossa itsestään huolta, ettei pääse enää toiste itseään unettomuus-kierteeseen.
Kiitos todella paljon vertaistuesta! Olette ihania. Nyt mulla väsyttää kovin, on ollut aktiivinen päivä ja tunnen sen että jos vartissa olen peiton alla, nukun varmasti hyvin aamuun saakka, joten hyvää yötä ja palaamisiin!
Hyvää huomenta! Miten uni maistui?
Uskon että jo tämä helpottaa, kun on keskustelua ja vinkkejä sekä apua tarjolla, ei olla yksin, eikä tämäkään asia ole hävettävä tai osoita että olisi huono ja epäonnistunut.
Ehkä jos tässä alan hieman penkomaan muistia ja tilanteita missä olen uneton, enkä saa unta, niin miten on ympäristö menneisyydessä suhtautunut minuun silloin? Siitä voi olla apua etten liikaa hermostu vaikkei uni aina tule ajallaan.
En ole työelämässä niin tämä ei ole nyt niin kauhea ongelma kuin aiemmin. Mutta ymmärrän miltä tuntuu kun töihin pitäisi lähteä seitsemäksi ja kello on yli kaksi eikä uni vieläkään tule. Muistan kun yhtenä yönäkin kello oli neljä enkä ollut ollut kuin jonkinlaisessa horteessa vain, mutta silloinkin ajattelin että no, ainakin lepään ja yritän olla rentona, onhan sekin tyhjää parempi.
Oikeastaan tuli selviytyjän olotila kun ajattelin kuinka olen selviytynyt loppujen lopuksi ihan hyvin.
Ja oikeastaan niin kannattaa ajatellakin että on selviytyjä, vaikkei kaikki olekaan mennyt ihan normaalisti.
Tsemppiä ja virkeyttä ja selviytyjän tunnetta kaikille!
Menin lopulta sänkyyn klo 23, luin kirjaa. Varsinaisesti nukkumaan aloin klo 00, jolloin laitoin kellon soimaan kahdeksan tunnin päähän. Ajattelin että ne olisivat hyvät yöunet. No kuinkas kävi. Pyörin ensin n. 30 minuuttia omien arviointieni mukaan ja nukahdin mutta jossain vaiheessa heräsin ja tajusin ettei aamu ole vielä. Jotenkin tuli epätoivoinen olo, koska tajusin heränneeni ilman syytä kesken kaiken (alan epäillä uniapneaa, sitä on suvussa) mutta en noussut ylös vaan pysyin sängyssä ja nukahdin uudestaan kunnes kello oli 8. Nousin ylös. Päivä on ollut väsynyt ja haluton ja pienetkin epäonnistumiset lannistaa mielen. Positiivista se, että nyt on yhtäjaksoisesti oltu sängyssä 8 tunnin ajan ja nukuttu, ei kovin hyvin, mutta silti nukuttu.
Juominen houkuttelee, onhan perjantai ja fiilis laimea.
Tervehdys.
Kyllä, kyllä on kokemusta unettomuudesta. Tiedän mitä tarkoittaa, kun herää kahden tunnin jälkeen ja pyörii lakanat rullalle miettien kaikkea jonninjoutavaa. Teidän mitä tarkoittaa, kun uni ei vaan tule ja pelonsekaiset ajatukset täyttää pään. Tiedän mitä tarkoittaa olla nukkumatta monta yötä ja miltä tuntuu, kun syö unilääkkeitä ja herää siitä horroksesta.
Ongelmani oli se alkoholistien ongelma. Pää oli täynnä unelmia, pelkoja, häpeää, tuskaa, vitutusta, itseinhoa, pelkoa, ahdistusta, syntejä joista ei ollut halukas edes itse tietää. Se, kun maailma potki perseellä, se, kun mikään ei onnistunut, se, kun luottamus karisi joka suuntaa, kuten omanarvontunnekin.
Minulle tepsi se, kun toimin, kuten AAn ohjelma pyytää. Toisaalta tarvitsin siihen tukea, apua ja tarvetta myöntää ensiksi se ongelma ja halu kuunnella, halu toimia juurikin toisin, kuin ennen.
Pistämpä minäkin lusikkani tähän unettomuussoppaan. Vajaa kaks viikkoa oon ollu ilman viinaksia. Paljon valvomista, keriskelyä melkein kaikki yöt. Tein ehkä virheen kun otin sänkyyn aibadin, että lueskelen nettijuttuja kun ei nukuta, tilanne meni hullummaksi.
Ostin melatoniinia, otin yhen…kaks, ei mittää apua. Sitten eilen illalla otin ihan kirjan ja luin niin kauan kun alkoi kunnolla nukuttamaan ja
hupsheijakkaa, nukuin koko yön oikein hyvin. Kirjojen lukija en ole, ainoastaan lehtiä luen. Näköjään lukeminen kannattaa. 
Nukkuminen ei vieläkään kovin laadukasta, mutta en ole antanut sen stressata liiaksi. Tänään nukuin aivan ihanat iltapäiväunet, siis väsymyksen tunteeseen todella aktiivisen ja aivotyöskentelyä vaatineen päivän päätteeksi. Ensin meinasin sinnitellä hereillä, mutta sitten kuitenkin uni vei voiton. Ja olipa se ihana tunne nukkua.
Vähitellen kohti palauttavaa unirytmiä, itseään kuunnellen, ilman unilääkkeitä. Reseptejä on, mutta en ole hakenut. Toistaiseksi pahin kriisi asian suhteen selättyi päihdelinkin vertaistuella. Kiitos.
Hei. Niinhän se on, että se mikä toimii jollekkin ei välttämättä minulla, ja toisinpäin. on vain kokeiltava mikä sopii.
Muistan kun ennen luin illalla, jos oli mielenkiintoinen kirja niin en voinut lopettaa ennenkuin luin loppuun. On se sekin koettu. nykyisin en enää lue, syytä en tiedä miksi lukemisen innostus loppui.
Sen kuitenkin nyt havaitsin itsessäni että kun olen hätäilijä luonne, hermostun, pelkään herkästi niin minun kannattaa käyttää niitä keinoja millä saan mieleni rauhoittumaan, eikä yrittää pakottaa itseäni nukkumaan.
Ja että aina on palattava takaisin avun lähteelle (minulla se on Jumalan apu) että pysyn kunnossa. Eikä se ole heikkouden merkki, päinvastoin. Ei ole hävettävää myöntää että on ajautunut elämässä liian levottomaan ja väärään suuntaan. Aina voi uudestaan löytää rauha mieleen.
Yksi mikä minut vie unettomuuteen on kaikenlaiset sisäiset pelot. Niinhän sitä sanotaan että pelosta kannattaa luopua ensin.
Hyvää päivänjatkoa ja kiitos kirjoituksistanne. oli mukavaa että aihe kiinnosti.
Tein havainnon unettomuudesta tänään. Jos en ole nukkumassa 21:45-22:15, kun tunnen suurimman vastustamattoman väsymyksen, kroppani alkaa korjata itseään hereillä oloon. Jaloistani tulevat levottomat (kuten nyt), olo on tuskainen, päätä särkee, koska väsytti ja yritin vielä jatkaa hommia, ajattelua, lukemista, ja nyt on jo tosi paska ja kurja olo. Olen siis itse tavallaan aiheuttanut tämän kierteen, ensin päihteillä ja nyt sillä etten ole nukkumassa silloin kun minun on luonnollista nukahtaa! Tämä havainto saattaa mullistaa koko ajattelun unettomuudesta omalla kohdallani…levottomat jalat ovat kamalinta mitä tiedän sängyssä makoillessani ja voin syyttää siitä vain itseäni ja omia haitallisia tottumuksia, joissa ei järjen hiventäkään/ luonnollisuutta. Tekis mieli huutaa tuskaa, siitä ettei antanut itseni nukahtaa vajaa pari tuntia sitten. Tunnen itseni typerykseksi, unettomaksi omasta valinnastani. Näin ei ihminen kauaa jaksa, täytyy tehdä elintapoihin muutoksia, muuten ei jaksa.
Hyvää huomenta.
hieno homma Pieni-lintu kun havaitset miten omat valinnat vaikuttavat elämään. Ja ennenkaikkea että jaat ne tänne, koska siten muutkin saavat voimaa siihen että itsetutkiskelu rehellisesti kannattaa. oppia tuntemaan itsensä ja muuttaa käytöstapojaan siten kuin ne tuntuvat itselle hyväksi. Eikä yritä pakottaa itseään sellaiseen mihin ei keho eikä mieli halua eikä kykene. Sitähän me usein teemme, tai ainakin minä huomaan tekeväni, jälkeenpäin ihmettelen että mikä minut panee tekemään asioita noin?
Esim. eilen katsoin illalla ykkösellä ohjelman “Hyvissä aikeissa”, sehän pisti mielikuvituksen hyrräämään, muistot nousi mieleen, ja kauhukuvat sekä itseni latistamisen alas jne…
Meinas olla uneton yö, mutta käytin yhtä keinoa: kirjoitin kaiken ylös ja kirjoitin sen niin, että lopuksi olin kuitenkin menneisyydessä tehnyt kaiken niin hyvin kuin olin niillä keinoilla kuin mitä oli, elänyt kohtuullisen hyvän elämän ja pitänyt kuitenkin lapsistanikin huolta niillä kyvyillä ja voimilla mitä oli. Enempäänhän ei ihminen kykene.
Minulla kun meinaa välillä olla liian suuret vaatimukset itseäni kohtaan, ainakin hetkittäin.
Nyt rennosti tähän aamuun ja päivään.
Pieni-lintu kirjoitti
Hei ja taidatkin olla jo nukkumassa. Aamulla hyvin varhain heräsin, kun vaimo hengitti melkein kuorsausäänellä. Nousin ja askartelin jonkin aikaa ja menin takaisin peiton alle, kun ei ollut sovittu mitään kellonaikaan sidottua hommaa. Huomasinkin toisesta ketjusta, että aamulla on sinulla raittiutta 5 kuukautta täynnä. Onneksi olkoon! Jotenkin olin aikaisemmin laskenut, että se tulee sulle täyteen maanantaina, mutta lauantaikin on hyvä päivä nauttia iltapäivällä semmoinen kiitosleivos, jonka olin merkinnyt kännykän kalenteriin.
Päivä kerrallaan
Samaistun tähän tarinaan hyvin paljon. Tosin 15v jatkunut unettomuus ja nyt vuoden ajan todella hankalaksi menneenä alan olemaan niin uupunut että olen jo aika pitkälle invalidisoitunut. Olen niin väsynyt etten jaksa kuin pakolliset kotityöt ja koiran ulkoilutuksen, muuta elämää minulla ei ole. Olen todella yksinäinen ja usein mietin kuolemaa koska olen niin lopen uupunut etten vaan jaksa enää enempää. Maaliskuussa melkein onnistuinkin itsemurhayrityksessäni mutta en ihan. En silti saa hoitoa unettomuuteen. Nukun noin 10h viikossa, keskimäärin joka kolmas yö. Mitä enemmän univelkaa sitä enemmän pelkään nukkumaan käymistä ja sitä ettei taaskaan uni tule. Melatoniinia olen kokeillut max 10mg vrk annoksella mutta turhaan. Olen epätoivoinen ja niin yksin enkä enää edes usko selviäväni hengissä 40v asti, johon on kk. Unettomuus teki minusta työkyvyttömän. Olin 22v työelämässä ja minulla on 2 korkeakoulututkintoa, mutta ei läheisiä, ystäviä tai mitään turvaverkkoa. Eilen kävin lääkärin vastaanotolla ja käskettiin mennä kirkkoon ja rukoilla Muuta ei ole tarjolla terveydenhuollon ammattilaisilta.
Samaistun tähän tarinaan hyvin paljon. Tosin 15v jatkunut unettomuus ja nyt vuoden ajan todella hankalaksi menneenä alan olemaan niin uupunut että olen jo aika pitkälle invalidisoitunut. Olen niin väsynyt etten jaksa kuin pakolliset kotityöt ja koiran ulkoilutuksen, muuta elämää minulla ei ole. Olen todella yksinäinen ja usein mietin kuolemaa koska olen niin lopen uupunut etten vaan jaksa enää enempää. Maaliskuussa melkein onnistuinkin itsemurhayrityksessäni mutta en ihan. En silti saa hoitoa unettomuuteen. Nukun noin 10h viikossa, keskimäärin joka kolmas yö. Mitä enemmän univelkaa sitä enemmän pelkään nukkumaan käymistä ja sitä ettei taaskaan uni tule. Melatoniinia olen kokeillut max 10mg vrk annoksella mutta turhaan. Olen epätoivoinen ja niin yksin enkä enää edes usko selviäväni hengissä 40v asti, johon on kk. Unettomuus teki minusta työkyvyttömän. Olin 22v työelämässä ja minulla on 2 korkeakoulututkintoa, mutta ei läheisiä, ystäviä tai mitään turvaverkkoa. Eilen kävin lääkärin vastaanotolla ja käskettiin mennä kirkkoon ja rukoilla Muuta ei ole tarjolla terveydenhuollon ammattilaisilta.
Minä, ikää on jo yli 60 vuotta, olen kärsinyt unettomuudesta melkein koko elämäni. - Väliin mahtuu myös ajanjaksoja jolloin olen nukkunut paremmin, mutta niille ei ole mitään yhteistä nimittäjää. Isäni kärsi unettomuudesta myös ja meillä olikin tapana nauttia yöpalaa kylpyhuoneen lattialla istuskellen selkä nojaten patteriin. Ne oli mukavia hetkiä. Myöhemmin kun omia lapsia alkoi unettomuus vaivaamaan niin ajattelinkin sen olevan lähinnä perinnöllinen ominaisuus.
Yhtä kaikki, alkoholi on varmaan niitä ensimmäisiä lääkkeitä, joita siihen unettomuuteen sitten aletaan käyttämään. Itse en kyllä voi vetää tästä johtopäätöstä, että alkoholismini taustasyynä olisi unettomuus. Kyllähän se alkoholi saattaa alkuun toimiakkin unilääkkeenä, mutta myöhemmässä vaiheessa tuo lipittäminen kyllä kääntyy itseään vastaan ja alkoholi sen kun vain pahentaa ongelmaa.
Ja jossain vaiheessa hakeudutaan lääkärin vastaanotolle ja pyydetään avuksi unilääkettä tietysti kertomatta totuutta alkoholinkäytöstä. Jonkin aikaa reseptien uusiminen onnistuukin, mutta jossain vaiheessa alkaa lekuri haistamaan palaneen käryä. Ja aivan aiheesta sanon minä.
Kaikki instanssit tarjoavat unettomuuden hoidoksi mitä kummallisempia vippaskonsteja! - Hölynpölyä joka juttu tietää unettomat heti sanoa. Unettomuuteen onkin tarjolla Suomessa lähinnä uskomushoitoa terveydenhuollon puolelta jos sitäkään.
Unettomuudesta kärsivät ovat agressiivista väkeä ja kun tämä tauti on pahana, niin unettoman neuvominen saa aikaan ties minkälaisia reaktioita.
Mutta onhan Suomessa tietääkseni uniklinikka ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että sinne kannattaa hakeutua hoitoon. Varmaan siellä tulee puheeksi alkoholinkäyttelykin ja moni ei sinne hakeudu juuri tämän seikan takia, kun etukäteen on jo tiedossa, että alkoholinkäyttöä tulisi välttää. - Tästä palaammekin jälleen palstan varsinaiseen aihepiiriin, joka on alkoholinkäytön lopettaminen.
Olettaisin, että nimimerkillä on vaikeuksia myös alkoholinkäytön kanssa, koska tätä palstaa lukee ja kirjoittaa tänne?
Huomenta. Minulla on ystävätär jolla on myös paha unettomuus, pahempi kuin minulla, ainakin omien sanojensa mukaan. En ole koskaan nukkunut samassa huoneessa hänen kanssaan, joten en tiedä miten oikeasti nukkuu. Nyt hänkin innostui tekemään unipäiväkirjaa johon merkitsee nukkumiset ja heräämiset. Mielenkiintoista omalla kohdalla oli se että olinkin kuitenkin nukatahtanut muutamaksi tunniksi kerrallaan, tai parin tunnin välein heräillyt, se helpotti minua ja päästin irti pelosta etten nuku kunnolla. Ja vaatimuksesta että minun on nukuttava tietty määrä että voisin hyvin. Pelko on pahinta.
Eilen illallakin nukutti kovasti ja laitoin nukkumaan, mutta en saanut unta. pyörin jonkin aikaa ja sitten nousin ylös ja aloin kirjoittaa mielessä olevia ajatuksia ylös ja taas kirjoitin myös ne siten että niistä tuli selviytmistarina mieluummin kuin vain itkuvirsi surkeasta elämästä. menin nukkumaan ja kas nukahdin aika pian, heräsin kyllä yöllä mutta nukuin uudestaan.
Olen systemaattisesti alkanut opettaa päätäni ajattelemaan itsestäni hyvänä kunnollisena ihmisenä eikä enää mitään surkeita juttuja. Virheitä olen tehnyt, niinkuin kaikki, mutta minullakin on oikeus elää hyvää elämää sellaisena kuin voin.
Nukkuminen on kyllä niin yksilöllistä ettei sitä voi vertailla kenenkään kanssa, kait. Eikä kadehtia. Minä pidin itseäni jotenkin huonona, kun en nukkunut kunnolla. Hävetti pyöriä sängyssä, kun puoliso nukkuu, ahdistuin lisää, kun ajattelin että olen jotenkin vaillinainen. Luin nukkumisesta ja vaadin itseltäni samoja asioita kuin muut. Sehän ei onnistu.
Raitistuttuani unettomuuteni johtui entisestä elämästä juovana ihmisenä. Aivot, mieli ja keho olivat sekaisin ja niinpä onneksi sain siihen avun, kun olin raittiina. Tuskin lääkäri olisi minua auttanut samalla tavalla ,jos olisin edelleen juonut.
Mutta nyt unettomuus johtui muista syistä ja meinasi tulla pakkomielteeksi, kierteeksi. Tajusin onneksi, että viime vuosien isot kriisit vaikutti nukkumiseen: huoli ja hätä lähimmäisestä. Myös pelko oman parisuhteen tulevaisuudesta oli kova. Olin kuin hälytystilassa, kaikki minussa valmiina puolustautumaan kuin jokin uhkaisi oikeasti. olin hirveän jännittynyt. minulle tuli jopa fyysisiä oireita siitä. Mutta vasta näin jälkeenpäin tajuan missä olotilassa sitä on ollutkin. Eikä oikeastaan parannnuskeino ollut muu kuin se, että aloin kieltämään päätäni liikaa moittimasta ja arvostelemasta itseäni, sekä kielsin itseni syyttämisen siitä mitä muut tekevät. kuuntelin rentoutus luentoja, ja myös sellaisia missä ohjattiin tavallaan manipuloiden itseä ajattelemaan itsestä hyvää, eikä enää muistella pahoja aikoja ja tekoja. En tiedä oliko se oikeasti tehokas tapa, voihan se olla, että vain tänne kirjoittaminen ja lukeminen sai minut huomaamaan kuinka väärin kohtelin itseäni.
loppujen lopuksi kait pelosta vapautuminen oli kaiken a ja o.
Ja raittiinakin elämässä tulee aikoja jolloin on vaikeaa ja tulee sairauksia, ei ne meinaa kuitenkaan epäonnistumista ihmisenä. Minulla on ollut kait liian suuria vaatimuksia itseä kohtaan. En ole kovin sosiaalinen ihminen, viihdyn yksin aika paljon, suorastaan liiankin paljon. En kärsi siitä enää. AA.ssa sain kuulla ja oppia muiden kanssa sen, ettei yksin oleminen ja eläminenkään ole mikään huono asia, eikä pelottava. Eräs vanhempi konkari sen sanoi: “suurempi taistelu on pelosta vapautumisessa kuin yksinäisyydestä.” Hän tarkoitti että ympärillä on ihmisiä, silti saattaa tuntea olonsa hyvin yksinäiseksi, niinkuin minä silloin tunsin.
Hyvää lauantaita.
Nukke33 kirjoitti
Huomenta!
Jumala kuulee rukoukset muuallakin kuin kirkossa. Alkoholismin ja muiden päihteiden edessä lääketiede on kutakuinkin voimaton. Alkoholin voimalla nukkuminen on usein osoittaunut vain lyhytaikaiseksi ratkaisuksi.
Yksinäisyydestä pääsemiseen minua ovat auttaneet sekä kirkossa kohtaamani ihmiset että AA-toverit.
Tässä on aa-laisten käyttämä rukous, jonka jumala on sellainen kuin itse käsität: Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
Päivä kerrallaan
Olen tietoinen siitä että sote-uudistuksen pääasia on ulkoistaa terveydenhuolto mutta tämä oli uutta.
Antoivatko tarkempaa osoitetta mihin maailman muutamastatuhannesta uskonnosta tai hengellisestä organisaatiosta olisi suunta otettava?
Vakavasti puhuen, tämänsuuntaisia “ehdotuksia” kuuluu silloin tällöin, ja ilmeisesti suuntaus on se että yhä enemmän. Lääketieteen ja terveydenhoidon piiriin on soluttautunut ihmisiä jotka mielellään nostavat sieltä palkkaa mutta samalla ohjaavat ihmisiä huuhaahoitojen piiriin.
Kehityksen kulkua yritetään kääntää taaksepäin.
Ei hyvältä näytä. Tuon asemesta pitäisi panostaa yhä enemmän lääketieteen ja ja terveydenhuollon kehittämiseen ja psyykkisten ongelmien kohdalla sen alueen tutkimuksen lisäämiseen. Ei kai meistä kuolemattomia tule, mutta paljon enemmän sairauksia ja mielenterveyden ongelmia pystyttäisiin hoitamaan jos siihen haluttaisiin panostaa.
mies metsänreunasta kirjoitti
Tuskin kukaan on kovin eri mieltä esittämästäsi. Kuitenkin lääketeollisuudessa kehitellään koko ajan uusia lääkkeitä myös päihde- ja mielen alueen sairauksiin. Asialla tosin lähes aina ovat yksityiset voittoa tavoittelevat yritykset. Arvoista Suomessakin on kysymys, kun päättäjien keskuudessa armeijan lentokoneisiin ollaan valmiit sijoittamaan miljardeja samalla kun pienten eläkkeiden ja lapsilisien korotuksiin ei löydy riittävää kannatusta.
Nukke33 kirjoitti ajankohtaisesta tuskastaan. Siihen hän tarvitsee apua pikaisesti. Hän sitä ei ole saanut virallisen lääketieteen ohjeista ja lääkkeistä. Siksi hänen kaltaisensa ihmiset ja heidän läheisensä ovatkin yhdistäneet voimiaan vapaaehtoistyöhön. Jotkin järjestöt tai ryhmät harjoittavat hyväntekeväisyyttä, jotkin ovat vertaistukea. Niistä on tietoja mm. tämän plinkin yläosan vaakapalkissa kohdassa MISTÄ APUA.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Toisaalta on kovin ikävää, että yhteiskunta työntää itselleen kuuluvia tehtäviä vapaaehtoisten, useimmiten harrastuspohjalta toimivien harteille. Tästä kärsii sekä avun tarviutsija että myös vapaaehtoinen yhdistystoiminta jonka resursseja tarvittaisiin asioiden edelleen kehittämiseen, vaikuttamiseen, virkistystoimintaan, omaehtoiseen opiskeluun, yhteistoiminnan lisäämiseen ja moneen muuhun.
Kuitenkin on hyvä, että apua on edes sieltä saatavissa, ja useinhan näissä varsinkin terveyteen liittyvissä järjestöissä on paljon mukana alan ammattitaidon hankkineita ihmisiä jotka osaavat ensiavun lisäksi myös auttaa sopivan jatkohoidon löytymisessä. Kaikki kunnioitukseni näitä puurtajia kohtaan, jotka usein saman alan päivätyönsä jälkeen jaksavat vielä tehdä palkatonta työtä.
Tästä herääkin kysymys, jotta miksi tällainen vapaaehtoinen yhdistys yleensäkkään on lainkaan toiminnassa, mikäli puhutaan vertaistuesta. Aika korni lause etten sanoisi!
Mutta niinhän se tuppaa olemaan, että kun joku yhdistys on tarpeeseen perustettu ja sitten on itse toivuttu, niin ihmiset asian ympärillä unohtavat varsinaisen jujun ja alkavat häärimään kaiken maailman oheisjuttujen parissa, kuten tuosta lainauksesta käy ilmi.
Nukke33:a neuvoisin hakeutumaan mitä pikimmin vaikka AA:n piiriin, mikäli mukana on myös runsasta alkoholinkäyttöä. Sieltä on vertaistuellista apua saatavissa ainakin alkoholiongelmaan ja raitistumisen edetessä alkaa sitten edistyminen myös muiden asioiden suhteen.