Moi Pieni-lintu! Aivan mielettömän kivaa, että otit tämän aiheen puheeksi! Unettomuus on juuri tällä hetkellä minulle melkoisen kuluttava ja päätäräjäyttävän ärsyttävä ongelma!
Kaikenlainen jännittyneisyys on aiheuttanut minulle nukahtamisvaikeuksia jo teinivuosista lähtien, olipa kyseessä sitten stressi tai iloinen odotus. Voisikin siis kuvitella, että olisin jo joltisenkin tottunut uniongelmiin, mutta enpäs vaan ole. Aikanaan minulla oli myös toistakymmentä vuotta masennuskausia, jolloin nukahtamisvaikeudet olivat ensimmäinen oire, joka ilmeni ja viimeinen, joka korjaantui. Monia lääkkeitä kokeiltiin ja osasta oli selkeää apua. Joitakin vuosia sitten kaikki lääkitykseni loppuivat tarpeettomina, mutta fiksuna miehenä join sitten jatkoksi itselleni alkoholiriippuvuuden.
Olen nyt ollut juomatta viitisen viikkoa ja kun alkon tarjoamat unet eivät enää ole käytettävissä, uniongelmat ovat palanneet graavimpina, kuin vuosikymmeneen. Voin öisin olla niin zombiväsynyt, että tunnen fyysistä kuvotusta eivätkä esim. silmät jaksa enää tarkentua lukemiseen. Silti uni ei tule. Usein, kun näen kellon nakuttavan jälleen kerran aamun pikkutunteja, päälle iskee turhautununeisuus ja suuttumus - ja sitten ei kyllä AINAKAAN nuku! Kaikkein epäreiluinta on, että kun suloinen uni lopulta tulee vierailulle, ei sitä kaikesta huolimatta monestikaan riitä, kuin korkeintaan neljän, viiden tunnin verran. Olen melkeinpä huvittunut, kun välillä aamun ensimmäinen ajatus on dramaattisesti: “Voi, kunpa pääsisi pian taas jo nukkumaan!”
Tiettyjä perusasioita, joista jo mainittiinkin, pyrin noudattamaan rutiinilla: viileäksi tuuletettu huone, sinisen valon välttäminen pidättäytymällä kännykän & läppärin tuijottamisesta yöllä, raskaiden iltapalojen jättäminen väliin tms. Vuosien kuluessa temppukavalkaadiini on kuitenkin kertynyt myös juttuja, jotka kenties hymyilyttävät päivisin, mutta odotas, kun yön unettomat tunnit alkavat nakuttaa! Joskus esim. menen sängylle peiton päälle alasti, vain villasukat jalassa ja kasaan ruholleni tyynyjä keoksi tarpeen mukaan. Joskus en aluksi poista edes päiväpeitettä, vaan jätän vaatteet ylle ja tuon potkurituulettimen makkariin hyrisemään. Yhdessä vaiheessa elämääni opettelin selkounitekniikkaa ja kun lopulta sain uneni edes jossain määrin tietoiseen hallintaan, yöpuulle painumista oli jopa mukavaa odotella. Eniten hyötyä olen silti varmaan saanut kuuntelemalla äänikirjoja tai vaikkapa luentoja YouTubesta. YouTubesta olen myös viime aikoina kokeillut kuunnella ASMR videoita. Onko tuttu juttu? Siis se joitakin vuosia valtavassa suosiossa ollut kummallisuus, jossa ihmiset kuiskuttelevat mikrofoniin tai rapistelevat ja kilisyttelevät esineitä? Kun tuollaisia videoita sitten kuuntelee kuulokkeet päässä, jotkut saavat äänistä mukavia kylmiä väreitä tai muuten vaan rentoutuneen fiiliksen.
Aah! Tekipä hyvää saada nurista tästä aiheesta! Kiitos - ja makoisia unia!
Edit: Ääh, en tullut maininneeksi, että viikossa on siis aina yö tai pari, jolloin en nuku silmäystäkään.