Millaisia kokemuksia teillä on lastensuojelusta?
Meillä on nyt siis sellainen tilanne, että olen etsimässä uutta asuntoa. Olen todella päättänyt lähteä, koska mies ei myönnä ongelmaansa. Myöntää joskus ylilyönnit, muttei koe olevansa alkoholisti siitä huolimatta, että myöntää juovansa kutakuinkin joka viikonloppu laatikollisen kaljaa ja muutama lonkero päälle. Baarissa ja muutenkin kavereiden kesken (ei kotona) juo ilmeisesti viinaa lisäksi, koska on aivan sekaisin lähes joka kerta. On myöntänyt, että joskus ei kykene hallitsemaan alkoholinkäyttöä. Silti ei myönnä olevansa alkoholisti.
Kävimme jokin aika sitten pariterapiassa, ja hän oli erittäin huolestunut tilanteestamme, etenkin koska meillä on kaksi pientä lasta. Lapset ovat hänen mukaan suuressa vaarassa, ja muutenkin mies pilaa isä-lapsisuhteensa tällä elämäntavalla. Hän jopa suositteli miehelle käyntiä A-klinikalla. Mies oli vähän närkästynyt käynnin jälkeen. Tarkoitus oli mennä selvittelemään parisuhdeasioita ja mahdollisesti erotilannetta, eikä hänen juomista. (Jos minulta kysytään, niin tuo juominen on siis kaikkein suurin ongelma tässä suhteessa, ja siitä pitäisi voida puhua, koska moni asia on jäänyt vaivaamaan sekä minua että lapsia)
Tämä terapeutti jutteli erään lääkärin kanssa. Tämä lääkäri on ollut tekemisissä perheemme kanssa muusta syystä, mutta terapeutti oli sitä mieltä, että lääkärin olisi hyvä tietää tilanteemme. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan, että juttelee lääkärille. Olen kyllästynyt salailemaan ja selittelemään miehen käytöstä. Mieskin antoi luvan.
Tänään tuli puhelu, että perheemme tilanteesta tehdään lastensuojeluilmoitus. En tiedä, olisinko voinut estää heitä tekemästä, mutta toisaalta, miehen on aika herätä. ITseasiassa viime vuonna erään riitelyn seurauksena soitin poliisit, ja he kysyivät, tekevätkö ilmoitusta. Annoin luvan, kun halusin miehen ymmärtävän tilanteen vakavuuden. Lastensuojelusta ei koskaan kuulunut mitään, joten ilmeisesti ilmoitusta ei tehty.
Jostain syystä on vähän syyllinen olo. En suunnitellut sotkevani lastensuojelua mukaan tähän, mutta toisaalta, haluan miehen ymmärtävän, kuinka vakava ongelma hänellä on. Minun on vaikea luottaa miehen sanaan kun lupaa olla juomatta lasten seurassa. Sekin on nähty jo moneen kertaan. En pelkää mitään huostaanottoa tms. mutta silti pelkään saavani jonkunlaisen leiman otsaani.
Onko kokemusta lastensuojelusta tällaisessa tilanteessa? Toivon saavani jonkinlaista henkistä tukea siihen, että jaksan miehen syyllistämistä ja syyttämistä. Sitäkin on jo kuultu. Toivon, että mies todella pystyisi näkemään oman tilanteensa ja myöntämään ongelmansa. Toivon myös, että hakisi apua, ettei yrittäisi aina itse, kuten yrittää kaikessa muussakin pärjätä yksin. Eniten toivon, että lapsilla olisi turvallista ja hyvä olla isänsä luona, kun minä en ole paikalla. Lapset siis muuttavat minun luokse, mutta tulevat näkemään isäänsä paljon.
Vähän ristiriitaiset tunnelmat…
Itse pyysin naapuria soittamaan poliisit ja ilmoitus tehtiin poliisin toimesta automaattisesti. Lastensuojelusta tultiin sitten käymään ja tlanteesta keskusteltiin yhdessä. Jostain mielenhäiriöstä, alkoholismin vaikutuksista sairastunut minäni oli jo antanut miehelle anteeksi ja hän oli myös haastattelussa mukana. Hän ei asunut kuitenkaan enää tässä kohtaa meidän kanssa. He olivat sitä mieltä, että tilanne perheessämme on vaikea, mutta parannuksia on tulossa (mies kertoi olevansa masentunut ja aloittavansa nyt lääkkeet ja että pahin on nyt ohin, suuri virhe jne…). Parannuksia ei enää tullut kuitenkaan, vaan mies on ryypännyt rankasti omillaan pari vuotta tapahtuman jälkeen.
.
vaikka ikuiset arvet ainakin itselleni tuosta tapauksesta jäikin.
ja meilläpäin voidaan yrittää pakkohuostaanottoa 14 vuotiaasta jolla ei ole ongelmia kotona, eikä päihteillä ole mitään tekemistä asian kanssa. Lapsi itse vain sairastuu vakavasti, niin heti epäillään vanhemman ‘‘kyvykkyyttä’’ hoitaa lapsen etuja 