Kokeillaan

Aivan erinomainen tuo linkki! Selkeää tietoa ja hyviä ohjeita. Ja joo, pingotanhan minä. Mä nyt oon aika tarkka egoni tilasta ja jotenkin aina haluaisin osata kaiken hyvin - kuntoilukin on kauheaa hifistelyä sykekynnysten kanssa :smiley: Jotenkin vain ärsyttää, kun olen niin paljon parempi ilmaisemaan itseäni puhumalla kuin kirjoittaen.

Ja sitä ei tarvitse pelätä, että olisin tullut tänne muiden kirjoittamisia arvostelemaan tai naureskelemaan - en missään nimessä!

Jos se mitenkään helpottaa epäilyjä, minä olen vetänyt viinaa 31 vuotta ja olen silti jotakuinkin älyissäni, tai ehkä sitä asiaa pitäisi kysyä puolueettomalta taholta. Mutta yksilöllisiähän nämä jutut on.

Kyllä minullakin jotain tuollaisia osaamiseen liittyviä fiksaatioita on, mutta on hyvä pitää mielessä ettei kaikesta tarvitse suoriutua erinomaisesti. Harvalla siitä kirjoitustaidostakaan hautakivessä mainitaan. Minä ilmaisen itseäni paremmin kirjoittamalla, joten nythän tästä tulee trauma. (nyt on kai pakko…) :laughing:

Eipä täällä kukaan ole naureskellut muille, eikä sitä pelätä - ei ole varaa kellään paljon naureskella. Samassa kaivossa.

Aika huikeaa, että vasta tänään - kymmenen vuoden kovemman juomisen ja murehtimisen jälkeen tuli jonkunlainen “valaistuminen”. Tunneperäinen reaktio juomishistoriaani ja hankaloituvaan tilanteeseeni. Luin noita aivot + alkoholijuttuja ja tuli aika huonot fiilikset ja karsea syyllisyyden tunne. Tajusinpa sellaisenkin mukavan pienen detaljin, että mullahan on myös ihan varmasti ja selkeästi jo persoonallisuusmuutoksetkin kehissä. Ainakin sellainen näppituntuma on nyt, muutamat luonteeni negatiiviset piirteet ovat vahvistuneet hillittömästi viimeisinä vuosina (kärsimättömyys, ilkeily, ajoittainen välinpitämättömyys lapsistavaimosta).

Oikeasti ei kovin hyvä. Olenko sittenkin kieltänyt itseäni näkemästä jotain vaikka elvistelin vielä pari päivää sitten täällä, että en niin ole tehnyt.

PS tutustuin saman tien noihin nettiriippuvuusartikkeleihi ja vaikuttaisi siltä, että sellainenkin on hyvällä alulla…

En minä tiedä. Sinä tiedät, jos oikeasti haluat. Itse vaan olen harrastanut tuota itsepetosta, mistä olen kertonut ainakin 15 vuotta. Siinä väkisin kehittyy aika hyväksi, kun paljon harjoittelee.

Netissä roikkumiseen ei kai kukaan ole kuollut, muita ongelmiahan se voi aiheuttaa ja varsinkin niitä sosiaalisia.

Enpäs tosiaan osaa juuri nyt sanoa. Ehkäpä parin päivän päästä selvemmällä päällä alkaa aueta, kieltämistä vaiko ylidramatisointia krapulamasennuksessa. Uskaltaisikohan sitä ihan rehellisesti vaimon kanssa puhua, sehän saattaisi osata analyseerata. Hermostuttaa vaan vähän: se kun on niin kipakka emäntä että ottaa pian eron saman tien jos tajuaa miten hyvin minä tämän juomisongelmani oikeasti tajuan. Vaimo silloin tällöin huomauttelee tahdista ja luulee varmaan, että en itse hoksaa mikä nyt on meno ja meininki. Saattaisi siis suuttua, kun välinpitämättömyyttäni jatkan juomista.

Veikkaan, ettei parin päivän päästä tunnu missään enää, jos tämä mietiskely johtui kankkusesta. Silloin sinulla ei ole juuri minkäänlaista ongelmaa enää. Mutta kannattaa näitä joskus pohdiskella.

Olisiko oikeasti noin kamalaa puhua vaimosi kanssa? Minä kun luulisin, että olisi vain mielissään, kun olet itsekin asiaa pohtinut ja haluat siihen hänenkin mielipiteensä. Mutta en tunne sinua, enkä varsinkaan vaimoasi, joten paha sanoa. Voisihan tuo kuitenkin niin olla, että jos puhut, sitten sinun pitäisi tosiaan tehdä jotain. Hmm?

joo, mulla ihan sama juttu suojakänni on aika osuva termi.

Nyt kun joitain päiviä on kulunut, kysyn miltä nuo ajatukset tuntuu tällä hetkellä? Oliko ylidramatisointia?

Hei ja mukavaa kuulla (lukea), että Close Callin reissu sujui hyvin.

Joo aika on parantanut, mutta ei onneksi liikaa :smiley: Eli asia on vahvasti tapetilla ja mietinnässä. Varmasti tuli ylidramatisoitua mutta en alkuunkaan luule, että asiat olisivat kunnossa. Ja tuo havahtuminen tähän juomisen ja aivojen rappeutumisen yhteyteen oli erittäin hyödyllistä, eikä pieni syyllisyydentunne ollut lainkaan pahitteeksi sekään!

Olen päässyt tietynlaiseen melko vahvaan tahtotilaan ja vähentäminen on alkanut aika hyvin - tavoitteeseen on aikomus päästä lähiviikkoina. Ellen sitten ota tätä kuukauden totaalistoppia ohjelmaan, jotenkin pelottaa että se on liian kova rasti ja aiheuttaa jonkinlaisen repsahtamisen jos ei onnistukaan. Tai sitten haluan vain juoda ja kuukausi pelottaa siksi?

Tuo pelkäämäni duunireissu keskusteluineen meni ihan onnessa. Itse asiassa rohkeutta ei tällä kertaa tarvinnut kaivaa pullosta, sillä asiat lähtivät selviämään ilman, että kissoja olisi tarvinnut ihan asiasta tehden nostella pöydälle. Toisaalta tajusin, että kyseessä on ollut puoleltani taas tarve kontrolloida tulevaisuutta enemmän kuin sitä kontrolloida voi. Varsinkaan silloin, kun asioihin liittyy muita ihmisiä suunnitelmineen ja motiiveineen.

Toissailtana join muutaman annoksen alkoholia ja lopetin ennenkuin olin lainkaan humalassa. Oli oikein hyödyllistä maistella tuollaista kokemusta: onko se vain turhauttavaa vai hyväksyttävissä? KTEM viittasi juuri siihen, että kohtuukäyttö tuntui piinaavammalta kuin täysraittius, kun ei saanutkaan vetää nuppia ihan turvoksiin. Vaikeaa vielä sanoa, mutta ainakaan tuo parin illan takainen kohtuuannos ei mitenkään ahdistanut. Ei myöskään tullut sellaista oloa, että olisi pitänyt juoda lisää. Olin myös ottanut sen mahdollisuuden huomioon, enkä ollut ostanut juotavaa juurikaan enempää kuin join, kaappiin jäikin kyllä.

Kiitokset muuten CClle ja Kaffeemukille mielenkiintoisesta dialogista!

Oi kyllä. Kaikkeen löytyi keinot ja mielipide. Kaikki oli niiiiin helppoa, ja oikein ihmetytti miksei kukaan muu ollut tätä tajunnut? Kuinka tyhmiä kaikki muut oikeastaan olivat, kun olin kännissäkin heitä niin paljon viisaampi? :wink:
Jälkikäteen sanoin ‘olin niin terävä, että on suoranainen ihme, etten itseäni pahemmin loukannut’…

Blue trane (miksi btw haluat kirjoittaa sen noin?), aistittavissa on lievää kontrollifriikkiyttä :slight_smile: Hienoa, että tunnistat sen. Se on puoli voittoa.

Ei Train niinkuin juna, vaan Trane niinkuin John Coltrane, suosikkijazzmuusikkoni. Blue Trane on eräs kokoelma-albumi, jolla on Coltranen levyttämiä blueseja.

Joo, kontrollifriikkiys tiedostettu. Mulla on myös heikko “ambivalenssinsietokyky” - ystäväni kerran puhui tällaisesta. Tarkoittaa siis jokseenkin sitä, että henkilö ei siedä ratkaisematonta tilannetta vaikkapa ihmissuhteessa tai työprojektin yhteydessä. Näin todella on: jos en tiedä, miten tietyt asiat tulevat etenemään niin märehdin niitä loputtomasti ja kehittelen erilaisia skenarioita aivan neuroottisesti. Joskus tuollaisesta tavasta on hyötyäkin (on varautunut asioihin), mutta useimmiten haittaa. Usein olen käyttänyt alkoholia vapautuakseni edes hetkeksi tällaisesta skitsoilun noidankehästä, mutta krapulassahan se pessimistin mielikuvitus vasta liitääkin.

Kaikkien alojen asiantuntijuus ja itse koettu “elämän ilmiöt suvereenisti kiteyttävä, kirurgin tarkkuudella viiltävä äly” ovat myös tuttuja omien humalapohdiskelujen yhteydessä :smiley:

Mukava kuulla, että Blue Trane:llakin on mennyt hyvin.

Ei se kuukauden stoppi paha ole, menee nopeasti. Elimistö saa vähän huokaista ja kohtuukäytön aloittelu sen jälkeen on varmasti helpompaa. Jos ei siis ole kuten minä.

Ellei pysty olemaan kuukautta ilman, kai sekin jokin merkki on?

Kyllähän enemmistö ihmisistä pystyy hallitsemaan alkoholin käyttönsä ja silloin totaalinen lopettaminen ei ole mitenkään välttämätöntä, ellei itse halua. Niitä määriä kannattaa tarkkailla ja juomiskertoja. Jos juominen alkaa pikku hiljaa karata käsistä, se on merkki riippuvuudesta, kuten sekin, että lopettaminen tietyn määrän jälkeen tuntuu aina vaan vaikeammalta. Ainakin minulla touhu on livennyt melko nopeasti tauon jälkeen, kun taas antaa itselleen luvan ottaa.

Itsetuntemuksen kannalta tuollainen kokeilu on ihan hyvä, sitten tietää jo tarkemmin oman tilanteensa.

Melkein ihmisikä musiikkibiseneksessä, enkä osannut yhdistää :slight_smile:

Ai sillä on nimikin… Olen ajatellut, että en vain siedä epätietoisuutta. Tulee sitten kukkoa tai piirasta, asiat pitää ratkaista, ja sitten kun ne ratkaistu, taakse ei katsota vaikka olisi mennyt persiillekin. Ajattelin, että minulla ei myöskään ole kärsivällisyyttä.

Kunnes sitten tuli asia, jonka suhteen jouduin sietämään epävarmuutta kaksi vuotta, ja totesin, ettei minun tarvitse tietää kaikkea etukäteen - elää vain eteenpäin epävarmuudesta huolimatta.

Kello 21:n taika on kyllä uskomaton. Eilen illalla oli aikomus vähän rentoutua TVn ääressä. Tiesin, että jääkaapissa on lasillinen viiniä sekä pari-kolme pientä olutta, joihin annoin itselleni luvan kajota. Mutta eiköhän vaan siinä kahdeksan aikaan alkanut pääkoppa kuiskia, että voisihan sitä vielä käydä huoltoasemalta “pari” (eli noin 5) puolen litran tölkkiä kaljaa/siideriä hakea niinkuin varalle. Eihän niitä kaikkia juoda tarvi, eihän. Toisaalta sain itseni saman tien kiinni petaamisesta: samalla kun ajattelin, että ostan juomat vain varalle, niin kehittelin jo moninaisia syitä niiden juomiseen.

No harmistuin siinä sitten ajattelustani sen verran, että en lähtenyt reissuun. Sitten istuskeltiin vaimon kanssa ja join sen viinilasillisen. Avasin vielä oluttölkin, mutta eihän se maistunut ollenkaan. Tiesin myös, että jos juon tölkin, niin yöunet kärsivät siitä taas hiukan ja yksi annos alkoholia on taas saatettu elimistöön. Kippasin kaljat viemäriin, vaimo lähti nukkumaan ja itse katselin vielä tunnin DVDtä ja ryystin vettä.

Loppujen lopuksi lähdin nukkumaan hyvillä mielin. Enhän voi tietää, miten olisi käynyt jos jääkaapissa olisi ollut se pikkupöhnään tarvittava 8-10 annosta alkoholia mutta epäilys on vahva…

kuullostaa niin tutulta nämä jutut joita täältä luen… ihan kuin omasta elämästä

Ilmoittaudutaanpa tännekin. Hyvin on sujunut elämä muutaman viikon. Olen juonut ja ollut juomatta, erityisen tyytyväinen olen siihen että muutaman kerran olen ottanut alkoholia sillä kuuluisalla kohtuudella.

En ole vähentämistavoitteessani, mutta matkalla. Tämä viikko on ehkä ensimmäinen, jolloin päädyn suurin piirtein tavoittelemiini lukemiin.

Tällainen uutinen osui silmiin juuri äsken, tunnistan paljon itseäni:

yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinv … 22831.html

Eilen tuli otettua vähän, jotain 8-10 annosta taisi mennä eli riskikulutuksen puolelle kai lipsahti noin teoriassa. Olikin tosi mukavaa istua iltaa vaimon kanssa. Nyt joka tapauksessa tuntuu siltä, että noinkin “humalahakuisesti” (en siis oikeastaan kyllä tule humalaan tuollaisista annoksista) on tarpeetonta juoda esimerkiksi viikoittain. Jos itse pääsisin siihen, että ottaisin ns. reippaammin kerran kuukaudessa tai kolmessa viikossa niin olisin jo aika tyytyväinen.

Muutama havainto eiliseen liittyen, kun on tullut aika lailla analyyttisesti suhtauduttua näihin juomisiin taas viime aikoina:

  • pahin seuraus juomisesta lyhyellä tähtäimellä tuntuisi kohdallani olevan se energiattomuus, mikä seuraavana päivänä vaivaa
  • toinen selkeä huomio on sellainen, että ärryn asioista todella helposti juomista seuraavana päivänä, vaikka nyt ihan varsinaista fyysistä huonoa oloa ja sen sortin krapulaa ei olisikaan
  • jostain syystä aina seuraavana päivänä tulee hajamielisiä mielitekoja jatkaa juomista. Ei välttämättä kovin vakavia sellaisia, mutta sillä tavoin että viinipullon/muutaman oluen ostaminen käy silloin tällöin mielessä päivän mittaan.

En tiedä mikä tässä viimeisimmässä on takana - ellei nyt sitten ihan alkoholismi. Jonkinlainen “kun nyt on mennyt jo yksi ilta niin menköön toinenkin”-ajatus. 2 päivän perättäisiin pikkukänneihin on tullutkin loma-aikoina syyllistyttyä silloin ja tällöinkin. Nyt aion tällaisen tavan lopettaa joksikin aikaa tyystin.

Olen kyllä tullut aika vahvasti sellaiseen tulokseen, että en mä ainakaan vielä alkoholisti ole. Homma on kuitenkin aina vaan paremmin hallinnassa ja mieliteko juomiseen on oikeastaan pienenemään päin. Varsinkin nyt, kun on ollut enemmän selvin päin ja päässyt taas maistelemaan sitä selväpäistä + energistä perusolotilaa. Mitään normaalia alakuloa voimakkaampaa masennustahan mulla ei ole ollut vuosiin, eikä oikein tunne-elämän suhteen muutenkaan mitään kovin kummoisia ongelmia.

Toisaalta tekisi kyllä mieli kokeilla, mitä vähän pidempi totaalijuomattomuus tekisi sitten pääkopalle? Kaffemuki ainakin mainitsi, että jonkin kuukauden perästä tapahtui sellainen voimakkaampi ajatusten “kirkastuminen”.

Kaiken kaikkiaan menee siis (todella) hyvin. Ehkä kirjoittelen tänne jatkossakin jotain, hiukan harvemmin varmaan kuitenkin. Jos tapahtuu jotain negatiivista kehitystä niin sitten takuulla tulen taas tänne itkemään…

no ni. hyvässä jamassa siellä siis ollaan. Pidä vaimostasi huolta. Ja itsestäsi.
Ja sitten taas plinkin foorumilla itkeskellään :laughing:

E

Täällä samaa meininkiä edelleen. Olen ottanut alkoholia silloin tällöin, lähinnä viikonloppuisin. Määrät ovat olleet sellaista 2-5 annosta illassa, viikkoannokset alle kymmenessä ja mukavaltahan se on tuntunut - rentoutuu ja aamulla ei huomaa mitään. Kohtuutta on edesauttanut sekin, että en aikaisempien aamuherätysten myötä näköjään pysty enää pysyttelemään hereillä paljoakaan yli puolenyön.

Liiankin helppoa, mutta katsotaan sitten taas keväällä, kun olen enimmäkseen kotosalla ja työt ovat vapaita. Arkirutiinit ja pakolliset menot aamuisin ovat näköjään aika varma konsti hallita juomista.