Kokeillaan

E

Moi ja tervetuloa joukkoon! Jos sä olet jo nyt pystynyt pitkälläkin aikavälillä 10 vuoden aikana vähentämään niin mikset pystyisi vielä entisestäänkin vähentämään? Eihän sitä tiiä jos ei kokeile.

Tsemiä suunnitelmillesi. :smiley:

E

Terve!

Itse olen melko lähellä kaltaistasi ainakin annoksista päätellen jos nyt en ainakaan kovin paljoa enempää juo, mutta sitäkin humalahakuisemmin ja tuloksena armoton räkäkänni useine sammumisineen per päivä. Itsekkin olen vähän vedenjakajalla yrittääkkö lopetella kokonaan vai vähentääkkö vain. Vähentämisyrityksistä on sen verran huonoja kokemuksia, että mahtaako enään edes itselle kehdata valehdella sen voivan onnistua. Nyt olen ollut muutaman päivän ottelematta ja keskiviikkona se nähdään miten äijän käy, kun vapaa alkaa ja veri vetää totuttuihin tapoihin.
Mullakin oli meno juopoimmillaan n. 2003-2005, mutta aavistuksen vähentyneestä viinasta huolimatta meno on yhä hurjaa ja ikääkin tulee aina vain lisää.
Mutta toivottavasti onnistut vähentämään ettei sun tarvisi yrittää lopettaa kokonaan :sunglasses:

Joo tää vähentäjät tosiaan taitaa olla naisvoittoinen muutenkin. En tiiä jos miehet vain ovat enempi yleensä sellaisia jokotai ihmisiä että sitten kun vedetään, vedetään kunnolla, ja sitten kun lopetetaan pyritään lopettamaan kertalaakista? Jospa se miksi miehet useimmiten päätyvät lopettajiin selittyisi sillä… en tiiä. :slight_smile:

Tuota juomismäärillä brassailua ja pienempien määrien vähättelyä en tajua minäkään. Suuret juomismäärät ei todellakaan ole mikään meriitti.

Mua on mietityttänyt sama aina välillä. Sen verran pitkän aikaa tullut tissuteltua ja vedettyä kännejä tasaisin väliajoin. Mutta kyllä ihmisen keho aika tehokkaasti parantaa itse itsensä ja toipuu kunhan sille antaa mahdollisuuden siihen. Ei onneksi oo valuttu vielä ihan sinne ryteikköön missä kehoon tulee pysyviä vaurioita. Hermosto ja aivotkin voi toipua isoistakin rasituksista ihmeen hyvin.

Kiitos tsemppailusta! Mutta…ainakaan vielä en ole vakuuttunut tästä totuudesta. Taidan kuulua sitten siihen sakkiin täällä, jotka pitävät omavoimaisuutta hyvänä eivätkä huonona juttuna. Onhan sitä elämässä niin hemmetin monta “järjen ulkopuolista asiaa”? Ja mitäs sekään oikeastaan tarkoittaa, jos päihdeongelma oikeasti olisi noin ufo juttu niin emmehän pystyisi edes keskustelemaan siitä?

Useimpia ihmiselämän asioita - tunteisiin sidoksissa oleviakin - kuitenkin hallitaan ihan omin voimin, esimerkkinä vaikkapa tupakanpoltto. Tokikaan tupakointi ei sinällään vaikuta ihmisen ajatusprosesseihin, niinkuin olen käsittänyt alkoholin tekevän, mutta toisaalta olen kuullut, että tupakan koukuttavuus sinänsä on heroiinin luokkaa.

Itse lopetin kessuttelun kai noin 7-8 vuotta sitten ilman mitään suurempia ongelmia (oikeastaan siirryin siinä “kohtuukäyttöön”: poltan tällä hetkellä noin askillisen tupakkaa vuodessa. Tänä vuonna ei tosin ole tainnut mennä vielä paria savuketta enempää.) Muistelisin, että kun poltin niin savukkeen sytyttämispäätös ei tapahtunut sen enempää rationaalisen harkinnan perusteella kuin kaljatölkin avaaminen nykyään.

Aion muuten tehdä saman tien toisenkin klassikkoerheen ja muuttaa elämäntapojani kautta linjan jonkun verran samanaikaisesti juomisen vähentämisen kanssa. Ei onnistu kuulemma sekään, loppuu voimat. Tiedä siitä sitten, liikunnasta saan ainakin itse pikemminkin motivaatiota juominkien vähentämiseen - en kaipaa useampia “spontaaneja lepopäiviä” viikkoon. Liikunta on myös rentouttavaa tekemistä: yksi suuri syy päihteiden liikakäyttööni on se, että minun on vaikeaa todella rentoutua selvin päin.

Tänään en kuitenkaan juonut, enkä olettanutkaan juovani. Nythän meno on vielä liiankin helppoa, kun tiedän että viikonloppuna tullaan alkoholijuomia jonkun verran nauttimaan. Toisaalta, edellisen kerran olen kai ollut yli 3 päivää selvin päin joskus huhti-toukokuulla. Eli tämä 4 päivän rykäisy on ihan haaste sinänsä, lomaakin vielä ja kaikkea.

PS en näköjään osaa käyttää tuota “lainaa”-toimintoa oikein. Mikäs siinä on niksinä? Tai kokeilenpas vielä yhtä juttua…ehkä se nyt meneekin oikein. Enää en viitsi muokata, meni miten meni :slight_smile:

No niin, sainpas.

Minulla liikunnan lisääminen yhtä aikaa juopottelun lopettamisen kanssa toimi mainiosti. Mitä enemmän aloin huolehtimaan itsestäni sitä enemmän pystyin käsittelemään itseäni ja omia tunteitani. Muutenkin sellaisten yleistysten tekeminen, kuin että ei kahta asiaa kerralla, on aika turhaa. Taustalla on tietysti käsitys ihmisen psyykkisestä energiasta ja sen riittävyydestä useampiin uusiin, energiaa sitoviin ja kuluttaviin projekteihin, mutta minulle esim. liikunta toi lisää energiaa, ei vienyt sitä. Lisäksi se reilun puolen tunnin ja tunnin väliin menevä kestoliikunta saa aikaan vähän samantapaista tunnetta kuin nousuhulama; kaikilla tavoin positiivisemmin seurauksin tietysti.

Kun pohdit tuota omaa juomistasi ja sen vähentämistä, niin se tuo väkevästi mieleen oman tilanteeni suurinpiirtein sinun ikäisenäsi. Ihmisellä on taipumus jäsentää maailmankuvaansa omaa kokemustaustaansa vasten. Siinä tapahtuu usein virhe; samanlainen tilanne ei välttämättä päädy samanlaiseen lopputulemaan. Uskon silti, että näilläkin palstoilla on monta, jotka ovat yrittäneet tavallasi rationoida ja älyllistää juomisongelmaansa. Minänkin tein vaikka minkälaisia vähentämispyrkimyksiä; lupa oli juoda kunnolla kerran kuussa/viikossa/viikonloppuna/lenkin jälkeen/juhlapäivinä/tuttavien tullessa kylään jne. Nämä vähentämispyrkimykset johtivat minun kohdallani asteittain lisääntyvään käyttöön.

Lähes kolme vuotta sitten lopetin kokonaan. Minusta ei kertakaikkiaan ollut vähentäjäksi. Näiden kolmen vuoden aikana olen monta kertaa ajatellut, olisiko ollut jokin muu tapa älytä tuo asia ainakin lyhyemmässä kuin 24 vuodessa. Kun mietin, miten monta vuotta, miten monta psyykkisen energian latausta kului sen aisian pohtimiseen miten vähentäisin ja kun en pystynyt, erilaisten krapuloiden ja niiden seurausten käsittelyyn, niin hämmästelen sitä edelleen.

Nykyisin minun on pääasiassa hyvä, mutta etenkin luonnollinen olla. Käyn silloin tällöin kirjoittamassa täällä toivoen, että voisin auttaa jotakuta löytämään oman polkunsa nopeammin kuin minä löysin. Samalla näitä kirjoituksia on hyvä lukea. Ne antavat uutta näkökulmaa ja toisaalta vahvistavat vanhaa. Varsin elävä mielikuva omasta menneisyydestä syntyy, kun lukee jonkun kamppailua muutaman raittiin päivän puolesta. Mikä määrä energiaa menee sen asian hallinnointiin. Kohtuukäyttö ajat olivat minulle aina kaikkein rankinkimpia. Tosin ne olivat aina perin lyhyitä, joten kovin pitkistä kidutuksista ei ollut kysymys. Mutta kohtuukäyttö; maistaa nousuhumalan ihanuutta ilman että sai kuitenkaaan täyttymystä, eli juoda itseään puolitajuttomaan tilaan oli rankkaa.

Mutta kuten sanottu, polut ovat erilaisia. Sinä olet erilainen kuin minä ja sinun tapasi kulkea omaa polkuasi tulee olemaan erilainen. Minusta olet oikealla tiellä kiinnittäessäsi huomiota ongelmaasi nyt. Voi olla, että sinun tulevaisuutesi ei ole sama kuin minun menneisyyteni oli. Mutta siltä varalta, että voisi olla, niin seuraa tarkasti ja rehellisesti itseäsi. Tapahtuuko niinkuin tavoittelet ja toivot, eli vähentämistä syntyy, vai käykö kenties päinvastoin.

Kiitokset KTEM! SInun ketjusi olen lukenut aikanaan kokonaan läpi ja saanut siitä innoitusta omalle taipaleelleni. Sen tiedän, että rehellinen osaan olla jos jotain enkä millään jaksa uskoa, että aloittaisin itsepetturuuden juomisen suhteen enää tässä vaiheessa prosessia.

Tiedostan myös tuon, että tällainen kohtuuden kanssa pelaaminen saattaa todella olla lopulta rasittavampaa kuin kokonaan juomatta oleminen. Olin ennen kolmannen lapseni syntymää melkein kokonaan juomatta sellaiset 8 kuukautta (taisin juoda kerran eräässä merkittävässä tilaisuudessa ja toisen kerran viiniä ruoan kanssa lomamatkalla) ja se oli lopulta helppoa ja ennen kaikkea yksinkertaista. Tosin siinä “varpajaisia odotellessa” tietysti oli olemassa tietoisuus, että saa juoda vielä joskus joten tunnetasolla luopumisen kokemus ei ehkä ollut niin kovin voimakas. Mutta eikös AA:n perusajatus ja moni muukin lopettamisideologia perustukin juuri menetyksen tunteen minimoimiseen? “Ei tarvitse juoda”, “tänään en juo, huominen pitää huolen itsestään”. Ei liian suurta palaa kerralla.

Eikä tuo lopettaminen kohdaltani lainkaan mahdottomalta tunnu. Ei ollenkaan, mutta mennään nyt näin ja kiusataan itseään ainakin jonkin aikaa!

Nettiriippuvuus tuntuu nyt sitten nostavan päätään. Tai oikeastaan olen kahlaillut täällä taas pitkästä aikaa kirjoituksia läpi enemmänkin. Mutta eivät ole jutut juomahimoa nyt herättäneet (sekin on tuttu ilmiö…) vaan vahvistaneet.

Offtopiccia:

Nyt vasta huomaan ja tajuan, mikä tolkuton nahistelu on ollut käynnissä jos joissakin ketjuissa! Mutta tämä on jokin kummallinen, nettikeskustelulle tyypillinen piirre - aggressiivinen ja näyttämisenhaluinen…“olen paitsi oikeassa, myös fiksumpi ja ivallisempi kuin sinä ja koska olen fiksumpi ja ivallisempi kuin sinä, olen oikeassa” - tai jotain siihen suuntaan.

Onkos täältä pari näkyvää tyyppiä muuten ottaneet itse hatkat vai laitettu ylläpidon toimesta ulos? Yksi tunnettu nimimerkki kokonaan kadonnut ja toisen viestit?

Eilen illalla join kolme pientä olutta. Aioin jo juoda loputkin 2 jääkaapissa olevaa, mutta en sitten vaivautunut. Uneen vaikutti heti negatiivisesti noi kolmekin, herään usein aamuyöstä ainakin hetkeksi valvomaan jos olen juonut pienehkön määrän.

Jos saatavilla olisi ollut enemmän kuin noin pieni määrä olutta, niin olisi ehkä ollut kiusaus juoda pieneen humalaan saakka. On aika outoa, että en ole tajunnut miten tehokas keino rajoittaa juomista on niinkin yksinkertainen asia kuin juomavaraston pitäminen pienenä/olemattomana…Tokihan perinteinen kärvistely ja kellon tuijottelu sen lähestyessä yhdeksää on tuttu juttu, mutta sen jälkeen onkin sitten selvät sävelet. Kapakkaan en ole enää päätynyt “suunnittelematta” sen jälkeen, kun olen muuttanut pois kaupungin keskustan liepeiltä.

Perjantaina tulevat vieraat ja oletettavasti sekä perjantaina että lauantaina törpötellään enemmän tai vähemmän. Eipä siinä mitään, hauskaa varmasti on. Olen vielä kahden vaiheilla (yllätys…), aloittaisinko sitten ensi viikolla vähentämisen suositellulla kuukauden totaalijuomattomuudella vai siirtyisinkö suoraan “suunnitelmaan”.

Minulla on heti ensi viikolla vastassani tilanne, missä tarvitsen rohkeutta puhua tärkeästä ja hieman hankalasta asiasta erään ihmisen kanssa. Toki tiedän, että tämä pitäisi pystyä tekemään selvin päin, mutta minulle ja monelle muulle on haitallisempaa, jos jänistän tästä keskustelusta kuin se, että otamme yhdessä muutamat rohkaisevat ja keskustelemme. Katson ensin hetken, aukeaako suu ja ellei, niin otan kemian avuksi.

Ainahan niitä syitä juomiseen tosiaan löytyy :wink: Mutta tämän tapauksen suhteen ei kyllä tule huonoa omaatuntoa: tiedän asian tärkeyden ja omat voimavarani/estoni. Senkin tiedän, että jos jään epätietoisuuden tilaan kyseisen asian suhteen niin otan seuraavan puolen vuoden aikana muutamankin kerran viinaa etten sitä murehtisi.

Joo, ehkä mulla kuitenkin lisää uskoa omiin voimiin se, että en ole tainnut koskaan juoda 4 päivää pidempää putkea ja viimeisen 5 vuoden aikana olen juonut ehkä pari-kolme kertaa vuodessa enemmän kuin yhtenä päivänä putkeen. Ja tosiaankin juominen on ollut tasaista viimeiset vuodet, ei ole osoittanut mitään lisääntymisen merkkejä. Vain oma harmitus asian suhteen on lisääntynyt iän myötä.

Toissailtana join yhden kaljan vaimon kanssa ja eilen en mitään. Tänään tuleekin jo vieraita ja unohdan juomismietinnöt hetkeksi. Tosin yksi vieraista on paras ystäväni, jonka kanssa juomisia on tullut mietittyä myös vähentämis/lopettamishengessä hyvin usein joten eihän sitä tiedä vaikka tulisi näitä teorisoituakin.

Yksi “huvittava” juomistapa nousi pintaan eilen: varaslähtö. Eli aika usein, kun tiedossa on ollut joku juomistilanne niin olen sitä edeltävänä iltana jo ottanut hieman. Ei nyt ihan perskännejä, mutta kuitenkin monesti vaikkapa vajaat kymmenen annosta tms. Rationalisointi on mennyt kutakuinkin niin, että jos kerran huomenna otetaan ja eletään huonoa elämää niin miksipä ei jo vähän aloittelisi. Varsinkin, jos tilanne on edellyttänyt juomavaraston hankintaa kotiin. Kovin usein on vaikkapa useammista punaviinipulloista tullut yksi avattua. Eilenkin iski halu, mutta kun en ollut juomaa vielä kotiin ostanut niin välttely oli helppoa. Kyllä se katse silti kelloon hakeutui 20-21 välillä kovin usein.

Nyt huomaankin, että moni humala on erinomaisesti vältettävissä sillä, että ei osta viinaa kotiin. Onpa yllättävää.

Hauskaa viikonloppua kaikille, vähentäjille ja lopettajille!

Ai jaa, mulla sen nimi oli ‘Suojakänni’ :slight_smile: Minä otin siksi, ettei varsinaisena tapahtumapäivänä tarvitsisi riipiä kaksin käsin samaan aikaan kun muut sivistyneesti ovat vielä alkudrikkiensä parissa.

E

Ei meillä kellään pää kestäkään. Jos kestäisi, ei kai mitään ongelmaa olisi juoda itseään hautaan.

Ei niistä oikeinkirjoitussäännöistä mitään paineita kannata ottaa. Eihän tämä ole mikään kirjoituskilpailu.

Tässä on yksi linkki, tiedä sitten kuinka kansantajuinen se on; http://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/

Kyllä nuo pilkkusäännöt ainakin ovat melko vaikeasti omaksuttavia, en itse edes välitä niin pitkälle menevästä kielitieteestä. Pääasiahan on, että asiasta saa selvää.

PS. Nyt kun mainitsit, tutkin tekstiäsi tarkemmin, enkä minä siitä mitään huomautettavaa löydä. En kylläkään ole asiantuntija. Mutta miksi ihmeessä pingotat?

Tuli mieleen, kuinka voimakkaasti plinkin juttujen lukeminen minuun on vaikuttanut. Uskon omasta kokemuksesta, että jos suoraan kerrot olevasi huolissasi hänen juomisestaan, se aiheuttaisi vain vastareaktion. Yksi mahdollinen keino voisi olla vihjaista kyseiselle kaverille tämän palstan olemassaolosta ja mielenkiintoisista tarinoista. Omalla tavallasi ja huomaamatta. Häntä itseään saattaa hyvinkin jo oma juomisensa vaivata.

Kognitioista:

Mulla on jo pari-kolme vuotta ollut sellainen tuo muistipuoli, että jo sixpackin juomisen jälkeen saatan joutua seuraavana aamuna kyselemään vaimolta, että “ai joko senkin asian kerroin eilen?” Ja kun joskus on tällaista parin päivän seuranpitoa ja juopottelua niin suosiolla seuraavana päivänä oma-aloitteisesti kysyn jokaisen aloittamani keskustelun yhteydessä, että olenko käsitellyt aihepiiriä mahdollisesti jo edellisenä iltana.

Tämä muistin heikkeneminen on käsitykseni mukaan aika tyypillinen oire ja jonkinlainen perinteinen “hälytyskello”? Nyt tajusin tässä, että mullahan on myös selvin päin muisti jonkin verran heikentynyt. Aikanaan en tarvinnut suurin piirtein kalentereita tms. muistilappuja ollenkaan, vaan kaikki asiat tuli hoidettua ihan päänupin varassa. Ei onnistu enää! Onko tämä nyt vain vanhenemista vai viinan tuomaa vaivaa vai molempia? Mahtaako tilanne parantua, jos vähennän juomista vai pitäisikö päänupin kannalta olla nimenomaan kokonaan juomatta?

Muistin pettäminen känniä seuraavana päivänä on minulle ollut tuttua jo kauan. Ei kylläkään sixpäkki sitä vielä ole tehnyt, mutta ehkä toleranssini on korkeampi.

Jos olet huomannut muistin huononemista muutenkin, kannattaisi ehkä tosiaan kiinnittää asiaan huomiota.

Mikään lääketieteen asiantuntija en ole, mutta sehän on aivan selvä, ettei alkolla muisti ainakaan parane.

No sepä siinä vähän huolettaa, että tuo 6 annosta ei kyllä muuten vielä ns. “tunnu missään”. Silti saattaa asioita unohtua. Ei toleranssi mulla mitään älytöntä tasoa ole, mutta 12-15 annosta on sellainen normikänniannos. Yli 20 kun mennään, niin alan olla sammumiskunnossa. Jostain luin, että yksi huonompi merkki on se, että tulee pienemmästä määrästä humalaan. Mulla ei siis näin ole käynyt, mutta muisti tosiaan alkaa reistata jo tosi pienistä satseista.

Oikeastaan mua siis pelottaa, ettei nyt suinkaan jo joku alzheimer ole vaanimassa. Ikää on kyllä vasta 33, että ei kai nyt sentään.

Sorry muuten juomamääristä puhuminen, ei ole hehkutustarkoitusta!

Saat siitä selvän menemällä lääkäriin. Juomisestahan ne siellä tietenkin kysyy. Jos jotain vakavampaa olisikin, sehän nimenomaan kannattaa selvittää ajoissa. Enkä halua pelotella, mutta näinhän se on.

Eipä näistä määristä puhuminen oikein mikään ylpeilynaihe voi olla, ei täällä ainakaan. Samoja määriä se suunnilleen mullakin on ollut. Massaa ei vaan ole kovin paljon.

Hmm…jatkan vielä hiukan. Kävin pitkästä aikaa lukaisemassa noista alkoholin pitkäaikaisvaikutuksista aivoihin eikä kuulostanut mitenkään mieltäylentävältä! Se etenkin kouraisi, että kaikki vauriot eivät paranekaan ihan tuosta vain. Mitenkähän lie, ei kai nyt sentään vielä reilussa kymmenessä vuodessa ole voinut tulla pysyviä vaurioita? Jos viikkoannokset ovat kuitenkin pääasiassa pysyneet 20-40 välillä.

Asia on nimittäin niin, että se osa minusta josta pidän eniten ovat aivoni ja niiden tuotokset. Saan myös elantoni niiden avulla ja teen taidetta niillä. Tulipas valtava motivaatiolisä juomisen vähentämiseen! Jopa lopettaminen kävi taas vahvemmin mielessä hyvänä vaihtoehtona.

Eihän tuo 24 viikkoannoksessa pysytteleminen ainakaan varmasti ole mikään avain onneen (oma tavoitteeni on kyllä paljon alempana, alle 10:ssä viikkoannoksessa). Väittäisin, että jos neljänä iltana viikossa sixpäkin kiskaisee niin jonkunlaista harmia on siitäkin tiedossa useimmille.

PS mulla on painoa 90kg, että sikälikin sixpäkki on kyllä aika pieni satsi.