Kohtuuttomuudesta kohtuuteen ja muita toivottomuuksia

Eilen tuli loppujen lopuksi otettua pari puolen litran Kurkoa itselietsottuun vitutukseen, mutta siihen se sitten jäikin eikä tehnyt edes tiukkaa.

Tänään allekirjo heräili jossain aamuyhdeksän tai puoli kymmenen välimaastossa, viritti Metallican S&M:n taustayllykkeeksi naapureiden riemuksi ja toistaiseksi on uponnut 2 puolen litran lonkeroa ja lasillinen viskiä. Megaketun legendaarinen lasillinen siis tarkoittaa käytännössä ja teoriassa ja mikseipä metafysiikassakin 2,5 desin muovimukillista, joka täytetään piripintaan ja vedetään parilla huikalla helttaan mahdollisesti suolakeksejä sun muuta pikkumättöä välissä kannustimena apunakäyttäen. Perin sivistynyttä toimintaa siis. :slight_smile:

Tänäänhän ei ollut tietenkään tarkoituksena vetää kännejä, koska huomenna on aika psykopolille ja jäätävässä rapelossa tai pienessä laitamyötäisessä ilmestyminen vastaanotolle ei ole sallittua ja kavaltaisi allekirjon vapaa-ajan toiminnan armotta. Mutta aikeet lensivät vapaaehtoisesti ikkunasta kun Viinapiru leväytti esiin suunnitelmansa, ja onhan se myönnettävä, että Kaaoksen Arkkitehdin päiväohjelma oli paljon koukuttavampi kuin omani. :stuck_out_tongue:

Mutta ei tässä mitään eeppisiä perseitä olla petaamassa, ihan pikkuperseetkin riittävät ja kunhan ädläämisen lopettelee ajoissa, niin huomenna on oletettavasti jopa menokunnossa. Ja tiistaina suunnistan tukineni A-klinikalle siinäkin tapauksessa että moraalista kompassia tulee koetelluksi maanantaina.

Sille! :slight_smile:

Eilen annosmäätä hulahti jälleen yli kahdenkymmenen jotta kilisi. Eipä siinä muuten mitään uutta ja shokeeraavaa, mutta varhaisaamusella oli psykopolilla miitti, jota varten oli jalo tarkoitus olla tankkaamatta. No, suklaatia ja coca-colaa lärviin juuri ennen h-hetkeä, eikä sanomista tullut.

Vastaanoton jälkeen kädet vapisten läheiseen ketjuravintolaan, jossa mikko jo heti kättelyssä ennen kuin allekirjo oli edes ehtinyt parkkeerata mittavan takamuksensa loosiin tiedusteli, josko saisi olla siideri. Ja tokihan sai. Kuin myös toinenkin. Tämän jälkeen pystyi jo ajattelemaan kiinteää ravintoakin, ja sen kyytipoikana paria lisäsidukkaa automaationa. :slight_smile: On se kätevää, kun kantapaikan työntekijätkin tukevat mukavasti piintyneitä (piintyviä?) juomatapoja. :slight_smile: No, säästyipä tässäkin arvokkaita sekunteja, ja siinä tilanteessa tulivat kyllä kovasti tarpeeseen.

Nyt muistellaan menestyksekästä ravintolahetkeä volttisten kumppanien äärellä, vaikka eihän tässä tänään tietenkään ole tarkoitus tappiin asti kiskoa - huomenna on kuitenkin edessä yhtäaikaa pelätty ja odotettu käynti A-klinikalla, ja vaikka siellä on taatusti nähty allekirjoa marinoidumpaa tenuttajaa, niin itsetarkoituksellinen läträäminen ei tänään kuitenkaan ole… itsetarkoituksellista?

Mutta vain lääkkeeksi, vain lääkkeeksi. :slight_smile: Ilta on vielä helvetin nuori ja neitseellinen.

Aijoo, jos konkareilla on lohdun sanoja huomista ajatelken, niin joo, täsdähän olisi paikka. Ihan miinkuon siis lohdutukseksi tai vähän nuiinkuin että en kuollut, vaikkwn raitistunutkaan. Kaiki siis kelpaa. Aidosti mietityttää ja käntskättää vaikka tässä huumoriin väjän koettaakin verhoutua. :slight_smile: Joo yoihan tänään itdekin voi vähän huomiseen vointiin vaikuttaa muutta kun ei voi. Sepä se. Pitää opetelka, jos oppisi kun jelppivä hakee suht pian. No kuitenkin hyviä iltoja kakkille, huomenna carmaan eapirtoin kun olen taad fiksumpi eli. Huomideen. :slight_smile:

Huomideen, huomideen! Sun kirjoitusvirheet on jollaintapaa sööttejä kun ne tehdään maistissa… :smiley:

Sööttejä my lard ass. Idiootteja, sano. :stuck_out_tongue:

Pari tuntia vielä pitää vartoa vapinoissa ja maailmanlopun mahtimainingeissa, sitten voikin jo ulostautua ihmisten ilmoille kohti kauhutaloa eli A-klinikkaa. Aion olla pääkallopaikalla hyvissä ajoin, jottei ainakaan voi sumuttaa itseään, ettei sisään voi hipsiä, kun on kaksi minuuttia ‘myöhässä’ päivystysajasta.

Tässä on aamuyön verkkaisesti valuvina tunteina pyöritellyt sekopäässään kaikenlaisia älyttömiä skenaarioita siitä, miten kaikki voi mennä ja meneekin poskelleen, miten nyt suunnilleen aulasta käännytetään nauraen ja käsketään mennä muutamaksi hikikesäksi Arskan ja Pertsan tykö sillan alle sorbustelemaan ja katsomaan, miten Tosimiehet ja -naiset homman hoitavat kotiin (paitsi jos se koti on jo juotu). :unamused: Tai mikäli vähän realistisemmin haluaa pelkäillä, niin että sanovat, että jos en ole avokatkolle hakeutumassa, niin sitten pitää varata ei-kiireellinen aika keskusteluhetkosille ja tilannekatsauksille.

Mutta. Onhan se toisaalta positiivista että ainakin toistaiseksi pelkää avutta jäämistä enemmän kuin avun saamista. Huom, toistaiseksi. :wink: Ei niin, että varsinaisesti mitään kovin konkreettista apua uskoisin saavani tai tarkemmin sanottuna voivani ottaa vastaan. ← ei lainkaan selittelyn makua.

Taidankin laittaa kuulokkeista hetkeksi ärjymään nuorten vihaisten miesten esittämää angstista metallia ja hotkaista puolikkaan suklaapatukan, uskotellen itselleni että se peittää krapulahenkoset. A-klinikallahan sillä nyt mitään väliä ole, mutta hengitys todennäköisesti tuoksahtaa siinä määrin että lehdet varisevat puista, pahaa-aavistamattomat koiranulkoiluttajamummot ja perhoskoirat pyörtyilevät ja työmatkalaiset julkisissa liikennevälineissä siirtyvät kauemmas toisilleen elehtien.

Moi Kettu!

Mulle tulee aina hirveen surullinen fiilis lukiessani sun tekstejä. Tekee mieli sanoa, että olet avun ja raitistumisen arvoinen, koska olet.

Mitäs jos vaihtaisit pitkällä ajanjuoksulla juomisen kirjoittamiseen? :wink: Olet siinä todella hyvä ja myös tapasi käyttää huumoria on suorastaan loistavaa; surullinen olo mulle tulee siitä, että kohde olet sinä ja juominen (jollei se toimi sulle selviytymiskeinona?). Ehkä kohde vaihtuu a-klinikan asiakkuuden myötä? Voimia&tsemppiä sulle.
Toivon näkeväni kirjoituksiasi Lopettajien puolella! :smiley:

Saako udella mikä bändi sulostuttaa soundeillaan korvakäytäviä krapula-aamuna?

Avot! Repolainen sujautettiin avokatkolle.

Luukulla kyseltiin, haluaako allekirjo avokatkolle. Sain takelleltua, etten ole ihan varma, että toivoisin lähinnä tilannekartoitusta. Sitten asiakastietolomaketta täyttämään ja ruksimaan tärisevin käsin. Jouduin varmistamaan kännykkänumeroni operaattoritunnuksen siskoltani, sen verran oli pallo ja polla hukassa. Odottelua. Lisää odottelua. Paaaaljon odottelua. Normaalisti jonotus ei ole häijy kestävyyslaji, mutta kärsivällisestä tuli kärsimyksen myötä kärsimätön. Lopulta allekirjoa kuulutettiin tuomiolle ja kävi ilmi, että avokatkoa haudotaan pääni menoksi. No, eipä siinä mitään. Olisihan siitä voinut halutessaan kaiketi kieltäytyäkin ja vaatia sanoja tekojen sijasta. Mutta olen niin helvetin loppu sekä fyysisesti että henkisesti, että kiitän onnellista väärinkäsitystä. Tai ehkäpä henkilökunta kaiken ja vähän enemmänkin nähneenä vain älysi paremmin, mitä minä haluan vaikken itse vielä edes oikein käsitä, mitä tapahtui ja miten.

Ei tuomitsemista. Ei moralisointia. Ei mitään ylimääräistä kiillotusta, ylevää lässynläätä ja muovisia tekohymyjä.
Lääkkeitä heti paikanpäällä pahimpaa karkottamaan, take awayksi Risolidiä tyynnyttämään lanttua ja ruumiinkurimusta, Imovanea unenyritykseen, Primperania kuvotukseen ja Imocuria jotta ei tarvitse asua vessassa.

Ahdistaa, että huomenna ja vielä ylihuomenna täytyy palata hakemaan lisää, ja vielä puhaltaakin. Löhötessäni pirssissä matkalla kotikoloon, mietin lähiöostarin käydessä likemmäksi, josko kehtaisi pyytää suharia kurvaamaan kaupan eteen, jotta sitä voisi pikaisesti kipaista ostoksilla kun sitä ja tätä hätävalheista elintarviketta unohtui… ja myöhemmin arvailla maksan polttonopeuden ja helttaan kietaistujen tunnelmanluojien läheistä suhdetta ja josko aamulla näyttöön ilmestyy vaaditut nollalukemat. Mutta niin vaan jättäytyi nuhjuinen ostoskeskus kuppiloineen ja kebab-pizzerioineen taa, ja kassi, johon on piilotettu enemmän lonkeroita kuin mustekalojen ja kalmarien joukkohautaan, odottaa toista kertaa.

Narkkitehti - Metallican Ride The Lightningiä oli tarkoitus kuunnella - levy ajalta jolloin musiikkia tehtiin musiikin vuoksi eikä diktaattori jaksanut jahdata piraatteja verkossa. (Ei niin, että allekirjo kannustaisi ketään lataamaan laittomasti mitään, täytyyhän muusikoiden saada pätäkkää viinaan ja joskus jopa kiinteään ravintoon). Loppujen lopuksi soittoon päätyi kuitenkin Radioheadin Ok Computer. Angstista sekin, joskin varsin eri tavalla, ja yksi parhoista platoista ikinä.

Lintuanna - kiitos. Kyynelkanavat tulvivat kun lukaisin aamulla kauniin kommenttisi parikin kertaa. Ja niitä sanoja mietin, kun päähän vuosien varrella kertynyt ja kerrytetty läjä sitä ihteään yritti saada minut luikkimaan karkuun odotellessani vuoroani A-klinikalla. Että ehkä minä, joskus jonakin hämmentävän kaukaisena päivänä uskon olevani jonkin arvoinen, on se jokin mitä tahansa, ja että upottava räme, jota tässä on rämmitty vajaa vuosi, ei todennäköisesti johda siihen päivään vaan aivan toisenlaiseen, sellaiseen, jona kaikki pukeutuvat juhlavasti mustaan ja urut tapailevat Amazing Gracea.

Olenko valmis lopettamaan? En. Mutta nyt on kuitenkin hyvä kuivatella ja katsoa, miten ajatukset asettuvat.

Metallica kasvatti minutkin ihanasti kieroon nuoruudessani, silloin joskus kun oli vielä hiuksia päässä. Ja ei, en minäkään ole valmis lopettamaan. Tänään otin ensimmäisen 1 desin verran rommia sitten 5 viikon kestäneen tipattoman jälkeen. Kyllä siitä vaan niin hyvä olo tuli , että en missään tapauksessa ota tänään enempää! :wink:

Onneksi olkoon että laitat ison (tai pienen) raittiusrattaan pyörimään, vaikkakin vain väliaikaisesti. Se on ihmeitä mitä muutaman viikon kuivattelun aikana päähän pilkahtaa. Kuulemma jo parin viikon kuivattelu laittaa harmaaseen massaan vipinää ja aivosolujen väliset yhteydet ennennäkemättömään kasvuun että saattaa tulla ihan uusia näkökulmia elämään. Ei tartte pelästyä. Oudot olotila kuuluvat raitisteluun!

Tervetuloa vielä kerran kerhoon - Kyllä susta kelpo “vähättelijä” saadaan! :wink:

Hyvä Kettu! Suurin askel on nyt otettu, nyt hoitele ja helli itseäs, että kestät tulevat päivät. Ei sitä tulevaa kannatakaan oikeastaan nyt miettiä, päivä kerrallaan.
Mä tulen kyllä tänne Vähentäjienkin puolelle myös jatkossa lukemaan kuulumisiasi. Voimia ja toivottavasti saat levolliset unet! :slight_smile:

Ps. Ketut on ihania.

megaketulla on kyllä hyvin sana hallussa ja sikäli kun Päihdelinkin vakkarijuopporemmi potee miehistövajausta, jokainen pätevä juoppo on tervetullut forumille. :sunglasses:

Imovane kustansi kauan toivotun pikaloman Höyhensaarille, vieläpä nopeasti ja helposti, mutta kahden aikaan löysin itseni sysipimeästä tuskallisen hereillä. Joskus puoli kymmenen maissa siis simahdin eilen, eli 4,5 tunnin tuutilullaat. Luksustahan tuokin verrattuna kaikkein synkimpiin öihin, ja niitä on etenkin viime viikkojen kujanjuoksussa kertynyt rutkasti. Univaikeuksia oli jos jonkinmoista jo ennen kuin hain sijaisuuksia ja myöhemmin vakivirkaa Alkoholiakatemiasta :stuck_out_tongue: eivätkä säännölliset etanolikylvyt nyt suoranaisesti ole nukkumishäröjä lievittäneet.

Olo on jokseenkin siedettävä tällä hetkellä. Ei hyvä, mutta ei erityisen kammottavakaan. Risolidille ja Primperanille olisi kyllä jo tilausta, mutta kun tuo puhelinkopiksi naamioitu aikakoneeni on edelleen epäkunnossa, lienee pakko vain kiltisti odottaa, miten minuutit hinautuvat eteenpäin ja naapuriasunnoista kantautuvat lohdulliset elämänäänet alkavat.

En tiedä vielä, kuinka jaksan ja kykenen luikkimaan A-klinikalle tänään, mutta tarvittaessa vaikka taksilla, jos paniikki, ihmisten ilmoilla näyttäytymisen häpeä ja ahdistus käyvät liiaksi allekirjon hermoille. Ehkä eniten olen kuitenkin vain uupunut, niin hyvin hyvin väsynyt tölkkien sihautteluun ja korkkien aukikiertämiseen uhratun tarmon voimasta. Ja nyt kun kädessä ei ole sitä tölkkiä eikä lasia näennäisen harmittomana ajantappajana, luottoystävänä, kannustimena, sosiaalistajana ja kaksijakoisena masennusrohtona heti aamusta, jäljellä on vain tyhjyys ja pohjaton epätietoisuus. Ja se väsymys. Saisipa sitä edes yhtenä yönä kuorsattua 8 kaunista ja armollista tuntia. Se riittäisi nyt.

Enpä voi olla utelematta, että uskotko, että elämäsi paranee nykyisillä toimintatavoillasi ?

Riippunee varmaankin siitä, mihin toimintatapoihin viittaat. :wink:

A-klinikalle hakeutuminen omasta vapaasta tahdosta ja avokatkon hyväksyminen, vaikka se tulikin vähän puskista ja pyytämättä (allekirjo kävi tänäänkin rupattelemassa hetken paikanpäällä ja sai mukaansa lääkenyssäkät) sekä nollalinjan orjallinen noudattaminen juomahaluista huolimatta eilen ja toivottavasti myös tänään ja huomenna tämän avokatkon aikana lienevät kuitenkin kaiketi ihan positiivisia käytösmalleja?

Mikäli taas tarkoitat allekirjon päätöstä olla jättämättä jatkossa alkoholinkäyttöä kokonaan, ja kieli pitkällä kuolaamista milloin seuraavan kerran taas pääsee nakittamaan niin että oksut pois, niin en tiedä. Pessimisti ei pety eikä uskolla pääse Toijalaa pitemmälle. Elämässä on tullut koettua ja kokeiltua kaikenlaista, eikä toistaiseksi ole löytynyt taikatemppua tai ihmeparannusta, joka saisi vuosien arvet, lapsuuden ja nuoruusiän koti- ja kouluhelvetin, oman psyykkisen sairastumisen ja hajoamiset katoamaan. Minulle viimeinen pisara - tai tarkemmin sanottuna ensimmäinen pisara - oli kun ensin äitini ja reilun kuukauden kuluttua pikkuveljeni luovuttivat lopullisesti masennuksen edessä ja lähtivät vaihtoivat vapaaehtoisesti hiippakuntaa. Joten mietitäänpä uudestaan. Ei, en usko. En usko, että elämäni tai minä paranen millään toimintatavoilla vaikka liittyisin kiertävään sirkukseen ja jonglööraisin karhuja ja appelsiineja positiivisuusmantroja hokien. Rikki mikä rikki, ja turha niitä palasia - ei, vaan murusia - on enää yhteen liimailla ja teeskennellä, että raittius olisi Maaginen Kultainen Avain kaikkiin tunnelukkoihin.

Huh. Allekirjo onnistui lietsomaan itsensä provosoituneeseen kiihkotilaan ja turvalliseen itsesääliin. En ole äkämystynyt sinulle, Dave, ainoastaan koko maailmalle! ja itselleni :stuck_out_tongue: . Etenkin itselleni.

^

Allekirjon edellinen turhautunut tilitys avautuu ehkä paremmin, kun tunnustan, että rynnin tänään välittömästi A-klinikalta päästyäni Alkoon ja ladoin koriin neljä puolen litran viskipulloa. Tämän jälkeen suorittiin maitokauppaan, josta ei sieltäkään mitään imeväisten litkuja hankittu. Avokatkon vedän nollalinjalla tyylillä loppuun, mutta perjantaina synnyinpäiväni ja taas vuodella lähestyvän viikatemiehen kunniaksi kiskotaan humppajuomaa eläkeläisten malliin, kun julkisillakaan ei lakon vuoksi pääse hakeutumaan elitistisiin kylttyyririentoihin ja tokihan sitä päivänsankarin sopii viikonlopun ylikin vähän tintata. Jospa sitä vaikka hirttäisi kunnon HC-vaihteen päälle ja ansaituksi kestoksi päivä jokaista ikävuotta kohden.

Syyllinen kuin piru ja onnistuit sohaisemaan ehkä tarkoittamattasi, ehkä tarkoituksella, arkaan paikkaan, Dave. Se koira älähtää, johon…

Omapa on valintasi. Jos lujasti uskoo epäonnistuvanssa niin niinhän siinä käy.

:neutral_face:

^ Mitä avokatko pitää käytännössä sisällään? Mä olisin odottanut että ne syöttää ihan ekaksi diapamia että saa pahimmat vapinat ja tutinat pois, sekä päälle Antabusta että ei huvita jatkaa ryyppäämistä entiseen malliin.

^

Alussa kyseltiin dokaushistoriikit ja kartoitettiin vieroitusoireet ja niiden ankaruus. Alkometriin piti myös hönkäistä. Kolmena aamuna (avokatkon aloittamispäivä mukaanluettuna) saapi mennä hakemaan lääkkeet paperisissa annospusseissa mukaan. (Eilen ja tänään sain kyllä heti vastaanotollakin nappeja lärviin.) Minulle ainakaan mitään pameja tuutattu, Risolidia annettiin kaksi 25mg nappia ahdistukseen ja vapinoihin sun muihin nastoihin vieroitusoireisiin, kuin myös uni-, pahoinvointi- ja ripulitroppia. Jotain verenpainetta laskevaakin annettiin eilen, muttei kotiin. Huomenna ei kuulemma tarvitse mennä, jos vieroitusoireet ovat jo asettuneet ja saa tarvittaessa jäädä kotiin tutimaan. No, kahtotaan. :stuck_out_tongue:
Eli käytännössä kevytkatkaisu.

Hoitaja tänään ehdotteli kyllä kaikenlaista, kysyi olisinko kiinnostunut ihan päihdekuntoutuksesta ja mahdollisesti laitoskatkaisusta, ryhmistä sun muista, epäily kun tuntui olevan, että jos en ryhdy piiitkälle alkottomalle tauolle (mainitsin, että viimeistään tiistaina tulee otettua, kun hurautetaan risteilylle Tukholmaan), niin putki narahtaa automaattisesti päälle. Vitutko väliä, siinä tapauksessa antaa mennä vaan. Tuli myös kuittaukset, että on riskaabelia, kun päivässä menee rikki viikon riskiraja ja alkomahoolin vaaroista sain lippusta ja lappustakin kotilukemistoksi. Onhan se, mutta kiinnostaa yhtä paljon kuin vaalilupaukset. Hoitaja oli kuitenkin mukava eikä saarnaamaan ryhtynyt, totesi lopuksi, että ilmeisesti haluan yrittää omillani. Antabuksesta ei pukahtanut halaistua sanaa. Aamen.

Jotta tällainen siis avokatko. :mrgreen:

Kuullosta siiltä että paras vaihtoehto olisi vankityrmä jonka ovessa olisi aikalukko kuukaudeksi ja luukusta saisi tarvittavat sapuskat. Nythän tuommoinen avo auttaa vähentämään alkoholin käyttöä yhtä paljon Euroopan rajat vähentää pakolaisten kulkua. Pyydäppä seuravan kerran Antabusta. Sen kanssa 20+ annosta on huima elämys! :laughing: