No mutta tuleehan siitä kukkahatuille hyvä holhousmieli, kun on autettu juoppoparka takaisin raittiuden polulle ja vielä säästetty rahaa! Koska mammona se on ihmishenkiä tärkeämpi.
No elämys se toki Manalan virran ylittäminenkin on. Ainutkertainen elämys peräti! 
Eihän susta nyt välttämättä raitista saa, etkä semmoiseksi nähtävästi haluakkaan, mutta jos saisi hieman vähemmän päivittäin kännissä olevan, niin sekin olisi jo hieno juttu! Mitä nappeja nuo muuten antoivat mukaan?
^
Olisin täysin tyytyväinen tällä hetkellä, jos kuukaudessa vaikka noin puolet olisi selviä päiviä ja loput päivät saisi nykyisillä perustandardeilla aamusta iltaan huolellisesti nesteytellä ja näin pitää hermolomaa kusipäästään ja sinne jumittuneesta ahdistuksesta. Ja voisihan noita päiväannoksia ehkä hieman harkita hilaavansa alaspäin ja yrittää aina jossain välissä ihan cokista tai kivennäisvettäkin lonkeron, siiderin ja viskin kittauksen kaveriksi ympätä. Jos ensi alkuun kokeilisi vaikka maksimissaan 16 päiväannoksilla.
Napeista… Risolid 25mg, niitä sai mukaan eilen ja tänään kaksi, vedin juuri viimeisen kitusiin. Imovane 7,5mg nukahtamiseen, no nukahdin eilen illalla joo, mutta pikkutunneilla havahduin hereille eikä nukkumatti tullut enää vaikka kuinka yritti maanitella. Ensin lääkäri oli määrätä unettomuuteen, yllätys yllätys, Ketipinoria, mutta puuskahdin heti, että kokeiltu on psykopolilla useasti, eikä toiminut halutulla tavalla, jos nimenomaan uneen ja ahdistukseen tarvitsee helpotusta eikä ylimääräisiä powermetal-rumpusoolomaisia pumpuntykytyksiä.
Sitten sain Prinperania 10mg pahoinvointiin, auttanut tosi hyvin. Ja Imocuria ripuliin. Nuo Risolidit ainakaan mitään sarvikuononkaatajatroppeja olleet, kyllä muutama kymppipami kerralla olisi takuulla jeesannut enemmän.
Hoitaja puhui kyllä ihan osastokatkaisustakin ja jostain kuntoutusosastosta, mutta ainakin nyt jälkimmäinen kuulostaa tässä tilanteessa liian raffilta. Katkaisu sairaalassa… no, ehkä joku päivä jos niin antaumuksella on vetänyt soppaa ettei tölkki tai lasi enää pysy kädessä. Mutta hyvinhän tässä nyt vielä menee, hätiä mitiä.
Taidan nyt kokeilla unensaantia, Imovane yrittää jo tehdä vaikutusta.
Tuo katko on ainoastaan ensiapua ja täysin turhaa, mikäli meinaa sen jälkeen narauttaa oitis korkin auki.
Mikäli megaketulla tosiaan piisaa painoa kahden naisen edestä ja läträä noin tolkuttomia määriä, niin se tietää maksan kannalta double trouble, joten käy mahdollisimman pian testaamassa maksa-arvot.
Toisekseen mikäli viina virtaa ruumiissa 24/7 eikä supermaksa ennätä kaikkea polttamaan, niin haima saattaa irtisanoa työsopimuksensa.
^
Maksa-arvot tulee mitatuksi - haluan eli en - viimeistään ensi vuoden tammi-helmikuussa, ihan traditionaalinen pakollinen kontrolli psykopolilla, koska psyykelääkityksillä on tapana pompsauttaa erinäisiä arvoja stratosfääreihin. Allekirjolla olivat labrat kunnossa vielä tämän vuoden alussa, tosin soppaa meni silloin vielä jos ei nyt sivistyneesti niin kuitenkin vähemmän omistautuneesti. :mrgreen:
Myönnän, että haimatulehduksen mahdollisuus silloin tällöin käväisee mielessä ja sitten sopivasti unohtuu, kun päästään riittävän kännin äärelle ja ylikin. Mutta kyllä allekirjon promillet välillä nollassakin pistäytyvät ainakin kääntymässä, joten supermaksa ansainnee tuntuvan palkankorotuksen ahkeroinnistaan ja luotettavuudestaan. :mrgreen: Ja onhan noita selviäkin päiviä silloin tällöin, jotta ei tässä nyt vielä miinakentällä valssata.
Mutta kun tänään mittelen A-klinikalla toistaiseksi viimeistä erää, niin voisihan tuota hetkeksi heittäytyä vähättelijästä vakavoitujaksi ja kysellä varovaisesti piirun verran pitempiaikaistakin jeesiä. Vaikka nyt sitä omaa päihdetyöntekijää. Tai jotain edes.
Kun nyt ottaisi omista haluistaan ja toiveistaan ensin selvää.
Vai että “kukkahatuille hyvä mieli”. 
Tokkopa, jos kankkulan kaivoon koko hoitoyritys menee saman tien. Heräsi kieltämättä kysymys, että miksi ihmeessä käydä koko avokatkoa, jos meinaa ryhtyä ryyppäämään heti sen jälkeen.
Ja kyllähän nuo juomismäärät ja -tavat näyttää sellaiselta, että vähemmilläkin määrillä on laitoskierteeseen päästy. Mutta tietysti hoidoissa ramppaaminen on ihan turhaa, ellei mitään aikeita minkäänlaisen muutoksen tekemiseen ole.
Onnea valitsemallesi tielle siis, ja kippistä.
PS. Diapamin vahvuisia huumehia ei tosiaan avohoidossa käytetä, eli Risolidiin on tyytyminen avokatkolääkkeenä. Vaikka moinen Risolid ei hevijuuserille olekaan juuri pastillia kummempi.
Toden totta. Sehän on jo melkein raivoraitis meininki sitten. 
Ei, vaan kukkahatut voivat taputella itseään ja toisiaan notkoselkään, koska haluavat uskotella, että avokatkon kaltainen kevytversiopelleily ylipäätään toimii. Kolme päivää MAKSIMISSAAN ja mahdollisimman miedot tropit. Joo, okei, auttavat juuri ja juuri pahimman yli. Mutta eivät ne juomahalut kolmessa päivässä katoa namiskuukkelia napsimalla.
Allekirjo ei mennyt varsinaisesti hakemaan avokatkoa vaan tilannekartoitusta. No, kartta piirrettiin, reitti määrättiin ja katkaisujunaan tönäistiin pyytämättä ja kysymättä. Ja sitten monotettiin kyydistä kesken matkan vieraassa maassa, ja sitä saattoi vain jäädä tapittamaan junan perävaloja veturin puhkuessa ja puhistessa eteenpäin. Olo oli orpo kuin Loirin esittämällä koltiaisella elokuvassa Pojat. Ja nyt pitäisi sitten pärjätä ihan omillaan. Pitäisi patologisesti masentuneena repäistä itselleen jostakin mystisestä limbosta (uusi) harrastus ja vielä supervoimat harrastaa. Pitäisi hoitaa terveyttään. Pitäisi, pitäisi ja pitäisi.
Aatostelin tiistaina A-klinikalta laahustaessani, hämmentyneenä ja eksyksissä, että ehkä nyt vihdoin helpottaa. Että putki päättyy, olo muuttuu, elämä kaunistuu edes lyhyeksi hetkeksi. Ja jo muutaman kellonlyömän sisällä ajatukset alkoivat kirmata ja jumittaa viinaan. Mistä, milloin ja kuinka paljon. Vielä eilisaamuna halusin uskoa, että sinnittelen ensi tiistaihin asti. Eilisiltana halusin uskoa, että torstai menee vielä kuivin suin. Pitihän se avokatko sentään kuitata kunnialla kotiin.
Piti joo, mutta ei pitänytkään. Ne lupaukset itselle, nimittäin. Avokatkon kolmas päivä ja raitistelu katkesi nyt tähän.
Olenko nyt ylpeä itsestäni? Veikkauksia otetaan vastaan, mutta ihan sisäpiirin vinkkinä, kertoin “eille” on minimaalisen pieni.
Jokainen, joka on päässyt viinasta eroon helposti ja vieläpä kertaheitolla nostakoon tassunsa pystyyn ja ottakoon itsestään potretin. Lupaan tapetoida niillä asuntoni seinät ihan vain itselleni muistutukseksi siitä, miten minun sairauteni on vain asennevammaa. 
Asennevammastani huolimatta aion mennä kahden viikon päästä A-klinikan uunituoreiden asiakkaiden non-stoppina pyörivään inforyhmään. Ehkäpä asennevammani ei sentään näy päällepäin, ja repolainen hyväksytään mukaan ja saan jopa oman päihdetyöntekijän, josta tänään jo alustavasti kyselin. Mutta siihen asti juon kaksin käsin, koska en muutakaan osaa.
Kettunen, älä välitä noista “omapa on valintasi”-heitoista. Toiset eivät näe pintaa (tai kirjoitustapaasi tai huumoriasi) syvemmälle.
Mä oon ylpeä, että aloitit avokatkolla! Seuraava askel on sitten… Ehkäpä selviää viimeistään siellä infossa? Tosin juomismääräsi muakin huolestuttaa, joten onneksi pääset sitäkin aiemminkin a-klinikalle apua saamaan. Pahimmassa tapauksessa soitat vaikka 112.
Entäs jos osastokatko oliskin paras palvelus mitä voit itsellesi tehdä? Entäs jos siellä oliskin helpottavaa, ehkä turvallistakin olla?
Luin kirjoituksiasi ja kamalan rankka ja surullinen tausta sulla on. Enemmän jo nyt kuin yhden ihmisen tarvitsisi elämänsä aikana kokea 
. Silti mä näen sekä kannustan sua näkemään sun oman polun ja arvon. Perimästä huolimatta olet eri ihminen. Myös elämäsi saa ja voi olla sekä päättyä sitten joskus ihan erilaisella, hyvälläkin tavalla.
Voimia sulle ja pysy linjoilla!
Lintuanna, kiitos lohdutuksesta ja kauniista sanoistasi jälleen kerran. Olen lukenut osan omaa ketjuasi pätkissä Lopettajien puolella, enkä ole ehtinyt edes puoliväliin (ketju on piiitkä, mikä on pelkästään hyvä asia). Aion lukea sen loppuun asti, ja jos vain hyväksyt vähättelijän kommentoimaan lopettajan taivalta, niin ehkä uskaltaudun tekemään niin. 
Ymmärrän kyllä, että jotkut kommentoijat yrittänevät hieman ns. herätellä. Eli tarkoitus on varmasti hyvä. Mutta jos allekirjolla olisi lupa esittää toivomus, pyytäisin, että jo raitistuneet muistelisivat rehellisesti omaa toipumistaan, omia retkahduksiaan, oman ajatusmaailmansa poukkoilua toisaalta avun hyväksymisen ja toisaalta juomisen oikeuttamisen ja pyhittämisen välillä, sitä krapulaista epätoivoa sekä juopunutta hällä väliä-meininkiä joka ajoittain saavuttaa teinijonnejen ja Suomirokkareiden ryyppyrehentelyjen eeppisen mittakaavan. Täällä on kirjoittajia toipumisen eri vaiheissa. Jotkut ovat jo oivaltaneet ja onnistuneet; jotkut oivaltaneet, mutta onnistuminen vielä hakee itseään; jotkut eivät ole vielä ehtineet oivaltaakaan. Jotkut eivät ehkä koskaan oivallakaan.
Yhä sairastavan ajatuksia saa ja pitääkin haastaa, mutta alkoholismi ei ole oma valinta sen enempää kuin mikään muukaan sairaus. Sitä täällä tuskin tarvitsee kellekään kertoa, mutta toteanpa silti.
Ei muuta.
Minäkin seurasin aikani Lopettamoa, mutta keskustelu oli siellä niin rutikuivaa, etten ole moneen kuukauteen viitsinyt vilkaista koko osiota.
Tämä Vähättelijät on kotikenttäni, jonka teema käytännössä kuuluu, että juopot pitävät yhtä.
Saunan puolella on tuo yleinen ryyppäämistä koskeva topic, jossa ei ainakaan ketään moralisoida: viewtopic.php?f=1&t=35331
Ja avokatkolle marssin taas viikon tai parin päästä, mutta sen jälkeen korkki tosiaan pysyy kiinni, kun on nuo alkoomaholin fyysiset vieroitusoireet saatu selätettyä.
Minäpä suunnistan rasvattuna (voideltuna?) salamana tuonne linkittämääsi ketjuun, Korkkis. Toisin kuin moralisoijat ehkä luulottelevat, moralisoinnilla ei ihmepelasteta ketään. Korkeintaan loitonnetaan.
“Muutama” jo kumottu, joten ketjusta saanee enemmän irti kuin jos raitistelisi väkipakolla ja yleisön pyynnöstä. 
Miksipä seuraisit kun olet monesti ilmoittanut vakaan aikomuksesi olevan jatkaa ryyppäämistä. Alkoholistista lopettamo todella saattaa vaikuttaa kuivalta kun siellä oikeasti pyritään lopettamaan eikä se lopettaminen yleensä alkuvaiheissan kovin kivaa ole. Palkinto tulee myöhemmin kun havaitsee kuinka paljon parempaa ja mukavampaa elämä on juomattomana.
Mitä moralisointiin ja moraaliin tulee niin moraaliahan alkoholistilta on ihan turha vaatia. Tämän hyvin muistan hyvin omilta juomisajoiltani.
Sinun juomisajoistasi en mitään tiedä, mutta noin yleisesti ottaen; johan oli varsinainen kärjistyksen huippu 
. Toki alati piinaavaa viinanhimo ja/tai räkäkännissä toikkaroiminen aiheuttaa monesti tietynlaista piittaamattomuutta, kenellä enemmän, kenellä vähemmän, mutta ei minun moraalini ainakaan tyystin sinne pulloon huku. En valehtele(Tietty joskus olen valehdellut, mutta melko harvassa ne superrehelliset ihmiset ovat, jotka eivät koskaan suustaan valkoista valhetta päästäisi, jos se tilanteeseen sopii. Välttelen kuitenkin viimeiseen asti valehtelua, koska en siitä pidä, eikä mahdollisella valehtelullani ole välttämättä mitään tekemistä juomisteni kanssa), varasta, petä, saati raiskaa, murhaa ja kiduta eläimiä. En myöskään jätä soittamatta ambulanssia, jos huomaan jonkun makaavan kadulla sairaskohtauksen saaaneena tai jätä pysähtymättä kysymään eksyneen näköiseltä lapselta, onko kaikki hyvin ja voinko auttaa, vaikka olisin kännissä tai minulla olisi kiire Alkoon. Jos ryyppääminen veisi mukanaan kaiken moraalini, silloinhan toimisin juuri päinvastoin. Jos joku ei piittaa paskaakaan ympärillä olevasta maailmasta ja muista ihmisistä, niin silloin kyseessä on kyllä paljon suurempi vika, kuin korkin päälle tallaaminen, eikä moinen ongelma taida myöskään korjaantua pelkällä korkin sulkemisella 
.
Kuulehan Dave.
Minulla ei ole harmainta aavistustakaan siitä, kuinka kauan sitten onnistuit raitistumaan, mutta on siitä sitten 10 päivää, kuukautta tai vuotta, olen aidosti iloinen puolestasi. Arvostan myös sitä, että olet viitsinyt nähdä vaivaa näpyttelemällä kommentteja tuikituntemattoman juopon ketjuun ja yrittänyt omalta osaltasi ojentaa auttavan kätesi ‘tough love’-mentaliteetillä, vähän niinkuin läpsäistä hereille päänsilittelyn sijaan. Eivätkä edelliset lauseeni sisältäneet ripaustakaan piilovittuilua tai sarkasmia, vaikka ajoittain sorrun niihinkin. Nyt kuitenkaan en. Tarkoitan vilpittömästi sitä mitä sanon.
Täytän tänään 35 vuotta ja biletän täällä tilavassa 23 neliön kanikopissani juhlavasti ystävieni Viskin ja Lonkeroisen kesken. Elämääni on ihan alkutaipaleesta lähtien rikastettu kaikella mahdollisella ja mahdottomalla kurjuudella, mutta en tahdo enkä kehtaa vedota (enää) tähän, sillä täältä löytyy takuuvarmasti läjäpäin paljon kurjempiakin ihmiskohtaloita. Ja jokainen, allekirjokin, on loppuviimeksi yksin vastuussa omasta juomisestaan.
Tiedän olevani huono ja arvoton ihminen. Enkä sano tätäkään siksi, että toivoisin, että joku pölähtää paikalle ja kiistää, että ei, et sinä ole. Olen kyllä. Mutta moraaliton en sentään tunnusta olevani. Satutan ja tuhoan itseäni, koska en halua siirtää pahaa oloani ja ahdistusta muihin. Se olisi moraalitonta.
Ole kiltti ja käsittele minua silkkihansikkain. Edes siihen asti, että saan itseni sen verran näennäisesti kasaan, että kestän myös “herättelyä”. Ole kiltti.
Olet oikein ymmärtänyt tarkoituksen, joka mielestäni ei edes ole ollut mitenkään rankkaa mutta silkkihansikkain kerron, että kokeiltuani A-klinikat, psykologit ja psykiatrit vasta AA-ryhmä minua auttoi. Nimenomaa ryhmä ei niinkään ne opinkappaleet vaikka kyllä niissäkin osassa asiaa on. Ja lisäksi vielä olen ihan pakana joten uskolla tms ei ollut mitään tekistäasian kanssa. Tuurijuoppona olin kokenut lopettaja eikä se nyt niin ongelma ollut vaikka pidenpäänkin olisi pämpännyt. Raittina pysyminen kun pahimmat tuskat olivat unohtuneet oli se ongelma.
^
Kiitos ymmärryksestä.
En usko, että ryhmät ovat omalla kohdallani se juttu. Olen vuosia rampannut erilaisissa askartelupaskartelu-, informaatio- ja vertaistukiryhmissä psykopolilla, ja suurimpana pulmana on, että itkeskelen ja otan kontolleni niissä muiden ryhmäläisten haasteita ja ongelmia, enkä kykene tuomaan esille omaa ahdistustani, koska se olisi heti muiden ajasta pois. Netissä itsekeskeinen ja -tarkoituksellinen raju tilitys! iltapäivälehtien tyyliin on paljon helpompaa, siksi olen kokenut Plinkin todelliseksi löydöksi ja helpotukseksi. Täällähän kenenkään ei TARVITSE lukea jonninjoutavia jorinoitani ja draamailuani, jos ei yksinkertaisesti nappaa.
Mutta osastokatko on nyt vakavassa harkinnassa, toki vasta ensi viikon jälkeen, sillä tiistaina olen lähdössä risteilylle, ja koska olen matkan rahoittaja ja varaaja, poisjäämiseni tuottaisi harmia viattomille osapuolille. Sen tajuan, että avokatko ei kohdallani toimi. Kokeiltu on. Jonkinlainen kuntoutusjaksokin voisi ehkä tehdä hyvää, mutta tokikaan en ole yksin päättämässä, katsotaanko minut oikeutetuksi sellaiseen vai ei. Mutta känniuhoilustani huolimatta kaipaan tosissani jonkinnäköistä helpotusta tilanteeseeni, edes väliaikaista.
Kannatetaan! Sinne vaan muitten sekaan, imemään tietotaitoa tuplasti enemmän ryyppäävien seikkailuista viinaksien ihmemaassa!
Joo, ehkä sitä saa käytännön vinkkejä tolen kasvattamiseen entisestään ja knoppitietoutta rapelokauhujen suitsimiseen . :mrgreen:
Tai ainakin perspektiiviä; että voisi mennä vielä kehnomminkin. Luottotiedot kuitrnkin yhä kunnossa ja kattokin pään päällä. Ja vaikka maksa välillä hieman vihoittelee, tuskin kuitenkaan vielä vuosiin pesäeroa hakemassa. Tänä aamuna tosin panikoin joko nyt on irtisanoutumisen paikka, mutta lakkasivathan ne kylki ja selkä muutaman lonkeron jälkeen muistuttelemasta itsestään. :mrgreen:
Avokatko toimii kyllä joillekin, mutta jonkin verran omaa motivaatiota ja voimavaroja se kieltämättä vaatii. Laitoskatko on varmasti tukevampi vaihtoehto. mutta eilen käsitin niin ettet Megakettu sinne halua, etkä ylipäätään edes lopettaa ryyppäämistä koska onhan risteilyt ja kaikki. Käsitin myös niin, ettet pidä alkoholiongelmaasi kovin pahana.
Ei se laitoskatkokaan mitään auta, jos korkki narahtaa tai siideri sihahtaa auki heti kun katkon ovi sulkeutuu, sen tiedät itsekin.
Reittisi valitset ihan itse; ei sitä määrää mikään klinikka. Juomishimoakaan ei kukaan ulkopuolinen pysty loihtimaan pois, mutta tukea sen kestämiseen on tarjolla jos sitä haluaa.
Mistään “moralisoinnista” näissä jutuissa ei tosiaan ole kyse. Alkoholinkäyttö tai käyttämättömyys ei ole mitenkään sidoksissa moraaliin tai sen puutteeseen, mutta päihderiippuvuus voi kyllä tehdä moraalista varsin… venyvän.
Itse en ole enää päihderiippuvainen, mutta empä täysin raitiskaan. 
Olen itse ollut A-klinikan asiakas, ja arvostan kovasti klinikan työntekijöitä, jotka ovat ammattitaitoisia ja joskus jopa sen lisäksi oikein viehättäviä naisia. 
Siksi moinen “kukkahattutädittely” kuulostaa minusta hieman ärsyttävältä ja jotenkin juntilta.
