Vihdoinkin rohkaistun asiani kanssa kirjoittamaan tänne, kynnys on ollut jostain syystä korkea, vaikka ongelmani olen tiedostanut jollain tasolla jo kauan. Mutta jospa tämä olisi alku jollekin uudelle. Vihdoinkin.
Olen 34-vuotias mieshenkilö, ja alkoholin käyttö on ollut minulla runsasta koko aikuisikäni. En käytä alkoholia päivittäin, enkä välttämättä edes viikoittain, mutta juodessani juomiseni on perinteiseen suomalaiseen tapaan täysin humalahakuista ja kohtuudesta ollaan niin kaukana kuin mahdollista. Kertaluontoiset annosmääräni ovat hurjia ja henkinen tai fyysinen tasapainoni ei enää kestä ryyppyreissujen toipumisaikoja. Olen pyrkinyt kohtuuteen kymmeniä ja kymmeniä kertoja, käsitellyt asioita päässäni uudelleen ja uudelleen kohtuukäytön oppimiseksi. Vaan ei onnistu, kerralla käyttämäni määrät tuntuvat vain kasvavan ja humalakäytökseni pahenevan. Muistikatkot alkavat pidentyä ja morkkikset sitä myötä kasvaa. Olen myös henkinen kuntoutuja ja minulla on haasteita psyykkisen hyvinvointini kanssa muutenkin tällä hetkellä, joten alkoholin aiheuttamat ongelmat sotkevat tuotakin prosessia entisestään.
Olen hyvässä työssä ja asemani työpaikalla on ihan arvostettu. Olen elänyt pitkään vakituisessa parisuhteessa ja puolisoni on minulle kaikki kaikessa. Nyt alkoholinkäyttöni aiheuttamat sotkut ja sen vaikutukset henkiseen hyvinvointiini ovat tuoneet suuria ongelmia myös perhe-elämäämme, käytökseni kännissä on ollut aivan käsittämätöntä kuulemani mukaan eikä kenenkään tarvitse katsella tai kuunnella semmoista. Olen hirvittävän kiltti ja empattinen ihminen, joten poden hurjaa syyllisyyttä aiheuttamastani kärsimyksestä puolisoani kohtaan.
Kuten sanoin, olen pyrkinyt kohtuukäyttöön lukuisia kertoja, mutta annosrajojen laskemisen ym. aiheuttama paine ja niistä kännin myötä lipsuminen aiheuttavat entistä enemmän pettymystä ja itseinhoa. Olen tullut siihen tulokseen, että minun on helpompi kokeilla olla kokonaan ilman alkoholia, kuin pyrkiä käyttämään sitä jotenkin järkevästi. Minulla on vain taipumusta huijata itseäni vapaan viikonlopun tullessa ja kaikki aikaisempi skeida unohtuu iloisesti mielestäni. Muistot kultautuvat käsittämöttämän nopeasti silloin, kun alkoholikäyttö on ongelmallista. Nuo ovat niitä hetkiä, joita nollainjan pitämiseksi minun on osattava käsitellä jollain lailla. En vain tiedä, että miten.
Olen pohtinut alkoholin asemaa elämässäni ja kaikkia niitä tilanteita, mihin se on minut kohta 20 vuoden ajan saattanut, sanoja joita olen humalassa sanonut, vaaratilanteita joihin olisin voinut joutua, darrapäiviä, jotka ole elämästäni antanut kokonaan pois. Alkoholi ei ole tuonut elämääni mitään positiivista, en pidä yhdenkään alkoholipitoisen juoman mausta eikä minulla OIKEASTI ole mitään syitä dokata.
Tiedän kyllä miksi olen juonut. Itsetuntoni ja itsevarmuuteni ovat täysin nollassa sekä sosiaaliset tilanteet ovat hankalia, ja kuningas alkoholi tekee minusta reippaan seuraihmisen, joka on aina seurueen keskipisteenä. Ja kestän sitä hirveitä määriä sammumatta tai sammaltamatta.
Tavoitteenani on raitis, reipas ja terveellinen elämä. Ajatus on minulle jollain tasolla helpottava ja ikään kuin oljenkorsi, johon tartun mielen ollessa matalimmillaan. Tässä vaiheessa TOIVON onnistuvani.
