Kohtuukäyttöön pyrkiminen

[Soodakupla]

Itse toivoisin alkoholin käytön vähentämisen näkyvän vartalossa jossain vaiheessa. Ei ehkä vielä, mutta tässä kuukausien saatossa. Sen jälkeen kun neljäkymmentä tuli mittariin ja juominen riistäyi käsistä kaikki kalorit ovat tulleet keskivartaloon Olen aikuisikäni ollut suht hoikka, joten tuo on ollut järkytys. Koska kuitenkin tässä alkuvaiheessa vielä kompensoin juomattomuutta syömällä ja muuta kaloripitoista juomalla, mittanauhaa saa venyttää entiseen malliin.

Hienoa lukea, että sulla on mennyt hyvin Oikein kivaa viikonloppua

[RonjaK]

Juu, tutulta kuulostaa että neljänkympin tienoilla alkaa ne kalorit näkyä keskivartalossa Ihan sama kokemus. Vaikka syön melko terveellisesti ja liikun paljon, tässä iässä huomaa ettei se enää riitä hoikkana pysymiseen. Etenkään kun viiniä kuluu niin reippaasti… pitkään yritin keksiä mitä tahansa muuta keinoa painonhallintaan, kunhan ei vaan olis tarvinnut luopua tissuttelusta. Mutta eipä ne intermittent fastingit ja juuston syönnin vähentämiset näytä tekevän läheskään niin suurta eroa kuin juomisen huomattava vähentäminen, yllätys yllätys.

Ei siis tarvi kuvitella että tässä mistään suurista muutoksista painon suhteen olisi kyse, ihan vaan pienestä erosta mutta kuitenkin oikeaan suuntaan. Ei ne kilot ole muutamassa viikossa tulleet niin eivät ne tietenkään lähdekään muutamassa viikossa (jos lähtevät ollenkaan, mutta kuha ei tule lisää ainakaan)

[Soodakupla]

Mulla varmaan maksa on ämpärin kokoinen ja painaa kymmenen kiloa Ei se “kalori on kalori” taida alkoholin kanssa pitää paikkansa? Sata kaloria viinistä vs. sata kaloria juustosta. Tai emmä tiedä, onko eroa. Tarttuuko toinen tiukemmin uumalle

Muokkaus: mulla on neljä lasta. Taitaa vyötärönympärys olla tällä hetkellä sama kuin aina loppuraskauksissa. Tämä ei vaan näytä yhtä helpolla lähtevän mutta eihän se tosiaan hetkessä ole tullutkaan

[RonjaK]

Katsoin, että olin vähän reilut 2 kk sitten aloittanut tämän ketjun, eli silloin tein tämän päätöksen että nyt on sitten pakko oikeasti vähentää juomista eikä aina vain päivitellä, että pitäisi tässä kohta puolin ruveta harkitsemaan vähentämisen suunnittelemista… vaikka tämän päätöksen tekemisen jälkeen kaikki viikot eivät ole sujuneet ihan suunnitelmien mukaan, mutta yhdestä asiasta olen kuitenkin pitänyt kiinni: en ole ottanut yhtään salaryyppyjä puolison selän takana. Nyt täytyy raportoida, että olipa lipsahdus lähellä tässä pari päivää sitten.

Oltiin juhlimassa hääpäivää ulkona ja otettiin maltillisesti vähän kuppia. Yritin vielä vähän vihjailla että otettaisko vielä yhdet, mutta puoliso oli sitä mieltä että nyt riitti (ja toki täysin objektiiviselta kannalta varmasti riittikin). Kun tultiin kotiin niin mietin matkalla että voisin napsaista baarikaapista vähän ylimääräistä hänen ollessaan suihkussa, eihän se mitään huomais kun hengitys joka tapauksessa haisee jo alkoholille… kyllä siinä sai hetken jos toisenkin taistella itsensä kanssa, miettiä oikein järjellä että mitä ihmeen hyvää siitä seuraisi jos ottaisin vielä yhden snapsin. Ei taatusti yhtään mitään hyvää, pahaa mieltä ja mahdollisesti fyysistä pahaa oloa kylläkin.

Onneksi pysyin sitten aisoissa enkä mennyt baarikaapille, kylläpä harmittaisi jos olisin sortunut moiseen hölmöyteen. Mietityttää kyllä, milloin tällaisesta refleksistä pääsee yli, ettei tulisi enää edes mieleen moiset Tässä voi kuitenkin olla hyvillä mielin siitä että olen jo monta kertaa vastustanut kiusausta vaikka tilaisuus olisi ollut, ehkä tässä vielä pääsee siihen vaiheeseen ettei se enää tunnu edes kiusaukselta!

[Olga]

Komeasti taklattu! Olemme tapojemme orjia, ja alkoholia tekee nimenomaan päihtyneenä mieli saada lisää.

Edesmennyt isäni joskus tuumasi, että hänellä jo pelkkä mieleen juolahtanut ajatus alkoholista (oluesta) johti lähes poikkeuksetta juomiseen. Jos ei heti, niin kuitenkin saman päivän aikana. Vaikka ei edes isommin tehnyt mieli.

Mitä tulee painonhallintaan… olen vähentänyt alkoa reilut puoli vuotta. En ole laihtunut grammaakaan. Toivon teille muille vähentäjille tällä saralla parempaa menestystä!

[moonhappy]

Moi,olin n.5 viikkoa ‘vähällä kulutuksella’ alkon suhteen.pari kertaa pari lasia viiniä ja samoin parit saunakaljat 2 kertaa.toimi ihan hyvin.painoa tuli puolitoistakiloa lisää,vaikka liikuin yhtäpaljon.toki olo oli virkeempi,kuin kännien jälkeen.ehkä työstressi lisääntyy ja kuormittaa pikku hiljaa.ennen sain sen nollattua juomisella.en ole vielä löytänyt sopivaa keinoa purkaa stressiä.liikunta toimii jokseenkin hyvin! Mutta oikea on taas suunta ja hyvää kesän alkua kaikille!

[Ihrakiri]

Liityin juuri keskustelupalstalle, erään toisen ketjun innoittamana missä käsiteltiin supermaksaa. En ollut asiasta koskaan kuullutkaan, mutta kaverini vinkkasi asiasta minulle.

Ei ole tarkoitus kaapata ketjua, Ronja kirjoitti erittäin hyvin, enkä takuulla pystyisi artikuloimaan asioita paremmin.

Itselläni on pitkälti sama tilanne. Isäni joi jatkuvasti koko lapsuuteni, halveksin juomista ja olin nollatoleranssiin taipuvainen +25v asti. Menetin ihmissuhteita sen takia silloin. Sitten naissuhteiden kautta annoin mahdollisuuksia alkoholilla, kun niitä minulle tarjottiin, ja siitä se sitten lähti.

Annoskoko kasvoi vuosi vuodelta, hyvin hiljalleen. Isompi kierre alkoi kun jäin työttömäksi 2018 kesällä. Tapasin nykyisen vaimon 2014 alussa, ja vielä loppuvuodesta 2019 kun asuttiin meidän yhdessä rakentamassa talossa, hän taputteli minua olkapäälle hyväksyen ja ymmärtäen, kun kirjoitettiin joulukortteja ja herkistyin siinä pienessä sievässä.

No niistä ajoista hänen ymmärrys ja hyväksyminen asiaan on kokenut rajun muutoksen. Se on mennyt siihen pisteeseen, että nykyään sitä ei tipu yhtään. Ymmärrystä siis

No ei siinä vielä mitään. Nyt laskin että viimeisen vuoden aikana olen menettänyt vähintään 4 ystävyyttä sanomalla jotain Whatsappin kautta. Ei ole ollut mitään ko. henkilöä ihmisenä loukkaavaa, ja toisinaan on ollut tilanne missä itse olen kokenut tulleeni loukatuksi. Sitten kun sanon siitä asiallisesti, että miltä tuntuisi jos sinulle sanottaisiin noin, ja tämä on se paras esimerkki, ihminen jota olen pitänyt yhdestä parhaista kavereistani 35v ajalta, feidaa/ghostaa jättää vastaamatta.

Kieltämättä kaverit käy vähiin tällä tahdilla. Vaimo vieressä kuitenkin vielä, ja meidän suhde on säilynyt vakaana koko 11v. Pyrin juomaan ilta-aikaan kun muut nukkuu, toimimaan näkymättömästi. En halua lapsilleni sitä paskaa mitä sain omalta isältäni koko lapsuuteni. Tähän saakka olen onnistunut, eikä lapset ole kärsineet, nyt 7 ja 9 vuotiaat, saatikka nähneet mua humalassa juuri koskaan.

[Ihrakiri]

Unohdin laittaa annoskoot. 80kg mies. 15 neloskaljaa riittää kun aloittaa alkuillasta. Sellainen 5-6h setti kun juo nuo, ja seuraavana päivänä herää kuin ei olisi ikinä mitään ottanutkaan.

Lopuksi haluaisin kysyä, käykö kukaan Tikkurilan AA:ssa, se on minua lähin, ja sinne vaimo kehotti menemään jo vuosia sitten. En koskaan mennyt, enkä tiedä olenko valmis vieläkään.

Itellä se kun ei tuu darraa, ja pystyy olemaan muuten normaalisti päivän, niin ei tuu stoppia juomiselle jos ei oo mitään syytä lopettaa sitä.

Sitten kun on menoa, oli se mitä tahansa, kun oon luvannut että hoidan sen, niin hoidan sen, ja selvinpäin.

[Teme70]

Tervetuloa @Ihrakiri palstoille.

Tuohon supemaksaan en ole törmännyt kuin netin keskustelupalstoilla paitsi tilhen kohdalla. Käsittääkseni ihmisen maksa on aika tasainen etanolinpolttaja. Alkoholin vaikuttavuus on sitten toinen asia ja siinä ahkera treenaaminen eli toleranssin kehittyminen näyttelee isoa osaa.

Polttipa maksasi miten hyvänsä, yhtään vähemmän haitalliseksi ei etanoli elimistöllesi kuitenkaan muutu, joten varmasti vähentämiselle löytyy hyviä syitä.

AA-ryhmään kannattaa ehdottomasti mennä. Luultavasti yllätyt, miten lämpimästi siellä otetaan uusi tulokas vastaan. Ensimmäinen askel, oman ongelmansa myöntäminen ja voimattomuus sen edessä, on tärkein. Siitä voi alkaa toipuminen.

[Puuhapete]

Terve @Ihrakiri
Juomamääräsi ovat todella suuria. On ihme, jos tästä ei seuraa sinulle vakavia terveysongelmia ennemmin tai myöhemmin.

Ja on todennäköistä, että muutut jossain kohtaa yhtäkkiä hyvin riippuvaiseksi.

Ota n. 3kk tauko alkuun ja mieti terveyttäsi. Olen käynyt saman tien. Ja onneksi nyt kohta vuosi juomatta.

T. Puuhapete

[Winston]

@Teme70

Tuohon supemaksaan en ole törmännyt kuin netin keskustelupalstoilla paitsi tilhen kohdalla.

En ole varma mistä supermaksajutusta tässä puhutaan, mutta aikoinaan täällä Plinkissä vaikutti aktiivisesti eräs juoppo(Mitähän Korkkikselle muuten mahtaa kuulua? Hän oli symppis tapaus), joka aina leveili supermaksallaan. Aloitti joskus supermaksaketjun, joka oli siis ihan omaa hassutteluaan.

Mutta joo, keskushermostotoleranssia alkoholiin voi periaatteessa kasvattaa taivas on rajana -tyyliin, kunhan vain tarpeeksi ahkerasti treenaa. Onhan näitä tapauksia ollut, jotka ihan tajuissaan ja tolpillaan hönkivät alkometriin sellaista 8:aa promillea . Keskushermostotoleranssi ei kuitenkaan suojaa alkoholin muilta haitoilta. Yleensähän maksansa saavat kirroosiin nimenomaan ne, joilla on korkea toleranssi etanolin keskushermostovaikutuksiin, eivät suinkaan tolettomat ensikännien juojat .

[RonjaK]

Jaahas, tässä muutama kuukausi sitten vierähtikin ilman kirjoittelua. Kesä meni välillä reissussa ja välillä tehden töitä oikein olan takaa, niin ei tuntunut olevan aikaa kirjoitteluun. Välillä kyllä oli myös tämän vähentelyn suhteen sen verran hälläväliä-meininki, ettei siitäkään syystä tullut palstaa seurattua eikä varsinkaan kirjoitettua… mutta täällä ollaan nyt taas!

Olen nyt palannut ruotiin vielä vähän kovemmalla otteella. Viikossa on viisi alkoholitonta päivää, ja ne kaksikin päivää jolloin “saa ottaa”, pidetään hyvin hillittyinä. Se 7 annosta viikossa on ehdoton maksimi, mutta joskus jää jopa sen alle.

Jotain edistystä tässä ajatusmaailmassa on sentään tapahtunut, kun osaan olla nyt ihan hyvillä mielin ainakin sen maanantaista perjantain ihan kuivin suin. Toki sitä monesti on yritetty aiemminkin, mutta pyrin aina viimeistään keskiviikkona keksimään jonkin tekosyyn miksi saisi juuri nyt ottaa lasin viiniä… sitä vikaa ei nyt enää ole. Kieltämättä on edelleen vaikea lopettaa parin juoman jälkeen pe-iltana, ja olla kuivin suin lauantaisin, mutta eiköhän tämä tästä.

Nämä tietyt alkoholittomat viikonpäivät eivät siis riipu töistä vaan treeneistä Pyrin siis kuntoilemaan vahvasti ja tavoitteellisesti, eikä juominen passaa yhteen treenaamisen kanssa. Siksi lauantai on päätynyt yhdeksi niistä alkoholittomista päivistä, mikä tuntuu toisaalta epäloogiselta. Mietinkin aluksi, että pitäisikö yrittää muuttaa treenisuunnitelmaa niin, että saisi lauantaina juoda, mutta sitten pysäytin itseni. Juuri sitähän ei pitäisi tehdä, että yrittää sovittaa elämää juomisen ympärille. Juomisen täytyy sopia muuhun päiväjärjestykseen eikä toisin päin. On tässä nyt ehkä kuukauden päivät menty tällä ja kieltämättä kokonaiskulutus on huomattavasti vähentynyt. Pyritään jatkamaan samaa linjaa, eiköhän se käy tästä vielä helpommaksi tottumuksen myötä

[peruutuspeili]

Oma saagani. Varhain alkaneen ja pitkään jatkuneen alkon käytön jälkeen aloin tunnustaa itselleni, että se on ongelma. Alkuaikoina yritin rajoittaa juomistani mm. siten, että juon vain juhlissa (niitä riitti silloin), vain hyvässä seurassa, vain yksin, vain viikonloppuisin, vain lapissa (jota varten hankin mökinkin sieltä, kuten myöhemmin tajusin), vain lomalla, vain ulkomailla, vain kaksi tai kolme annosta kerralla, ja sitä rataa. Turhaa kaikki - lyhyen ajan, yleensä muutaman viikon kuluttua, olin lähtöpisteessa juomiseni kanssa. Kun tajusin tämän, päätin lopettaa juomisen kokonaan. Raittiuskauteni kestivät joko aamupäivästä iltapäivään, tai kerran yli vuodenkin; se viimeksimainittu päättyi, kun arvelin hallitsevani homman ja voivani joskus nauttia ryypyn-pari; kolme viikkoa ja taas olin lähtöpisteessä. Näin päättyivät kaikki hallintayritykseni rakkaani (ts. alkon) kanssa, tätä viimeistä lukuunottamatta, joka perustui lopulliseen eroon ja joka on kestänyt kauan. Tajusin, että olin koko ajan ollut pitämässä ovea raollaan, että jospa kuitenkin joskus ja jotenkin voisin vielä ottaa. Olin koko ajan, enemmän tai vähemmän tietoisesti, suvaitsemassa alkoholin läsnäolon habituksessani. Se rajoitti ajatusmaailmaani, vaikutti kaikkeen, visualisoin sitten paljon myöhemmin olemukseni planeettajärjestelmäksi jonka aurinkona oli etyyli, ja jota kaikki muu kiersi. Vasta kun henkisen murroksen jälkeen päätin, että ei koskaan enää, ei tippaakaan, ei edes lasia skumppaa pojan häissä, tuo kuvio alkoi hajota ja noin kahden vuoden jälkeen alkoholi ei enää kuulunut maailmaani, se oli kemiallinen yhdiste muiden sellaisten joukossa joista en ole koskaan tajunnut mitään. Olin vapaa - tajusin hiljalleen, että koskaan ei ole “pakko“ ottaa, että on valtavasti tilaisuuksia ja tilanteita joihin alkoholi ei liity millään tavoin ja että lukemattomilla ihmisillä ei ole pakkomiellettä alkoholin suhteen. Kokemus oli voimakas, käänteentekevä. Selailen silloin tällöin näitä palstoja ja kirjoittelen harvakseen, koska toivon että kokemuksistani voisi olla hyötyä jollekulle alkon kanssa kipuilevalle.

[KarvanVerran]

Olin vapaa - tajusin hiljalleen, että koskaan ei ole “pakko“ ottaa, että on valtavasti tilaisuuksia ja tilanteita joihin alkoholi ei liity millään tavoin ja että lukemattomilla ihmisillä ei ole pakkomiellettä alkoholin suhteen. Kokemus oli voimakas, käänteentekevä.

Ymmärrän miltä sinusta tuntuu. Koin ihan samanlaisen tunteen. Se vapaus minkä sen jälkeen tuntee on vaikea kuvailla. Kuin kahleet olisi poissa, etkä ole enää kiinni siinä vanhassa pirulaisessa jonka ympärillä kaikki pyörii.

Onneksi olkoon että pääsit asiasta eroon, ja kiitos kun jaoit kokemuksesi. Uskon että esimerkeistä on paljon hyötyä muille jotka ovat tällä matkalla vielä. Ei kannata luovuttaa vaikka matkalla kompastelisi. Se vapaus on mahdollinen ja tavoittelemisen arvoinen.

[moonhappy]

Joo tähän voinkin jatkaa vähän samoja kuulumisia! Eli 5 viikkoa ilman kännäystä,join toki 4 saunaolutta(joista 2 alkoholitonta) koko aikana.kesällä tuli pari kiloa lisää painoa juuri tissuttelun vuoksi.lisäksi ruokavalio oli välillä epäterveellistä ja liikkuminen minimissään 30 asteen helteen vuoksi.mitään lääkitystä en ole nyt käyttänyt.väsymystä on,mutta kaikki veriarvot oli ok.olen tarkoituksella ottanut lauantaivuoroja töissä,koska silloinhan ei tule juomisen mielihaluja.lisäksi pari viikonloppua meni vähän sairaana ja en saanut juoda.toisessa oli lääkekuurikin.unet on aika sekoja,muuten suht tasaista.aloitin taas lisää liikuntaa(kävely/hölkkä) ja myös saliharjoittelun.aikataulu on välii tiukka ja aikaa kaljoitteluun ei jää.

Yksi ilta himoitti taas juoda ja kävin baarissa ottaa 2 olutta.näin seurueen,joka oli “pitänyt hauskaa” jo useamman päivän.musa soi ja shotteja meni alas sitä mukaa kun tarjoilija kantoi pöytään! Kauppakassit oli levällään lattialla ja osa kaatuilikin.silloin mietin,että tuollainen itsekin olin joskus! Olin ja siihen en enää halua palata! Kotona oli vielä olutta ja join saunassa pari.enemmänkin olis ollut ja koko yö aikaa kuunnella biisejä ym.mutta se ei vaan maistunut.vähän tuntui oudolta.en ottanut naltrexonia ja vapaatakin oli pari päivää.no hyvä niin.olen tullut varovaisex ja lisäksi uskon johonkin korkeimpaan,joka näyttää oikeaa tietä ja välillä jopa ohjaa ja näpäyttää,jos alan lipsua.

[RonjaK]

No niin, täällä taas. Jälleen yksi kohtuukäytön viikonloppu takana. Olen nyt onnistunut hyvin pitäytymään siinä itselleni asettamassani seitsemän viikkoannoksen rajassa, mihin olen kohtuullisen tyytyväinen. Tajuan tosin, että en pidä sitä seitsemää annosta YLÄRAJANA vaan ainoana oikeana määränä - toki vähemmänkin voisi juoda, mutta väkisinkin tulee se ajatus että “ok nyt saan vielä yhden viinilasin juoda” eikä sitä tietenkään voi jättää juomatta, ettei mene tilaisuus hukkaan

No, positiivisena seikkana kuitenkin voin raportoida, että nykyään se tuntuu kuitenkin riittävältä määrältä. Ei enää jää kismittämään, että hitto kun ei saa enää ja mitäs jos vielä kuitenkin voisi salaa naukkaista vähän lisää, voihan sitä taas huomenna tai ensi viikolla palata ruotuun… eli on tässä selkeästi edistystä tapahtunut. Eiköhän se edistyminen tässä jossain vaiheessa vielä etene siihen, ettei tarvitse välttämättä sitä seitsemääkään drinkkiä ottaa, vaan voi tyytyä vielä vähempään hyvillä mielin.

Hyvää viikkoa kaikille

[RonjaK]

Hyvää maanantaita! Juuri kun viikko sitten kirjoitin, että näköjään pidän sitä 7 drinkin viikkoannosta “pakollisena” rajana ylärajan sijaan, viime viikonloppuna jäätiinkiin huomattavasti kiintiön alapuolelle Ei se tosin johtunut varsinaisesti omasta hyveellisyydestäni, sillä tarkoitus oli kyllä ottaa vähän enemmän mutta kohtalo puuttui peliin.

Perjantaina otettiin työpäivän päätteeksi yhdet oluet. Puolisolla on tietty vaiva, jonka oireet monesti pahenevat alkoholin takia - joskus enemmän, joskus vähemmän. Tämä on yksi suuri syy siihen, miksi hän juo aina vain vähemmän. No, tällä kertaa sen yhden oluen jälkeen vaiva alkoi jo tuntua joten oli selvää, että sen enempää hän ei juo. Siinä sitten päässäni alkoi tietenkin heti se arpominen, että kehtaisinko nyt kuitenkin hakea itselleni viinilasin niin kuin oli aikomus, vai katsooko hän pahalla yksin juomista… enkä sitten oikein millään keksinyt mitään oikeutusta siihen että joisin yksin kun kerran kova tarkoitus on vähentää. Perjantain saldo jäi siis siihen yhteen

Sunnuntai on toinen päivä, jolloin on “lupa” ottaa. Silloin otinkin sitten oluen ennen lounasta ja pari punaviinilasillista lounaan päätteeksi. Kiintiöön olisi vielä mahtunut reippaasti enemmän, mutta eipä oikeasti tehnyt mitenkään hirveästi mieli. Hyvillä mielin jäin siis noinkin mataliin lukuihin

Mietin tässä, että ainakin minun tapauksessa kohtuukäyttö vaikuttaa täysin realistiselta ja mahdolliselta tavoitteelta. Täällä on ollut keskusteluja siitä, ettei alkoholistista ole ikinä kohtuukäyttäjäksi ja joidenkin mielestä ainoa vaihtoehto on lopettaa täysin sen sijaan, että kiusaa itseään yrittämällä pitää määrät kohtuullisina. Ihmiset ja heidän tilanteensa ovat erilaisia, ja olen mielestäni nyt todistanut itselleni, että kohtuukäyttö onnistuu koko ajan helpommin. En toki olisi koskaan alkoholistiksi identifioitunutkaan, vaikka sillä polulla koin olevani. Taisin onnistua kääntymään takaisin ajoissa

(Tämä ei tietenkään tarkoita, että nyt yhtäkkiä mitään ongelmaa ei olisi. Matka jatkuu samaan malliin, aina astetta paremmilla fiiliksillä.)

[Soodakupla]

Positiivisia kuulumisia (ei tokikaan puolisosi vaiva). Itselläkin vähän käytön viikkoja pari takana. Nautin näistä selkeistä ja kirkkaista aamuista vaikka jossain vaiheessa varmaan niitä pöhnäisiäkin tulee vastaan. Nyt näin ja hyvä niin.

Oikein ihanaa viikon jatkoa sinne

[RonjaK]

Kiva kuulla, että sielläkin on selkeitä ja kirkkaita aamuja! Jokainen hyvä päivä on plussaa, vaikka niitä vähän kehnompiakin päiviä tulisi aina välillä.

Meillä oli tuossa tiistaina vieraita käymässä, katsottiin jalkapalloa. Mietin etukäteen että pitäytyisinkö edelleen siinä tiukassa linjassa, että viikolla ei oteta mitään, vai voisiko tällainen erikoistilaisuus oikeuttaa pariin juomaan. Ulkoistin sen vastuun sitten vähän puolisolle, että jos hän haluaa ottaa niin otetaan, jos ei niin en ota minäkään. Juotiin sitten molemmat pari-kolme viinilasia, ei siinä sen kummempaa. Jos nyt oikein hiuksia lähdetään halkomaan, niin viime viikonlopultahan jäi vähän kiintiötä niin sanotusti yli…

En ole oikein varma, mikä strategia tässä olisi paras. Toisaalta niihin sääntöihin ja rajoituksiin liittyy tietynlainen turvallisuuden tunne - ei tarvitse arpoa ja miettiä, että pitäisiköhän ottaa tänään vähän juomaa tai montakohan sitä ottaisi, jos on kerran päättänyt ne tietyt päivät ja tietyt määrät. Toisaalta tuntuu kuitenkin vähän tyhmältä ja lapselliselta pitää niistä säännöistä niin tiukasti jos on jotain erikoista, kuten vieraita tulossa tai jotain menoa viikolla Tärkeintähän on sen kokonaiskulutuksen vähentäminen, mikä on onnistunut hyvin.

Ainoa mitä pitää varoa on se, ettei lähde sitten lipsumaan muissa tilanteissa. Meillä oli ennen tätä projektia tapana keksiä tekosyitä keskiviikkoisin tai viimeistään torstaisin, että miksi saisi jo nyt vähän maistella viiniä, vaikka istuttiin vaan kotona kahdestaan sohvalla. Nyt se ei enää onneksi tule edes mieleenkään, juon tyytyväisenä teetä leffaa katsellessa. Näillä eväillä jatketaan

[Guttaberkka65]

Kylläpä kuulostaa tutulta. Kirjauduin vasta nyt tänne, vaikka ajatus on ollut pitkään mielessä. 10 vuotta sitten olin täällä tupakanpolton lopettamisen takia ja sain tosi hyvää tukea ja onnistuin. Nyt ei ehdi, mutta myöhemmin palaan. Ja toivottavasti Ronja pysyy täällä, kuulostaa tarinasi niin tutulta.