…
Minulla samankaltaisia kokemuksia kuin sinulla, vaikka en olekaan kauniimpaa sukupuolta.
Mielen heilahtelu, halu raitistua aina sunnuntaisin, maanantaisin, ja sitten loppuviikkoa kohti olikin jo halua vetää resettiä.
Hain vuosia raittiutta, mutta en saanut sitä. Lopulta viime vuonna sain sen verran kovempaa motivaatiota, kun oli tullut taas ihan riittävästi sählättyä, että halusin lopettaa.
Uskoisin, että paras keino jatkaa juomattomia päiviä on päättää “väkisin” olla raittiina 100 päivää, ja katsoa sen jälkeen haluaako kokeilla. Mutta kannattaa olla päivä kerrallaan raittiina, niin että ei liikaa sure menneitä eikä huolehdi huomisesta.
Karu asenne myös auttaa. On ihan turha edes ilahtua siitä, että nyt juuri ei ole halua juoda. Se haluttomuus kyllä haihtuu aivan varmasti. Ei siinä ole mitään haastetta olla juomatta silloin kun ei halua juoda. Haaste on olla raittiina kun haluaa vetää perseet. Tuohon juuri auttaa se karu asenne. Oletko valmis kuolemaan? Silloin olet valmis ehkä myös elämään. Alkoholi on niin vakava addiktion lähde, että mieli kiukuttelee valtavasti, jos ei saa itselleen rakkaintaan. Se uhkaa itsemurhalla, ikuisella surulla ja epätoivolla. Juuri tuollaisen hetken keskellä voi todeta, että tätähän voi helposti jatkaa päiväkausia. Kyllä sitä pystyy ihan hyvin elämään, vaikka ei haluaisikaan elää, kun ei saa viinaa. Nuo ovat siis niitä pahimpia hetkiä, jotka eivät jatkuu kauaakaan. AA auttaa, myös muut vertaistuet.
Uskoisin, että sinulla on samankaltaista ongelmaa kuin minulla, ettet halua sitoutua mihinkään toipumiseen tosissaan. Mieli tahallaan tekee silloin niin, että vaikka olet aikonutkin mennä esim. AA:han, niin perut niitä AA-menoja hyvien syiden takia. Kannattaa valita: onko raittius kaikkein tärkein asia vai ei. Jos se on toiseksi tärkein, on vaikea pysyä raittiina.
Itselleni tässä myös kirjoitan. On alkanut ote vähän löystyä, ehkä otan juomattomuuden liian rennosti jo…
Samaa mieltä myös täällä. Aina kannattaa kokeilla… Ainakin elimistö kiittää, vaikkei mieli olisikaan jatkuvasti maailman aurinkoisin. Nyt kesän kynnyksellä on hyvä kokeilla, miten pärjää esim syyskuuhun asti ilman pisaraakaan.
AA-ryhmät ovat siitä hyviä kokoontumisia, että toisten kokemuksista voi noukkia ne, jotka sillä hetkellä ovat avuksi. Alkoholismi on osittain tunne-elämän sairaus, mikä tarkoittaa että kaikilla, minä mukaan lukien, on vahva yliherkkyys ja ylikorostunut itsekeskeisyys kaikilla viettielämän alueilla. Raittiuden jatkuessa ja ajettelukyvyn selkiytyessä aa-porukasta voi kuitenkin valita ihmisiä, joihin haluaa tutustua lähemmin. Useimpien kohdalla riittää, kun kadulla tai palaverissa tavattaessa moikkaa iloisesti.
Kun menet 15 vuoden tauon jälkeen seuraavan kerran palaveriin, saatat tavata sellaisia, jotka olivat jo silloin mukana ja raittiina edelleen.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
…
Grapelta hyvä kirjoitus!
…
Oon itekin säikky niin kirjauduin tänne plinkkiin. Täällä voi kotosalla kirjoitella omia mietteitään ja tuntojaan mitä alkoholi-ongelmaan tulee. Tänne kun jaksat kirjoitella asioita niin joku vastaa. En oo kun muutaman kerran käynyt elämäni aikana AA:ssa. En osaa siitä sanoa juuta tai jaata. Arkuuteni on mut ajanut poies samantein - ei ihmiset. Oma edesmennyt isäni raitistui sitä kautta ja lasinen lapsuus päättyi mun osalta. Taisi jonkun aikaa käydä. En tiedä miten pitkään. Vuoden ainakin. Kävi aikansa ja sen jälkeen oli elämänsä loppuun asti raitis. Liian aikaisin vaan poistui sairauskohtauksen takia pois elämästäni.
Tämä mulle on sopinut tuon herkkyyteni ja arkuuteni takia kun vaikea puhua vieraille ihmisille. Täällä olen sitten saanut neuvoja ja tukea niin AA:laisilta kuin muulla tavalla raitistuneilta. Avoimin mielin oon yrittänyt ihmisten apuun suhtautua ja silleen monen monta hyvää vinkkiä saanut selvinpäin pysyttelyyn. Reilun vuoden ollutkin ilman alkoholia niillä eväillä mitä oon saanut täältä. Teit jo ensimmäisen ratkaisevan liikkeen kun kirjauduit tänne!
Tervetuloa tänne! 
…
…
…
On vaiva, on ja paha! Hoidoksi tehoaa vain täydellinen pidättäytyminen alkoholin käytöstä. Antabusta vaan ja lepoa tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan. Jos vähänkin tuntuu, että Antabusta tarvitaan, niin sitä tarvitaan. Retkahdusvaara on ilmeinen.
Hei mariamagdaleena!kirjoituksesi voisi olla omani,niin tutulta kuulostaa.
minulla on 15 reippaampaa alkoholinkäyttöä takana,siitä lähtien kun erosin.
Ensin rehvakkaammin baareissa ja myöhemmin enempi neljän seinän sisällä,koska töppäilyt on olleet sitä luokkaa…
Joskus vielä kännissä kuitenkin erehdyn ihmisten ilmoille niinkuin 3vk sitten jonka seurauksena pistin taas korkin kiinni.
minäkin olen välillä käynyt Aa-saa,on antabukset jne mutta nekään ei auta jos ei niitä ota!!
Nyt en ole tarvinnut antabustakaan,sen verran pahasti tuli töpättyä,että alan pikkuhiljaa hyväksyä etten voi ottaa,ollenkaan.
Olen itsekin keikkunut kahden vaiheilla ja ajatellut etten taas mene Aa-han kun sitten pitäisi olla kokonaan raittiina…eli olen jo petannut seuraavaa juomiskertaa.
tällä kertaa minua on hirveästi auttanut blogien lukeminen,joihin oli linkki täältä sivulta…ensin luin erään miehen tarinan raitistumisesta kolmen vuoden päähän,niin näkee miten elämä voi muuttua kokonaan…(soberismia.fi)ja sitten luin erään naisen vastaavan kertomuksen niin siihen oli helppo samaistua,ja ymmärtää mitä kiusauksia ja haasteita matkalla voi tulla ja miten niitä voi vähän ennakoida…itsekin olen aina sortunut heti kun vähän masentaa/vituttaa jne ja pisin 3kkn raittius Aan avulla loppui siihen kun oliniin mahtava fiilis että ajattelin etten minä mikään surkea alkoholisti olekaan ja voin juoda…
että nyt yritän pysyä tasaisella mielellä,ei mitään älyttömiä itsesyytöksiä,tapahtunutta en voi muuttaa,sairauttani en ole valinnut,ainoastaan voin valita etten juo tänään,huomisesta en tiedä,ja etten myöskään tulisi johonkin ihme euforiaan niinkuin viimeksi taisi käydä ja siihenkin ratkesin.
Ei tämä silti helppoa ole,ainakaan näin pe-la kun alko vaan pyörii mielessä mutta olen syönyt suklaata,karkkia jne että olisi niin äklö olo ettei tee enää mitään mieli!
Ja juon paljon vettä ja ajattelen kuinka iho ja kaikki solut uudistuu kun olen vaihtanut oluen ja viinin juonnin veteen!Ja nyt voi jo katsoa peiliinkin,sekin motivoi…
Tsemppiä Mm,samassa veneessä tässä ollaan!
…siis 15 Vuotta!
…
Tsemppiä sinulle!
Viiinapiru ei sinua voita, koska et edes taistele sitä vastaan, vaan luovutat, olet taistelematta.
Kun ei ota ensimmäistä huikkaa, ei tarvitse alkaa säätää.
Nauti noista 10 ensimmäisestä päivästä, sellaista helvettiä ei pääse oikein myöhemmin kokemaan…
Tässä motivaatiota:
youtube.com/watch?v=cZjtRQMEOmI
10 päivää raittiutta, ja olet voiton puolella!!!
…
Tsemppiä!
…
…
Moi magdaleena! Olen ehkä kolme kertaa kirjoittanut sulle ja joka kerta hävittänyt viestini. Huutaa vain erroria. Yrittääköhän tää jotenkin vihjailla mulle, ettei mulla ole mitään järkevää sanottavaa joten ÄLÄ KIRJOITA. 
No yritän silti taas kerran!
Luin silloin sun aloitusviestin ja sieltä vähän pisti silmään kun kerroit, ettei mikään tukikeino ole tuonut sulle raittiutta. No vähän saivarteluahan tämä on, mutta minusta huomioimisen arvoinen asia. Eli kuten itse sanoitkin, itsehän sitä juomatta kuitenkin pitää olla, eli tehdä se työ. Kannatan apukeinojen kartoittamista mutta kuitenkin muistaa samalla, että ne ovat nimenomaan apukeinoja.
Toinen asia on kun mietit, että on hankalia tunteita ja elämä tuntuu paskalta, mutta että oletkin ollut vasta kolme viikkoa juomatta. Tosi on, että aivokemiat on vielä sekaisin ja sen suhteen olo tulee kirkastumaan, mutta päihteettömyys ei itsessään kuitenkaan suoranaisesti anna mitään elämäniloa. Se mahdollistaa sen elämänhalun löytymisen, mutta se ei sitä anna. Minusta tuntuu, että jos ihminen odottaa raittiuden antavan suoraan jonkun palkinnon, että taivaat avautuvat kun en juo, on retkahdus edessä ennen pitkää. Mutta raittiina on huomattavasti helpompaa tarkastella, että mikä minun elämänhaluani ja -iloani syö ja voiko sille mitään tehdä. Minä ainakin olen vuosien aikan etsinyt ja hakenut, vähän vaikka mistä, ja tajuan nimenomaan etsineeni elämänhalua. Suoraan sanottuna se on ollut aika hukassa. Muistan joskus hilluneeni baarissa ja jatkaneeni juomista pilkkuun asti sen takia, että minua on ahdistanut ajatus seuraavasta päivästä ja tulevasta elämästä, jossa en ole nähnyt mitään valoa. Halusin, että se känni ja ilta vain jatkuu ja jatkuu, koska muuta elämää ei ole. Surkiaa. 
Raittiuskaan ei suoraan sitä elämänhalua ole tuonut eikä se vie hankalia tunteita pois, mutta niiden kohtaaminen on, en sano helpompaa, vaan ylipäätään mahdollista. Ja sillä tavalla myös niistä eteenpäin pääseminen. Juomalla sitä vain siirtää, eikä se voi olla koskaan mikään ratkaisu. Ja kun raittiina aikana on tullut hetkiä, että tästä kamalasta tunnetilasta en selviä, olen silti saanut oltua juomatta sillä järjen äänellä, joka on sanonut että jos nyt juot, riskeeraat sen mahdollisuuden, että huomenna, viikon, vuoden päästä on jo paljon parempi. Minä olen niin pelkuri, että en uskalla riskeerata kovin helposti. Joskus siitäkin hyötyä. 
Minusta sulla on sillä tavalla hyvä tatsi tähän hommaan, että sinä kirjoitat ja avaat nyt näitä ajatuksiasi, tuntemuksiasi ja kohtiasi. Anna mennä, se on hyvä tie!
…