Nyt kun ei vielä ole tapahtunut vieläkin pahempaa, kannattaa tehdä hyvä jatkosuunnitelma. Homma saattaa kyllä nimittäin mennä vieläkin pahemmaksi hyvällä todennäköisyydellä.
Itse päädyin vielä sellaiseen toilaukseen, juomaan työpaikalla, että ainakin se pysäytti. Ja sain sen seurauksena päihdeseurannan, mikä on ollutkin nyt hyvä ulkopuolinen pakkomotivaatio labratesteineen. Lapset joutuivat myös näkemään minut välillä humalassa, eikä sitä kai tajuakaan itse juodessa, miten törkeää jo sekin on, ja vahingoittavaa aiheuttaa huolta lapsilleen. Sitä luottaa liikaa itseensä, ja että osaa kyllä käyttäytyä ja olla mukava, mutta kyllä ne huomaa pienetkin muutokset, ja miten vieraaksi äiti muuttuu.
Toivon, että olisin aikaisemmin saanut itsenäisesti lopetettua, tai vähennettyä, mutta kyllä munkin on ollut pakko hyväksyä, että olen liikaa, ja liian usein juomalla aiheuttanut muutoksia hermostossani, jotka voivat olla jopa peruuttamattomia. Eli voi olla, että vähentäminen ei ole enää mahdollista.
Useamman kuukauden jälkeen voi olla, että palautumista tapahtuu, ja joku saattaa vielä kohtuuteen kyetä sen jälkeen, mutta taitaa riippua historiasta, miten paljon on jo muuttanut fysiikkaansa juomalla, ja siihen vaikuttavalla alttiudella jne.
Säkin oot ilmeisesti jo vähentämistä nyt testaillut ja voitko jo todeta, että on hankalaa?
Nyt ainakin suosittelisin vahvasti pidempää, useamman kuukauden juomatonta taukoa ainakin aluksi.
Voi tuntua pitkältä, ja jo sekin kertoo riippuvuuden voimakkuudesta. Tuntui pitkältä mullekin ensin.
Mutta kun pääsee alkuun, ja työstää ajatuksia, voi ehkä miettiä uudestaan, ja silloin, ehkä parin/kolmen kuukauden jälkeen huomaa jo ne hyödyt, ja voi tuntea olon parantuneen, ja ajatusten kirkastuneen.
Tipaton tammikuu ei sitä vielä tehnyt mulle, eikä puolitoista kuukautta sen jälkeenkään. Uskon, että mukavammaksi vielä menee, alun jälkeen ja eteenpäin. Kun vain olisi joku tuki ja motivaatio kohdillaan sinne pariin kuukaiteen asti ensin, ja sitten suunnitelmia sen jälkeen voi miettiä.
Tuo kuulosti niin hyvältä, mitä ketjun alussa oli tapahtunut, että sulla oli ystävä, joka suoraan puhui sulle huolestaan, eikä selän takana miettinyt.
Ja että sait jo kontaktinkin päihdehoitajalle.
Avut käyttöön vain, ja tukea juomattomuuteen. Hoitajalta, tai vertaistukea. Täällä, tai muualla, livenä tai netissä, kirjoja, podcasteja.
Jotain uutta tilalle, uusi harrastus.
Hyvä, jos et joudu odottamaan vieläkin tuota pahempaa loppurysäystä ja pystyt saamaan tilanteen kuntoon. Ainakin itse toivon, että olisin selvinnyt helpommalla, ja vähemmällä häpeällä. Joskin voi se sitten tarvittaessa senkin vaatia, että tilanteen kohtaa.
Muuten mulla ei tukea ollut, enkä osannut ulkopuolelta hakea, kuin vasta pakon edessä. Se oli tyhmää.