Nyt aloitan minäkin oman ketjun, koska ollaan siinä pisteessä, että on todellakin suunnattava kohta jotakin uutta. En tiedä vielä onko se vähentäminen vai lopettaminen, mutta nyt ainakin alkuun tarkoitus olla jonkin aikaa täysin ilman alkoholia.
Olen neljänkympin korvilla oleva nainen ja alkoholi on kuulunut aikuiselämääni aina jollain tavalla. Nuorempana se oli viikonloppubiletystä (jossain vaiheessa lähes joka viikonloppu), mutta sitten elämä rauhoittui raskauden myötä. Siinä tuli parin vuoden tauko kokonaan juomiseen ja sen jälkeen se käynnistyikin hyvin rauhakseen, silloin tällöin seurassa juoden. Korona-aika lisäsi jonkin verran alkoholinkäyttöä, koska jäin kokonaan etätöihin. Siinä madaltui kynnys ottaa muutama myös arkiviikolla (mikä ei ollut koskaan aikaisemmin kuulunut tapoihini). Vuoden 2022 alussa vaihdoin työpaikkaa ja sen myötä stressitasot nousi ihan uusiin leveleihin, mikä pikkuhiljaa huomaamatta lisäsi alkoholinkäyttöä myös arkisin. Arkijuominen puolestaan kasvatti viikonloppuna juotuja määriä, koska toleranssia alkoi kehittyä…kehä alkoi olla valmis. 2023 kesällä olinkin jo saavuttanut burn out-pisteen, koska uuden työn vaatimukset olivat kohtuuttomat. Irtisanouduin, koska en nähnyt muuta ulospääsyä tilanteesta. Olin masentunut ja ahdistunut ja tätä kaikkea yritin sitten lääkitä alkoholilla. Pikkuhiljaa pääsin jotenkin jaloilleni ja uusi työkin tuli kuvioihin, mutta alakulo ja juominen jatkui.
Nyt vuodenvaihteessa havahduin tilanteeseen toden teolla, kun ystäväni kysyi, onko minulla ongelmia alkoholin kanssa. Ja onhan minulla. Vaikka en ole missään juonut joka päivä, on ollut kuitenkin pätkiä, että on useita juomapäiviä peräkkäin (välissä kuitenkin yleensä promillet nollille, mutta ei aina). Varasin heti (ystävän kannustuksella) työterveyslääkärin, joka otti minut todella hyvin vastaan. Pääsin siitä seuraavana päivänä päihdepuolen psykiatrin vastaanotolle, joka oli myös erittäin positiivinen käynti. Nyt on siis hoitokontakti olemassa ja oma motivaatio tällä hetkellä korkealla. Tosin tässä mennään nyt vasta neljättä päivää lopettamis/vähentämispäätöksestä.
Pian koittaa ensimmäinen viikonloppu selvinpäin (edellisestä on todella pitkä aika). Kaikki neuvot ja tsempit on siis tänne tervetulleet!
Olen siis lueskellut täällä muiden tekstejä jo todella pitkään, mutta ei ole ollut tarpeeksi rohkeutta kommentoida tai aloittaa omaa ketjua. Nyt kun asia on ns. nostettu tapetille muutenkin, rohkaistuin täälläkin
Kiva saada tänne lisää ihmisiä ja ketjuja seurattavaksi.
Ollaan aivan ehdottomasti täällä mukana sun ensimmäisessä selvässä viikonlopussasi, eli yksin sun ei siellä tarvitse tuskailla ja iloita myös onnistumisista.
Kannattaa pitää kaikki aistit avoinna, ja kerätä kaikki mahdollinen oppi talteen, niin pääset ottamaan isoja askelia tavoitteitasi kohti.
Kyllä tässä on kaikenlaisia omia vähentelyjä yritetty tehdä ennen tätä. Yleensä homma on luisunut raiteilta viimeistään viikonloppuna, eli 5 päivää ilman alkoholia taitaa olla viimeisen vuoden pisin aika. Näyttää kyllä kamalalta noin kirjoitettuna
Nyt on kuitenkin jotenkin erilainen fiilis tämän asian suhteen, ehkä juuri sellainen “en halua juoda” fiilis. Mutta alussa ollaan ja päivä kerrallaan eteenpäin. Pitää varmaan kirjoittaa päiväkirjaan ne kaikki kauheat fiilikset, joita juominen on tuonut, nyt kun ne on vielä hyvässä muistissa. Ja tärinät, sydämentykytykset ja muut fyysiset oireet.
Kiitos kun saan jakaa tätä matkaa teidän kanssa <3
Moi @Linda1, tervetuloa tosiaan mukaan vahvuuteen! Olen itsekin ollut alkoholin viikonloppukäyttäjä, ja välillä on mennyt todella pitkiä ajanjaksoja jolloin olen takuulla nauttinut alkoholia joka viikonloppu, ainakin vähän. Näin raittiiden jaksojen pituus on ollut sen noin kuusi päivää kerrallaan.
Yksi keino (voit miettiä itsellesi vaihtoehtoja) on olla joka toisena viikonloppuna kokonaan juomatta. Näin käyttöä tulee selvästi vähemmän, jos ei juo arkena.
Omat kokemukset parin kuukauden niukasta juomisesta on hyvät. Kannattaa tosiaan varautua siihen, että on hieman tylsää. Mutta sekin on vaan elämää.
Erikoiselta on tuntunut sellainen outo vapauden tai keveyden tunne raittiuden myötä. Ja joo, en ole laihtunut enkä ole merkittävästi aiempaa virkeämpi.
Hei ja kiitos @Elea !
Huomenna olen toimistolla toisella paikkakunnalla ja varmaan vasta kuuden aikaan kotona. Ajattelin hakea kotimatkalla jotain oikein hyvää ruokaa ja syödä vatsan täyteen ja sitten jotain sarjaa tms. Sohvalla.
Lauantaina lähden aamusta siskon luo ja vietän päivän hänen tyttären kanssa, tätihommia siis. Lauantai-illalle ei ole vielä suunnittelmaa, pitää keksiä jotain. Saa ehdottaa
Kiitos @Olga, tuntuu hyvältä olla mukana! Tuo joka toinen viikonloppu alkoholia voisi olla hyvä tavoite jossain vaiheessa, arkijuomisesta haluan päästä kokonaan eroon, sitäkin kun on tullut välillä harrastettua.
Ja tylsyyteen yritän varautua parhaani mukaan! Onneksi tykkään lukea, joten sillä voi yrittää täyttää niitä tylsiä hetkiä. Mutta varmasti tulee vaikeita hetkiä, kun ei tiedä mitä tekisi ja viinipullo huutelee päässä.
Muista varata itsellesi viikonloppua (ja mahd. arki-iltojakin) varten herkkuja ja mahdollisesti alkoholittomia virvokeita. Kuten täällä on monesti sanottu, raittiuteen kannattaa sitoutua päivä tai ehkä vaan hetki kerrallaan: “En juo tänään”, “En juo nyt”. Katsotaan sitten toiste.
Juomisesta paljon on myös opeteltua käyttäytymistä. Juomme viikonloppuna, koska se on tapa.
Ehkä voit halutessasi pyytää, että puheeksioton tehnyt kaverisi sparraa sinua. Jos sinulla on muitakin ystäviä, joille voit kertoa vähentämisaikeistasi, hekin varmasti ovat valmiita tsemppaamaan.
No niin hyvä että on suunnitelmia tiedossa. Minä varmaan menisin lauantai-illan samoilla kuin perjantai-illan eli herkutellen ja sohvalla makoillen, mutta olenkin aika lailla sen tarpeessa tällä hetkellä😄
Mutta miltä itsestä tuntuu, mitä kaipaa. Onko parempi olla jonkun seurassa vai itsekseen ja kaipaako tekemistä vai ei. Onko se itsekseen puuhastelua vai mitä. Jotain hätävaroja tiukkaan paikkaan, voiko soittaa ystävälle tms. Ilta kerrallaan -ajatuksella. Tsemppiä oikein kovasti sinne!
@Olga tämä olikin hyvä muistutus, että jotain hyvää pitää varata viikonlopuksi! Jotain kotoa jo löytyykin, mutta tuo juomapuoli pitää hoitaa kuntoon, vaikka jotain hyvää makuvichyä tms.
Ja tuon ajatuksen, että hetki ja päivä kerrallaan juomatta yritän opetella. En ajattele ensi viikkoon tai seuraavaan kuukauteen vaan keskityn hetkeen.
@Elea oon sopinut tämän puheeksi ottaneen kaverin kanssa, että aina voi soittaa, jos tulee tiukka paikka. Ja kerroin saman tien kahdelle muulle kaverille (samasta porukasta) ja he sanoivat myös, että ovat tukena ja puhelimen päässä aina kun tarvis. Eli löytyy Back uppia kavereista. Ja miesystävä myös luvannut tukea täysin (ei asuta yhdessä, mutta nähdään viikoittain). Silti jotenkin koen, että eniten sitä tukea saa täältä, kun jaetaan samanlaisia kokemuksia ja fiiliksiä.
Kiitos kaikille, kun keskustelu alkanut näin vilkkaasti, ilahduttaa kovasti!
Ekaa perjantai-iltaa vietän pitkästä pitkästä aikaa selvinpäin. Eikä tämä nyt ollenkaan tunnu pahalta. Tosin olen koko viikon itseäni tähän valmistanut.
Sain vielä töissä työkaverilta lahjan, jota ei ollut ehtinyt antaa ennen joulua, suklaata ja 8% oluen. Ei herättänyt onneksi mitään intohimoja se olut, suklaa kyllä. Viiniä ei onneksi tässä taloudessa ole, joten tämä perjantai selätetään selvinpäin!
Se on hyvä, että on joku jolle voi tiukan paikan tullen soittaa. Ja tukikeinoja on hyvä olla monia. Näiden keskusteluiden lukemisesta on ollut minulle hyötyä. Ja kirjoittelusta, siinä aina joku asia pikkuhiljaa alkaa aukenemaan.
Ensimmäinen selvä viikonloppu ja viikko takana!
Lauantai-ilta osoittautui haasteellisimmaksi, vaikka ei sinänsä tehnyt edes mieli juoda, mutta olo oli vähän ärtynyt ja väsynyt. Normaalisti tuo ärtymys ja väsymys olisi taltutettu viinillä, mutta nyt ei. Menin la iltana miesystävän luo, joka otti muutaman lasin viiniä ruoanlaiton yhteydessä (multa jäänyt avattu pullo, sinänsä hyvä että meni loppuun)+ viskin telkkaria katsoessa. Jotenkin se ärsytti. Ehkä ei oikein ottanut vielä tosissaan tätä mun vähentämisen aloittamista, koska olisin toivonut, että ei olisi juonut. Mutta tämä on mun projekti ja en antanut sen sitten häiritä. Katsottiin leffaa ja mä menin aikaisemmin nukkumaan, koska olin ihan poikki jo kymmenen jälkeen. Sunnuntaina ulkoiltiin ja käytiin ostoksilla ja olo oli ihan erilainen kuin lauantaina. Myös meidän kommunikaatio toimi paremmin, olin päässyt siitä lauantai-illan ärsytyksestä yli ja ehkä myös hän alkoi ymmärtää, että olen tosissani tämän vähentelyn kanssa kun en tarttunut viinilasiin la iltana.
Nyt kohti uutta viikkoa! Olo on melko tasainen ja hyvä. Tämä viikko tuo omat haasteensa, koska perjantaina ollaan lähdössä viikonloppulomalle miesystävän kanssa ja yleensä reissuilla tullut otettua olutta / viiniä. En nyt ole vielä päättänyt onko ok ottaa reissussa jotain vai menenkö alkoholittomalla oluella / mocktaileilla. Ja jos otankin, niin on ihan selvää, että tämä projekti jatkuu heti reissun jälkeen! Päivä kerrallaan, tänään en ainakaan juo!
Kävitkin mun ketjussa toivottamassa tervetulleeksi, kiitos!
Meillä on ihan uskomattoman samankaltainen tarina. Alkoholismin kehityksen kulku kaikkine vaiheineen. Oon lähes saman ikäinen, raskaus rauhoitti nuoruuden rankan juhlinnan, alkoholi hiipi hiljaa takaisin, ensin vain silloin tällöin juhlissa, koronan aikana sitten vähintään joka vkl kotona, ahdistava työ ja sen jälkeinen työttömyys lisäsi juomista entisestään, kunnes huomasin, etten pysty olemaan kuin muutaman päivän juomatta. Tai olisinhan pystynyt, kuten tipattomani osoittaa, mutta en halunnut.
Mahtavaa, että ystävälläsi oli rohkeutta esittää vaikea kysymys ja itse havahduit siihen. Ja noin nopeasta toiminnasta en ole koskaan kuullut hoitoon hakeutumisen suhteen.
Itse olen havahtunut ongelmaani jo vuosia sitten ja sinänsä erikoista on ollut, että aina kun olen jollekin kaverille asiasta kertonut, on ongelmaa vähätelty ja joskus suorastaan tyrmätty. Uskon sen liittyvän siihen, että näille henkilöille itselleenkin maistuu ja kieltämällä minun ongelmani he kieltävät sen samalla itseltään.
Mitä tulee mainitsemaasi viikonloppureissuun… itse teen monesti niin - mahdollisesti hövelin luonteeni takia - että en matkojen tai iloisten juhlien alla vaadi itseäni sitoutumaan nollalinjaan, ellei sille ole perusteltua syytä. Ratkaisen asian sitten paikan päällä tilanteenmukaisesti. Sen sijaan (!!) asetan itselleni vaatimuksen seuraavan päivän voinnin ja toimintakyvyn osalta: minun pitää olla niin virkeä, että jaksan iloisesti tehdä asiat x, y ja z. Pätee juuri esimerkiksi viikonloppureissuihin. On toiminut itselläni.
